Kuinka äidit sovittaa työn ja perheen?

[opiskelija1]

Haluaisin nyt vielä tutkielmaani lisäaineistoa, joten kaikki vielä vaan kertomaan omista kokemuksistaan! =)
Edellinen keskustelu:
"Työn ja perheen yhteensovittaminen
Opiskelen sosiologiaa yliopistossa ja teen pienimuotoista tutkielmaa työn ja perheen yhteensovittamisesta.
Tarkoitus olisi tutkia miten äidit saavat sovitettua työn ja perheen, mitkä tekijät edistävät tai estävät työn ja perheen yhteensovittamisen.

Olisin iloinen, jos mahdollisimman moni viitsisi vastata tähän viestiin ja kertoa omin sanoin omista kokemuksistaan, kuinka sovittaa työ ja perhe.

kiitos jo etukäteen! =)"

Vastauksesa voisi olla esim. -erilaisia tekijöitä, ja kuinka nämä vaikuttavat työn ja perheen yhteensovittamiseen omalla kohdallasi? (montako lasta ja minkä ikäisiä? kotitöiden epätasainen jakaantuminen vai molemmat tekee yhtä paljon? Onko puolisoa vai onko yksinhuoltaja? Millainen työ ja asema työssä, kuinka työnantaja vaikuttaa yhteensovittamiseen entä työaika? )
Kuinka rasittaviksi koet yhteensovittamisen vai onko se helppoa?
Tässä nyt hieman kysymyksiä, joihin voi vastata tai kertoa sellaisista asioista, jotka ovat eniten vaikuttaneet juuri Sinun elämääsi työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta.

Kaikki nyt vain kertomaan omista kokemuksistaan omin sanoin, tutkimuksessa yhdistelen toistuvia tekijöitä, joten aineiston kerääminen ja sen riittävyys (paljous) ja relavanttisuus on tärkeää.

 

[poikia3]

Kotityöt jakautuvat aika tasaisesti, molemmat tekevät yhtä paljon, mies laittaa ruokaa ja siivoaa, huolehtii lasten iltatoimista myös, itse pesen pääasiassa pyykit, huolehdin aamulla lapset taipaleelle ja valvon esikoisen läksyt, aika tasan menee. Ja mies siis löytyy.

Molemmat olemme asiantuntijatehtävissä työelämässä, molemmilla myös liukuva työaika 7 ja 17 väliin pääasiassa sijoittuu työpäivä, töissä ollaan siis 8 tuntia päivässä, joku päivä lyhenpään, ja joku päivä pidempään.

Työnantaja ymmärtää perheellisiä, meillä mahdollisuus saada jopa sairaalle lapselle hoitaja kotiin, mutta yhtälailla hyväksyttävää on hoitaa sairasta lasta itse. Ja työnantaja ymmärtää myös sen, että ylitöihin, ei noin vain jäädä, vaan lapset on haettava hoidosta 3:een mennessä, meillä siis 3-, 6- ja 11-vuotiaat lapset.

Ja yhteensovittaminen on tosiaankin sovittamista, pitää neuvotella toisen vanhemman kanssa pidemmistä illoista, työmatkoista, aamuisin on kiire, omaa aikaa ei juurikaan jää.

 

[Merhan]

Nelihenkinen perhe, asutaan maalla omakotitalossa. Esikoispoika 7 v eskarissa, nuorempi poika 5 v päiväkodissa. Molemmat töissä, mies lähellä päiväkotia, minä 58 km päässä naapurikunnassa.

Meillä mies on vienyt lapset hoitoon siitä lähtien kun olen palannut äityslomalta töihin. Minun työaika alkaa klo 8 joten joudun lähtemään klo 7 ja miehen alkaa klo 9, lähtevät n. 8.15, joten ovat lapset saaneet nukkua pidempään. Minä taas pääsen klo 16 joten pääsen hakemaan lapsia aiemmin. Meillä on joustava työaika ja työaikapankki käytössä, joten aika usein lähden aiemmin että pääsen lähtemään aiemmin ja näin saan pidemmän illan lasten kanssa. Työnantaja on joustava molemmilla, joten hyvin pystytään järjestämään työaikana tapahtuvat neuvolat, lääkärit sun muut. Lasten sairaana ollessa tarvittaessa mummoa kysytään apuun ja mielellään tulee myös.

