Kaislanen voi miten ihanaa kuulla! <3

Peukut on kovasti pystyssä nyt että todella viivat vahvistuu entisestään! Kuulostaa kyllä hirmu lupaavalta!
miss_piggy: kurja kuulla sun tilanteesta

Jos r-testi näyttää negaa niin luulisi että silloin km-vuoto olisi loppu? Naisen kroppa on kyllä niin käsittämätön mysteeri! Toivotaan että selvyys asiaan tulee pian. Hurjasti voimahaleja täältä! :hug: Onneksi olet pääsemässä lapsettomuuslääkärille. Uskon että odottaminen tuntuu pitkältä ajalta. Mutta kyllä ne hyvät uutiset sieltä teille varmasti vielä tulevat!
Na-dene hienosti hoidettu skumppatilanne!

Vaikka anoppisi arvaisikin mistä on kyse, mitään ei voi todistaa ennen kuin myönnätte

Voi miten mäkin muistelen haikeana sitä aikaa kun meilläkin oli miehen kanssa esikoista odottaessa oma suuri salaisuus ennen kuin kenellekään olimme kertoneet.
Olenkin viimeaikoina miettinyt että mitenköhän pikkukakkosen kohdalla (sitten kun se päivä koittaa kun tärppää) käy kun olemme muutamille läheisimmille kertoneet vauvahaaveista. Tuntuisi jotenkin hölmöltä olla kertomatta että odotamme kun monta kuukautta on harmiteltu kun ei onnista. Mutta ehkä se menee sitten omalla painollaan

Vanhemmillemme emme varmaan kerro kuin vasta sitten kun 12 viikkoa on takana päin, luulen nimittäin että he eivät vielä edes osaa ajatella että olemme heti esikoisen syntymän jälkeen toivoneet toista vauvaa. Toisaalta pian vietetään esikoisen 1- vuotissynttäreitä ja juuri entinen työnantajanikin vihjaili että "sitten vaan uutta putkeen" kun päivittelin miten nopeasti pikkuvauva-aika hujahtaa. Että ehkä se ei niin shokkina tulisikaan jos vaikka nyt tärppäisi. Taas tuntuu niin tyhmältä miettiä näitä juttuja! Mitä jos vielä meneekin vaikka vuosi? No, saa sitä aina unelmoida...!
Onko teillä mitään käsitystä siitä mikä raskaaksi tulemisessa oikein kestää? Jos kaikki on kunnossa niin miksi tärppi ei käy? Tiedän, tiedän, meilläkin on toisaalta vasta 7. kierto menossa, mutta kun esikoinen tärppäsi heti ekasta kerrasta ilman ehkäisyä (!) tämä odottelu on kyllä lyönyt ällikällä. Tottakai olen aina tiennyt että lapsia ei noin vain tehdä, mutta jotenkin se vain silti pysäyttää kun sen oikeasti tajuaa että tosiaan, lapsia ei tehdä vaan ne annetaan!
Nyt olen kovasti koittanut miettiä elämää niin että meille ei olisi tulossa lapsia ja koitan asennoitua niin että tulisin raskaaksi vasta syksyllä. Kaikki muut poppaskonstit on kokeiltu, kokeillaan siis tässä kierrossa ajatusta että emme edes yritä saada lasta (vaikka kaikkemme teemmekin). Eihän tässä mun jutussa taas ole yhtään mitään järkeä, mutta pakko oli vähän avautua
Ja vielä.... riittääköhän oikeasti joka toinen päivä? Juuri sanoin että koitan olla stressaamatta, mutta oikeasti stressaan mm. sitä että olemmekohan liian usein tai liian harvoin? Eilenkin olisi oikeasti tehnyt mieli olla mutta päätimme että orjallisesti nyt kokeilemme joka toinen päivä -taktiikkaa kun gynen mukaan sen pitäisi riittää. Uskaltaakohan siihen luottaa? En ole viitsinyt tehdä ovistestejä kun pelkään että otan siitä taas liikaa stressiä.....
Hurjasti aurinkoisia ja iloisia ajatuksia kaikille ja rutkasti vauvapölyä! Nautitaan auringosta ja ladataan itsemme täyteen aurinkoa ja se vähänkin D-vitamiinia auringosta jota vihdoin on tarjolla! Ehkäpä aurinko tuo kaikille meille paljon vauvaonnea! <3 :flower: