Turkulaisia odottajia OSA II

Terve.

Ohhoijaa |O

Kylläpäs oli raskas joulunvietto eilen. Tuli paljon syötyä ja sit ahdisti. :/

Hauskaa oli silti ja paljon pakettejakin tuli vauvelikin sai yhden. :D Hienon peiton minkä päällä voi lattialla olla. ;)

Sitten illalla alkoi vauveli riehua tosi tosi kovin luulin jo et se on saanu jonkun kohtauksen. :LOL: Onneks rauhottus.

Tänään on mennyt päivä huiliessa ja tuntuu kun mikään ei riittäis. Väsyttää ihan sikana koko ajan. Vauvakin poraillut päällänsä tuonne alakertaan mikä vaikeuttaa mun kävelyä, makoilua ja istumista.

Kohta on uusvuos. Jee sitten ei ole enää kauaa siihen kun saa pikkuisen syliin. Nään jatkuvasti unta siitä kuinka synnytys menee ja miten ihanalta tuntuu imettää ja herätessä on paidan etumus märkänä maidosta. :LOL:

Perjantaina on neuvola. Ja taas eri täti. Oma neuvolatäti on vissiin joululomalla. :D

Niisku-neiti & rinsessa jo 34+0 :heart:
 
väsynyttä tääläki, 5h yöunia monella herätyksellä ja alan olla aika poikki.. tällä hetkellä ei oo kivaa olla äiti kun ei voi nukkua ennen vloppua hyvin :D huomenna vois suunnata aleen, kumpainenkin lapsi kaipaa housuja..
 
:wave: Kasassa yhä. Eikä MITÄÄN fiiliksiä suuntaan eikä toiseen :headwall: 40+1 on viikot ja tänään on soinut puhelin yhtä mittaa "joko jo"... (niinkuin mä en toitottaisi sitä syntymää puolelle maailmaa kun aika tulee... :p ).

Hel**set liitoskivut alkoivat tänään. Onko muita niistä kärsiviä? Mulla on häpyluu ihan tulessa, enkä kertakaikkiaan pääse yhtään liikkumaankaan vaikka mieli tekisi taas vetäistä kunnon lenkki koiran kanssa. Kostoksi laitan ainakin saunan päälle ja koitan houkutella tuota miestä siihen toiseen ässään (selvyyden vuoksi, olen siivonnut jo tänään).

Kävin pikaisesti shoppaamassa aamulla. Ukki antoi "Sissille" jouluna rahaa, ja törsäsin sen sellaiseen aktiviteettimattoon (tai mikä lie; matto jonka päällä roikkuu erinäisiä leluja). Mietin vauvatarvikeliikkeessä sellaista vaipparoskista, mutta liekö sillä mitään käyttöä...? Kenelläkään tutulla ei ainakaan tietääkseni ole ollut käytössä. Laittakaa kommenttia, onko ihan turhake vai hyödyllinen kapistus.

Joulu oli mukava viettää kotona. Tuli käytyä anoppilassa ja omien vanhempien luona. Meidän porukoilla kävi joulupukki, suvussa kun on pieniä lapsia. Mä olin niin herkistynyt, että pyyhin tippaa linssistä kun 2 ja 3 -vuotiaat sisarukset veisas tunteella joulupuu on rakennettu joulupukille... :'( On ne niiiiin söpösiä nuo pikkuiset!!!

Mulla kans huomenna neuvola. Oi toivottavasti ei tarttis mennä! Mä häivyn tästä purnaamasta... Alkaa taas v**taa... :/
 
Voi Snoopy, jaksamista :hug:

Meil on ihan normi tollanen kannellinen roskis vaipoille.. Ja sellasen leikkimaton tms mistä puhuit, niin saan siskolta. Piti se jo jouluna sieltä mukaan ottaa mut enpä sit muistanu eikä muistanu siskokaan. Noh, on tollanen irrotettava kaari minkä saa vaik sitteriin kiinni ja siinä muutama lelu roikkuu niin niitä tuo neiti välillä "mätkii". Harrastaa vauvanyrkkeilyy :LOL:

Ella sai tänään ekan satsin rotavirusrokotettakin. 4 vkon päästä toinen satsi sitte..

Joulu oli ja meni, enkä ehtiny tulee ees toivottelee hyviä jouluja.. Joulupukki kävi kans siskon luona ja keskimmäinen pojista laulo pukille, muut ei ja vain tää keskimmäinen (5v.) meni pukin syliin istuu ja jutteli kauheesti muutenki joulupukille.

Ella sai kasan vaatteita, tuttipulloja, tutteja, vaaleenpunaisen Barbapapa-tyynyn jne =) Mut silti pitää mennä aleihin penkoo Ellalle lisää vaatteita. Vaaatteita ei voi koskaan olla liikaa :D

Nyt kahvia -> :wave:
 
Meillä menee viel osa 50cm vaatteista päälle ja suurinosa 56cm on isoja. Ainaki lahkeita on pakko kääntää ja bodyt on löysiä,mut ompa ainakin kasvunvaraa sitte =)

Snoopy Varmasti ärsyttää juu ku kaikki soittelee ja kysyy joko joko joko.. Mulla meinas mennä kans hermot ku kaikki soitteli et koska on sektio koska koska koska. Ihan niinku en olis sitä asiaa kans kaikille kertonu et koska meen prinsessa syntyy..

Kolmatta yötä neiti nukkuu makkarissa vaunuissa ja toiv. nukkuu taas sellasia 5-6h pätkiä.

Kuis on lispetin vointi? Onko paikat jo parantunu?
 
Joo, kunnossa ollaan jo. Mun iho uusiutuu omituisen vikkelästi, sitä ne sairaalassakin ihmettelivät. Hoitaja kysyi että onko mulla todettu jotain sellaista sairautta minkä vuoksi ihosolut uusiutuu liian nopeasti :/ Enhän mä ole aikaisemmin osannut kiinnittää asiaan mitään huomiota, joten mitä siihenkin vastaisi. No, uskon ja toivon ettei ole mistään sairaudesta kysymys, ne sairausvaihtoehdot kun kulkevat käsi kädessä ihosyövän kanssa..

Joulu meni valvoessa, jouduttiin käymään kaikkien sukulaisten luona ja oli kyllä melkoista säätämistä.. Lauantaina alettiin antaa D-vitamiinitippoja ja ne lienevät osasyyllisiä siihen, että nuori mies kitisi yöt läpeensä.. Vaihdoin tipat vesiliukoisiin ja eilen muutin tippojen antoaikaa keskipäivästä iltaan, ja viimeyönä saatiin jo nukuttuakin :)
Meilläkin on 50-senttiset vaatteet jo pieniä. Tai kyllä paidat vielä menee mutta kun vaavi on perinyt isältänsä pitkät ja laihat jalat! Eli potkuhousut on jo lähteneet serkun luokse odottamaan Konsta-pojan syntymää. "Matias" oli jo syntyessään 51 cm, mutta kyllä ne 50-senttiset sopivat reilun viikon verran, siitä isommat pyöri jaloissa.

KÄvin noilla imetystuki-sivuilla lueskelemassa ja siellä ei puhuttu lämpimästi noista meitsinkin käytössä olleista rintakumeista, joten ollaan nyt opeteltu niistä pois. Hyvin poika oppi imemään ilman rintakumiakin, ehkä se kielijänne on vähän löystynyt ja imutekniikka parantunut. Alussa oli kyllä huvittavaa katsella, kuinka selkeästi hän osasi ilmaista ketutustaan kun ei oikein tiennyt mihin nappaisi kiinni. Ei siihen sanoja tarvita! :p

Mäkin olen syyllistynyt Snoopyn ahdisteluun :ashamed: olin ihan varma että olette jo laitoksella mahtavien eväskassien kera. (meillä ei ollut eväitä, ehkä vauvalla oli juuri siksi niin kova kiire syntyä että nälkäinen isä pääsisi syömään..? ) No mutta enää odotusta on pahimmillaankin jäljellä vajaat 2 vko:a (mikä on ehkä laiha lohtu) joten ihan kohta saat oman vaavin sylkkyyn! :heart:
 
nyt on joulusta selvitty. oli kyllä todella rankkaa, nukuin jouluaaton ja päivän välisenä yönä 11 tuntia!! :D oli todella luxusta niiden muutaman tuntien yöuniin.

