Kirpakkaa pakkasta ollut. Aika menee tosi nopeasti. Helmikuu olisi jo alkamassa.
Murotaren sammas kuulosti kyllä hirvittävältä. Minulla oli toisen lapsen vauva-aikaan juuri tuollainen ja nyt kaksosten kanssa en ottanut riskiä, että menisi noin kipeäksi. Minulla oli siis hiivasienitulehdus lääkitys viikon ajan itselläni plus se daktarin geeli. Kokonaan en ole saanut häädettyä edelläänkään vaivaa, mutta pysyy hallinnassa tuon gellin sivelyllä ja tuttien keittämisellä suht hyvin.
Minden tytöt ovat niin terhakan oloisia
. Itse en jaksa latailla kuvia aijaa.omiin.... olisi kiva laittaa tänne kuvia.
Unikoulusta olitte kirjoitelleet. Oma esikoinen oli todella surkea nukkuja, joten kovasti tuli otettua selville erilaisia juttuja unesta sekä nukkumisesta. Kirjoitan tässä kamalassa metelissä (2, 4 ja 6 vuotiaat ovat kotona eivätkä yhtään pidä tästä ajatuksesta, että aamukahvini venyy tätä kirjoittaessa), joten en ehkä kuulosta kaikista diplomaattisimmalta. Kirjoittelen vain omia ajatuksia ajatuksenvirtana. Elkää siis ajatelko, että luulen olevani täysin oikeassa
.
Minä olen unikouluttanut omat lapseni kaikki ja tällä tarkoitan jokaisen lapsen kohdalla vähän erilaisia kikkoja, mutta ajatuksena kumminkin, että yösyömiset ja heräilyt loppuisivat tai ainakin vähentyisivät 4-7 kk ikäisenä. Esikoinen oli mahdollisimman huono nukkuja ja valvoin ensimmäiset 8 kk. Vaikka yösyömiset loppuivat 6 kk kohdalla, niin unet eivät parantuneet tuosta. 8 kk ikäisenä olin niin poikka, että pidimme kotona oikein perinteisen huudatus unikoulun ja jo ensimmäisenä aamuna heräsin täysien yöunien jälkeen ihmettelemään, miten maailma voi näyttää toisenlaiselta hyvien yöunien jälkeen. Nukkuminen ei ollut helppoa tuosta eteenpäinkään, mutta poika ei enää heräillyt viittä kuutta kertaa.
Toisen, kolmannen ja neljännen kanssa olen toteuttanut pehmeämpää tapaa. Luin Jay Gordonin pehmeä unikoulu artikkelin ja ohjeen ja se on toiminut kaikkien kanssa.
Jos ketä kiinnostaa niin voin laittaa lyhennelmän tänne vaikka luettavaksi. Omat lapseni ovat lopettaneet yösyömisen noin 6 kk ikäisenä. Neiti lopetti jo 4 kk ikäisenä. Lähtökohdat jokaisen kohdalla on kumminkin olleet aivan erilaiset eli siis kaikki lapset ovat olleet erilaisia nukkujia. Joidenkin kanssa on pitänyt edetä hissukseen ja odotella tuloksia muutaman kuukauden ja juuri tämä neiti 4 v lopetti yösyömiset kerta slaagista yhdellä itkun niiskauksella eikä tarvinnut tämän jälkeen koskaan tissiä tai syliä nukahtamiseen.
Toinen ajatus esikoisen jälkeen oli, että annan vauvat nukkua pikku sylivauvavaiheen juuri niin kuin ne nukkuvat parhaiten. Tämä on tarkoittanut, että en yritä saada vauvaa nukkumaan "oikein" ennen kuin vauvan uni muuttuu vastasyntyneen nukkumisesta isomman vauvan uneksi. Tämä tapahtuu noin 3-6 kk iässä. Ihan pikkuinen vauva on refleksien ja ns viettiensä vanki. On aivan turhaa yrittää opettaa henkiinjäämistaistelua huutavaa pikkuvauvaa nukahtamaan yksin omaan sänkyyn. Vietti pistää huutamaan kunnes pääsee turvaan lämpimään ja turvalliseen syliin. Tästä sylistä on turha laskea omaan sänkyyn vaikka uni tulisikin heti, sillä pikkuvauvan uni muuttuu syväksi uneksi noin 20 minuutin jälkeen. Siihen saakka vauva nukkuu kevyttä unta ja hyvin usein herää. Vauva saattaa myös herätä tankkaamaan ennen kuin syvä uni voittaa ja unet jatkuvat pidempään. Noin 4 kk iässä vauvan uni muuttuu muistuttamaan enemmän aikuisen unta ja noin 6 kk ikäisen vauvan uni on koostumukseltaan lähes tulkoon samanlaista kuin aikuisen. Ensin nukahdetaan syvään uneen, mistä sitten uni kevenee kohti unisyklin loppua ja uuden alkua. Unisyklit ovat vain lyhyempiä kuin aikuisella.
