Moikka... kotoa kirjoittelen, olin aamulla/aamupäivällä iki-ihastuttavassa sokerirasituksessa ja sinne sitten tarhalta soitettiin että esikoinen on oksentanut pihalla. Rasitin itseni loppuun labralla ja sitten äkkiä tytön hakuun ja taitaa olla ihan tauti päällä tyttö raukalla. Nyt vähän omasta puolesta jännittää että selviääkö tästä ilman vai miten käy. Isiäkin vähän niin kuin hälyttelin kotiin, että jos nyt vaikka olis hänen vuoro olla lapsen kanssa kotona kun sairastaa, mutta ei vielä osannut sanoa että pääseekö lähtemään.
Sokerirasitus kyllä oli sinänsä vähemmän rasittava kuin muistin, ja olihan siinä muutakin ajankulua, kun samalla otettiin acalactiae-bakteerinäyte. Esikoinen kun sairasti keuhkokuumetta heti tuoreeltaan, niin suljetaan pois se mahdollisuus, että sai sen minun pöpöistäni. Mutta ei se sokrutus kyllä niin mukavaa ollut että sinne nyt uudestaankaan tekisi mieli joten peukut pystyyn. Labran täti sanoi muuten, että nykyään melkein kaikki testataan. No, ainakin järjestään kaikki tuntemani odottajat ovat testeihin päässeet tai joutuneet. Hmmm.
Tervetuloa minunkin puolestani Moonlight. Minäkin olen noita loppukesän odottajia, mutta taidan olla noin kuukautta edellä sinua kuitenkin.
Voi että teitä toden teolla raskaana olevia! Koettakaahan vielä jaksaa, muistan hyvin kuinka pitkältä aika tuntui silloin toissa kesänä kun ne 11 "ylimääräistä" vuorokautta odoteltiin. Elämä on juuri muutoskohdassa, se on jännää kuin mikä! Tsemppiä!!
