Iines, meillä taas muutosta runnotaan läpi kauheella vauhdilla, yhdistymisestä on kyse, ja vaikka suurin osa asioista on vielä ihan auki, niin kauheella vauhdilla painetaan vaan eteenpäin. Just kaikki käytännön asiat on ihan levällään ja porukka ihan ihmeissään, että miten esim. päällekkäiset tehtävät tullaan jakamaan... johtoportaalla vaan kauhee kiire saada homma eteenpäin. Jonkinlaista irtisanomissuojaa ovat mainostaneet, mut siinäkin on porsaanreikiä ja just tehtävien uudellenjaon kautta voivat heittää porukkaa pihallekin, ei kiva.
Onneks onnistuin itse valmistumaan juuri keväällä (heh, ikuinen opiskelija valmistuu vasta kun on aivan pakko) ja on hyvät mahdollisuudet hakea muita töitä sitten joskus jos on tarvis. Mies tosin juuri eilen selitti, että kun Viuhti on 3v, niin sen kanssa pääsee ongelle, ja mä saan sit olla kotona niiden kahden muun kanssa! Ehdotin, et jos nyt ensin kattellaan tämä yks ulos tuolta, ja sit puhutaan niistä "kahdesta muusta" vasta. Mut miehen suunnitelman mukaan ei ihan hetkeen tarttis takas töihin mennäkään...
Mies myös joka ilta käy juttelemas masulle, huhuilemassa Viuhtia. Itse en oo vielä alkanut puhua 'itsekseni' tuolla pitkin poikin. Huomaa muuten, että on tänään ollut pahoinvointi minimissään ja siksi oikein iloinen olo, kun tuli puheripuli!
Jotain piti vielä kysyä... hmmm... ai niin: kokeneemmat ja pitemmälle ehtineet, kuinka kauan teillä on kestänyt tämä mielenherkkyys, eli esim. itkeskely ihan hölmöistä syistä? Satuin sunnuntaina näkemään pätkän hölmöstä leffasta (Cheaper by the dozen, en muista suomenkielistä nimeä nyt), tuli kolmoselta, ja kun loppupuolella ensin pikkupoika karkas kotoa, ja lopussa kun tuli onnellinen Hollywood-loppu, niin mähän vetistelin aivan täysillä... rasittavaa. :kieh:
ventti + viuhti yhä 14+3 :heart:
Onneks onnistuin itse valmistumaan juuri keväällä (heh, ikuinen opiskelija valmistuu vasta kun on aivan pakko) ja on hyvät mahdollisuudet hakea muita töitä sitten joskus jos on tarvis. Mies tosin juuri eilen selitti, että kun Viuhti on 3v, niin sen kanssa pääsee ongelle, ja mä saan sit olla kotona niiden kahden muun kanssa! Ehdotin, et jos nyt ensin kattellaan tämä yks ulos tuolta, ja sit puhutaan niistä "kahdesta muusta" vasta. Mut miehen suunnitelman mukaan ei ihan hetkeen tarttis takas töihin mennäkään...
Mies myös joka ilta käy juttelemas masulle, huhuilemassa Viuhtia. Itse en oo vielä alkanut puhua 'itsekseni' tuolla pitkin poikin. Huomaa muuten, että on tänään ollut pahoinvointi minimissään ja siksi oikein iloinen olo, kun tuli puheripuli!
Jotain piti vielä kysyä... hmmm... ai niin: kokeneemmat ja pitemmälle ehtineet, kuinka kauan teillä on kestänyt tämä mielenherkkyys, eli esim. itkeskely ihan hölmöistä syistä? Satuin sunnuntaina näkemään pätkän hölmöstä leffasta (Cheaper by the dozen, en muista suomenkielistä nimeä nyt), tuli kolmoselta, ja kun loppupuolella ensin pikkupoika karkas kotoa, ja lopussa kun tuli onnellinen Hollywood-loppu, niin mähän vetistelin aivan täysillä... rasittavaa. :kieh:
ventti + viuhti yhä 14+3 :heart: