Vauva ja äiti kotona, isompi hoidossa, mitä mieltä olet?

Mulle ne mammatapaamiset ovat ihan oikeasti kirosana. Mun paikallinen kaveri kävi yhdessä "istunnossa" ja kyllä tultiin siihen tulokseen, että ei oo meidän kummankaan juttu. Mulla on äiti-ystäviä ihan luonnostaan, ja kiireiden takia on nekin ystävyyssuhteet vähällä huomiolla. Silloin kun on mahollista, tapaamme ja silloin myös lapset leikkivät keskenään.

Mut mammakerhot - no thanks...

Eikö maailmankuvat ihan kohtaa? I wonder why =)

 

toi et vauva tarvii sen huomion ( jota se ei edes osaa arvostaa ) on ontuvin ja huonoin syy viedä se esikko sinne hoitoon.

No siitähän piti olla ihan tutkimustietoa. B) Siitä vahvistusta odotellessa.

joo mä venaan kans... mut ei vissiin laita vaan "meidän takii" :xmas:

 

joo mä venaan kans... mut ei vissiin laita vaan "meidän takii" :xmas:

Juu kun "ei viitti ettii". Mulla on ainakin jo koulussa opetettu se, että jos vetää jonkun tutkimuksen kehiin perusteluiksi mielipiteilleen, niin lähdeviitteet pitää olla.

 

Menen nyt hakemaan numero 3 kerhosta,jossa käy 2 kertaa viikossa. Olen siis tosi huono äiti kun lapsi ei saa enenpää virikkeitä . No onneks syksyllä alkaa toi eskari. No mut onneks ihan normaali lapsi kuitenkin, kuulemma....

 

En jaksa sitä sinua varten erikseen etsiä, kun en taida tarpeeksi välittää siitä miten sinä lapsesi kasvatat... Ja tosihan se on, että lapsilla on yleensä pienempi ikäero (aivan kuten meilläkin), mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että esikoisilla on kautta aikojen ollut paremmat lähtökohdat tässä maailmassa.

Eli sellaista tutkimusta ei ole. Kiitos.

Ei niin, huijasin sinua... Ja eivät ihmiset oikeasti ole laiskoja ja pahoja, että veisivät esikoiset virikehoitoon. Tämä on vain sinun pahaa untasi, josta kohta heräät. Sitten syödään keksejä ja juodaan lämmintä rintamaitoa.

 

Meillä tyttö oli päivän viikossa hoidossa kun kaksoset syntyi. Asutaan maalla ja leikkiseuraa ei lähellä ole. Isä oli töissä ja minun aika meni vauvojen perushoitoon, eli ei juurikaan jäänyt aikaa pelailla ja leikkiä. Tyttö itse halusi välillä hoitoon että sai olla vanhojen kavereiden kanssa ja minä sain vaikka ottaa päikkärit jos vauvat sattuivat nukkumaan samaan aikaan. Kaikki oli tyytyväisiä joten ei paha asia.

Jos ei itse olisi halunnut niin ei olisi kyllä pakotettu. Niin ja tätä kesti vai yhden talven. Nyt on kaksi vuotta ollut meidän kanssa kokonaan kotona ja syksyllä lähtevät kaikki hoitoon ja eskariin. Päiväkerhossa on käynyt ja sielläkin omasta tahdosta.

 

Menen nyt hakemaan numero 3 kerhosta,jossa käy 2 kertaa viikossa. Olen siis tosi huono äiti kun lapsi ei saa enenpää virikkeitä . No onneks syksyllä alkaa toi eskari. No mut onneks ihan normaali lapsi kuitenkin, kuulemma....

Voi sua Huono äiti

 

En lukenut kuin pari ekaa kirjoitusta. Mutta ei olisi mullekaan tullut mieleeni laittaa esikoista vieraalle hoitoon, kun kuopus syntyi. Ja mä TIEDÄN tehneeni omalla ja lasteni kohdalla oikean valinnan, sillä tuo - elokuussa 23 vuotta täyttävä tyttäreni - on useinkin sanonut, että hänen lapsuutensa onnellisimmat vuodet olivat ne, kun sai olla äidin ja pikkuveljen kanssa kotona.

