Apua kamaliin ajatuksiin ym

[........]

Kaikki alkoi noin kuukausi sitten. Olin väsyttänyt itseni pienen vauvan kanssa, nukkumalla liian vähän. Tuli paniikkikohtausten tyylisiä oireita, kamalia ajatuksia, että vahingoittaisin perhettäni tai itseäni. Pelko hulluksi tulemisesta.
Olin todella ahdistunut ja menin lääkärille. Sain opamoxia ja citalopramia.
Mielialalääkettä en aloittanut (enkä halua vieläkään) Suurin ahdistus loppui, kun pari päivää söin puolikkaan opamoxin päivässä.
Kävin 2 kertaa neuvolapsykologin luona, jonka kanssa tultiin siihen tulokseen, että pitää nukkua enemmän, ottaa irtiottoja arjesta ja puuhailla kaikkea mukavaa.
No, aluksi menikin kaikki hyvin kun noita noudatin.
Nyt taas alkanut kamalat, väkivaltaiset ajatukset vaivaamaan. En ole ahdistunut niistä enää niin paljoa, kun sain vähän tietoa mistä tulevat (ylihuolehtivaisuus, haluan olla liian täydellinen äiti, unenpuute ym)
Olen menossa lähiaikoina ratkaisukeskeiseen terapiaan.
Tiedän, että pitäisi paremmin noudattaa psykologin neuvoja. Ne auttoi aiemminkin.
Olisiko kenelläkään vinkkejä tästä selviytymiseen? Tai samantyylisiä kokemuksia?
Ajatukset ovat välillä todella sairaita ja ruokin niitä lukemalla netistä kaikenlaista.

 

["Jaa-a"]

Ehkä on vaan pakkoajatuksia. Ne ei taida yleensä johtaa tekoihin.

 

[-.-]

Mulla on pakkoajatuksia. Niistä en ole koskaan puhunut kenellekään.

Olen tottunut niihin. Elän aivan normaalia elämää ja en todellakaan aioa koskaan toteuttaa ajatuksiani.

Millaisia sun ajatukset sitten on?

 

[V.ieras]

Puolikas opamox ei vaikuta mitenkään mihinkään.
Eikä ne lääkkeet toimi, jos niitä ei ota tai ottaa liian vähän.

 

["hmm"]

Miksi lapsen isä ei valvo välillä vauvan kanssa, jotta saisit univelat pois? Yksikin kokonaan nukuttu yö auttaa paljon. Nukkumisen rajoitushan on eräs kidutuskeinokin. Toki pienen vauvan kanssa on aina paljon univelkaa, mutta pitäisi vuorotella sen valvomisen kanssa. Ääritapauksessa siten, että äiti valvoo yöt ja isä valvoo päivät.

 

[.......]

Liittyy lähinnä perheenjäsenten vahingoittamiseen :/ todella kamalaa.
Joskus esim. Kaupassa voi tulla et jos yhtäkkiä hyökkäis jonkun kimppuun.
Rakastan kovasti lapsia ja miestäni, etten mitään pahaa haluaisi heille tehdä.
Tulee myös mielikuvia (väkivaltaisesti) kuolleista läheisistä hyi.
Olen todella rauhallinen ja kiltti ihminen, ehkä liiankin.
Psykologi sanoi myös, että pitäisi hyväksyä ärsytys ja vihastumisen tunteet esim. Vauvaa kohtaan.

 

[.......]

Ollaan valvottu puoliksi ja olen saanut välillä 6h nukuttua putkeen
Päikkäreitä pitäisi vaan lisäksi malttaa nukkua.
Puolikas opamox (7,5mg) on tuonut rauhallisen olon, joten on pystynyt vähän ajattelemaan selkeämmin. En ole 3viikkoon ottanut kun on jotenkin ilmankin pärjännyt.

 

[V.ieras]

Ollaan valvottu puoliksi ja olen saanut välillä 6h nukuttua putkeen
Päikkäreitä pitäisi vaan lisäksi malttaa nukkua.
Puolikas opamox (7,5mg) on tuonut rauhallisen olon, joten on pystynyt vähän ajattelemaan selkeämmin. En ole 3viikkoon ottanut kun on jotenkin ilmankin pärjännyt.

Jotenkin ilman pärjännyt.. Ymmärrätkö että se ei ole tarkoitus, pärjätä jotenkin?
Nyt aloitat sen lääkkeen (tai ne lääkkeet) uudestaan!

 

[neuvo]

Kokeileppas kuunnella jotain kivaa musiikkia ja lainaa vaikka kirjastosta jokin rentoutuskirja... olet täysin normaali, kaikilla on joskus tuollaisia ajatuksia ja ne menevät ajallaan ohi ilman lääkkeitä.

 

["Äiti minäkin"]

Rentoutumisharjoituksia mäkin suosittelen. Ihan vaan makaat selälläsi ja keskityt hengittämiseen ym. Ja tosiaan, ota sitä rauhoittavaa tarpeeksi, et sä koukkuun heti jää. Tsemppiä!

 

[.......]

En halua syödä rauhoittavia, kuin sitten kun on pakko. Jos pystyn rauhoittumaan ja vähentään ahdistusta esim. Liikunnalla tai piikkimatolla, en ala rauhoittavia syömään.
mielialalääke on aika raju juttu, jota en aio aloittaa. Vasta jos asiat menee huonommaksi. Kaikki aloitusoireet, tunteettomuus, lopettamisen vaikeus tms. Kuulostaa kamalalta.
pystyn kuitenkin olemaan lasten kanssa
nyt normaalisti.

 

["hmm"]

Imetätkö? Hormonit nimittäin saavat mielialan muuttumaan paljonkin. Imetyshän aiheuttaa estrogiinivajetta. Kyllä ihan normaalilla ihmiselläkin voi tulla joskus ihan hullujakin ajatuksia hormonimyrskyssä varsinkin. Minusta se on ainakin hyvä merkki ajatusten ilmaantuessa, että mä samaan aikaan alat tietoisesti ajatella, että onpas tämä typerä ja älytön ajatus. Tiedostat siis tämän asian. Huolestuttavaa olisi jos ajattelisit kamalia ja sen perään, et ihanaa tämä ajatus tms. Eli kyllä se siitä...

 

[endis]

Voit kokeilla myös positiivista ajattelua toistamalla itsellesi: "päivä päivältä, ajatus ajatukselta voin paremmin ja paremmin". Opi tunnistamaan itsetuhoinen sisäinen puhe ja kohtele itseäsi lempeämmin ja saat ikävät tunteet pysähtymään heti alkuunsa.

Vanha kansa (sotien jälkeen) kertoi, että heitä saattoi auttaa se, että aina kun heräsi, toisti kymmenen kertaa mielessään "tästä tulee hyvä päivä, tästä tulee hyvä päivä..."

 

[.......]

En enää imetä.
Sen olen huomannut, että pahinta on aina muutamia päiviä ennen kuukautisia.
Nytkin ollut muutaman päivän huonompi ja tänään on tullut niukasti vuotoa, joten hormonit varmasti vaikuttaa myös.

 

[ei hätää]

Fiksujen ihmisten ongelma. Ajattelet vain liikaa. Ne on vain ajatuksia. Ei hätää, ota vaan rennosti.

 

[pakkko]

Samantyyppistä oireilua minullakin. Tuollaiset ajatukset voi kuulua myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen.