Vaikeuksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Outofiilis?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Siis tota nyt tulee monta viestiä, mutta pikkuveli pelkää että joku olisi vialla jos esimerkiksi polvessa näyttää olevan patti ja toisessa polvessa ei samanlaista olisi, pikkusisko taas pesee käsiään pakonomaisesti ja äitinikin juuri sanoi että hänelläkin joskus ollut samanlaista..

Ahaa. Onkohan opittua vai perinnöllistä... Tohonhan voi auttaa vaikka kun saa keskulla jonkun kanssa. Siks lääkärille kandee mennä.
 
Voi olla hyvinkin kumpaakin. Mainitsen terkkarille asiasta ja katotaan sitten, olo
kyllä helpotti jo nyt aivan järkyttävästi :D Joo tosiaan mulle on mainittukkin, että oon tosi kypsä ikäisekseni, oman ikäiset onkin aina tuntunu hiukan lapsellisilta.. Onko tosissaan totta että tänikäset ei kirjottaa osaa ? Hassua..
 
Oon tässä miettinykki että jos en ois menny puhumaa tästä asiasta ni ois melkosen vaikeeta varmaa. Onneksi uskallan puhua ja onneksi päätin kirjottaa tänne , selvii tääki asia tästä pikkuhiljaa. Internet on kyllä kätevin keksintö ikinä.
 
Voi olla hyvinkin kumpaakin. Mainitsen terkkarille asiasta ja katotaan sitten, olo
kyllä helpotti jo nyt aivan järkyttävästi :D Joo tosiaan mulle on mainittukkin, että oon tosi kypsä ikäisekseni, oman ikäiset onkin aina tuntunu hiukan lapsellisilta.. Onko tosissaan totta että tänikäset ei kirjottaa osaa ? Hassua..

No ei kaikki ainakaan osaa. Mun poika on 14 ja ei se varmaan kirjota ku yhden sanan tyyliin ok ja ehkä. :D mutta se on omallatavallaan aika kypsä myös, mutta puhuu vaan kun on asiaa.:)
 
Vielä lisätäkseni tähän asiaan, tosiaan joskus luin jostain että noi ajatukset on normaaleja, sitjos jotain tommosta alkaa suunnittelemaan ni se on sitten paha :D No nyt sit luon itelleni mielikuvia et suunittelisin jotain, hohhoi. Eiköhän tästä ajan mittaan ja ammattiavulla pääse ! :)
 
Itse olin koulukiusattu 8 vuoden ajan. Pajon, tosi paljon siitä jäi vihaa mieleen kummittelemaan, hiljakseen olen päässyt tasapainoon. Vuosia se kyllä vei. Minulla myös paljon vahingoittamiskuvitelmia mutten ole ikinä pelännyt niitä toteuttavani.
 
Siis en mä sitä pelkääkkään, olen tosi rauhallinen kaveri ja sentakia nuo ahdistavatkin niin kovasti kun pidän noita ajatuksiakin tavallaan väärinä vaikka no eihän tuommoisilta voi välttyä. On ne tosi ikäviä, mutta olo on nyt parempi mitä on ollut pitkään aikaan !
 
Ei ajatukset oo vääriä, kaikilla voi tulla ihme mielikuvia. Sitten niistä vaan tulee semmonen ahdistava kehä, kun alkaa miettiä, että hyi karsee ajatus ja yrittää saada sitä pois mielestään.
 
Joo, kun mä siis sillon aluksi luulin että haluaisin sitä, ja nytkin tuntuu aina sille ja sitten itkettää kun oikein inhottaa nuo tommoset ajatukset... Luulen että tuo kiusaaminen on jotain arpia jättänyt ja nyt se paha olo purkautuu sitten tosi voimakkaana. No mutta kunhan tästä selvitään niin ollaan entistä vahvempia !
 
Ei hitto, paskat fiilikset tuli takasin.. Tää alkaa pikkuhiljaa ahistamaan oikeasti todella paljon, ajatukset kohdistuvat jopa rakastamiini ihmisiin ja en halua tehdä tosiaankaan mitään, en mitään ja silti ne vain pyörivät päässäni. Koko illan olen itkenyt ja ollut ihan murtunut, miettinyt että entä jos ? Entä jos joskus sorrun, entä jos olen tulossa hulluksi, entä jos unissa kävellessäni teen jotain ? Eläminen tuntuu todella tuskalliselta juurikin nyt..
 
Mullakin on jollakin tasolla pakkoajatuksia, mutta ne ei häiritse elämää millään tavalla. Mä ajattelen ne loppuun ja unohdan ne sen jälkeen... Esim. lastenvaunuja työntäessä saattaa tulla mieleen, että olisipa hirveää jos tyrkkäisin vaunut vahingossa nurin nokkospuskaan jne. Mutta ikinä en ole pelännyt niin tekeväni ja ajatuksissanikin ne ovat sattuvia vahinkoja. Mulle tulee noita lähinnä kun olen väsynyt ja valvonut useamman yön minimaalisilla unilla.

Entäs jos yrität mielessäsi rinnastaa ajatukset komediasarjoihin, joissa miehet näkevät äitinsä/anoppinsa/miespuolisen kaverinsa kuvan päässään seksiä harrastaessaan? Eivät siis halua näiden ihmisten kanssa seksiä, mutta kuvat vain pyörivät silti päässä. Et itsekään varmasti halua pahaa läheisillesi, kuvat vaan pyörii päässä?

Ja kannattaa ehdottomasti hakeutua lääkärille noiden ajatusten takia: Ne ei ole vaarallisia, mutta sun elämäsi on huomattavasti onnellisempaa jos oikealla lääkityksellä ne saadaan kuriin, kun ne aiheuttavat sinulle noin kovan ahdistuksen.
 
Ja mun mielestä ne ajatukset kannattaa ajatella mahdollisimman neutraalisti loppuun ja todeta, okei mitään ei tapahtunut ja nyt jatkan toimiani normaalisti. Se ei toimi, että väkisin yrittää niitä olla ajattelematta, koska siitä vain ahdistuu kun huomaa ajatuksen palaavan päähän yhä uudestaan.
 
Ajatukset ovat vain ajatuksia, ne eivät voi ketään vahingoittaa. Kaikille tulee monenlaista ajatuksia, myös väkivaltaisia. Ajatukset eivät tarkoita, että niille tarvitsee tehdä jotakin tai niiden antaa hallita itseä. Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät aikomuksia tai tekoja. Ajatuksia ei voi hallita, mutta niiden voi antaa tulla ja mennä. Käy keskustelemassa näistä aikuisen kanssa!
 
Helpottaa todellakin kuulla että tää ei ole vaarallista, vain turhaa pelkoa.. Mulla vaan on tässä asiassa semmonen ongelma että kun yritän ajatella asian positiiviseksi pelkään hirveästi, että tällöin tulisin hulluksi tai jotain sinne päin. Eli siis toisinsanoen mulla ei oikein ole mahiksia tästä omin avuin päästä irti, ainakaa kovin nopeasti. Ensviikolla perheneuvolaan uusiksi, katotaas mitä ne siellä sanoo.
 
Hei,

kuulostaa tutulta. Se saattaa mennä äkkiä pahaksi, omalla kohdalla piti vaan päästä lääkäriin yks päivä HETI kun meni ihan överiksi.

Normaalia herkemmät ihmiset, juuri sellaiset jotka eivät varmasti ikinä koskaan tekisi mitään, joutuu kamppailemaan tän kanssa. Sä tarviit lääkkeitä, ja mikä parasta, ne lääkkeet auttaa. Mulla diagnosoitiin ahdistus ja pakko-oireinen häiriö. Kaikkii samoja juttuja kun sulla, pakkoajatuksia, pelkoja et satuttaa itteään tai muita (JA JUST TOI UNISSAAN!!) tarkisteluja...

Mitä nopeemmin saat apua, sen parempi. Ei siks et tekisit jotain, vaan siks et mitä enemmän keksit kaikkea hölmöä niin sen vaikeempi niistä ajatuksista on päästä eroon :/ ja sä et oo fyysisesti sairas, sulla ei ole skitsofreniaa tai mitään mikä pistäis sut tekemään jotain OIKEASTI. Oot henkisesti sairas, ja se on hyvä juttu :) voit parantua!!

Neuvo: puhu perheen, luotettavien ystävien kanssa niin paljon kun pystyt, kaikkein tyhmimpiäkin juttuja (siis vaikka sen, että pelkäät että hyppäät alas katolta), ja pyydä vaikka joku äiti tmv. mukaan lääkäriin niin, että äitikin 100% varmasti tajuaa, että ne on herkän ihmisen piinaavia ajatuksia, ei mitään mielihaluja! Ja niille, kehen et luota, älä kerro mitään. Toi kuulostaa monen korvaan niin vaikeelta, et ei ne tajuu. Ne luulee et haluut oikeesti tehä jotain, eikä se oo niin x/

Mut se puhuminen auttaa. Ja tieto siitä, et ne on vaan ajatuksia. Sul tulee viel olee vaikeeta, mut älä pelkää, sulla tulee viel olee helppoakin :) !
 
Toi kokemusggn viesti rauhoitti, kun tosissaan alkaa tajuamaan ettei tee mitään. Nää ajatukset on vain tosi ahdistavia ja näin poispäi, kuten jo sanoin nii ensviikolla sinne perheneuvolaan, jos ei siellä käynnit auta niin sitten kai on mentävä yksityiselle.. Voih, se kun on niin kallista..
 
Sitten tää tuntuu niin toivottomalta, juuri äsken heräsin ja kaikki tuntuu vain turralta.. Aivam hirveä fiilis, kunhan saisi tämän loppumaan ja pääsis takasin normaaliin elämään..
 
Olen myös alkanut näkemään parina viime yönä tosi ahdistavia unia, eli joudun pakosta käsittelemään jotain terävää tms. Unessa olen todella ahdistunut ja heräsin todellä öklöön oloon, tuntuu että oksennus oikein tulisi.. Samalla olen pelännyt että joskus unessa tekisin jotain, sekin tuntuu aivan hirveälle,kohta varmaan uskalla nukkuakkaan enää..
 

Yhteistyössä