Ymmärrän kuitenkin sen, että joillekin lapsille se päivähoitopaikka on parempi kuin koti. Perhe voi esim asua niin syrjässä, että lapsella ei olisi muita kavereita kuin äiti ja vauva. Äiti voi olla myös tavallista väsyneempi, kenties jotain mielenterveysongelmiakin.

 

Oikeesti mä en enää ihmettele miksi jonotettiin kuopuksen hoitopaikkaa vuosi kun ei mahtunut...
Olin töissä ja onneksi mummo oli hoitamaas kotona, mutta nyt vihdoin ja viimein paikka aukesi jee.

 

Mulle ne mammatapaamiset ovat ihan oikeasti kirosana. Mun paikallinen kaveri kävi yhdessä "istunnossa" ja kyllä tultiin siihen tulokseen, että ei oo meidän kummankaan juttu. Mulla on äiti-ystäviä ihan luonnostaan, ja kiireiden takia on nekin ystävyyssuhteet vähällä huomiolla. Silloin kun on mahollista, tapaamme ja silloin myös lapset leikkivät keskenään.

Mut mammakerhot - no thanks...

Eikö maailmankuvat ihan kohtaa? I wonder why =)

Joo, tää kerhoa kokeillut ystäväni on samasta puusta veistetty kuin mä ja sanoi että oli henkisellä tasolla suu auki toljottanut niiden naisten juttuja ja meininkiä. Ei haluta vaikutteita B)

 

Ei niin, huijasin sinua... Ja eivät ihmiset oikeasti ole laiskoja ja pahoja, että veisivät esikoiset virikehoitoon. Tämä on vain sinun pahaa untasi, josta kohta heräät. Sitten syödään keksejä ja juodaan lämmintä rintamaitoa.

No mä en ketään ole laiskaksi kutsunut missään vaiheessa, etkä taida tietää mielipidettäni rintamaitoon tai kekseihinkään. Kuten sanoin, ihan sama miten ihmiset lapsensa hoitavat, mutta jos tutkimuksista puhutaan, niin sitten pitää pystyä myös osoittamaan, että missä sellainen tutkimus on luettavissa.

 

Ihan sama mulle mitä muut tekee ja miten tekemisiään selittelee.

Mun arvomaailmaan ei mahdu se, ettei kaikkia lapsia hoideta kotona sitä aikaa kun jompikumpi vanhemmista on kotona nimenomaan sen hoitovapaan takia.
Meillä ainakin esikoinen tykkäsi kovasti olla kotihoidossa.
Onneksi asutaan kaupungissa joten virikkeitä, kerhoja, harrastuksia yms. tekemistä kyllä riittää.

Sitten jossain vaiheessa mennään takas töihin ja lapset viedään hoitoon.

Näin se mun mielestä menee.

 

En lukenut kuin pari ekaa kirjoitusta. Mutta ei olisi mullekaan tullut mieleeni laittaa esikoista vieraalle hoitoon, kun kuopus syntyi. Ja mä TIEDÄN tehneeni omalla ja lasteni kohdalla oikean valinnan, sillä tuo - elokuussa 23 vuotta täyttävä tyttäreni - on useinkin sanonut, että hänen lapsuutensa onnellisimmat vuodet olivat ne, kun sai olla äidin ja pikkuveljen kanssa kotona.

KIIITOOOOOS!!!! Katsos kun täällä on jo vedetty kehiin tutkimustuloksiakin, joiden mukaan lapsen kuuluu saada vanhempiensa jakamaton huomio ensimmäiset viisi elinvuottaan.. Ajattelin, että onkos tässä nyt ihan tunnevammaisia lapsia meille tulossa kun ei olla päiväkodissa käyty ja ikäeroakin on vain vuosi.

 

Kyllä mä veisin vanhemman lapsen 2-3 kertaa viikossa päivähoitoon, jos saisin vauvan. Niinä päivinä, kun on seurakunnan kerho, pitäisin molemmat lapset kotona ja mentäisiin yhdessä kerhoilemaan. Päiväkotipäivinä saisin hommia tehtyä rauhassa vauvan nukkuessa ja jäisi myös sitä tärkeää omaa aikaa. Elämä olisi semmosta sopivan leppoisaa, kuten nyt yhden lapsen kanssa. En käsitä, miksi pitäisi hikipäässä uurastaa, kun helpompikin tapa on keksitty. Mun mielestä on vain älykästä hyödyntää tarjolla olevia palveluita. Luulevatko ne "raskasta on, mutta onhan tästä ennenvanhaankin selvitty" -äidit saavansa jonkun palkinnon uurastuksestaan?

