Vauva ja äiti kotona, isompi hoidossa, mitä mieltä olet?

Mulle ne mammatapaamiset ovat ihan oikeasti kirosana. Mun paikallinen kaveri kävi yhdessä "istunnossa" ja kyllä tultiin siihen tulokseen, että ei oo meidän kummankaan juttu. Mulla on äiti-ystäviä ihan luonnostaan, ja kiireiden takia on nekin ystävyyssuhteet vähällä huomiolla. Silloin kun on mahollista, tapaamme ja silloin myös lapset leikkivät keskenään.

Mut mammakerhot - no thanks...

Eikö maailmankuvat ihan kohtaa? I wonder why =)

Joo, tää kerhoa kokeillut ystäväni on samasta puusta veistetty kuin mä ja sanoi että oli henkisellä tasolla suu auki toljottanut niiden naisten juttuja ja meininkiä. Ei haluta vaikutteita B)

Olen sen kyllä huomannut, että et ole kovin ymmärtäväistä tyyppiä. Erilaisuus ei taida sinusta olla rikkaus.

No, ihan suoraan sanottuna mulla on muutakin elämää kuin lapsen paskan väristä puhuminen tai toisten vauvojen äänekäs päivttelevä kehuminen. Mä en oo niin mamma ihminen! Miksi hakeutuisin sellaiseen seuraan, joka ei kiinnosta?

Jos vaikka siksi hakeutuisit sellaiseen seuraan että esikoisesi saisi ikäistään seuraa ja voisi olla päivähoidon sijaan sinun ja vauvan kanssa kotona? Onko itsekkäämpää ku jättää "mammakerhoihin" menemättä ja laittaa sen sijaan lapsi päiväkotiin vaikka noilla mammakerhoilla saisi hoidettua sen kotona hoidettavan isomman lapsen sosiaalista elämää..

Jos luet tästä ketjusta minun ensimmäisen kirjoituksen, sinulle varmaan sitten valkenee, että meillä on kyllä muut ja painavammat syyt pitää lapsi sitten hoidossa kun sen aika on. Ja kuten olen jo monesti sanonut, hän tulee olemaan kolmena päivänä viikossa VAIN neljä tuntia kerrallaan päiväkodissa.
Päiväkodissa on jo ne tutut kaverit ja hoitajat siinä vaiheessa, ja sinne tyttö varmasti sitten haluaakin. En minä lähde kerran viikossa kokoontuvien mammojen kanssa istumaan, mieluummin menen lapsien kanssa omalle pihalle ihmettelemään muurahaisia ja kukkasia.

Haluat ilmeisesti sivuuttaa tahallasi asian joka on pariin otteeseen tullut esiin tässä, että miksette tapaa sen ystävän kanssa, jonka kanssa viihdyt ja jolla ilmeisesti lapsiakin on? Sehän ajaa saman asian kuin mammakerhot; LAPSET SAA LEIKKIÄ KESKENÄÄN, mutta itse viihdyt ehkä paremmin tutussa ja mukavassa seurassa? Lapsen sosiaalisuushan tässä on pääaiheena, eikö vain?

 

:attn: Minähän en edes puhu tämän hetkisestä tilanteesta vaan siitä miten aiomme ja olemme suunnitelleet toimivamme kun perhekoko kasvaa! Siis meillähän on vain yksi lapsi nyt, joka on vasta menossa hoitoon ko. päiväkotiin elokuussa!

 

Mulle ne mammatapaamiset ovat ihan oikeasti kirosana. Mun paikallinen kaveri kävi yhdessä "istunnossa" ja kyllä tultiin siihen tulokseen, että ei oo meidän kummankaan juttu. Mulla on äiti-ystäviä ihan luonnostaan, ja kiireiden takia on nekin ystävyyssuhteet vähällä huomiolla. Silloin kun on mahollista, tapaamme ja silloin myös lapset leikkivät keskenään.

Mut mammakerhot - no thanks...

Eikö maailmankuvat ihan kohtaa? I wonder why =)

Joo, tää kerhoa kokeillut ystäväni on samasta puusta veistetty kuin mä ja sanoi että oli henkisellä tasolla suu auki toljottanut niiden naisten juttuja ja meininkiä. Ei haluta vaikutteita B)

Olen sen kyllä huomannut, että et ole kovin ymmärtäväistä tyyppiä. Erilaisuus ei taida sinusta olla rikkaus.

No, ihan suoraan sanottuna mulla on muutakin elämää kuin lapsen paskan väristä puhuminen tai toisten vauvojen äänekäs päivttelevä kehuminen. Mä en oo niin mamma ihminen! Miksi hakeutuisin sellaiseen seuraan, joka ei kiinnosta?

Hakeudu sitten enemmän sen ystäväsi seuraan (jolla ilmeisesti myös lapsi/lapsia?). LAPSEN sosiaalisuudestahan tässä on kyse eikä päällimmäisenä äidin...

Me olemmekin viikottain tekemisissä. Etkö osaa oikein lukea? Meillähän oli monta syytä miksi aiomme toimia kertomallani tavalla sitten kun mahdollinen sisarus syntyy. Päiväkotimme on yksityinen, lapselle tuttu paikka, jonka paikkaa ei haluta menettää. Pidämme lasta siellä vain sen minimimäärän, jotta paikka säilyy. Jos paikkamme päiväkodissa menisi alta, se tarkoittaisi lapsille päivähoitopäivien venymistä kohtuuttomiksi, koska muut lähimmät hoitopaikat ovat kaupungissa! Ja asumme kaukana keskustasta, (kaupunkiin 30km) , jonka takia on tärkeää, että sen 12 tuntia viikossa on aikaa toimittaa asioita kaupungissa jne. joka on paljon helpompaa nukkuvan vastasyntyneen kanssa kahdestaan. Jne. Perusteltuja syitä on lukuisia, enkä enää jaksa niitä täällä vääntää, jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa.

selvä, toivottavasti se on sitten lapsellesi parasta

 

MM!
Missä vaiheessa olen sanonut ettemme tapaa? Tapaamme viikottain, monesti useamman kerran viikossa. Lapset kyllä ovat yhdessä. Ja minulla on kaupungissa useita ystäviä joilla on lapsia ja aina kun on mahdollista, tavataan, mutta meillä nyt on tuota välimatkaa joten se ei ihan noin vain onnistu, varsinkin nyt kun olemme yhden auton varassa. Ja kaikki meistä on työelämässä, joten ei tässä nyt edes ehdi treffailemaan jatkuvalla syötöllä! Mutta lapset kyllä tuntevat toisensa ja leikkivät kun nähdään.

 

Mä en laittais. Enkä kato hyvällä niitä jotka laittaa. Hoitopaikkojen pitäis olla ensisijaisesti työssäkäyviä varten... Mut jokainen tekee niinkuin tekee.

Kerhoja yms on myös koko perheelle, et ei se musta ole mikään "syy" että saa seuraa ja leikkikavereita, saati ettei äidillä ole antaa virikkeitä.

Mutta niinkuin jo sanoin, kukin tekee miten tekee, mutta itse en tekis enkä hyvällä katso.

 

Me teemme kaikki päätöksemme niin kuin perheellemme on parasta. Eikö kaikki toimi niin?

 

Systeemi on syvältä. Ei sitä ennenkään vanhempia lapsia viety hoitoon sitä mukaa, kun pienempiä syntyi.

Mä olen joskus miettinyt - vaikkei asia enää millään tavalla mulle kuulukaan, lapset kun ovat jo aikuisia - milloin meille luotiin tällainen "sovjetfinland" -käsitys lapsen parhaasta. Jopa asiantuntijat suosittelevat pienenkin lapsen laittamista meluisaan päiväkotiryhmään ja niitä erityissyitähän kyllä löytyy, miksi vieras lapseton nainenkin on parempi aikuinen kuin lapsen oma äiti. Musta tämä nykyinen ajattelumalli on äitiyttä halveksiva. Tai isyyttä, jos se kotiin jäävä on isä.

Alle kouluikäinen ei tarvitse kovinkaan ihmeellisiä virikkeitä. Kotoa löytyy virikkeitä ihan riittävästi. Sitäpaitsi - uskoisin - parempiakin, kuin päiväkodista. Ei se elämässä kamalasti auta, jos osaat liimata höyhenen tyhjään vessapaperirullaan. Mutta jos huomaat, että liian märästä rievusta keittiön alakaappien ovia pyyhkiessäsi housusi polvet kastuvat, olet oppinut luultavasti jotain oikeasti hyödyllistä. Siis sen, että vettä oli liikaa

Tavallinen suomalainen koti on täynnä virikkeitä. Ja jos vaivautuu astumaan ovesta ulos, virikkeitä on edessä miljoonia. Musta on surullista, että virikkeet mielletään vain "ulkopuolisen henkilön ohjaamiksi askarteluiksi". Uskon vahvasti siihen, että jokainen - IHAN JOKAINEN - terve äiti kykenee tarjoamaan lapselleen riittävästi virikkeitä. Suurin osa jopa sata kertaa enemmän kuin yksikään päiväkoti.

