Vaikeuksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Outofiilis?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Outofiilis?

Vieras
Moi, olensiis murrosiässä oleva poika ja
haluaisin udella että onko kukaan muu käynyt samanlaista läpi murrosiässä. Tarinaani : Elisiis puolivuotta sitten noin
aloin tavallaan pelkäämään että joskus vääntäisin joltakin niskat nurin tai tekisin jotain muuta jollekkin toiselle ihmiselle. Pelko vain kasvoi mutta tajusin kuitenkin että nämä ovat vain ajatuksia. Pelko tuli takaisin joululomalla, kun sama asia tuli taas mieleeni ja vieläpä silloin teki mieleni tehdä jotain ihmiselle joka ärsytti. Ajattelin itsekseni viikon, kunnes tulin siihen tulokseen että tästä ahdistuksesta ei pääse muuten kuin puhumalla. Tällöin ensimmäistä kertaa tajusin että ajatukset taitavat kummuta koulukiusaamisesta jota olen kestänyt ja siitä tullutta vihaa jota olen sisälläni pitänyt ja joka nyt tulee agressiivisina ajatuksina ulos. Päätin puhua terveydenhoitajallenikin ajatuksistani, jolloin sitten tultiin siihen tulokseen että vaikuttajana voisi myös olla kilpirauhasen liikatoiminta, koska kaikki vain alkoi yhtäkkiä masentaa , paino alkoi laskea äkillisesti yms. Kävin myös perheneuvolassa jossa sain lisää mietittävää. Minua alkoi myös joululomalla ahdistaa nukkuminen, koska olen taipuvainen unissakävelyyn ja aloin pelkäämään että unissani tekisin jotain pahaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että jos olisin tosiaan halunnut jotain jollekkin tehdä, olisin sen jo tehnyt aikoja sitten enkä ahdistuisikaan ajatuksesta. Silti pelkään itseäni ja pidän itseäni jotenkin sairaana... Itsetuhoiset ajatukset ovat tulleet myös mukaan kuvioihin ja ne ovat joskus tuntuneet hyvältäkin idealta, itsetuhoisuus siis.. Kellään samanlaisia kokemuksia? Anteeksi pitkästä ja epäselvästä tekstistä, kirjoittamistaidoissa ois varmaan parantamista...
 
Se on sitä murrosiän angstia. Mulla lukee päiväkirjoissa "haluan kuolla" lähes joka sivulla. Jotenkin sitä oli niin kiinni niissä päivissä, eikä osannut ajatella elämäänsä viikkoa pitemmälle. Kyllä se siitä helpottaa kunhan kasvat. Hyvä että olet käynyt puhumassa jollekin, voit myös käydä terveysasemalla psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa jos haluat.
 
Joo, olen lukenut noista pakko-ajatuksistakin, tosin luulen vain että tän asian kokoaikanen ajattelu johtuu siitä että pelkään tätä asiaa ja se ahdistaa, se on sentakia kokoajan kun en ole saanut asiaa käsiteltyä ? Otetaas esimerkki, joskus vitosluokalla mulla oli semmonen että ajattelin kokoajan hengittämistäni, koska pelkäsin,että lopetan sen jos en ajattele sitä. Parin kuukauden päästä se tosin hävisi kun tajusin että se on alitajuinen toiminto ja minun ei tarvitse itse huolehtia siitä..
 
kuulostaa pakko-oireilta. et ole tulossa hulluksi ym., pelko pois. joillakin on taipumus reagoida noin kun on stressitilanne ym. ongelmia. hakeudu vaikka terkkarin kautta juttelemaan johonkin, niin saat huolen asiasta heti pois ja apua murheisiin.
 
Joo, olen lukenut noista pakko-ajatuksistakin, tosin luulen vain että tän asian kokoaikanen ajattelu johtuu siitä että pelkään tätä asiaa ja se ahdistaa, se on sentakia kokoajan kun en ole saanut asiaa käsiteltyä ? Otetaas esimerkki, joskus vitosluokalla mulla oli semmonen että ajattelin kokoajan hengittämistäni, koska pelkäsin,että lopetan sen jos en ajattele sitä. Parin kuukauden päästä se tosin hävisi kun tajusin että se on alitajuinen toiminto ja minun ei tarvitse itse huolehtia siitä..