Otan myös lapsilisän vastaan, vaikka pärjäisin ihan hyvin ilmankin. Sillä rahalla saan meille siivoojan joka toinen viikko. Siivoamiseen käytetty aika on haaskattua elämää, joten homman voi hoitaa joku muu. Minä keskityn sillä aikaa lapsiini.

 

Kotiäiti hoitaa lapset kotona, käyttää kerhoissa (näitä on vaikka kuinka paljon eri vaihtoehtoja), muskarissa, ulkoilemassa, kavereilla leikkimässä,
MUTTA
ei päiväkotiin hyvät ihmiset! Olenko jotenkin poikkeava kun en tätä niin millään voi sisäistää, että isommat viedään päikkikseen kun äiti on vielä kotona hoitamassa vauvaa?? Ihan käsittämätön ajattelutapa! Säästäkää nyt ihmeessä ne paikat niille lapsille, joiden vanhemmat kulkevat töissä!
Kerhot on juuri sitä varten että kotiäitien lapset pääsevät saamaan sosiaalista kontaktia muihin lapsiin!

Entäs kun kyseessä on maalaiskylä, jossa yksityisessä päiväkodissa (jonka muuten itse maksamme) on niitä vapaita paikkoja? Mutta ei mailla eikä halmeilla mitään muskareita tai puistoja?
Meillä on 30km matka kaupunkiin, päiväkoti on kävelymatkan päässä. Mikä ero sillä on onko kolmena päivänä viikossa kerhossa viisi tuntia per kerta vaiko päivähoidossa saman verran?

Eri asia jos paikkoja on, tiedät varmaan itsekin mitä tarkoitan tuolla kirjoituksellani. Ja jos aika on suunnilleen sama mitä kerhoissa (tosin meillä se on pari tuntia pari kertaa vko..), ei siis tyyliin 8h/5pv.
Miksei pienillä paikkakunnilla voisi järkätä mammatapaamisia säännöllisesti lasten kanssa, niin pääsee lapset leikkimään keskenään? Vähän mielikuvitusta peliin myös

Mulle ne mammatapaamiset ovat ihan oikeasti kirosana. Mun paikallinen kaveri kävi yhdessä "istunnossa" ja kyllä tultiin siihen tulokseen, että ei oo meidän kummankaan juttu. Mulla on äiti-ystäviä ihan luonnostaan, ja kiireiden takia on nekin ystävyyssuhteet vähällä huomiolla. Silloin kun on mahollista, tapaamme ja silloin myös lapset leikkivät keskenään.

Mut mammakerhot - no thanks...

No joo, samahan asia se on onko ne sun ystäviä vaiko tuntemattomia, järkkäilkää siis ystäviesi kanssa useammin niitä kokoontumisia, vaikka vuorotellen jokaisen kotiin, tai leikkikentälle, pääasia että lapset pääsee keskenään leikkimään..? Miksi pitää tehdä asioista niin vaikeita?
En minäkään missään "istunnoissa" käy kuten asian mainitsit, mutta muiden kotiäiti-ystävien kanssa nähdään kyllä ainakin kerran viikkoon.

 

Kyllä mä veisin vanhemman lapsen 2-3 kertaa viikossa päivähoitoon, jos saisin vauvan. Niinä päivinä, kun on seurakunnan kerho, pitäisin molemmat lapset kotona ja mentäisiin yhdessä kerhoilemaan. Päiväkotipäivinä saisin hommia tehtyä rauhassa vauvan nukkuessa ja jäisi myös sitä tärkeää omaa aikaa. Elämä olisi semmosta sopivan leppoisaa, kuten nyt yhden lapsen kanssa. En käsitä, miksi pitäisi hikipäässä uurastaa, kun helpompikin tapa on keksitty. Mun mielestä on vain älykästä hyödyntää tarjolla olevia palveluita. Luulevatko ne "raskasta on, mutta onhan tästä ennenvanhaankin selvitty" -äidit saavansa jonkun palkinnon uurastuksestaan?

