Työn ja perhe-elämän yhdistäminen

[muumi]

Olen toistaiseksi hoitovapaalla ja hoidan 1,5 -vuotiasta tytärtäni kotona. Töihin paluu mietityttää kovasti, vaikkei vakityötä olekaan odottamassa. En vain osaa päättää, hakeako töitä vai jäädäkö kotiin. Toisaalta kaipaisin vaihtelua arkeen, mutta perheen ja työn yhdistäminen mietityttää kovasti. Toinen lapsikin on toiveissa mahdollisimman pian, joten sekin tekee päätöksenteon hankalaksi.

Kuulisinkin mielelläni teiltä, jotka olette jo palanneet työelämään, miten onnistut yhdistämään nämä kaksi vaativaa elämän osa-aluetta, työn ja perhe-elämän?

Mitä hyvää /huonoa työnhönpaluussa mielestäsi on/oli?

Mistä olet joutunut tinkimään työnteon takia?

Oletko tyytyväinen työhönpaluuseen?

Kuinka kauan olit kotona? jne.

Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!!!

Ja voimia kaikille arjen pyörittämiseen!!!

 

[taustalla]

Olin kotona 4 vuotta. Lähdin töihin kun lapset oli 2 ja 4. Rahan takia oli pakko. Hyvää ainoastaan se että sain vakkaripaikan, ja nyt on sitten työkokemusta, eikä ole "vain kotiäiti"(= "ammatti" mitä ei työmarkkinoilla kai hirveesti arvosteta.)

Jos rahat ois riittäny en varmasti olis lähteny ennenkuin pienin on kolme. Eipä juuri muuta hyvää työnteossa...ihan aina on väsyny. Kotihommat kasaantuu. Lapset sairastelee jne.

 

[teerenpilkku]

\

Mitä hyvää /huonoa työnhönpaluussa mielestäsi on/oli?

Mistä olet joutunut tinkimään työnteon takia?

Oletko tyytyväinen työhönpaluuseen?

Kuinka kauan olit kotona? jne.

Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!!!

Ja voimia kaikille arjen pyörittämiseen!!!

Kotona olen ollut yhteensä kolme ja puoli vuotta pätkissä eri lasten äitiyslomilla ja hoitovapailla. Parasta-aikaa nyt neljännen vanhempainvapaalla.
+Työhön paluu aktivoi "aikuisten maailmaa", aivojen eri osa-alue pääsi työskentelemään. Kodin pikku-murheet painui unholaan ja koki olevansa kiinni "uraputkessa". Sai myös käydä valmiiseen ruokapöytään, ja jättää likaiset astiat pesemättä =)
-Lasten kanssa vietetty aika vähäisempää. Illat kiireisiä. Kotitehtäviin ei jaksa paneutua kunnolla, kun ei oikeastaan ehdikään. Huono omatunto kiireestä.
= Kotonaolo nyt palkitsevaa. Koululaisille läsnä heti koulupäivän loputtua. Illat rauhallisempia ja pinna ehkä pidempi. Nautin nyt kovasti, takaraivossa hieman kaivertaa ammattitaidon unohtaminen ja kelkasta tippuminen...

 

[Marcon äiti]

En valitettavasti vastaa kysymykseen kun kamppailen ihan san asian kanssa ! Tavallaan haluaisi uusia virikkeitâ elâmâânsâ, mutta ammatti jossa olin ( hotelli-ala) on hyvin itseensâ imevââ, 8 tunnin työpâivâä en ole koskaan tehny ... :/ Olen ajatellut myös alan vaihtoa.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan kokeneempien kommentteja. :flower: =)

 

[Txt]

TArkoitus oli palatatyöelämään lapsen ollessa noin 1,5-vuotias. Sain kuitenkin mahdollisuuden päästä 3kk:n pestiin muksun ollessa nippa nappa 1-vuotias..päätin kokeilla. Jos tuo 3kk:n pätkä olis ollu ihan kamalaa, hoitoon sopeutuminen ois vieny aikaa tai lapsi olis sairastanu paljon, olisin jäänyt tuon 3kk:n jälkeen vielä joksikin aikaa kotiin. KAikki meni hyvin ja uskalsin ottaa uusia pätkiä vastaan (olen siis täysin pätkätyöläinen) Nyt lapsi kolmen ja jäädään kohta molemmat kotiin kun pikku kakkonen syntyy.
Pahinta oli lyhyet illat, koti saa todellakin olla hujan hajan jos haluaa viettää ensisijaisesti aikaa lapsen kanssa. Kaikenlaiset liikuntaharrastukset jäi kuin huomaamatta.........eli fyysinen kunto ainakin heikkeni. Lyhyitä iltoja ei halunnu käyttää omiin harrastuksiin.
Parasta oli palkka...... asuntolainaa sai lyhennettyä........ja jotensakin olen myös tyytyväinen siihen että voin tehdä työtä johon olin valmistunut vain muutamaa vuotta aiemmin.

