Täällä tänään ikävämpi päivä.. Anoppi ja miehen mummo tulivat kylään. Olivat sitten päättäneet puolestamme lapselle sopivimman sekä huonoiten sopivimmat nimet, hoitotavat yms. Kiltisti kuuntelin heidän ohjeitaan ja ahdistuin. Eikö se ole meidän, ei heidän, vauva? Eikö äiti ja isä saa itse päättää lapsensa nimeä??? Toki ymmärrän, että he tahtovat vain sanoa mielipiteensä, mutta pitääkö se ilmaista niin ehdottomasti? Ja miehen mielestä minun pitäisi vain kuunnella aina kiltisti ja olla sanomatta vastaan, kun se "aiheuttaa vaan turhaa riitelyä ja pahaa mieltä". Mutta tämäkin aiheuttaa pahaa mieltä -minulle. Kaikista ikävintä tässä asiassa onkin se, että jotenkin he onnistuvat aina lyömään kiilaa minun ja mieheni välille. Eivät varmasti sitä halua, mutta aina heidän vierailun jälkeen meillä tapellaan ja minä itken. :'( Olenko minä mielestänne van liian herkkänahkainen? Pitäisikö minun vain aina kuunella kommentoimatta mitenkään? Nyökytellä ja hymyillä? Eikä siinä mitään, kyllä ehkä jaksaisin niinkin tehdä, jos vain tietäisin mieheni olevan ajatuksissaan minun tukenani, mutta hän vain huolehtii äidistään ja mummostaan ja pelkää, että minä möläytän jotain sopimatonta. Tuntuu, kuin koko suku olisi eri mieltä asioista minun kanssani. Eikä se haittaa, vaikka olisivatkin, kunhan mieheni olisi rinnallani. Vaikka sanattomastikin. Pahinta on se, kun hänkin alkaa tiuskimaan minulle vierailun loputtua, eikä yhtään lohduta tai sano että olipas niillä taas niin varmat mielipiteet tms. :ashamed:
-kanttis