Kotityöt (siivous ja ruuanlaitto ja pyykkäys) on minun vastuulla. Molemmat maatiloilta kotoisin olevana olemme sellaisen kasvatuksen saaneet. Meillä tämä toimii. Mies kalastaa ja metsästää ja ottaa lapsia mukaan mahdollisuuksien mukaan. Luonto on meillä läsnä joka päivä. Meistä minä olen se, joka tienaa enemmän ja jolla voi olla työmatkoja. Ja vkolla 8 sain tietää että saan ylennyksen ja vastuullisemman tehtävän palkankorotuksineen. Työtehtävät eivät muutu paljoakaan, vastaan vaan tietyn osan toiminnasta ja tulen raportoimaan niistä jatkossa johtoryhmässä. Työmatkojen määrä saattaa lisääntyä, mutta onneksi pysytään kotimaan kamaralla. En muutenkaan harrasta kamalasti ylitöiden tekoa ellei ole ihan pakko, joten luulen, ettei tämä pesti niitä ainakaan lisää ja jos tarvetta niin pystyn osittain tekemään kotoa käsin etätöitä laajakaistan ja kännykän avulla.

Pyrimme harrastamaan yhdessä koko perhe, mutta myös niin että jokainen saa jossain välissä viikkoa sen hengähdystauon lenkin tai sulkispelin merkeissä. Lapset ovat meillä kaikessa tekemisessä mukana. Kesäisin veneilemme ja teemme retkiä muiden perheiden kanssa iltaisin ja viikonloppuisin (veneillä lähisaareen uimaan jne.).

Aikatauluja on seurattava ja muistettava kaikenlaisia asioita. Kesällä on kiireisempää töissä ja silloin enemmän stressiä, mutta onneksi työmatka on sen verran pitkä että siinä ajassa saa vaihdettua ajatukset kodista töihin ja töistä kotiin. Mutta kyllä tämä tästä.

 

[miiuskaa]

Hmmm... voi olla että tämä ketju on jo vanhentunut mutta kerronpa silti oman tilanteeni.

Meillä on viisihenkinen perhe, uusi tulokas syntyy keväällä. Lapset ovat 7v., 5.5v. ja 4v.
Olen töissä globaalissa multiorganisaatiofirmassa, teen töitä etänä pääosin kokoajan, vain pari kertaa kuukaudessa käyn toimistolla ja muutaman kerran vuodessa on päivän parin matkoja.
Työni on asiantuntija-tasoista, kollegoita ympäri maailmaa.

Itse teen pääosan kaikista kotitöistä; ruuanlaitto, pyykit, siistimiset. Viikkosiivoukset tehdään miehen kanssa yhdessä, lapset auttelevat omissa huoneissaan. Mies huolehtii autoista ja kaikista teknisistä hommista, myös kodin pienet remontit häneltä sujuu.
Aamulla huolehdin pienet hoitoon, ja koululaisen kouluun.
Sitten aloitan päivän työt, jotka koostuu pääosin päätteellä istumisesta sekä puhelimella soittamisesta.
Iltapäivällä tulee koululainen, ja haen pienet hoidosta.
Työpäivän mittaa on kerennyt tulla tuolloin n.6h.
Kun lapset ovat kotona, alan laittamaan päivällistä ja leikkimään ja touhuamaan lasten kanssa.
Kun isä tulee kotiin, syömme koko perheellä, ja sitten on vielä pari tuntia aikaa touhuta lasten kanssa.
Ja kun on lasten nukkumaanmenoaika, siirryn takaisin tekemään töitä vielä pariksi tunniksi. Onneksi olemme globaali yhteisö, niin homma onnistuu hyvin.
Varsinaista päivittäistä työaikaa minulla ei siis ole, vaan työaika ajatellaan ehkä enemmänkin viikko- tai kuukausipohjalta. Kuitenkin päivätyöaika olisi sen 7.5h, minkä tekevät siis ne henkilöt jotka kulkevat päivittäin toimistolla.