me käytiin eilen lääkärissä ultrassa kun huomenna pitäisi sinne hautajaisiin lähteä, ja mulla kun noita supistuksia tulee ihan kiitettävästi ja nyt jotkut niistä on alkaneet käydä kipeiksi. oli sitä mieltä lääkäri että uskaltaa lähteä, kun hän ei voi meitä kieltääkkään, mutta sitten saman päivän aikana takaisin. paikat oli siis pehmeät ja lyhentyneet. joten kyllä ne supistukset jotain tekee paikoille.

hemoglobiini senkun jatkaa laskuaan, olen ihan naatti koko ajan. ja kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. ehkä pahinta on se sydämen tykytys ja se ettei henkeä meinaa saada ton tykytyksen takia.

mites kaikki te muut meinaatte uutta vuotta viettää? täällä ollaan varmastikin suhteellisen rauhallisesti, kun ei jaksa tehä mitään..
 
:LOL: Nyt alkaa jo naurattamaan nuo kyselyt, no hard feelings, lispetti :D Eli ei edelleenkään MITÄÄN merkkejä ilmassa. Tänään oli neukka, jossa sain sentään jonkinlaisen mielenrauhan itselleni. Eniten pelkään, että vaavi kasvaa ihan hirmuisen suureksi, ja repeän totaalisesti. Mutta "käsikopelolla" neukkatäti arvioi, että nyt ollaan yli 3 mutta alle 3,5 kilon kokoisia. No hätä siis. Mulla kun paikat sen verran ahtahat, että eivät tod.näk. kovin isoa vauvaa purista ilman kovia taisteluarpia ulos :x Uusi aika sovittiin viikon päähän, mutta uhmakkaasti vastasin, että en ole tulossa B) Neuvolatäti naureskeli, että kuinkahan nöyränä mahdan ensi perjantaina ollakaan, jos vauvaa ei vielä kuulu... :whistle:

Vapelin sykkeet oli laskeneet 125, jota ihmettelin. Tätskä sanoi, jotta ei tarkoita mitään vakavaa, vaan sitä että vapeli on valmistautumassa syntymään. Sf-mitta oli pudonnut 32:en, joka myös tarkoittaa, että tulossa ollaan. Ja sitten se noloin juttu... Painonlisäys VIIKOSSA 2,5 kg!!! :eek: Että repikääs siitä... Turvotusta suurilta osin, kävin kotimatkalla hakemassa purkkikaupalla ananasta. Huhhuh... Että kylläpä jouluruoka maistui :p

Ella onkin näemmä vielä siro tytteli, kun 50 cm vaatteet menee päälle. Mulla on muutama vaatekerta niitä pieniä, mutta suurimmaksi osaksi on noita 56 cm vaatteita. Mistä sanna-78 muuten hommasit niitä ihan miniminivaatteita kun Ella oli ihan pikkuinen?

liirah kyseli uudenvuodenvietosta. Mä AION viettää sen Tyksissä :whistle: Ei kahta kysymystäkään. Ja jos sellainen ihme nyt tapahtuu (mikä EI siis ole mahdollista eikä tule kysymykseenkään), ettei vauva tästä näinä päivinä synny, aiotaan viettää uusivuosi sisaren luona syöden kanawrappeja ja juoden holitonta skumppaa.
 
Snoopy Myllyn vierestä sieltä Baby1:stä kävin sillon ostaa muutaman 44 koon koko potkarit ja bodyn. Muuten sit mentiin 50cm vaatteilla, joihin Ella hukku.. Siel Baby1:ssä on ihania vaatteita ja muutenki edullisia. Ajattelin jos huomen menis käymäään siel jos siel olis kans ale.

Ai niin, eilen ku käytiin se rokote saamassa neuvolassa ja mentiin autolla, niin kytät ajo mun perässä parkkiselle ja alko urputtaa ku rekkarista ei saanu selvää ku oli kuranen ja sit piti mennä kaivaa rekisteriotetta eikä se edes loppujen lopuks sitä pahemmin kattonu. Ei vissiin ollu niilläkään parempaa tekemistä.