Tulevan työhönpaluun osalta en aio vielä sanoa mitään...riippuu niin monesta asiasta. Miehelläkään ei vakipaikkaa..eli jos hällä ei ole töitä, niin silloin on mun vuoro häipyä töihin

Vaikeita asioita.....älä anna toisten päättää puolestasi. Sinä ja perheesi teette päätökset ihan itse. Tsemppiä

 

[Ou nou]

Järkevintä on mennä töihin heti kun mahdollista. Niin ennenkin tehtiin eikä pennut siitä pahentunut. Nykyisin ollaan liian pehmoja.Jatkuvaa lusmuilua vain. Sitäpaitsi, mikä pahinta, jos me naiset ollaan 3-4 pois työelämästä, niin arvatkaa ketkä siitä hyötyvät: MIEHET

 

[hanne]

Menin töihin heti kesäloman jälkeen kun lapsi oli 10 kk ikäinen. Toki teen 4 pv/viikko ja mulla on työt ma-pe ja 7-14.30. Jos olisi ollut huonot työajat yms. en olisi mennyt varmaankaan noin aikasin. Eli meillä ehitään aamuppäivällä leikkimään kaverien kanssa ja päikkärien jälkeen jo haenkin pois. Aamulla vien 6 aikoihin kantokopalla nukkuvana hoitoon, heräilee siellä sitten noin 8 aikoihin, kun muut alkavat tulemaan hoitoon.

Meillä jää tuota iltaaikaakin tosi hyvin. Ja se etten herätä neitiä, tuo lisää tuohon iltaan, eli jos pitäisi herätä klo 6 ei onnistuisi 20-21 nukkumaan meno. Hoitopaikka lähellä, niin ei tarvi turvallisuussyistäkään herätellä, jos pitäisi mennä autolla ja turvaistuimeen.

Minä pidän työstäni, haasteista, erityisesti palkka ihan kiva hoitorahan sijaan, vaikka onkin vain 80%. Äitiyslomalla kaipasin aikuiskontakteja ja lapsi alkoi jo 8 kk ikäisenä kyllästymään ja kaipasi erilaisia kerhoja ja katsella muiden lasten telmimistä, ettei tarvinnut kahdesti miettiä, menenkö töihin.

 

[Vilma-Onni]

Mitä hyvää /huonoa työnhönpaluussa mielestäsi on/oli?

Hyvää: saa rahaa, sosiaalista elämää, työkokemusta, eläkettä karttuu
huonoa: yksi ilkeä työkaveri meinas masentaa, illat liian lyhyitä

Mistä olet joutunut tinkimään työnteon takia?

Vapaa-ajasta ja olemisesta pojan kanssa.

Oletko tyytyväinen työhönpaluuseen?

Alkuun kadutti tosi paljon (työkamun syy), mutta nyt jo ihan tyytyväinen.
(loppu häämöttää)

Kuinka kauan olit kotona? jne.

Olin hoitovapaalla nelisen kuukautta ja sitten pätkissä tehnyt töitä syyskuusta asti. Nyt vuoden soppari joka loppuu jouluna

=)

 

[kukkerikuu]

Palasin töihin molempien lasten jälkeen heti äitiysloman ja kesäloman pidettyäni eli pojat olivat n. 11 kk kun menivät hoitoon. Musta ei ole ikinä ollut täysiaikaiseksi kotiäidiksi, sen olen tiennyt aina. Siksi menin heti takaisin kun mulla oli vakipaikka ja samassa olen vieläkin. Tosin vähän aikaa varmaan voisi olla kotosalla mutta kun asutaan maalla niin kyllä sitä alkaa kaivata sosiaalisia kontakteja enemmän pikku hiljaa.
Nuoremman kohdalla oli myös kyse sitten rahasta eli oli ostettu talo, jota pitää maksaa vielä yli 10 v. Meillä mies menee töihin klo 9 joten hän vie pojat hoitoon (minä lähden jo ennen klo 7) ja minä haen kun pääsen aiemmin.


Mitä hyvää /huonoa työnhönpaluussa mielestäsi on/oli?

Lapset oppivat hoidossa sosiaalisimmiksi ja ottavat toiset paremmin huomioon. Tekemättömiä kotitöitä on pakosta aina mutta toisaalta olen oppinut olemaan stressaamatta niistä eli jos ei ole tip top niin ei ja jos se jotakuta haittaa niin ei tartte tulla kylään.

Mistä olet joutunut tinkimään työnteon takia?

Illat pitkien matkojen takia aika lyhyitä leikkiä yms. Vapaa-aika kortilla (oma aika) mutta sitä tulee kun lapset kasvaa ja tulevat itsenäisemmiksi.