Otan myös lapsilisän vastaan, vaikka pärjäisin ihan hyvin ilmankin. Sillä rahalla saan meille siivoojan joka toinen viikko. Siivoamiseen käytetty aika on haaskattua elämää, joten homman voi hoitaa joku muu. Minä keskityn sillä aikaa lapsiini.

Kerroppa miksi toisten pitää urastaa sinun lapsiesi eteen, kun eivät ole niitä tähän maailmaan pyytäneet, varsinkaan jos et itsekkään vaivaudu sitä tekemään?

 

Luulevatko ne "raskasta on, mutta onhan tästä ennenvanhaankin selvitty" -äidit saavansa jonkun palkinnon uurastuksestaan?

En luule. Aikuisen tyttäreni sanat ovat olleet riittävä kiitos.

 

Kyllä mä veisin vanhemman lapsen 2-3 kertaa viikossa päivähoitoon, jos saisin vauvan. Niinä päivinä, kun on seurakunnan kerho, pitäisin molemmat lapset kotona ja mentäisiin yhdessä kerhoilemaan. Päiväkotipäivinä saisin hommia tehtyä rauhassa vauvan nukkuessa ja jäisi myös sitä tärkeää omaa aikaa. Elämä olisi semmosta sopivan leppoisaa, kuten nyt yhden lapsen kanssa. En käsitä, miksi pitäisi hikipäässä uurastaa, kun helpompikin tapa on keksitty. Mun mielestä on vain älykästä hyödyntää tarjolla olevia palveluita. Luulevatko ne "raskasta on, mutta onhan tästä ennenvanhaankin selvitty" -äidit saavansa jonkun palkinnon uurastuksestaan?

Otan myös lapsilisän vastaan, vaikka pärjäisin ihan hyvin ilmankin. Sillä rahalla saan meille siivoojan joka toinen viikko. Siivoamiseen käytetty aika on haaskattua elämää, joten homman voi hoitaa joku muu. Minä keskityn sillä aikaa lapsiini.

Mutta ethän sä keskity lapsiin jos laitat ne hoitoon. Älykästä ????
Ja on ehkä hieman eriasia hyödyntää siivouspalveluja, mutta siis tää on vaan mun mielipide.

 

Mulle ne mammatapaamiset ovat ihan oikeasti kirosana. Mun paikallinen kaveri kävi yhdessä "istunnossa" ja kyllä tultiin siihen tulokseen, että ei oo meidän kummankaan juttu. Mulla on äiti-ystäviä ihan luonnostaan, ja kiireiden takia on nekin ystävyyssuhteet vähällä huomiolla. Silloin kun on mahollista, tapaamme ja silloin myös lapset leikkivät keskenään.

Mut mammakerhot - no thanks...

Eikö maailmankuvat ihan kohtaa? I wonder why =)

Joo, tää kerhoa kokeillut ystäväni on samasta puusta veistetty kuin mä ja sanoi että oli henkisellä tasolla suu auki toljottanut niiden naisten juttuja ja meininkiä. Ei haluta vaikutteita B)

Olen sen kyllä huomannut, että et ole kovin ymmärtäväistä tyyppiä. Erilaisuus ei taida sinusta olla rikkaus.

 

Kyllä mä veisin vanhemman lapsen 2-3 kertaa viikossa päivähoitoon, jos saisin vauvan. Niinä päivinä, kun on seurakunnan kerho, pitäisin molemmat lapset kotona ja mentäisiin yhdessä kerhoilemaan. Päiväkotipäivinä saisin hommia tehtyä rauhassa vauvan nukkuessa ja jäisi myös sitä tärkeää omaa aikaa. Elämä olisi semmosta sopivan leppoisaa, kuten nyt yhden lapsen kanssa. En käsitä, miksi pitäisi hikipäässä uurastaa, kun helpompikin tapa on keksitty. Mun mielestä on vain älykästä hyödyntää tarjolla olevia palveluita. Luulevatko ne "raskasta on, mutta onhan tästä ennenvanhaankin selvitty" -äidit saavansa jonkun palkinnon uurastuksestaan?

