Uskaltaisitko raskautua 38-vuotiaana?

olen saanut nuorimmaiseni 41 vuotiaana, eipä ollut mitään ongelmia, helppo raskaus, synnytys ja vauva aika..... minulla siis neljä lasta, vanhimman sain 22vuotiaana, joten kummastakin ikähaaruksta on kokemus ja voin sanoa että katua ei ole tarvinnut mitään. jokainen ikä on hyvä ikä. kummallisia pelkoja.
.

En mä sanoisi että kummallisia pelkoja. Tottahan se on että riskit lisääntyy iän myötä, ja ainakin itselläni tulee näin vanhempana mietittyä asioita enemän kuin nuorempana.

 

Pienimmäiseni syntyy ollessani 39-vuotias Mummoni teki 8 lasta. Kuopus syntyi hänen ollessaan 42 vuotta... Että onhan sitä ennenkin osattu. Tosin minä olen hänestä poiketen käynyt nt-ultrassa ja veriseulassa

Mun mummi sai 7 lasta, joista viimeisimmän 42-vuotiaana.
Mummoni sai 5 lasta joista viimeisimmän 47-vuotiaana.
Silloin tosin ei ollut ultria, veriseuloja, istukkabiopsioita tai lapsivesipunktioita. otettiin lapset vastaan sellaisena mitä tuli.

 

Miksikähän minäkin, lapseton vanha ihminen, kidutan itseäni, käymällä täällä nuorten, perheellisten ja onnellisten palstalla?

Kaipa olen jonkin sortin masokisti?!

 

olen saanut nuorimmaiseni 41 vuotiaana, eipä ollut mitään ongelmia, helppo raskaus, synnytys ja vauva aika..... minulla siis neljä lasta, vanhimman sain 22vuotiaana, joten kummastakin ikähaaruksta on kokemus ja voin sanoa että katua ei ole tarvinnut mitään. jokainen ikä on hyvä ikä. kummallisia pelkoja.
.

En mä sanoisi että kummallisia pelkoja. Tottahan se on että riskit lisääntyy iän myötä, ja ainakin itselläni tulee näin vanhempana mietittyä asioita enemän kuin nuorempana.

Mä en ole edes niitä riskejä sen kummemmin ennen viime päiviä miettinyt.

 

Vai nuiva räyh :saint:
Hyvä et Henkka löytyi. Mä huomasin että mulla on yks tuttu facebookissa jolla oli Henkan kuvia albumissaan jostain kotibileistä. Että pieni on maailma

Hitto ehdit näkemään sen, EN TARKOTTANU. :|

Maailma on pieni juu. :xmas:

 

Mietin vain kun kuulin joulunaikaan ilouutisia kahdeltakin taholta :saint:

Muoks. Laitan tähän lisäkysymyksen. Entäs jos paljastuisi että odottottaisit vammaista lasta ( riskihän kasvaa iän myötä ). Pitäisitkö lapsen? Oletetaan siis että mahdollisesti uusia raskauksia ei enään tulisi?

Olin nelikymppinen saadessani kuopukseni, lapsia siis kolmella vuosikymmenellä. Eipä ole ollut ongelmia. Mukava kun reipas murkkupoika vielä kotona auttamassa ja kantelemassa painavimpia.
Odotin vielä kaksosia joka paljastui kun toinen tuli v9 pois.

 

Vai nuiva räyh :saint:
Hyvä et Henkka löytyi. Mä huomasin että mulla on yks tuttu facebookissa jolla oli Henkan kuvia albumissaan jostain kotibileistä. Että pieni on maailma

Hitto ehdit näkemään sen, EN TARKOTTANU. :|

Maailma on pieni juu. :xmas:

Mä oon nopee
En mä loukkaantunut.

 

olen saanut nuorimmaiseni 41 vuotiaana, eipä ollut mitään ongelmia, helppo raskaus, synnytys ja vauva aika..... minulla siis neljä lasta, vanhimman sain 22vuotiaana, joten kummastakin ikähaaruksta on kokemus ja voin sanoa että katua ei ole tarvinnut mitään. jokainen ikä on hyvä ikä. kummallisia pelkoja.
.

En mä sanoisi että kummallisia pelkoja. Tottahan se on että riskit lisääntyy iän myötä, ja ainakin itselläni tulee näin vanhempana mietittyä asioita enemän kuin nuorempana.

Mä en ole edes niitä riskejä sen kummemmin ennen viime päiviä miettinyt.

En mä tiedä olisinko itsekään muutoin miettinyt, mutta kun tuo mun "raskaushistoria" on aika kirjava, sattunut monenmoista raskautta. Voi olla että mun kohdalla "tieto lisää tuskaa".

 

Miksikähän minäkin, lapseton vanha ihminen, kidutan itseäni, käymällä täällä nuorten, perheellisten ja onnellisten palstalla?

Kaipa olen jonkin sortin masokisti?!

Yksi mun tädeistä sai ainokaisensa 44-46vuotiaana[se oli jompikumpi 45:n vieressä oleva ikä ). Nyt sillä on kolme lastenlasta.

Mikään ei ole mahdotonta.

 

olen saanut nuorimmaiseni 41 vuotiaana, eipä ollut mitään ongelmia, helppo raskaus, synnytys ja vauva aika..... minulla siis neljä lasta, vanhimman sain 22vuotiaana, joten kummastakin ikähaaruksta on kokemus ja voin sanoa että katua ei ole tarvinnut mitään. jokainen ikä on hyvä ikä. kummallisia pelkoja.
.