Käytiin keskustassa tänään alessa mut meni hermot ku ihmiset poukkoili mihin sattu ja olivat kiukkusen oloisia ja oikeen ei väistetä-meininki joka paikassa.. Varmaan onki mun keksinto laittaa Lindex:n lastenosasto sinne perälle. Oli vaan kassalla kauheet jonot ku mentiin sinne ja kauheeta hyminää ja mulkoiluu ku änkesin vaunujen kanssa vaan sinne.
 
Mä oon niiiiiin kypsä! :headwall: Ei tullut meille tänään(kään) vauvaa... :'(

Mieskin alkaa olla jo melkoisen kärsimätön, sukulaisista puhumattakaan... Mihinkään ei enää jaksa lähteä, kotona en jaksais maata, kävely on tosi vaikeaa kun vauva on niin alhaalla... Jos vielä alemmas menee niin pää on jo ulkona. Paikat turtana, kipeänä ja turvonneet. Mitkään ässät ei tehoa. *huoh* Ei lohduta yhtään, että pitäisi vielä korkeintaan pari viikkoa odotella! |O Kipeitä supistuksia tulee, mutta kun väli on siinä 10h, ei synnärille taida olla vielä asiaa :LOL:

*muoks* Sanna-78 se näemmä on innostunut shoppailija! Pistä visa vingahtamaan munkin puolesta ;) Voi kumpa itsekin pian pääsis kaupoille ja keskustaan...
 
meillä oli eilen jotenkin niin rankka päivä! oli ne hautajaiset ja siellä meni ihan ok. tosin supisteluja tuli sen 50 minuutin kirkkotoimituksen aikana 4-5 kpl ja teki ilkeetä, ei kipeetä niinkään mutta ilkeetä. ja ne hautajaiset vedettiin sitten pitkän kaavan mukaan!! ennen kun hautajaisissa olen ollut ni ne on kestäneet noin parisen tuntia, nyt lähdettiin kesken kaiken pois neljän tunnin jälkeen kun piti vielä kotiin ajaa se pasrisen tuntia!

illalla mä sitten aloin itkemään jotain ihan tyhmää asiaa, en edes muista mitä se oli. mutta tyyliin - "kun meillä on nää lakanat".
:D onko teistä muista tullut yhtä hormonihirviöitä raskauden aikana? ennen en meinaan itkenyt todellakaan helpolla ja nyt itku tulee milloin mistäkin. shrekin joulu - ohjelmassakin taisin itkeä. :LOL:

snoopy jos teidän pieni odottaa että ois ens vuoden eka vauva ja pääsisi sitten lehteen sen takia!! :D jos hän on oikea linssilude jo heti pienestä oitäen, ei kai nyt muuten äitiä pitäisi piinassa tolla tavalla! :LOL:

onko kaupat auki enää tänään? meillä kun ei ole leipää ja mä oon sellanen leipähiiri että pakko saada leipää, ainakin pala päivässä, mieluummin PALJON enemmän!

niiskuneiti me ei olla viäkä soitettu sitä aikaa sinne synnytysvalmennukseen.. mahtaako ne meitä edes sinne huolia? tosin me voidaan melkein mennä siihen ruotsinkieliseenkin kun mies on ruotsinkielinen, ja toisaalta kun mullehan se on ihan sama mitä siellä puhutaan kun tietää jo suurimman osan ja tuntee paikat. itse kun en ruotsia puhu kuin välttävästi, vaikka miehen suku aina yrittää mulle sitä puhua! :D
 
Mä en liirah edes käynyt siellä tyksin valmennuksessa, vaikka aikomus kyllä oli... :ashamed: Mun mielestä ja ymmärtääkseni neuvolan valmennukset on kattavampia ja "hyödyllisempiä". Kunhan vaan tiedät sitten synnytyksen ollessa käsillä mistä ovesta sinne synnärille mennään ;)