Kyllä noi kuulostaa pakkoajatuksilta. Ne voi just murrosiässä tulla näkyviin enemmän. Kannattaa mennä lääkäriin ja kysellä mitä on tehtävissä.
 
Kuten jo sanoin, oon käyny jo perheneuvolassa ja nyt sitte enskerralla kysyn noista pakko-ajatuksista. Onko toi pakko-oireinen häiriö ihan hoidettavissa silleen ettei uusiksi tule ?..
 
Okei, no kunhan tän ees saa silleen hoidettua että ei tosiaan elämää haittais.. Kellään mulla ollu tämmöstä ikinä ? (Helpotti muuten olo ku luin että yleisimpiä pakko-ajatuksia toisen satuttamisen pelkääminen ja että tämmöset henkilöt jotka tätä pelkää epätodennäkösemmin satuttaa ikinä ketään, huhhuh! )
 
jos perheneuvolassa ei osata kertoa asiasta ja auttaa ja tarvittaessa ohjata oikeaan paikkaan, niin kysy vaikka terveyskeskuksesta aikaa esim. psykologille tai psykiatrille ja mahdollisesti sitten terapiaan. joskus pakko-oireita hoidetaan pieniannoksisilla masennuslaakkeilla, mutta olennaisinta on juttelu ongelmissa ja stressinhallintakeinot. tietoa kannattaa hankkia, koska turha pelko vaikuttaa oireisiin.
 
Ovatko he sulle kertoneet jotain siitä ?

Joo, esimerkiks yks tarkistaa aina asioita moneen kertaan. 1 2 3 painaa ovenkin aina kolme kertaa et se ei vaan jää auki. Ja tän ihmisen isällä aina välillä leimahtaa joku kalvava epäilys mitä saattaa hautoa, kuten sitkeä ajatus aivokasvaimesta tai syövästä. Tai ajatus siitä, että talossa on joku rakennusvirhe. Sitten ei pysty olla, ennenkuin purkaa sen kohdan ja tarkistaa. Niillä on tälläistä suvussa. Joillain olla myös tälläistä että kun ajoi autolla, jokin kolahti ja nyt sitten mieltä vaivaa, että joku jäi ehkä alle, vaikkei ole nähnyt ketään. Tai joku vanha muisto nousee pintaan ja epäilys siitä, onko menneisyydessä aiheuttamut jotain pahaa ja kauhea ahdistus, kenelle tunnustaisi.
 
Mulla on itsellä yks ainoa toistuva ajatus, joka on se, kun teen sauvasekoittimella jotain, niin mielikuva siitä, että laitan sen sauvasekoittimen suuhun kun se on käynnissä. Hyi että, miksi piti muistaa taas koko juttu. Yäk. :D
 
Oon myös huomannu et tosiaa esimerkiksi mopolla ajaessani on pakko tarkistaa ajon aikana että esimerkiksi ketjut näyttää normaalilta ja pakko tarkistaa välillä bensan määrä vaikka on juuri tankannutkin. Tätä kun alkaa aatteleen ni eihä nää pakko-ajatukset tähän yhteen ainoaan asiaan liity.. Täähän on jännää :D
 
Se on pahinta mitä voi tehä, on se että antaa juuri ton ajatuksen hallita koko elämää. Mä annoin sen tehä näin ja nyt oon eläny tässä yli kuukauden samassa ahdistuksessa. Jos tää tällä selvisi ni tosiaan taidan olla onnellisin ihminen päällä maan ! Lisäystä vielä että tosiaanki oon pelänny tulevani hulluksi koko tän ajan !
 
Se on pahinta mitä voi tehä, on se että antaa juuri ton ajatuksen hallita koko elämää. Mä annoin sen tehä näin ja nyt oon eläny tässä yli kuukauden samassa ahdistuksessa. Jos tää tällä selvisi ni tosiaan taidan olla onnellisin ihminen päällä maan ! Lisäystä vielä että tosiaanki oon pelänny tulevani hulluksi koko tän ajan !

Ei se tarkota että on hullu. Ehkä sekin auttaa jos saa tolle jutulle nimen.
 
Siis tota nyt tulee monta viestiä, mutta pikkuveli pelkää että joku olisi vialla jos esimerkiksi polvessa näyttää olevan patti ja toisessa polvessa ei samanlaista olisi, pikkusisko taas pesee käsiään pakonomaisesti ja äitinikin juuri sanoi että hänelläkin joskus ollut samanlaista..
 

Yhteistyössä