Terve!
Taas kiireet vieneet mukanaan, mulla kirjoittelu näyttää vakiintuneen noin kerran viikossa -tahtiin, mutta ehkä tämä tästä vielä! Kiva lukea kuulumisianne, valtaosin näyttää kaikki olevan hyvin täällä.
Pakko kommentoida tuohon anoppiasiaan, että samaa mieltä olen Vibspl:n kanssa siitä, että kyllä sen oman tahdon voi anopilleen näyttää ja kannattaakin. Minunkin anoppisuhdettani on mielestäni parantanut se, että ei tarvitse enää pelätä erimielisyyden osoittamista. Tietysti Kanttis teette omalla tavallanne, miten miehesi kanssa sovitte, mutta musta olisi paras kertoa miehelle avoimesti, miltä tuntuu, kun kohdellaan sillä tavalla eikä tunne olevansa edes oikeutettu kunnolla kommunikoimaan heidän kanssaan. Varmaan mieskin olisi tyytyväinen, jos teillä anoppisi kanssa syntyisi kunnon suhde, sellainen että pystyisitte oikeasti ja avoimesti keskustelemaan asioista ilman että tarvitsee pahoittaa mieltä jälkeenpäin. :hug:
Meillä tulee kanssa noita tilanteita, että miehen mielestä olen puolueellinen eli otan omilta vanhemmiltani vastaan eri asioita kuin appivanhemmilta, mutta siihen sanon, että tottakai noin onkin, omilla vanhemmilla on oikeus siihen! Tai lähinnä kai siinä on se, että omat vanhemmat eivät tunnu samalla tavalla astuvan minun reviirilleni kuin appivanhemmat, jos vaikka neuvovat jossain asiassa, jossa ei tarvitsisi välttämättä. Vaikka aika pitkälti kyllä kuuntelen anopin neuvojakin ja yritän ottaa niistä parhaan irti, mutta kyllä sitten sanon ihan rauhallisesti, jos oon jostain eri mieltä tai jokin ei tunnu omalta jutulta. Siihen tuleekin yleensä takaisin ilman sen suurempaa dramatiikkaa, että "teette ihan niin kuin itsestänne tuntuu".
Pitkät löpinät, mutta siis täälläpäin on osoittautunut parhaaksi sanoa suoraan anopille ennen kuin olen mieltäni pahoittanut, ettei tarvitse yleensä sitten puhua jälkeenpäin miehelle, jolle oma äiti on tavalliseen tapaan herkkä paikka. Hänkin on kyllä aika suorasanainen anopin suhteen eli sanoo kyllä mielipiteensä. Äidin työkaverilla on sellainen mies, jonka äiti olettaa vaimon tekevän kotityöt, ja aina anopin vieraillessa yritetään (siis etenkin tuo mies) kaikin puolin antaa sellainen kuva, että vaimo tosiaan on tehnyt kaikki kotityöt, joiden hoitoa anoppi voi sitten päivitellä oikeaan osoitteeseen eli miniälleen. Huhhuh!
No joo, mutta liikkeistä tuli vielä mieleen, että kyllähän sitä yleensä sanotaan, että ensisynnyttäjä tuntisi liikkeet noin viikolla 20, eli eihän tässä vielä mitään kiirettä. Mulla noita on tuntunut, mutta kyllähän niissä paljon samaa on kuin muissakin mahan kurinoissa, niin että eipähän niitä niin helpolla erota - sijainti vain on erilainen. =)
Ja labran virtsatestistä tuli sitten taas puhtaat paperit, hyvä niin mutta ilmeisesti huolellinen pesu ei ole niin helppoa mulle... :ashamed: :ashamed: Kun jo toisen kerran kävi niin, että neuvolassa oli häikkää ja labrassa ei.
Ihottumista piti vielä kysellä: Kanttis, onko sullakin atooppinen iho? Mulla on nimenomaan tuo ongelma - ja auringonvalon ihanuudesta huolimatta se kurja puoli, että vaikka atopia ei nyt ongelma, näppylät alkavat herkästi vaivata. :\| Kävin just pari viikkoa sitten ihotautilääkärillä kysymässä lääkkeitä näppyihin ja atooppiseen ihoon, kun en tiennyt, miten raskauden kanssa voin niitä vanhoja ottaa. Atooppiseen ihoon käyttämääni Dexatopicia ei enää valmisteta, mutta sain Apolar-nimisen voiteen, jota on kuulemma turvallista käyttää. Näppyihin jatkettiin Dalacin-liuosta ja Skinoren-voidetta, jotka ovat olleet tehokkaita. Apolaria en vuodenajan ansiosta ole kokeillut vielä.
Muuten allergia ollut minulla kaikeksi onneksi suht vähäistä - ei muuta kuin pujoja ja nurmipuntarpäitä odottelemaan! Nehän ne pahimmat minulla ovat olleet. =)
Ihanaa aurinkoista päivää ja Mittarille pihanlaittoiloa!
