Olen paljonkin miettinyt, miksi joku saa helposti ystäviä ja ei koskaan ole kauaa sinkkuna ja toisille ystävien löytäminen on kven takana eikä puolisoakaan tunnu tulevan millään vastaan. Se on kai lukemattomien asioiden summa.
Itse kuulun niihin onnekkaisiin joilla on aika laaja tuttavapiiri ja muutama todellinen sydänystävä. En osaa sanoa, miksi ihmissuhteita syntyy helposti. Syitä lienee monia.
En tiedä myöskään osaanko kertoa, miksi en haluaisi olla esim juuri sinun ystäväsi kun en tiedä sinusta mitään. Mutta voin kertoa parista ihmisestä joiden seuraa välttelen. Yksi heistä on kuolettavan tylsä. Hän ei tee mitään eikä hänelle näinollen myöskään koskaan tapahdu mitään eikä hänellä ole mitään kerrottavaa. Hän vain on lapsensa kanssa kotona. En jaksa puhua pelkästä lapsesta kaiken aikaa. Yksi on takertuva. Hän on juuri sellainen ystävää kaipaava melko yksinäinen ihminen. Ihana, mutta soittaa ja tekstailee jatkuvasti. Se on alkanut ahdistaa. Meidän tarpeemme yhteydenpidon määrästä ei kohtaa. Yksi on ärsyttävän ylimielinen, imettää, hoitaa lapsensa kotona ja tekee kaiken niinkuin Vauva-lehti neuvoo ja arvostelee äitejä jotka eivät tee niin.
Muuten minulla onkin paljon hyvin erilaisia kavereita, yksinäisempiä ja sosiaalisempia. Tietynlaista perusreiluutta ihmisiä kohtaan pitää olla, mutta ei haittaa jos on erilainen ihminen, sehän on vain kiinnostavaa.
En tiedä miten löydät ystäviä, mutta toivotan onnea. Olet varmasti ansainnut ihanan ystävän!