Uskaltaisitko raskautua 38-vuotiaana?

On kyllä Lunaticilla kovat arvot. Jotkut ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan vammaisenkin lapsen ja Suomessa on paljon vammaisten lasten yksinhuoltajia. Myös kaksivanhempisten perheissä elää ja kasvaa vammaisia lapsia. Lapsi voi vammautua myös synnytyksessä tai syntymän jälkeen. Jotkut vammat ilmenevät vasta 1-3 -vuotiaina (esim. etenevät sairaudet).

Joo no minä en ainakaan synnyttäisi vammasta lasta, jos sen voisi estää.
Ei se vammasen elämä mitään herkkua ole sille itselleenkään.
Sille ei sitten mitään voi jos vammautuu myöhemmin.

Kirjoitat aika yleistäen,vaikka kirjoitat vain omia mielipiteitäsi. Tuolla aiemmin kirjoitit, että jos vammainen on tulossa, niin pois vaan ja uutta tilalle. Kaikki ihmiset eivät ajattele tuohon tyyliin. Joidenkin ihmisten mielestä vammaisen ihmisen elämä voi olla ihmisarvoista ja hyvää elämää. Elämää sisältyy valitettavasti myös kärsimystä, myös fyysisesti terveillä. Monet fyysisesti sairaatkin elävät ihan täyttä elämää. Joillekin vammaisille elämä on ihan herkkua. Joillekin ei-vammaisille täyttä kärsimystä. Noh, ei kuulu aiheeseen tämä täysin, mutta aika kovat arvot sinulla kyllä on ja aika yleistäen omia mielipiteitäsi lauot. Meillä on vaikeasti vammainen, hyvin iloisen ja onnellisen oloinen tyttö.

Täytyy myös muistaa että monelle vaikeasti vammaiselle elämä on sitä laitoksessa letkuissa makaamista.
Noi on oikeasti vaikeita päätöksiä jos ja kun täytyy miettiä kohdallaan olisiko valmis ottamaan vastaan vammaisen lapsen.

 

Mietin vain kun kuulin joulunaikaan ilouutisia kahdeltakin taholta :saint:

Muoks. Laitan tähän lisäkysymyksen. Entäs jos paljastuisi että odottottaisit vammaista lasta ( riskihän kasvaa iän myötä ). Pitäisitkö lapsen? Oletetaan siis että mahdollisesti uusia raskauksia ei enään tulisi?

Uskalsin ja raskauduin,paljastui että erittäin pahasti vammainen lapsi tulossa,keskeytys ja uusi yritys,39 vuotiaana sain terveen lapsen.

 

Mietin vain kun kuulin joulunaikaan ilouutisia kahdeltakin taholta :saint:

Muoks. Laitan tähän lisäkysymyksen. Entäs jos paljastuisi että odottottaisit vammaista lasta ( riskihän kasvaa iän myötä ). Pitäisitkö lapsen? Oletetaan siis että mahdollisesti uusia raskauksia ei enään tulisi?

Uskalsin ja raskauduin,paljastui että erittäin pahasti vammainen lapsi tulossa,keskeytys ja uusi yritys,39 vuotiaana sain terveen lapsen.

Kuinka pian olit henkisesti kypsä yrittämään uutta raskautta?
Mä voisin kuvitella että mulla menisi ainakin vuosi sen keskeytyksen murehtimisessa :/

 

Tuskin tarkoituksella ainakaan raskautuisin, vaikea kuvitella tuon ikäisenä raskautumista kun lapsetkin olisi tuossa kohtaa jo 18, 17, 15 ja 14v sekä tämä tuleva kuopus 11v. Ehkkä tuossa kohtaa on muut jutut mielessä. Mutta jos kömmähdys kävisi, lapsi pidettäisiin.

 

Mietin vain kun kuulin joulunaikaan ilouutisia kahdeltakin taholta :saint:

Muoks. Laitan tähän lisäkysymyksen. Entäs jos paljastuisi että odottottaisit vammaista lasta ( riskihän kasvaa iän myötä ). Pitäisitkö lapsen? Oletetaan siis että mahdollisesti uusia raskauksia ei enään tulisi?

Uskalsin ja raskauduin,paljastui että erittäin pahasti vammainen lapsi tulossa,keskeytys ja uusi yritys,39 vuotiaana sain terveen lapsen.