Otan myös lapsilisän vastaan, vaikka pärjäisin ihan hyvin ilmankin. Sillä rahalla saan meille siivoojan joka toinen viikko. Siivoamiseen käytetty aika on haaskattua elämää, joten homman voi hoitaa joku muu. Minä keskityn sillä aikaa lapsiini.

Huh huh!

 

Mun mielestä on jokaisen perheen oma asia, laittaako vanhempia lapsia hoitoon äidin ollessa vauvan kanssa kotona vai ei. Perusteet päätöksille ovat perheen omia sisäisiä ja myös yksityisiä, joten en todellakaan voi mennä ulkopuolisena ketään kritisoimaan siitä. Jokainen taaplaa tyylillään kuten parhaaksi näkee.

Itselläni on sellainen tilanne, että olen sujuvasti kotona jo viidettä vuotta mukeloita hoitamassa. Esikoisemme on 5- vuotias, keskimmäinen 2- vuotias ja talossa on vain muutaman viikon ikäinen vauva. Mies on rahtarina sujuvasti pois käytöstä tehden pitkiä ajopäiviä, mutta siitäkään huolimatta ei mieleeni tulisi viedä vanhimmaisiamme hoitoon, vaikka rankkaa arjen pyörittäminen kolmen eri ikäisen lapsen kanssa onkin, sitä en kiellä. Ja toistaiseksi on mennyt hyvin, vaikka vanhemmat lapset saavatkin tyytyä vain kotikasvatukseen...

Jännä juttu muuten. Tässä on ihan täsmälleen sama vastakkainasettelu kuin kotiäiti/uraäiti- keskusteluissa, nyt vain kiistakapulana kotihoito vs. päivähoito. Ja olipa se valinta sitten mikä tahansa, niin aina näyttää menevän persiilleen ! Hupaisaa. No, minä uskallan väittää, että vaikkakaan lapseni eivät toistaiseksi ole kodin ulkopuolella hoidossa - eihän sitä koskaan tiedä, milloin tilanteet muuttuvat; vauva vaikka ryhtyy vaativaksi - niin ihan yhtä hyvät eväät saavat maailmalle kuin jos olisivat päivähoidossa.

 

Kerroppa miksi toisten pitää urastaa sinun lapsiesi eteen, kun eivät ole niitä tähän maailmaan pyytäneet, varsinkaan jos et itsekkään vaivaudu sitä tekemään?

Oletko ymmärtänyt, että he saavat työstään palkkaa?
Ja tokihan minä suurimman osan ajasta olisin lasteni kanssa. Muutamana päivänä viikossa sen muutaman tunnin muksu saisi leikkiä päiväkodissa. Äidin ei sitten tarvitsisi olla sellainen kiukkuinen ja väsynyt täti, joita täällä näkyy valittamassa muiden asioista.

 

On olemassa hyvin monenlaisia elämän tilanteita. Se, että ennenkin on pärjätty monen lapsen kanssa kotona ei minusta ole kovin hyvä perustelu sille että lapsia ei saisi viedä hoitoon. Nykyään on paljon perheitä, joilla ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja. Isovanhemmat ja sukulaiset eivät asu ehkä lähellä, että heiltä voisi välillä saada apua. Lapset ovat myös erilaisia. Toisilla saattaa olla lapset hyvinkin vaativia ja voi olla erityistä tukea tarvitsevia lapsia myös. Ja äidin terveydentilakin vaikuttaa.

Voi olla tilanteita, joissa tosiaan vanhemmat vievät isommat hoitoon todellakin omaa laiskuuttaan. Mutta taustalla voi olla niin paljon muuta. Siksi en rupea yleisesti arvostelemaan sitä, että jotkut vanhemmat vievät isommat hoitoon.

 

Mutta ethän sä keskity lapsiin jos laitat ne hoitoon. Älykästä ????
Ja on ehkä hieman eriasia hyödyntää siivouspalveluja, mutta siis tää on vaan mun mielipide.

No eihän siivoava äitikään keskity lapsiin vaan siivoamiseen. Mun lapsi olisi edelleen kotihoidossa melkein koko ajan. Välillä vaan kävisi tarhassa muutaman tunnin.

 

Minusta tämä äitien syyllistämiskulttuuri on aivan kamalaa! Suurin osa vanhemmista varmasti yrittää ajatella lapsen parasta ja se lapsen paras voi olla perheissä erilainen.