Muutenkin minun työnantajani on erittäin hyvin ottanut huomioon perheen ja pienet lapset, sekä pitkän työmatkan, joten olen saanut sovittua etätyöpaikan itselleni. Ja koska joustoa löytyy työnantajalta, osaan joustaa itsekin silloin kun sitä tarvitaan. En tuijota kelloa arkipäivinä liian tarkkaan, vaan teen sen työn mikä on tehtävä, ja jos normityöaika ylittyy, pidän sen vapaana jossain sopivassa kohdin. Meillä ei ylitöitä juurikaan tehdä, tai siis sellaisia joista erillisen ylityökorvauksen saisi. Ja jos joskus joku lapsista sairastuu, en välttämättä ole pois töistä, vaan katson työni sen mukaan, miten lapsi nukkuu ja levähtelee. Mutta tietysti jotkut sairaudet ovat sellaisia etä työnteosta ei vain tule mitään, esim.oksennustausti.
Joskus stressi meinaa vaivata ja kiire viedä yöunet, mutta silti olen äärimmäisen tyytyväinen tähän nykysysteemiin, joka toimii meillä todella hyvin. Jos tekisin päivittäin matkan toimistolle, aikaa työmatkoineen menisi yli 11h, joten kyllä tämä on hieno juttu!
Kun olen saanut tällaisen mahdollisuuden yhdistää sekä kodin, perheen että työelämän, koen sen erittäin mielekkääksi. Motivaatio on erittäin korkealla ja into kaikkeen uuteen suuri. Uskon että olen parempi työntekijä näissä olosuhteissa, mitä koskaan pystyisin olemaan jos joutuisin kulkemaan päivittäin toimistolla.

 

[hannamaria]

Tarkoitus olisi tutkia miten äidit saavat sovitettua työn ja perheen, mitkä tekijät edistävät tai estävät työn ja perheen yhteensovittamisen. .

Meillä edistävät: Joustavat työajat minulla, ja ilta/yöpainotteinen työ miehellä. Eli minä teen nyt "kotihoidontuki-aikana" vain 18 tuntia viikossa. Sovitan omat työaikani siten että mies on lapsen kanssa kotona kun minä olen töissä. Myös ystäviä ja sukulaisia asuu lähellä, että tuttu hoitaja kyllä järjestyy jos yksittäiskertoina menee aikataulut ristiin. Yö/viikonloppu-vuorojen vuoksi miehenkään ei tarvitse normaalin palkan eteen tehdä kuin 30 tuntia viikossa, niin eli yhteensä olemma töissä 48 tuntia (mies 30, minä 18 ). Meille jää paljon yhteistä aikaakin tämän ansiosta, eikä kumpikaan uuvu.

Vastauksesa voisi olla esim. -erilaisia tekijöitä, ja kuinka nämä vaikuttavat työn ja perheen yhteensovittamiseen omalla kohdallasi? (montako lasta ja minkä ikäisiä? kotitöiden epätasainen jakaantuminen vai molemmat tekee yhtä paljon? Onko puolisoa vai onko yksinhuoltaja? Millainen työ ja asema työssä, kuinka työnantaja vaikuttaa yhteensovittamiseen entä työaika? )
Kuinka rasittaviksi koet yhteensovittamisen vai onko se helppoa?
.

-1 lapsi. Hän on 9kk.
- kumpikin tekee kotitöitä. Mies tekee yleensä ruuan. Minä tykkään siivota joten siivoan useammin kuin mies, mutta mies imuroi useammin kuin minä. Pyykkijutut on mun heiniä. Paitsi silitystä inhoan, joten mies silittää mitä tarvii
- eli siis puoliso on
- mulla myyntityö provikkapalkalla. Asema töissä: ihan perus työntekijä. Työnantaja on ok. Hyväksyy joustot työajoissa että saamme lapsen hoidettua kotona. Teen keskimäärin 3 päivää viikossa, useimmiten 6 tuntia kerrallaan. Työaikani on useimmiten 9-15. Vaihtelua on, mutta ikinä en alota ennen 9 ja kotiin lähden viimeistään 20.30. Että sillä välillä kummiski.
- En koe rasittavaksi. Kun hoito onnistuu noin kivasti, ei tarvitse surra ja jännittää lapsen puolesta kun on töissä. Tuon verran on kivakin käydä töissä, paitsi rahan, ihan fiiliksen vuoksi. Se on rahallisesti tarpeeksi, mutta ajallisesti ei liikaa!