Toivottaa Kalenteri
Taas kiireet vieneet mukanaan, mulla kirjoittelu näyttää vakiintuneen noin kerran viikossa -tahtiin, mutta ehkä tämä tästä vielä! Kiva lukea kuulumisianne, valtaosin näyttää kaikki olevan hyvin täällä.
Pakko kommentoida tuohon anoppiasiaan, että samaa mieltä olen Vibspl:n kanssa siitä, että kyllä sen oman tahdon voi anopilleen näyttää ja kannattaakin. Minunkin anoppisuhdettani on mielestäni parantanut se, että ei tarvitse enää pelätä erimielisyyden osoittamista. Tietysti Kanttis teette omalla tavallanne, miten miehesi kanssa sovitte, mutta musta olisi paras kertoa miehelle avoimesti, miltä tuntuu, kun kohdellaan sillä tavalla eikä tunne olevansa edes oikeutettu kunnolla kommunikoimaan heidän kanssaan. Varmaan mieskin olisi tyytyväinen, jos teillä anoppisi kanssa syntyisi kunnon suhde, sellainen että pystyisitte oikeasti ja avoimesti keskustelemaan asioista ilman että tarvitsee pahoittaa mieltä jälkeenpäin. :hug:
Meillä tulee kanssa noita tilanteita, että miehen mielestä olen puolueellinen eli otan omilta vanhemmiltani vastaan eri asioita kuin appivanhemmilta, mutta siihen sanon, että tottakai noin onkin, omilla vanhemmilla on oikeus siihen!
Tai lähinnä kai siinä on se, että omat vanhemmat eivät tunnu samalla tavalla astuvan minun reviirilleni kuin appivanhemmat, jos vaikka neuvovat jossain asiassa, jossa ei tarvitsisi välttämättä. Vaikka aika pitkälti kyllä kuuntelen anopin neuvojakin ja yritän ottaa niistä parhaan irti, mutta kyllä sitten sanon ihan rauhallisesti, jos oon jostain eri mieltä tai jokin ei tunnu omalta jutulta. Siihen tuleekin yleensä takaisin ilman sen suurempaa dramatiikkaa, että "teette ihan niin kuin itsestänne tuntuu".Pitkät löpinät, mutta siis täälläpäin on osoittautunut parhaaksi sanoa suoraan anopille ennen kuin olen mieltäni pahoittanut, ettei tarvitse yleensä sitten puhua jälkeenpäin miehelle, jolle oma äiti on tavalliseen tapaan herkkä paikka. Hänkin on kyllä aika suorasanainen anopin suhteen eli sanoo kyllä mielipiteensä. Äidin työkaverilla on sellainen mies, jonka äiti olettaa vaimon tekevän kotityöt, ja aina anopin vieraillessa yritetään (siis etenkin tuo mies) kaikin puolin antaa sellainen kuva, että vaimo tosiaan on tehnyt kaikki kotityöt, joiden hoitoa anoppi voi sitten päivitellä oikeaan osoitteeseen eli miniälleen. Huhhuh!
No joo, mutta liikkeistä tuli vielä mieleen, että kyllähän sitä yleensä sanotaan, että ensisynnyttäjä tuntisi liikkeet noin viikolla 20, eli eihän tässä vielä mitään kiirettä. Mulla noita on tuntunut, mutta kyllähän niissä paljon samaa on kuin muissakin mahan kurinoissa, niin että eipähän niitä niin helpolla erota - sijainti vain on erilainen. =)
Ja labran virtsatestistä tuli sitten taas puhtaat paperit, hyvä niin mutta ilmeisesti huolellinen pesu ei ole niin helppoa mulle... :ashamed: :ashamed: Kun jo toisen kerran kävi niin, että neuvolassa oli häikkää ja labrassa ei.
Ihottumista piti vielä kysellä: Kanttis, onko sullakin atooppinen iho? Mulla on nimenomaan tuo ongelma - ja auringonvalon ihanuudesta huolimatta se kurja puoli, että vaikka atopia ei nyt ongelma, näppylät alkavat herkästi vaivata. :\| Kävin just pari viikkoa sitten ihotautilääkärillä kysymässä lääkkeitä näppyihin ja atooppiseen ihoon, kun en tiennyt, miten raskauden kanssa voin niitä vanhoja ottaa. Atooppiseen ihoon käyttämääni Dexatopicia ei enää valmisteta, mutta sain Apolar-nimisen voiteen, jota on kuulemma turvallista käyttää. Näppyihin jatkettiin Dalacin-liuosta ja Skinoren-voidetta, jotka ovat olleet tehokkaita. Apolaria en vuodenajan ansiosta ole kokeillut vielä.
Muuten allergia ollut minulla kaikeksi onneksi suht vähäistä - ei muuta kuin pujoja ja nurmipuntarpäitä odottelemaan! Nehän ne pahimmat minulla ovat olleet. =)
Ihanaa aurinkoista päivää ja Mittarille pihanlaittoiloa!
Toivottaa Kalenteri