Kuinka pian olit henkisesti kypsä yrittämään uutta raskautta?
Mä voisin kuvitella että mulla menisi ainakin vuosi sen keskeytyksen murehtimisessa :/

3 kk keskeytyksestä olin raskaana uudelleen,kyllä sitä murehti kauan aikaa ja ei koskaan uhohdu,oli rankka kokemus.

 

Joo uskaltautuisin.

Keskenmenosta olin raskaana parin kierron jälkeen. Suoraan sanottuna surisin vieläkin keskenmennyttä vauvaa jos en olisi onnellisesti raskaana. Olisin varmaan jäänyt suruun makaamaan. Tämä uusi raskaus auttoi edellisen ylitse. Kyllä tätä kuollutta vauvaa vielä suren mutta suru ei ole lamauttanut minua. Ja itseni tuntien näin olisi käynyt jos en olisi tullut pian uudestaan raskaaksi.

Menetin vauvani viikolla 12+ siis.

 

Mulla kävi viides onni ja itse olen 40.v, ei oltu niinkään paljoa suunniteltu, mutta oltiin puhuttu, että ei viides haitaksi olisi, ja jos lapsi on suotu maailman tervetuloa vain.
Raskaus meni normaalisti niinkuin kaikki muut neljä raskautta
nyt ikku poika on jo 7kk
Esikoinen on 15.v ja ennen vauvaa kuopus oli 3.v, joten sain 36.v neljännen, eikä mtn ongelmia ollut, joten uskaltauduin

 

Kuulostaa siltä että nämä lähes nelikymppisten äitien kauhistelijat ovat niitä jotka ovat itse saaneet lapsensa parikymppisinä. Me esikoisemme yli 30-vuotiaina synntytäneet tuskin näemme asiassa mitään erikoista tai mainitsemisen arvoista. Riskitkin ovat tilastollisesti aika pieniä.

Lapsi syntyi ollessani 35 ja uutta lähdetään yrittämään puolen vuoden sisällä ollessani 37. Edellisessä raskaudessa ei ollut mitään kremppoja.

 

Kuulostaa siltä että nämä lähes nelikymppisten äitien kauhistelijat ovat niitä jotka ovat itse saaneet lapsensa parikymppisinä. Me esikoisemme yli 30-vuotiaina synntytäneet tuskin näemme asiassa mitään erikoista tai mainitsemisen arvoista. Riskitkin ovat tilastollisesti aika pieniä.

Lapsi syntyi ollessani 35 ja uutta lähdetään yrittämään puolen vuoden sisällä ollessani 37. Edellisessä raskaudessa ei ollut mitään kremppoja.

Hyvä Lottie, jos lukisit ketjun läpi niin ehkä sinulle selviäisi että tässä ei ole kyse nelikymppisten äitien kauhistelusta.
Terveisin esikoisensa 32- vuotiaana saanut 38-vuotias ap :saint:

 

Toivottavasti siihen mennessä uskallan. Kohta on lasissa 33, ja vielä on ole uskaltanut...

 

Toivottavasti siihen mennessä uskallan. Kohta on lasissa 33, ja vielä on ole uskaltanut...

Siis en ole uskaltanut, piti kirjoittaa.

 

Kyllä uskaltaisin.

 

varmaan uskaltaisin =) Täytin juuri 38 ja en tunne itseäni kovinkaan vanhaksi ja edellytykset terveeseen lapseen ovat edelleen olemassa. Uskoisin että jaksaisin hoitaa sellaisenkin lapsen joka ei olisi ihan terve. En olisi yhtäkään abortoinut vammaisuuden vuoksi, joten en tekisi sitä nytkään.

 

Kuulostaa siltä että nämä lähes nelikymppisten äitien kauhistelijat ovat niitä jotka ovat itse saaneet lapsensa parikymppisinä. Me esikoisemme yli 30-vuotiaina synntytäneet tuskin näemme asiassa mitään erikoista tai mainitsemisen arvoista. Riskitkin ovat tilastollisesti aika pieniä.

Lapsi syntyi ollessani 35 ja uutta lähdetään yrittämään puolen vuoden sisällä ollessani 37. Edellisessä raskaudessa ei ollut mitään kremppoja.

Hyvä Lottie, jos lukisit ketjun läpi niin ehkä sinulle selviäisi että tässä ei ole kyse nelikymppisten äitien kauhistelusta.
Terveisin esikoisensa 32- vuotiaana saanut 38-vuotias ap :saint:

Olen lukenut ketjun läpi, enkä viitannut erityisesti sinuun. En tiennyt että itse olet 38, mutta kukinhan tietää itse oman kuntonsa ja jaksamisensa.