En ole päiväkotivastainen, sillä omatkin lapseni olen vieraalle olosuhteiden pakosta vienyt. Mutta miettisin kyllä kaksi jollen kolmekin kertaa - jopa erityislapsen kohdalla - onko se päiväkoti ihan oikeasti parempi kuin lapsen oma koti.

 

Vastaus ap:n kysymykseen: Mitäpä tuosta nyt pitäisi olla mieltä? Jokainen perhe toimii parhaaksi katsomallaan tavalla.

 

Me teemme kaikki päätöksemme niin kuin perheellemme on parasta. Eikö kaikki toimi niin?

Noinhan sen pitäisi olla, mutta kaikki eivät toimi kuitenkaan niin.

 

Taas tätä samaa tohinaa. Ei ole rikollista pitää lasta päivisin päiväkodissa ja olla vauvan kanssa kotona. Oli minunkin isoin 2.5 vuotiaana päikkärissä, kun kuopus syntyi. Tarvitsin aikaa nukkua päivällä lapsen kanssa. Itsekästä, eikö? Eihän äitien tarvitse nukkua, vaikka valvoisivat öisin vauvan ja taaperon kanssa. Sehän on kohtuutonta! Âidin on oltava äiti 24/ vrk. Silloin on vasta oikea äiti. Kiillottakaa kruunujanne kaikki kotiäidit! Te, kun tiedätte kaiken toistenkin elämästä!!!!

 

no meille syntyy pikkukolonen kesällä ja venhin menee eskariin ja osapäivä hoitoon elokuussa.
ihan siitä syystä että tällä alueella/mammakerhossa ei ole enää pojalle seuraa... siis pienempiä kyllä löytyy ja tuo 2v jää kotiin minun ja vauvan kanssa.

lisäksi esikoisellamme puheellisia vajaavuuksia jonka takia ajattelin myös hoidon tuovan kehitystä/nopeutusta tuohon puheterapia jonoon jossa poika ollut jo vuoden. ja uusien kaveri suhteiden luominen on kuin pakkopullaa. joten voisi eskari ryhmästä löytyä joku muukin kaveri kuin ne ketä tällä hetkellä tulee äidin kaverivierailuista.

 

Oletteko muuten arvoisat äidit/vanhemmat miettineet, miten kummassa silloin "ennen vanhaan" saatiin lapset hoidetuksi, kun ei ollut päivähoitoa tilanteita paikkaamassa ja helpottamassa? Ihan yhtälailla silloinkin perheessä oli muuttuvia tilanteita esim.työttömyydestä masennukseen... Mukelot hoidettiin siitäkin huolimatta itse, vaikka todella vaikeeta oli - paljon vaikeampaa kuin kenelläkään on nyt. Ja ei silloin tullut kenellekään mieleen lähteä toista perhettä arvostelemaan lasten kasvatuksesta, kun "samassa suossa" olivat. Mistä siis poikiikaan tämä tällainen juupas - eipäs - asenteellisuus nyky- yhteiskunnassa? Onko kyse pätemisentarpeesta? Oman egon kohotuksesta? Vai ihan yleisestä oman tyytymättömyyden ja pahanolon tartuttamisesta? Miksi? Lapsi kait tässä on se tärkein ja jokainen tykönänsä todellakin tekee sen parhaaksi katsomansa ratkaisun hoidon suhteen. Kunnioittakaa sitä päätöstä.

Ja mitä tulee ikuiseen kiistakapulaan "viekö toinen lapsi MINUN lapseni hoitopaikan", niin siihen sormellaosoittelukeskusteluun on turha lähteä missään keskustelupalstalla mukaan. Päätökset hoitopaikosta ja niihin otetuista lapsista tehdään ihan muualla ja perustellusti. Mieluummin, jos nyt pitää kohkata päivähoitokeskustelusta ja hoitopaikkojen puutteesta, kannattaisi käydä rakentavaa keskustelua suoraan esim. päivähoidon esimiehen kanssa kuin perheiden ratkaisuihin puuttumalla. Ei tällä tavalla vaikuteta siihen asiaan pätkän vertaakaan.

Ja lopuksi - olkaa aikuisia, vanhempia ja eläkää ihmisiksi. Suvaitsevuutta kehiin ja nauttikaa elämästänne!

 

http://blogit.perhe.fi/sinkkosen-sohvalla/2009/02/09/koti-vai-paivahoito/

ei liity siihen ettei yli 3vuotiasta voisi tai olisi hyvä viedä

No eihän tässä ole keskusteltukaan vain yli 3-vuotiaista?

 

Taas tätä samaa tohinaa. Ei ole rikollista pitää lasta päivisin päiväkodissa ja olla vauvan kanssa kotona. Oli minunkin isoin 2.5 vuotiaana päikkärissä, kun kuopus syntyi. Tarvitsin aikaa nukkua päivällä lapsen kanssa. Itsekästä, eikö? Eihän äitien tarvitse nukkua, vaikka valvoisivat öisin vauvan ja taaperon kanssa. Sehän on kohtuutonta! Âidin on oltava äiti 24/ vrk. Silloin on vasta oikea äiti. Kiillottakaa kruunujanne kaikki kotiäidit! Te, kun tiedätte kaiken toistenkin elämästä!!!!

Minusta jokaisen perhene tulee tehdä juuri heille sopiva valinta. Äidin jaksaminen on yksi aika hyvä kriteeri siihen, pitääkö esikoinen laittaa hoitoon vai ei. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole vaikeita eivätkä äidit sen enempää väsyneitä kuin mitä raskaus, synnytys ja vauva muutenkaan aiheuttavat. Joillekin jopa se posketon väsymys kuuluu siihen olotilaan, jonka on ihan vapaaehtoisesti itselleen hankkinut.

Minusta on aina hyvä pyytää apua, jos itse ei jaksa. Jos arki on äidille/isälle liian raskas, on mietittävä lapsen parasta. Myös muut olosuhteet vaikuttavat, esim lapsen ikä ja alueella asuvien lasten lukumäärä.

Mä olen kuitenkin varsin vakuuttunut siitä, että meidän - tai nyttemmin teidän - äitien kykyä olla hyviä äitejä väheksytään jo ihan järjestelmänkin taholta. Naisilta edellytetään jotain ihmetemppuja. Lapselle virike on jokin päiväkodin järjestämä ammattitaitoisesti suunniteltu hetki, mutta ei muka se, kun taapero ryttää pesukoneesta pyykkejä narulle.

Mä toivon, että yksikään nainen ei laittaisi lastaan päivähoitoon sen vuoksi, että kuvitetelee sen meluavassa ryhmässä olemisen jotenkin paremmiksi ja hienommiksi virikkeiksi kuin mitä on kotona pyykin ripustelu, metsässä käpyjen kerääminen jne. Lapsi ei tarvitse mitään extremeä. Ihan arkisistakin asioista löytyy virikkeitä. Ja tulevan elämän kannalta hyviä sellaisia. Arvostakaa äitiyttänne ja luottakaa itseenne kasvattajana. Ei tarvitse olla mikään sirkustirehtööri...ihan tavallinen nakkisopan keittäjä sopii vallan mainiosti

 

Me teemme kaikki päätöksemme niin kuin perheellemme on parasta. Eikö kaikki toimi niin?

Perheelle... sinulle, että saat käydä "rauhassa" kaupassa vauvan kanssa. Tai möllöttää muuten vain. Tämän päälle sitten viedä lapsen vielä isovanhemmille, että pääset bilettämään? Perheen paras tarkoittaa yllättävän usein vanhemman parasta.

 

Voi helevattu sentään, te olette niin viihdyttäviä, että ajantaju katoaa!!!

 

5v oli puoli vuotta kotona ja se riitti osoittamaan, ettei äidistä viis, mutta pelkkä äidin ja vauvan kanssa olo ole lapselle hyväksi, ainakaan tälle tapaukselle.

Kotona olo oli sellaista, että kyseli koko päivän kavereidensa perään. Puistossa kyseli, että eikö täälläkään ole kavereita (lasten keski-ikä 1-1,5v). Tylsistyi kuoliaaksi, vaikka viihdytin minkä allergia-koliikkivauvalta jaksoin ja kerkesin. Käytiin myös avoimessa päiväkodissa, jossa aniharva lapsi osasi vielä edes kävellä tai puhua.

Kerhopaikkaa ei irronnut, niinpä meni päiväkotiin parina päivänä viikossa. Ja on ihan eri lapsi. Minulle päivähoito on vain riesa viemisineen ja hakemisineen ja maksetaan siitä normaali hinta.

 

Meillä oli näin aikanaan. 1v10kk ikäinen esikoinen aloitti päivähoidon 3h/pv samalla kun olin itse vauvan kanssa kotona, taustalla kuntoutukselliset syyt.