Oletko tyytyväinen työhönpaluuseen? Kyllä

Kuinka kauan olit kotona? jne. Vain ne 11 kk molemmilta

Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!!!

Ja voimia kaikille arjen pyörittämiseen!!!

[/quote]

 

[taustalla]

\

Järkevintä on mennä töihin heti kun mahdollista. Niin ennenkin tehtiin eikä pennut siitä pahentunut. Nykyisin ollaan liian pehmoja.Jatkuvaa lusmuilua vain. Sitäpaitsi, mikä pahinta, jos me naiset ollaan 3-4 pois työelämästä, niin arvatkaa ketkä siitä hyötyvät: MIEHET

Mutta nyt on nämä säästö linjat päiväkodeissa ja perhepäivähoitajilla kaikki lapset yleensä pieniä. Ryhmät täynnä kaupungeissa. Lapset joutuvat kaupungeissa olla jatkuvassa isossa ryhmässä. Itseä ahdistaa, kun joka paikassa on paljon väkeä, iso ryhmä. Jopa lasten hippokisoissa lapset joutuvat olla aamusta iltaan, ja saavat juosta kerran ja hypätä 3 kertaa pituutta päivän aikana, lapsia on ihan hirveästi verrattuna pieniin kuntiin. Isoissa kaupungeissa jos lapsi on isossa ryhmässä, miten ihmeessä jaksaa pieni, kun ei koskaan aikaa rauhoittua. Ennen kuitenkin lapsia oli vähemmän, ja ihmiset asuivat pienemmillä paikkakunnilla. Noissa hippokisoissakin koko päivä jonottamista, samaa päiväkodeissa, ja jos haluaa vielä lapsi harrastaa, joka paikassa on paljon lapsia ja ihmisiä. Olenko ainoa, joka kaipaa jotain rauhaa ja hiljaisuutta, vai onko kaikilla muilla kesämökki tai koti rauhallisella alueella? JOs minä olen väsynyt ääniin ja liikaan ihmispaljouteen, entä pieni lapsi?

Lisäksi ihmisten koulutustaso on noussut, ja jos ennen äiti kävi sen 8 tuntia töissä, loppuajan sai olla kotona miettimättä töitä. Nyt ei riitä. Ei riitä 8 tuntia, eikä riitä se työaika, vaan pitää kouluttaututa jatkuvasti ja kilpailla toisten työntekijöiden kanssa ja annettavat kaikkensa. Miten käy lapsille?

entä jos lapsi sairastuu? JOs on useampi lapsi, ja he ovat pieniä, jatkuvasti on hyvällä tuurilla joku sairas. Entä jos on työn takia muuttanut paikkakunnalle, eikä ole tukiverkkoja. Työnantaja ei katso hyvällä jatkuvia poissaoloja lasten sairastelun vuoksi. Meillä kuopus sairasti ensimmäiset kaksi vuotta. Lähes puolet ajasta oli sairas.

Uskon, että lapsiperheellisen elämä, ainakin jos enemmän kuin yksi lapsi, ei ole lusmuilua, oli töissä tai kotona. RAnkkaa työtä, josta ei mitään taukoa, kun sukulaiset asuvat kaukana.

 

[taustalla]

Kun itse olin lapsena sairas, hoiti minua kodinhoitaja tai mummo. Ei KOSKAAN äiti jäänyt koulusta tai töistä pois minua hoitamaan.

Kodinhoitajat on lakkautettu kokonaan lapsiperheiltä, vain vanhukset saavat kodinhoitajia, ja kaukana asuvia lastemme mummoja ei todellakaan kiinnosta meidän perheen auttaminen. MItään muutakaan apua ei ole. Sairaanakin on pitänyt itse lapsensa hoitaa.

 

[taustalla]

Ei ole helppoa. Kyllä on joutunut tekemään valinnat eri lailla kuin jos lapsia ei olisi, ainakin nyt kun lapset pieniä. Kun ei raski eikä halua mennä työn ehdoilla. No, sitä ehti jo mennä viilettämään ennen lapsia. Toisaalta päivähoitojärjestelmä kuitenkin suo joustoa, eli ei nyt ihan hirveästi menetetä taloudellisesti tässäkään työssä verrattuna toisenlaiseen. Raha ei toki tärkeämpi kuin lapset, mutta luo kummasti turvaa, varsinkin kun on perheellinen.

Lusmuiluna en kotona oloa pidä, mutta kuten aiempi kirjoittaja mainitsi, miehet voittavat. Nykyliitot ovat usein lyhyitä, ja melko tyhjälle putoaa, jos kotona kauan on. Toisaalta enemmän aikaa puuhailla lapsten kanssa kun on töissä: Jää muutama ruoka-aika ja siivoilu pois.