työkaverin lapsi on kuollut..

[kurjaa]

noin vuosi sitten, enkä mä osaa olla sen lähellä "luontevasti". näin hänen lapsestaan aivan käsittämättömän kauniin kuvan, kuoli 5-vuotiaana, ja se kuva on niin iskostunut mun mieleen että mua itkettää ihan koko ajan.

mulla on jotenki niin paska olo kun mulla on 2 ihanaa lasta, ja kolmas tulossa, jotenkin sellanen olo etten ansaitse näin paljon onnea ja rakkautta kun toiselta on ainoa lapsi otettu kauhean sairauden vuoksi pois.

mietin vaan että jos mä nyt näissä hormonimyrskyissäni itken töissä, kun hän kertoo lapsestaan, niin ajatteleekohan työkaverini ettei mulla oo oikeutta itkeä hänen menetystään...

ymmärsiköhän kukaan..

 

[marimint]

ymmärrän mitä tarkotat. kuvittelisin että olis hankalaa mullekin...

 

[HyacinthBucket]

Ikävä tilanne kyllä. Tuskin hän silti ajattelee, että sinun kyyneleesi on häneltä pois! Koetahan jaksella hormoniesi kanssa :hug:

 

[sh]

tuskin työkaverisi ajattelee että sinulla ei ole oikeutta itkeä hänen menetystään. Ole luontevasti ja anna vaikka sen itkunkin tulla. Tällöin työkaverisi todennäköisesti tuntee sun olevan enempi läsnä kuin että väistelet hänen seuraa.

 

[ap]

kiitos ajatuksistanne... mä en pysty tällä hetkellä katsomaan edes telkkarista mitään kun ihan kaikki itkettää. edellisissä raskauksissa en oo ollu näin herkkänä. elämän epäreiluus on niin... no, epäreilua =(