Minusta tuli äiti, aviomiehestäni Isä. täydellinen Prinsessa syntyi 12.04 klo 00.27. Tyksissä synnytyssalissa nro 9
4010g
52cm
38,5 cm
pisteet 9-9-10
synnytyksen kesto 8h10min
Tässä lyhkäisyydessään hiukan synnytyskertomusta.
Perjantaina 41+5 minulla oli tosiaan se yliaikaskontrolli. Tilanne oli täysin sama kun viikkoa aiemmin ja lääkäri ajatteli että odotellaan viikonlopun yli vielä.. Minä pidin pääni ja vaadin saada jäädä käynnistykseen. Olihan kassit mukana ja koti siivottu valmiiksi jo tuhat ja sata kertaa =)
klo 11 sain ensimmäisen annoksen kohdunsuulle sitä avaavaa lääkettä. 2cm auki
klo 15 sain toisen annoksen.
klo 15.30 kanttiiniin kävellessä menivät lapsivedet. hetkeä myöhemmin tunsin elämäni ensimmäiset kipeämmät supistukset.
klo 16 todettiin että lapsivesi vihreää
klo 16.30 siirtyminen synnytyssaliin, oksitosisiinitipalla vauhditettiin synnytystä.
klo 17.00 tuli jo kovat säännölliset supistukset. pyysin ilokaasua. auki 4cm
klo 18.00 pyydettiin epiduraali
klo 19.15 HUOM aika. sain epiduraalin. eka pistos epäonnistui. toinen onnistui, onneksi. Oisin ehkä muuten kuollut.
olin jo 8cm auki
klo 21.45 sain lisäannoksen epiduraalii. reilut 9cm auki
kätilö sano että hetki vielä, niin sitten sais ruveta ponnistelemaan kun sellaista tarvetta ilmaantuu.
klo23.15 ponnistutarve oli ollut kokoajan samanmoinen joten en enää jaksanut odotella sen suurempia "oloja" joten alettiin hommiin. vauva piti saada rauhallisesti ulos, ettei vetäisi lapisvettä sisälleen joten mun kohdallani kätilö joutui jopa pyytämään että saa lopettaa ponnistamisen tälle supistukselle että vauva liikkui jo riittävästi. Ette usko kuin puuduttavaa se oli, mä olisin saanu sen varmaan kerta rykäisyllä ulos, mutta
klo 00.27 tyttö putkahti maailmaan. Eikä ollut vetänyt vettä keuhkoihinsa =)
Istukka syntyi yhdellä ponnistuksella täydellisesti. painoi 900g =)
Tikkejä tuli sisälle 4kpl ja välilihaan 2. -toinen niistä kirraa niin pirusti =(
Synnytyksen jälkeen olin niin hyvin voiva, että kävin 15min viilentävässä suihkussa. Tuore isi kylvetti vauvan ja sitten nautittiin iltapalaa. Kävelin omin jaloin osastolle.
Osastolla oltiin klo 04 aikaan. Loppyö meni pienokaista ihmetellessä ja onnen kyyneleitä ainakin tuhat vuodattaen. Lauantai päivä lepäiltiin ja vähän kävi vieraitakin.
Mutta sitten sunnuntai valkeni huonona =(
Noustessani aamulla sängystä ylös, silmissäni vain pimeni ja oli pakko mennä takaisin maate. Soitin hoitajan paikalle ja pyysin saada lääkettä. Hetkeä myöhemmin tunsin kuinka hartiani ja niskat löivät täysin lukkoon ja takaraivoa alkoi vihlovasti särkeä.. soitin uudestaan hoitajalle ja pyysin saada jotain vahvempaa. Tuskissani 2h kärvistelin sängyssä, pelkkä silmien avaaminen sai pyörryttävän olon aikaan. Vauva vietiin minulta pois, itkin!
Jossain vaiheessa minulle epiduraalipiikin pistänyt anestesialääkäri tuli kertomaan ikäviä uutisia. Minulle tehty epiduraalipuudus nro1 oli epäonnistunut harvinaislaatuisella tavalla 1:1000 ja epiduraalitilaan epäiltiin jääneen ns. tyhjiö tila.
Minua lähdettin kärräämään sängyllä leikkaussaliin. Sali oli n. 3x3m pieni koppi joka oli täysin valkoiseksi verhoiltu. Ennen sinne siirtymistä, minut riisuttiin ja sterilisoitiin kauttaaltaan kylmällä aineella. Lääkäri kertoi, että tämä on yksi kliinisimpiä toimenpiteitä mitä onkaan. Minulle laitettiin hengityssuoja ja aseteltiin sellaiseen asentoon jossa pitää pysyä liikkumatta ja hengittämättä n. 30sek.
Minulle tehtiin epiduraalitilaan veripaikka käytännössä, minulta otettiin kädestä 20ml verta joka siirrettiin piikin avulla epiduraalitilaan tyhjiön täytteeksi. Aika pian toimenpiteen jälkeen niska alkoi relaamaan ja päänsärky hävitä.
Tunnin siinä oltuani maate, lääkäri tuli tarkastamaan kaikki refleksini ja pääsin huoneeseen lepäämään. Pahimmillaan olisin voinut halvaantua toimenpiteestä =(
Minut määrättiin 6h täysmakuulle, en saanut vauvaa kun viereeni, imettää en pystynyt ettei tule niskajännitettä. Onneksi mieheni oli koko sen ajan seurassani.
Loppuviimein kaikki hyvin. Toivuin operaatiosta todella nopeaan. Ainoana jälkiseuraamuksena keskivartalon pieni ns puudutus tila joka kestää viikosta kahteen. Lihaksissa ei ole paljoa voimaa ja käveleminen on todella hidasta. kauheasti nostella ei mitään tarvi...
Mieli on kuitenkin virkeä, onnellinen ja tarmoa täynnä. Hulluna tahtois jo touhuta kaikkee, mut täytyy nyt vain antaa aikaa paranemiselle. ennättäähän sitä =)
Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Ensimmäinen yö sujui yhtä mallikkaasti kuin aiemmatkin.
Voice on äärimmäisen kiltti ja tyytyväinen vauva. Vaipanvaihtoa hän ehkä vähän inhoaa
Herää itse säännöllisesti syömään ja nukahtaa taas. jaksaa n. 4h vuorokaudesta hiukan seurustella.
Otin kapalon käärinnän yökäyttöön heti ensimmäisestä yöstä lähtien. Siinä vauva jotenkin rauhoittuu eri tavalla ja oppii erottamaan yön ja päivän eron selkeämmin. Yöllä ollaan tiukassa kapalossa, pimeässä ilman ylimääräisiä ääniä. Päivä on taas sitten luonnollisesti touhua täynnä. Tämä vaan vinkkinä ehkä jollekin!
Oliskohan tässä olleet tärkeimmät. Nyt täytyy ruveta leipomaan täytekakkuu mieheni työpaikalle jossa mennään käymään huomenna =)
loppuun vielä parit tuoreet valokuvat ihailtaviksenne.
http://www.aijaa.com/v.php?i=1939237.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=1939178.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=1939247.jpg
Minä ja Voice 5 vrk :heart:
:heart: :heart: