mikä siinä on kun kukaan ei ikinä pyydä mua mihinkään mukaan:(

[kurjaa]

ei baariin tai shoppaileen ei mihinkään. itse saan aina änkeytyä mukaan jos haluan jonnekkin mennä muiden seurassa.
välillä tuntuu niin tosi yksinäiseltä vaikka tuttuja on paljon niin kavereita ei ole yhtään ja tuntuu että ainut mitä minulla on, on perhe,työ ja koti sen kaiken ympärillä päivät ja vuodet vierii ilman ketään "ulkopuolista" ystävää tai kaveria.

 

[moona81]

Mites jos alkaisit itse ehdotella shoppailu tai baarireissuja?

 

[Tuu]

Meille pelaa nintendoo!

 

[op]

voi tietty johtua iästä? ei muakaan kukaan erikseen pyydä (30-v.), tuntuu et elän vain itselleni ja miehelleni. mutta ei haittaa, nautin yksinolosta...

 

[ser]

Mulla on vähän sama kohtalo. Paljon on tuttuja ja kavereita, mutta kaikilla tuntuu olevan sellainen oma ydinpiiri, johon mä en kuulu. Kyllähän se harmittaa.

 

[bud]

Joo ei muakaan pyydä, paitsi äiti. Siis shoppaileen, emmä baareissa mutsin kanssa käy.

 

[ap]

Mites jos alkaisit itse ehdotella shoppailu tai baarireissuja?

siis sitä juur meinaan kun aina jos haluan jonnekkin mennä jodun änkeytymään muiden seuraan. koskaan kukaan ei itse minulle ehdota mitään tai kutsu mihinkään.

 

[ap]

ja ikää mulla 27v

 

[sutinasussu]

No missäpäin asut? Lähetään tanssaamaan!

 

[vieras]

EI muakaan koskaan kukaan pyydä, eikä ole sellasia kavereita joiden kans edes vois suunnitella mitään. Sattumalta jos osutaan samaan matkaan niin mukavaa kyllä on. En tosin edes kaipaa.

 

[ap]

No missäpäin asut? Lähetään tanssaamaan!

kotkassa asustan..joten en varmaan sinun lähellä.

 

[haloo]

miksi et ite pyydä kavereita... miten luulet et ne pyytää sua jos ite et koskaan tee<aloitetta..

 

[haloo haloo]

Jotkut ihmiset vaan on tylsää seuraa. Ei auta vaikka itse pyytäis toisia vaikka mihin kivaan. Ei ne välttämättä tuu! Eivätkä tietenkään pyydä sitä tylsimystäkään mukaan omiin juttuihinsa.

Ei ap siis välttämättä ole ensinkään tylsä, mutta tuo em. ihan omasta kokemuksesta, kun tiedän etten ole viihtyisää seuraa.

 

[sutinasussu]

No missäpäin asut? Lähetään tanssaamaan!

kotkassa asustan..joten en varmaan sinun lähellä.

No et ihan lähellä joo! Mutta jos joskus tuut cityyn, niin mennään tanssaamaan :wave:

 

[ap]

miksi et ite pyydä kavereita... miten luulet et ne pyytää sua jos ite et koskaan tee<aloitetta..

mä olen nyt 2 kertaa jo kirjottanut että itse saan aina tunkea mukaan jos johonkin haluan. eli pyydän kyllä ja menen sitten vain muiden mukaan. kun yleensä menevät isolla porukalla ja soittelevat toisilleen ja sopivat. mulle siis ei ikinä soiteta jos en itse soita ja sano että olisin kans tulossa

 

[..]

mutta miksi et itse järjestäisi jotain iltaa, siis kutsu sitä porukkaa koolle. oletko pyytänyt muita vaikka leffaan, baariin?

 

[vieras]

mutta miksi et itse järjestäisi jotain iltaa, siis kutsu sitä porukkaa koolle. oletko pyytänyt muita vaikka leffaan, baariin?

luitko kunnolla ap:n kirjotuksen?

 

[missy86]

mulla sama probleema..;( itse kyllästyin kun aina ite pyysin mukaan tai kaveria käymään/tai bilettää loppuvuodesta...Päätin sit et enää en jaksa ite aina pyytää. No tässä tulos...yksin oon koko alkuvuoden nyhjöttäny kotona eipä siis oo kukaan pyytäny mua mihinkää...ja tuskin pyytää....ite en jaksa enää, näköjään mun seura ei sit oikeesti niitä kiinnosta (
Et tosi kivaa tälläne ;((( Voimia AP!

 

[myös kotkasta]

mun seuraksi kyllä voi tulla. ja minusta on mukava käydä kaupungilla mielummin jonkun kanssa, ei se yksin ole kivaa. olisi kiva istua kahvilla ja kierrellä kauppoja. ja tietysti joskus lähteä baariin.

 

["samma här"]

Niin, mulla on tasan kaks kaveria. Kummallakin heistä on ns. omat piirit ja muita kavereita. Kelpaan olkapääksi kun menee huonosti mutta kaikki kiva tuntuu olevan niiden muiden kanssa. Minua ei esim. pyydetä bileisiin "miehen kavereita" kuulemma niissä. Tätä on jatkunut jo monta vuotta. Enää en jaksa tätä.. pari kertaa kun olisin itse tarvinnut todellakin tukea kavereilta niin sitä en ole saanut. Itse olen vuosien aikana aina pyytänyt kavereita mukaan menoon mutta he eivät minua..esim. menevät reissuun niiden muiden kavereiden kanssa. Musta tuntuu että oon roskis johon dumpataan kaikki paska ja paha olo, sitten lähdetään viettämään aikaa muiden kanssa.

Oon todella yksinäinen hetkittäin, mulla ei oo ku tuo poika alle 2v. Ei olla sen isän kanssa enää yhdessä. Sukulaiset ei pidä yhteyttä liiemmin. Mua ei edes se äiti pyydä shoppailemaan...Kelpaan kaikille vain jos parempaa ei ole tarjolla.

En ole ruma tai mitään mutta koulukiusattu olen ollut lähes koko kouluajan..siksi nuita kaverisuhteita on ollut hankala muodostaa enempää/ylläpitää. Se kiusaaminen jättää ihmiseen ikuisen jäljen. Tykkään muodista,vaatteista ja kaikesta hauskasta. Mutta paha se on kotona pojan kanssa saada uusia kavereita. Työpaikoistakaan en ole saanut yhtään pysyvää kaveria. Vaikka mua työkuvioissa pidetään iloisena ja luotettavana työkaverina. En vaan osaa tätä.

 

["samma här"]

samma här

 

[vierailija]

mulla sama ongelma. Mua ei pyydetä ja itse joudun aina pyytään. Ja taustalla itselläkin koulukiusausta useammalta vuodelta ja oudot vanhemmat, eli en ole "normaali" tai miten sen nyt ilmaisis. Ei ole sitä normaalin ihmisen itsetuntoa ja itseluottamusta eikä luottamusta muihin ihmisiin. Mutta vaikea se luottamus on rakentaakaan kun ketään ei ota mukaan. Itse olen ehdottanut matkoja kahvittelua shoppailua yms ja sitten kuulen että he ovat näitä mun ehdottamia ideoita tehneet keskenään ilman mua! Olen antanut periksi. Ja tosiaan kun itse olen hiljaa niin niistä ei kuulu ollenkaan! Olen tullut siihen tulokseen vanhemmiten että ehkä mun kuuluu vaan olla ja elää yksin ilman oikeita ystäviä ja pidellen pelkkiä hyvän päivän tuttuja. Helpompaahan se tietyllä tavalla onkin kun ei tarvi murehtia että miksei kukaan pyydä mukaan tai lähde mukaan!

 

[feger]

Itse olen vähän erakkoluonne. Välillä vähän ahdistaa tämä yksinäisyyden tunne, mutta en ole kovinkaan aktiivinen itsekään tuomaan itseäni esiin. Eli vika on minussa(kin)
Saan kyllä kutsuja satunnaisesti, lähinnä koiraharrastusjuttuihin, mutta muuten oleskelen aika hiljaiseloa.

Joskus koiria lenkittäessä tulee sellainen haikea fiilis, että olisi kivaa samalla jutella jollekin, mutta tuo minun vanhempi koira on semmonen ärsyttävä kakkapää, että se härnää muita koiria (voimakas paimennusvietti) niin ei siitä enää mitään tule, kun pitää olla vaan erotuomarina.

Harrastusten parista, kuten minä koirien kautta, tutustuu helposti samanhenkisiin ihmisiin. Ei muuta kun matoa koukkuun

 

[vierailija]

Mulla hivenen samanmoista, mutta en kyllä itekkään kauheen aktiivisesti yhteyttä pidä. Ite en tosiaan jaksa mitään baari touhuja ja ikää mulla 30-vuotta. Mulla on aviomies ja meijän tytär ja perheen kesken paljon ollaankin. Mä en silti noita pahemmin ehi murehtii kun treenaan jokä päivä, nautin täysin ja ei ehi kyl kärvistelee noissa tuntemuksissa. Treenin jälkeen taas kotia ja sun muuta touhua perheen kanssa .

Rupee harrastaa ei ehi masistelee. Treenaus on mulle se mun hetki ja samalla tsemppaan itteeni ja hoen, että tästä tulee ihan paras olo ja hyvä mieli. Treenin jälkeen oon yleensä aina ilonen ja nautin olosta. Harrastus tuo elämään todellakin sisältöö ja kohottaa mielialaa, saa päästää höyryt ulos .

 

[vierailija]

Se että ite jotain ehdottaa alkaa olla niin ärsyttävää. Jos ei omatoimisesti osata muita kysyä niin saa olla. Mä jo lopettanut kyselemästä koska sama paska joka kerta. Kunnes sitte baarissa vahingossa törmäätkin heihin niin sen kyllä huomaa kuinka kiusallinen tilanne se on. Itse järjestänyt vaikka ja mitä teatteria risteilyä ja grillailua. EI mitään vastakaikua ole ollut.