En mä sanoisi että kummallisia pelkoja. Tottahan se on että riskit lisääntyy iän myötä, ja ainakin itselläni tulee näin vanhempana mietittyä asioita enemän kuin nuorempana.

Mä en ole edes niitä riskejä sen kummemmin ennen viime päiviä miettinyt.

En mä tiedä olisinko itsekään muutoin miettinyt, mutta kun tuo mun "raskaushistoria" on aika kirjava, sattunut monenmoista raskautta. Voi olla että mun kohdalla "tieto lisää tuskaa".

Niin tosiaan osin mäkin varmaan sun historialla miettinyt näitä asiota joka raskaudessa. Tieto todellakin lisää tuskaa :/
Mutta pistän koneen nyt säppiin. Mies saunotti justa lapset ja nyt niitä alkaa tulla portaita pitkin tänne Se siitä omasta rauhasta

 

Uskaltaisin jos se olisi ainoa mahdollisuuteni saada lapsi. Ihan hyvin. Mutta nyt kun on jo kaksi lasta, alkaa yhä enemmän miettiä iän myötä lisääntyviä riskejä.

 

Esikoinen 37vuotiaana ja toinen 40v ja kolmatta mietin josko vielä uskaltaisi?

 

Itse samaa asiaa juuri pohdiskelen, enkä ole vielä ihan varmaa päättänyt. Eskoisen sain kuukautta vaille 37-vuotiaana, kohta 38 mittarissa. Voihan se olla että toista vielä tulee yritettyä.

 

Kyllä uskaltaisin. Kaiken ikäiset saavat vammaisia lapsia, lapsi voi myös vammautua synnytyksessä, onnetomuudessa jne. Enkä yllättyisi, jos olisin 38-vuotiaana raskaana.

 

mä oon 42 ja yritän kahdeksatta lasta hormooni kuurin avulla. mulla on verenpaine lääkitys ja kilpirauhasen vajaatoimina. (lääkkeet myös siihen) lääkärin mielestä ihan ok tän ikäisen tehdä vielä lapsi. yritetty jo puolitoista vuotta.

Mullakin oli verenpainelääkitys, kaksikin. Edellisestä, ainoasta tyttärestäni sain raskausmyrkytyksen loppuraskaudesta ja siitä jäi verenpaine. Aiemmin kolme poikaa.
Lääkitys vaihdettiin eikä ongelmia ollut koko raskaudessa verenpaineesta, hyvänä pysyi.

 

Noh, oli miten oli, mut 38-vuotias on nuori.

 

En uskaltais. En mä tän vanhempana enää vauvoja haluaisi.

Kuin myös

Minkä ikäsiä olette nyt?
Mielenkiinnosta kyselen. B)

Mä oon 31v ja kuopus on reilu 3kk. =)

 

Noh, oli miten oli, mut 38-vuotias on nuori.

Oot ilkeä ihminen

 

Mä taas mietin, että olen kokenut elämään, matkustellut, vaihtanut poikakavereita, taas elänyt ja nähnyt maailmaan ja nyt vasta, 37-vuotiaana alan olemaan valmis äidiksi. Aiemmin en ole halunnut, koska olen halunnut mennä ja tulla vapaana. Uraa, asuntoa tai rahatilannetta en ole ajatellut pätkääkään. Nyt alan kaivata pysyväisyyttä ja lapsi saa tulla, jos on tullakseen, mutta paineita asiasta en ota.

Nämä, jotka eivät olisi valmiita äidiksi lähes nelikymppisinä tai vaikka ylikin, ovat todennäköisesti itse alle kolmekymppisenä lapset saaneita, jotka taas lasten aikuistuttua, kun ovat nelikymppisiä haluavat mennä ja kokea maailmaa. Moni kärkevästikin suhtautuva ei ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat erilaisia asioita eri aikaan, jotkut eivät ehkä halua lainkaan.

Onneksi jokaisella on vapaus valita: lapsettomuus, lapsillisuus, odotus, abortti tai vaikka adoptio. Toivottavasti jokainen tekee OMAT päätökset OMAN elämänsä suhteen.

 

jo tokkiinsa minä sain kuopuksen 38v ja tämän pikkukakkosen 44v. ja kaikki ok mitään en testannu erikseen siis lapsivesiä tai muuta. ja uskokaa tai älkää vammaisia lapsia saa ihan nuoretkin ihmiset juuri sukulaiselta kuoli kaksosista toinen vaikeavammaisena. siis aborttia ei voinu tehdä ettei tonenkin kuolisi kaikkea voi sattua.

 

En uskalla raskautua enää nytkään :ashamed: :ashamed:

 

Uskaltaisin raskautua ja pitäisin vammaisenkin lapsen.

 

Sain ilta-tähden 42 ja tekisin uudelleen !
Upeeta ja mahtavaa nauttia siitä uudelleen kun tajuaa jotain!

 

No, mä en oo koskaan lapsia halunnut, mutta tuon kolmannen jälkeen ajattelin et teen vielä yhden, jos saan ennenkun 30 tulee mittariin. Mulla oli yksi tuulimunaraskaus välissä, joten ajattelin et se oli kai luojan merkki et mun pääkoppa ei kestä enää yhtään masennusjaksoa, joten nyt 26-vuotiaana stertilisoitu ja ei ole vielä kaduttanut

 

No jos masennusta on, ei silloin pidäkään raskautua.