Vanhempani rikkovat perheeni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmph.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tässä on nyt kaksi ihan eri asiaa. Ensinnäkin, ei ole mitenkään normaalia riehua kuten miehesi on tehnyt, itse en sellaista miestä katselisi.

Mutta vanhempiesi puuttuminen on törkeää, ja minä valitsisin ydinperheeni koska tahansa. Jos vanhemmat eivät hyväksyisi miestäni, eivät tapaisi muutakaan perhettä sitten.
 
Ei riitä, koska minä haluaisin myös mennä käymään omassa lapsuuden kodissani ja haluaisin lapsilleni kunnon mummon ja vaarin!
SINÄ haluaisit mennä käymään SINUN lapsuudenkodissasi SINUN ehdoillasi tapaamaan SINUN sääntöjesi mukaan käyttäytyviä SINUN lastesi mummoa ja vaaria.

Sinun lapsillasi on jo mummo ja vaari, joskaan eivät sinun ehtojesi mukaan "kunnon mummo ja vaari".

Sinulla on lapsuudenkoti johon sinut on kutsuttu, tosin ei sinun ehdoillasi.

Kaikki ei aina mene niinkuin itse haluaa. Se on ikävää.
 
[QUOTE="Juu";22459429]Niin, teininä, ennen kuin kasvoit aikuiseksi.

Sun vanhemmillasi ei ole unelmaliitto, eikä ole sullakaan. Sun vanhempasi ei ole unelmaihmisiä, eikä ole sun mieheskään.

Ethän sä vain hyväksy miehes käytöstä siksi koska sun vanhempaskin pysy yhdessä pettämisestä jne huolimatta? Mitäs jos sun vanhemmat tietää itsekin virheensä ja on nyt kauhuissaan kun sinä toistat ne? Jos sinä et enää voi pettämisen ym. takia kunnioittaa toista vanhemmistas, mites ajattelit omien lastes suhtautuvan mieheesi? Miten itse voit kunnioittaa miestäsi pettämisen jälkeen muttet toista vanhempaasi?[/QUOTE]

Tässäkin on paljon asiaa, Luulenpa kunnioituksen hiipuneen sen vuoksi että tosissani luulin että he ovat unelmavanhemmat unelmaliitossa! Ja kun asia selvisi minulle, se oli kova paikka. Oikeasti, romahdin silloin. Voi olla että tässäkään ei ole mitään järkeä, mutta ajattelin silloin vain että minua on huijattu ja että elämä ei olekaan niin yksinkertaista ja helppoa. Joten voi olla osa syy kyllä tuokin miksi annoin anteeksi miehelleni.

Äh, nyt alkaa tuntumaan että minulla on ongelmia itseni kanssa. Ja vain itseni..
 
[QUOTE="Juu";22459490]SINÄ haluaisit mennä käymään SINUN lapsuudenkodissasi SINUN ehdoillasi tapaamaan SINUN sääntöjesi mukaan käyttäytyviä SINUN lastesi mummoa ja vaaria.

Sinun lapsillasi on jo mummo ja vaari, joskaan eivät sinun ehtojesi mukaan "kunnon mummo ja vaari".

Sinulla on lapsuudenkoti johon sinut on kutsuttu, tosin ei sinun ehdoillasi.

Kaikki ei aina mene niinkuin itse haluaa. Se on ikävää.[/QUOTE]

Se on ikävää! Tuo saa asiat kuulostamaan aika kamalilta, ja siltä että olisin itsekäs..
 
[QUOTE="Juu";22459429]Mitäs jos sun vanhemmat tietää itsekin virheensä ja on nyt kauhuissaan kun sinä toistat ne?

[/QUOTE]
Näinpä. Useimmat vanhemmat toivovat, että omat lapset eivät toistaisi vanhempiensa virheitä. Ja ehkä pystyvät katsomaan tilannetta vieläkin paremmin, koska elävät itsekin samassa tilanteessa. Päätös jatkaa pettämisen tms ei välttämättä tarkoita, että yhteiselo olisi enää erityisen mukavaa vaan päätökseen on ehkä päädytty pelkästään järkisyistä. Jospa ap:n vanhemmat eivät ole erityisen onnellisia avioliitossaan ja toivoisivat, että edes heidän tyttärensä voisi olla?
 
Se on ikävää! Tuo saa asiat kuulostamaan aika kamalilta, ja siltä että olisin itsekäs..

Ei kai siinä muuta pointtia ollut kun että joskus elämä on ikävää. Se on ikävää jos ei läheiset ihmiset tule toimeen, mutta ei ne aina tule. Se on ikävää kun ihmiset ei käyttäydy niinkuin itse haluaisi heidän käyttäytyvän, mutta ei ne aina käyttäydy.

Sen asian kun hyväksyy niin ei tarvitse siitä päivittäin ahdistua riitaan asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22459572:
Näinpä. Useimmat vanhemmat toivovat, että omat lapset eivät toistaisi vanhempiensa virheitä. Ja ehkä pystyvät katsomaan tilannetta vieläkin paremmin, koska elävät itsekin samassa tilanteessa. Päätös jatkaa pettämisen tms ei välttämättä tarkoita, että yhteiselo olisi enää erityisen mukavaa vaan päätökseen on ehkä päädytty pelkästään järkisyistä. Jospa ap:n vanhemmat eivät ole erityisen onnellisia avioliitossaan ja toivoisivat, että edes heidän tyttärensä voisi olla?

