Vaativa työ ja perheen perustaminen. Työn ja perheen yhteensovittaminen. Miten olet onnistunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sdfg
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sdfg

Vieras
Miten onnistuu työn ja perheen yhteensovittaminen, kun työelämällä on myös omat vaatimuksensa?

Minkä ikäinen lapsesi oli kun menit töihin?

Oletko tehnyt osa-aikaista työtä perheenne pikkulapsiaikana?
 
Vaikeampaahan se kieltämättä on kuin vaikka siivoojan tai kassahenkilön perheenperustaminen. Meillä ei olisi varmaan muuten onnistunutkaan, onneksi mies oli valmis ottamaan päävastuun. HÄnellä kun on ns. tavallinen työ ja pystyy aika hyvin ottamaan vapaata ja muutenkin vaikuttamaan työaikoihinsa.

Mä olin kotona ihan täysin vapaalla/äidin ominaisuudessa 3 kk, jonka jälkeen aloin tehdä töitä pikkuhiljaa ja lapsen ollessa 6 kk aloin olla fyysisesti läsnä työpaikalla.
 
En ole päässyt vielä työn ja perheen yhteensovittamista käytännössä kokeilemaan. (lapsi syntyy tässä kuussa) Mutta uskoisin, että vaativaakin työtä pystyy tekemään pikkulapsiaikana, jos toinen perheen vanhemmista on valmis panemaan vuorollaan uransa taka-alalle. (ainakin miehiltä se näyttää onnistuvan...) Sitten ovat erikseen ne uraohjukset, joilla on hyvä mummuverkosto takanaan. Silloin perheessä voi olla kaksikin kiitäjää.

Meillä mies ja minä olemme molemmat asiantuntijatehtävissä, ja työ on varsin epäsäännöllistä. Hoitoapukin on monen sadan kilometrin päässä. Tällä hetkellä ajatus on, että minä olen lapsen kanssa kotona ensimmäisen vuoden, mies seuraavan. Työssä olija pyrkii parhaansa mukaan tekemään hommat virka-aikaan, mutta jos se ei onnistu, kotipuolisko yrittää olla rähjäämättä. Ja totta kai kotona olijalle järjestetään aika ajoin mahdollisuuksia käydä tuulettumassa alan tapahtumissa, viikonloppuseminaareissa, ay-jutuissa, jne.

Katsotaan miten onnistuu...
 
Mä laitoin urani hyllylle kahdeksi vuodeksi ja en sitten enää palannutkaan entiseen työpaikkaan, koska työ vaati jatkuvia ulkomaan reissuja.
Menin vastaavaan työhön, mutta asiakaskunta Suomessa. Teen 80 % työaikaa, mutta työajan lyhennyksen ajankohta vaihtelee töitten mukaan eli lapsella on täysiaikainen hoitopaikka.

Mies vie aamulla lapsen hoitoon ja hakemisessa vuorottelemme. Haasteena on tietää hakuajat kahdeksi viikoksi kerrallaan, varsinkin kun kummallekin voi tulla aivan yllättäen hätätilanne töissä, jolloin hoidosta haku on haastavaa.

Itselläni auttaa mahdollisuus tehdä etätöitä eli illalla lapsen mentyä nukkumaan työt jatkuu niin kauan kuin on pakko. Olen onnekseni pystynyt aika hyvin etukäteen aikatauluttamaan asiat niin, että niitä paniikkitilanteita on tullut tosi harvoin.
 
Meillekin vauva vasta tulossa, mutta varmaa on etten ehdi olla paljon kotona. Vauva lähtee töihin mukaan heti kun mahdollista. Olen yrittäjä eikä kukaan voi korvata minua, enkä voi jättää töitä tekemättäkään. Yritän aloittaa työnteon osa-aikaisesti jo kun vauva on 1 kk vanha mutta 3 kuukauteen olen varautunut.
 
Mukava kuulla teiltä ketjuun vastanneilta erilaisia kokemuksia aiheesta :)

Tällä palstalla saa helposti haukut niskaansa lapsen hylkäämisestä, kehoituksen olla hankkimatta lapsia ollenkaan jne. kun kyselee aiheesta.
Kaikilla ei kuitenkaan ole sellainen työ, josta voisi heittämällä olla pois kolme vuotta. Lisäksi nainen voi myös olla perheen pääelättäjä, jolloin isä jää kotiin hoitamaan lasta.
 

Yhteistyössä