Jokainen ihminen herää unisyklin vaihtuessa, mutta hyvin nukkuvat vauvat ja aikuiset eivät edes huomaa tätä vaan osaavat nukahtaa takaisin uneen samantien. Huonosti nukkuvat vauvat eivät osaa nukahtaa takaisin uneen vaan tarvitsevat apua. Tutti, tissi, maito, heijaus, taputus, syli jne. Onhan näitä. No siis jokatapauksessa tuossa 4 kk iästä eteenpäin erilaisilla unikouluilla on jotakin merkitystä tai siis niistä on varsinaisesti hyötyä. On varmasti aiemminkin ja unitutkijoiden mukaan uneen ja nukahtamiseen voidaan vaikuttaa jo ihan pikkuvauvasta lähtien. Tämän lisäksi nhan jotkut vauvat ns hyviä nukkujia, että eivät tarvitse kuin muutaman kerran pientä opetusta tai tottumista uudenlaiseen nukkumisjärjestelyyn. Maibein miehen sylissä huudatus siis voi hyvinkin toimia, mutta jos ei toimi, niin minä ehdottaisin antaa vauvojen nukkua pikkuvauvavaiheen yli juuri niin kuin nukkuvat parhaiten ja sitten muutaman kuukauden kuluttua yrittää uudelleen, jolloin tuloksia syntyy paremmin. Pikkuvauva vaiheessa unesta herääminen ja nukkuminen rytmittyy aika puhtaasti energiantarpeen ja saannin mukaan, mutta kun ikää tulee hieman lisää ja esimerkiksi se uni muuttuu toisenlaiseksi, herääminen ja nukahtaminen sekä nukkuminen eivät ole niin sidoksissa siihen ruokaan vaan näihin unitottumuksiin sekä nukahtamisvaiheessa uniassosiaatioon. Pikkuvauva vaiheessa myös äidin jaksaminen saattaa olla kortilla ja hormonit eivät pysty kestämään vauvan itkua, mutta ainakin itselläni 4-6 kohdalla tähänkin tulee muutos. Vauvan itkua ei enää kuule munaskuilla, mikä saa heti juoksemaan pikkuisen luokse vaan vauvan pystyy antaa rauhallisen mielin itkeä. Itkuun tulee myös minusta vastavuoroisuutta. Enemmän ainakin. Se ei ole enää vain hengissäsäilysmihuutoa. Meillä tytöillä on alkanut tulla nyt 3 kk ikäisenä "PIdä minulle seuraa"- itkua.
Esikoista yritän opettaa nukahtamaan ja nukkumaan kuten opetetaan eli ei sylissä nukahtamista, ei tissille nukahtamista, omassa sängyssä ja pidetään siellä tassutellen. Jonkun toisen vauvan kanssa varmasti olisi toiminut, mutta vaikka kuinka tein kaikki nämä, niin vauva ei nukkunut. Nyt jälkikäteen olen miettinyt, että minun olisi pitänyt oman jaksamiseni takia pitää vauva vieressä lähellä, missä nukkui suht hyvin, jotta olisin itsekin saanut nukuttua ensimmäisten kuukausien aikana. Minun ei olisi pitänyt yrittää opettaa 1-3 kk vauvaa nukahtamaan ilmaan tissiä, sillä kulutin turhaan energiaani tuulimyllyjä vastaan. Vauva oli huono nukkuja, joten ilman taisteluja emme olisi selvinneet, mutta nyt minusta tuntuu, että opetin vauvani turhaan taistelemaan nukuttamisia vastaan ja jouduin itse valvomaan öitä, koska pidin kiinni näistä "omassa sängyssä ja ilman tissiä" opetuksista. Jos olisin kuunnellut vauvaani enemmän ja hänen luontaista rytmiään, niin en olisi esimerkiksi olettanut vauvan nukahtavan klo 22 vaikka väsyneeltä vaikuttikin.