Kuulostaa aika kamalalta! :( Toivon että näin ei ole. Luulisin kuitenkin vanhempieni olevan onnellisia kaiken tapahtuneen jälkeenkin. Jäsrkisyitä ei enää ainakaan heillä olisi lapset, kaikki sisarukseni on muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten.
 
Tähän olisi helppo vastata että vanhempasi ovat lapsellisia kun käyttäytyvät noin todeta että he rikkovat perheesi typerällä käytöksellään. Mutta... itselläni vähän vastaavanlainen tilanne toisinpäin.

Tätini on seurustellut muutaman vuoden uuden miehen kanssa. Tämä mies oli alkuun ihan mukava, joskin hieman yksinkertaisen oloinen, hiljainen hissukka. Kun olemme häntä oppineet tuntemaan paremmin, on käsitys hänestä muuttunut. Hän on täysi alkoholisti ja makaa päivät työttömänä, eläen täysin tätini siivellä. Kun saa viinaa päähän, alkaa raivota ja haistatella kaikille silmittömästi. Tätini joutuu lähtemään usein kotoaan karkuun. Kuitenkin tämä (typerä) tätini säälii miestä, eikä osaa hankkiutua tästä eroon.

Viime kerralla kun kävin pikaisesti hänen luonaan lasteni kanssa, tämä kyseinen ääliö oli taas kännissä ja lisäksi tempaissut muutaman rauhottavan napaan. Ja alkoi riehua kaikille haistatellen niin että jouduin pukemaan lapset rappukäytävässä ja kaahasin kotiin - täti mukanani.

Sitten mennään taas jonkin aikaa eteenpäin, mies on häpeissään ja pahoittelee käytöstään ja tätini antaa anteeksi. Mutta meidän muiden sukulasten on sitä kovin vaikea tehdä. Meidän silmissämme tämä äijä on täysi ääliö, joka ei tapojaan paranna. Tätini oli ennen rempseä ja iloinen nainen, nykyään pelkkä varjo omasta itsestään. Hyväsydämisyyttään antaa tämän idiootin pilata elämänsä. Tätä on kurja katsoa vierestä ja on aika paljon pyydetty, että pitäisimme tähän mieheen yhteyttä millään lailla. Minä en häntä kotiini halua ja nuorimmaisen lapseni ristiäisiinkin jätin tämän miehen vaan yksinkertaisen epäkohteliaasti kutsumatta.

Ymmärrän siis vanhempiasi.
 
Kuulostaa aika kamalalta! :( Toivon että näin ei ole. Luulisin kuitenkin vanhempieni olevan onnellisia kaiken tapahtuneen jälkeenkin. Jäsrkisyitä ei enää ainakaan heillä olisi lapset, kaikki sisarukseni on muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten.
En tarkoita, että vanhempasi olisivat erityisen onnettomiakaan. Mutta he saattavat pysytellä yhdessä ihan järkisyistä. Toisen tavat - ne kurjatkin - on oppinut vuosien varrella tuntemaan. Ero, omaisuuden jako, uusien kotien hankkiminen jne on asioita, joissa on aika paljon työtä. Myöhemmällä iällä ei myöskään ole enää niin todennäköistä, että jonkun suuren rakkauden vielä löytäisi. Tai että alkaisi opettelemaan jonkun uuden ihmisen tapoja, ärsyttäviä piirteitä jne. On helpompaa jäädä tuttuun ja turvalliseen eikä enää odottaakaan mitään huikeita onnentunteita.
 
Kiitoksia, paljon vastauksista ja sain paljon ajattelemisen aihetta! =) Ja olen kyllä positiivisesti yllättynyt että sisältö pysyi asiallisena.

Saatan nostaa ketjua vielä jos tarvetta tulee joskus.
 
Älä suotta mieti kumman valitset, miehen vai suvun. Äläkä missään tapauksessa laita sukulaisia valitsemaan joko/tai. Lasten kannalta on kiva, jos pysytte niissä väleissä kuin nyt on ja sukulaiset käyvät teillä päiväseltään kylässä.

Jos autoasia sinua vaivaa, anna auto takaisin. Autot ovat onneksi kuluvaa tavaraan ja hommatte seuraavan auton itse.
 
Lisään vielä, että itselläni on "sukulaisia", joihin en luota ja joiden käytöstä en hyväksy. En mene heille yöksi enkä ota heitä kylään muuta kuin sukujuhliin sohvalle istumaan päiväsaikaan. Heidän perheessään on minulle tärkeitä ihmisiä ja siksi en katkaise välejä. Tuntuisi kohtuuttomalta, jos minua syytettäisiin heidän perheensä rikkomisesta.

En myöskään halua keskustelemaan asiasta, he eivät ole niin tärkeitä ihmisiä että yrittäisin nähdä vaivaa luottamuksen syntymisen takia. Lisäksi syyttäisin itseäni, jos veisin lapseni tilanteeseen, joka saattaakin olla vaarallinen.
 

Yhteistyössä