En itse alunperin ymmärtänyt syitä miksi alle 3v pitäisi laittaa päivähoitoon jos on itse kotona vauvan kanssa, mutta kun elämä vähän potkii päähän niin kummasti näkemykset avartuu ja huomaa että tuollaiseenkin löytyy syitä. Kaikki ei vain aina ole niin mustaa ja valkoista.

 

Mä toivon, että yksikään nainen ei laittaisi lastaan päivähoitoon sen vuoksi, että kuvitetelee sen meluavassa ryhmässä olemisen jotenkin paremmiksi ja hienommiksi virikkeiksi kuin mitä on kotona pyykin ripustelu, metsässä käpyjen kerääminen jne. Lapsi ei tarvitse mitään extremeä. Ihan arkisistakin asioista löytyy virikkeitä. Ja tulevan elämän kannalta hyviä sellaisia. Arvostakaa äitiyttänne ja luottakaa itseenne kasvattajana. Ei tarvitse olla mikään sirkustirehtööri...ihan tavallinen nakkisopan keittäjä sopii vallan mainiosti

Juuri näin! Ihana toi nakkisopan keittäjä

 

Jaahas, edellinen kirjoitus ei siis ollut mun, en vain osaanut lainata "sinisellä".

 

5v oli puoli vuotta kotona ja se riitti osoittamaan, ettei äidistä viis, mutta pelkkä äidin ja vauvan kanssa olo ole lapselle hyväksi, ainakaan tälle tapaukselle.

Kotona olo oli sellaista, että kyseli koko päivän kavereidensa perään. Puistossa kyseli, että eikö täälläkään ole kavereita (lasten keski-ikä 1-1,5v). Tylsistyi kuoliaaksi, vaikka viihdytin minkä allergia-koliikkivauvalta jaksoin ja kerkesin. Käytiin myös avoimessa päiväkodissa, jossa aniharva lapsi osasi vielä edes kävellä tai puhua.

Kerhopaikkaa ei irronnut, niinpä meni päiväkotiin parina päivänä viikossa. Ja on ihan eri lapsi. Minulle päivähoito on vain riesa viemisineen ja hakemisineen ja maksetaan siitä normaali hinta.

Mä ymmärrän tämän. Olen asunut tällä alueella jo kohta 19 vuotta. Silloin alkuaikoina leikkipuistot olivat täynnä lapsia. Nollasta seitsemään. Oli helppoa olla kotona, koska kaikki muutkin olivat. Paitsi ne, joiden oli jostain syystä pakko käydä töissä.

Teen nykyisin pääasiassa etätöitä ja musta on kiva liikkua alueella aamupäivisin ja välillä iltapäivisin. Aikoihin, jolloin lultavasti lapset eivät ole päiväunillaan. Ainakaan kaikki. Leikkipuistot silti ammottavat tyhjyyttään. Tämä lähiö ei mummoutunut, mutta mihin lapset katosivat?

 

Onko oikeasti kuinka monella jäänyt saamatta paikka lähipäiväkodista virikelapsien vuoksi??? Mä kyllä tosissaan epäilen... En lähtis kyllä toisia tuomitsemaan, jokaisella on omat syynsä

Meidän alueella ei puhuta edes muutamsta, vaan kymmenistä lapsista. Että kyllä se on ihan totta joissakin paikoissa.
Äidit pitävät esikoisiaa päivähoidon piirissä, jotta ehkä saavat sitten sisaruksen aikoinaan samaan tarhaan. Samaan aikaan kunnan ja seurakunnankerhoissa on tilaa.

Täällä meilläpäin juttelin juuri yhden äidin kanssa puistossa, joka kertoi tytttärensä(3v) päiväkodista. 5 saman ryhmän äitiä oli saanut vauvan ja jättänyt esikoisen hoitoon. Että silleen...ja meille tarjotaan paikkaa jostain huitsin nevadasta, että kyllä näitä kuulkaa on!

 

Milloin on riittävän väsynyt, että isomman lapsen voi viedä hoitoon ?

 

Mä olen sitä mieltä että jokainen perhe ihan varmasti ratkaisee asian itselleen sopivalla tavalla.

 

http://blogit.perhe.fi/sinkkosen-sohvalla/2009/02/09/koti-vai-paivahoito/

ei liity siihen ettei yli 3vuotiasta voisi tai olisi hyvä viedä

No eihän tässä ole keskusteltukaan vain yli 3-vuotiaista?

no kyllä täällä tuomittiin äiti jolla 5-vuotias lapso päikässä ja vauva kotona