Noin neljän kuukauden kohdalla minä olen alkanut vähentää yösyöttämisiä. Enää ei ole kysymys siitä, etteikö vauva pysyisi hengissä, vaikka ei saisi jokainen tunti maitoa ja jokaiseen herätykseen ei tarvita tissiä tai tuttipulloa. Olen siis opettanut nukahtamaan takaisin uneen ilman imemistä sekä olen alkanut opettaa itsekseen nukahtamista. Tähän ikään saakka olen antanut vauvan nukahtaa niin kuin uni on parhaiten tullut, mutta noin 4 kk ikäisenä olen alkanut pehmeästi muuttamaan sylissä ja tissisuussa nukahtamista toisenlaiseksi. Olen onnistunut tähän mennessä jokaisen kohdalla. Nykyisin eskarilainen oli kova luu, sillä hän eli ja nukkui tissisuussa eikä syönyt tuttia. Neiti taas tarvitsi yhden illan ja yön, ja nukahti siitä lähtien itse. Kaksi vuotias uhmakkaamme oli näiden välimaastosta. Yhdeksän vuotias esikoinen alkoi nukahtamaan itsekseen sen perinteisen unikoulun jälkeen 8 kuukauden ikäisenä ja nukkui omassa sängyssään siitä lähtien. Kaksi vauvaa olen pitänyt perhepedissä pitkään, mutta neidin siirsin omaan sänkyyn hyvin nopeasti 6 kk ikäisenä, sillä häiriintyi vieressä nukkumisesta. Erialisia siis ovat olleet nämä vauvat.
Vauvojen yö ei ole saman kuin leikki-ikäisen yö. Meillä vauvojen yö alkaa noin klo 23 ja vauvojen yö päättyy 05-06. Tässä välissä ei tarvita maitoa kokoajan, mutta ennen yön alkamista ja heti yön päätyttä saa syödä. Vauvat eivät ole heränneet tuolloin 05 aikaan vaan jatkaneet syömisen jälkeen uniaan muutaman tunnin.
Jk taisi kirjoittaa, että vauvat eivät nukahteetkaan yöunille klo 20 vai 21. Minä olettaisin vauvan heräävän tuon jälkeen vielä, sillä se varsinainen yö ei ole vielä alkanut. Tai siis yleensä vauvojen yöunet alkavat vasta myöhemmin. Jk:n vauvoilla tietenkin on kaksi ikää. Minusta hieman kuulostaa siltä kuin vauvat eivät olisi sen ikäisiä unien suhteen kuin syntymäikä antaisi olettaa. Eli siis yöuniaika alkaisi vielä myöhemmin kuin olettaisi noin puoli vuotiaalla alkavan. Siirtäisin niitä iltatoimia myöhemmäksi, jotta rutiinit tulisivat tehtyä lähempänä oikeaa yöunille käyntiä.
Meidän kaksoset tuntuvat olevan erilaisia nukkujia. Alli nukahtaa itsekseen helposti ja on ihan vastasyntyneenä jo tehnyt niin. Aliina taas tarvitsee syliä, tuttia ja sitä taikka tätä eikä yksikseen nukahtaminen onnistu. Allin kanssa emme varmastikaan tarvitse kovasti mitään kikkakolmosia, jotta nukkuminen ja nukahtaminen sujuu helposti, mutta Aliinan kanssa joudumme opettelemaan itsekseen nukahtamista, mikä taas auttaa kovasti kokonaisten yöunien nukkumisessa. Katsotaan katsotaan. Vielä pienet saavat nukahtaa juuri niin kuin parhaiten nukahtavat ja saavat nukkua ihan miten päin tahansa, jotta me muutkin saamme nukuttua edes jotenkin.
Puuh.... kamalan pitkästi ja vieläkin tulisi tekstiä, mutta nyt päivän hommiin.
Muokkailtu hieman. Pointti oli, että mielestäni pikkuvauvan on parempi antaa nukkua niin kuin hän parhaiten nukkuu ja nukahtaa kunnes vauva kasvaa sen verran, että äidillä hormonit ovat hieman tasaantuneet, vauvalla on jonkunlaista rytmiä nukkumisissa, unta ei säätele energiantarve ja vauvan uni ei ole sitä vastasyntyneen unta. Vähän isomman vauvan itkusta myös tunnistaa jo ihan toisella tavalla sävyjä ja tarkoituksia, joten protestoivan vauvan nukkumistaistelua on helpompi kuunnella, kun pystyy lukemaan, mistä on kyse. Vastasyntyneet helposti menevät hysteeriseksi heti, mutta 4-6 kk ikäisen vauvan itkusta jo kuulee, onko kyse todellisesta hädästä vai nukahtamisen vaikeudesta.