Noista itkutuksista ja hormoniheitoista; mä olen nyt niin pinnoissani ja herkistynyt, että mulle ei tarvi sanoa oikeastaan yhtään mitään niin alan poraamaan :'( Eräs vanha "ystävä" soitteli eilen, ja kyseli vointeja kun ei ole mitään ilmoitusta syntymästä vielä kuulunut. Sitten jatkoi samaan syssyyn, että oli kuulemma jo ehtinyt miettimään, että mahdanko olla kovinkin pahasti revennyt tai vauva vammautunut synnytyksessä, kun olen muutenkin niin pienikokoinen. Ja jatkoi vielä, että kuoleehan noita äitejä vielä näinäkin päivinä synnytykseen... :eek: Siis mitä v**ua!? Sain niin hirveän raivonpuuskan tuon puhelun jälkeen, että sulattelen vieläkin fiiliksiä. Kenelle oikeasti tulee mieleen soitella tuollaisia puheluja viimeisillään raskaana olevalle henkilölle??? Ja siihen kun lisää vielä kaikki kamalimmat synnytykseen liittyvät kauhutarinat, mitä kuulemma joltain dokumenttikanavalta näytetään, niin huhhuh! En tosiaan olisi kaivannut yksityiskohtaista selvitystä moisista tapahtumista... Mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu.. Tiedänpähän ainakin, kenen kanssa välit menee/ meni poikki. Miten itse olisitte moisen tilanteen hoitaneet?

Oon tartuttanut unettomuuden näemmä muihinkin. Mies ei enää saa nukuttua kuin tunnin pätkiä, kun jännittää koska lähtö tulee. Anoppi on nukkunut koiranunta telefooninsa vieressä koko viime yön, ja oma äiti valvoo pitkälle yöhön kun ei uni tule. Tässähän on kohta puoli kylää myötätuntoraskaana, mikäs sen liikuttavampaa :D
 
En mäkään mennyt sinne tyksiin tutustumaan, ja hyvin pärjäsin siitä huolimatta. Tosiaan muuta tietoa ei tarvita kuin se, että mistä ovesta menet synnärille, ja eiköhän senkin saa selville viime hetkellä jos sitä ei jostain syystä tiedä.
Snoopy, tunnenko mä sen rontin joka sulle tollasia puheli?! Ihan törkeetä. Että voikin olla noin ajattelematon.
Hyvin se menee, usko pois! Mulle ainakin kävi niin, että kun olin kuullut ihmisiltä niitä "kauhu"tarinoita, niin odotin sitten jotain niin käsittämätöntä tapahtumaa, että loppujenlopuksi yllätyin homman helppoudesta ja sujuvuudesta. Kun vauva oli pihalla ja mies kyynelehti vierellä, mä olin vaan ihan puulla päähän lyöty ja pohdin että tässäkö se nyt oli. Ja jos niitä repeämiä tulee, niin ei niitä siinä työn touhussa huomaa yhtään. Muutama tikki ja se on siinä. Ja kaikki, KAIKKI kipu unohtuu kun saat sen pikkuruisen, lapsenkinaisen ihmisenalun paitasi alle tuhisemaan.
Jos synnytys menee perinteisesti, pääset sängystä ylös heti kun lapsi pestään, ja saat mennä suihkuun. Vaikka olisit ottanut epiduraalinkin. Jalat voi tuntua vähän löysiltä, mutta muuten olet ihan sama, oma itsesi kuin ennen synnytystäkin. Et mitenkään rampa ja surkea, vaan todennäköisesti onnellisempi kuin koskaan ennen (ja vähän puulla päähän lyöty). Ensimmäinen vuorokausi synnytyksestä sitä on jotenkin ihan euforinen olo, ei satu juuri lainkaan ja sitä vaan ihmettelee kuinka ihana se oma vauva voikaan olla. Seuraavana päivänä ne "taisteluarvet" voivat hiukan nipistellä, mutta se on pientä lientä ja buranaa saa nappailla.

Jotenka, haistata sille pölvästille pitkät munkin puolesta, se ihminen ei selvästikään tiedä mistä puhuu. Usko itseesi, se menee HIENOSTI!! :)
 
No johon on "ystävä" sulla Snoopy. Munki mielestä tollaselle voi haistattaa pitkät. Siis aivan käsittämätöntä toimintaa. Mikä hemmetti ihmisiä vaivaa?!

Onneks ei ole Visaa mitä vinguttaa ja suurinosa vaatteista mitä nyt olen Ellalle ostanu on ollu alesta jotai alle 10e/kpl. Paljon ihan jotai 2-3e vaatteita ku on sattunu olee yks koko jäljellä ja just sopivia eli 56cm tai sit olen ottanu vähän isompia eli 62cm..

Jospa koittais saada Ellaa nukkuun..
 
Huomenta.

Snoopylle :hug: Koita kestää niitä "ystäviä" ja ahdistelevia sukulaisia.

Mulla on melkein sama tilanne. Osa kavereista on sitä mieltä että tää ei pääty hyvin. Osa taas sitä mieltä että tulis nyt ulos et saadaan ryyppykaveri. No ei kyl ihan heti ole ollut ekana mielessä lähteä pämppäämään. Sukulaiset on ihan sekasin. Omalle mammalle pitää soittaa/käydä joka viikko kun hän menettää yöunensa ja jos musta ei kuulu mitään hän päättelee sen johtuvan siitä että vauvalle on käynyt huonosti.

Voi hemmetti mikä ihmisiä vaivaa.

Itse olen ollut perjantaista asti kipee. Ei yhtään hauskaa ja vieläkin jokapaikka särkee. Yskän takia ruvennut supistelee. Ja vauvan pää on niin alhaalla että 20 kertaa tunnissa pitää juosta pissalla. Ei kiva. Painaa ihan mukavasti tuonne alas.

Perjantaina oli neuvolakin. Kaikki oli siellä hyvin. Oma paino oli 105kg vautsi mikä kasa. :LOL: Vauvelin syke huiteli 140-160 välissä. Pissassa oli hiukan prot. Mutta ei mitään hälyyttävää. Sf-mitta oli 32 cm ja rr 110/68

Nyt tarttis vissiin kömpiä takaisin sänkyyn. Menis nyt tää hemmetin flunssa pois. :/

Hyvää uutta vuotta! :wave:

Niisku-neiti & rinsessa 34+6
 
Oikein hyvää Uutta Vuotta 2008 kaikille Turun äideille ja sellaiseksi tuleville ja tietysti pikkunyyteille! :heart:

Lähdetään "landelle" viettämään uuttavuotta. Ajellaan sieltä sitten Tyksiin jos siltä alkaa näyttämään (vahvasti epäilen). Ei viitsi kotiinkaan linnoittautua, kun ei kerran synnytykseen viittaavia merkkejä vieläkään ole. No nyt on jo ainakin varmaa, ettei vaavista tule v.2007 vuosimallia, vaan siirtyy tuonne vm 2008 puolelle. En ajatellut salamasynnyttää enää tänään :D
Niiskiksen vauva on nyt siis jo laskeutunut. Toisaalta hyvä, ettei paina keuhkoihin, kylkiluihin, yms. Mutta toisaalta se vessassa ravaaminen on todella ärsyttävää!! |O Kävelykin muuttui ainakin minulla sellaiseksi vaappumiseksi, kun pää tuntuu tuolla haarojen välissä. Älä välitä tuosta painosta yhtään, sitä kertyy ihan hurjan tavalla nyt loppuvaiheessa! Hulluksi tulet, jos alat sitä miettimään. Syöt kun nälättää, mutta nyt oikeasti kannattaa alkaa suolaa välttämään. Siitä kun saa aika messevät turvotukset aikaiseksi, vaikkei mistään raskausmyrkytyksestä olisikaan kyse :x Pikaista paranemista Niiskis, paljon juotavaa ja lepoa!

Tän mun "kaverin" käytöksen voisi laittaa osaksi masennuksen ja alkavan hermoromahduksen piikkiin (vaikea elämäntilanne ollut jo pitkään), mutta ei kai sitä silti voi laukoa mitä tahansa :/ Anteeksi voin puheet antaa, mutta unohtaa en ikinä. Itse en voisi ikinä kuvitella pelottelevani ketään samalla tavalla missään elämäntilanteessa. Ajatella, että olen tätäkin kaveriani yrittänyt tsempata elämässään jo monta vuotta! hohhoijaa...
 

Yhteistyössä