Toukovauvat 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hilma77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta myös on hyvä, että erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia äitiydestä vaihdetaan. Ja Danzee, kyllä täälläkin välillä tuntuu, että heitänkö kaivoon (onneksi ei ole kaivoa!). Vaikka kuinka olisi kiva, että elämä olisi pelkää alamäkeä ja äitiys sen parasta aikaa, niin ei se vaan aina niin ole. Ne pienet onnen hetket auttaa jaksamaan sen kahden tunnin itku-potku-raivarin läpi. Eihän se muuten olisi elämää!

Meillä on myös nimi päätetty, kastajaiset ovat vasta myöhemmin, mutta nimi on jo käytössä. Isovanhemmat tosin alkoivat kovasti sekaantua jo nimiasiaa, mistä taisi olla kokemusta täällä jollakulla muullakin, mutta saimme ainakin etunimen päätettyä juuri mieleiseksemme (puolivoittoa!). En kyllä ymmärrä mikä tarve se on ängätä omat ehdotuksensa melkein väkipakolla mukaan, eikös he ole jo yhden sukupolven nimet valinneet!

Meillä täällä ruvetaan pääsemään myös kommonikoinnin jyvälle ja voi niitä riemunhetkiä kun huomataan ymmärtävämme toisiamme. Tosin äiti on välillä tosi tyhmä ja saa aikaan huutokuoron alle sekunnissa, kun ei meinaa tajuta, että syötön välissä pitää välillä päästä pystyasentoon, katsella, röyhtäillä ja pierekellä ja sitten pitää arvata, että mikä suun aukaisu tarkoittaa, että nyt voitas ruokailua jatkaa. Joskus onnistuu, joskus ei. Mutta selkeästi katseesta on ruvennut huomaamaan, että asiaa olisi kun vaan saisi sanottua. Ja jos oikein suututaan, niin ei suostuta katsomaan silmiin ollenkaan ja sitten vasta on toiveita saada tyttö rauhoittumaan, kun saa suostuteltua tuon katsekontaktin kuntoon. Aikamoista!

Täällä on myös kamalan kuuma, odottelen innolla viileämpiä päiviä. Lämpöhalvausta tai kuivumista ei vielä olla saatu, vaikka on päivittäin vaunuteltu pitkiäkin pätkiä, meillä tosin on sisällä vähintään yhtä kuuma kuin ulkona.

Vatsa vaivat ovat alkaneet helpottaa ja olen jättänyt cuplatonin nyt muutamana päivänä pois. D-vitamiinia en ole vielä säännöllisesti antanut, oletteko te? Oletteko huomanneet vatsavaivoja? Ostin sitä rela-tipallista ja kauhukseni huomasin, että säilyy avattuna kuukauden! Pitääkö tässä koko perheen ruveta sitä kiskomaan, ettei jää pahaksi?!

Joka ilta ollaan kuumilla käyty kylvyssä, noin yhdeksän hujakoilla ja neiti nauttii siitä kovasti. Unten maille ruvetaan ennen puoltayötä, sitten herätään joskus kolmen ja viiden välillä (ei tosin joka yö ollenkaan) ja ekalle aamusyötölle kuuden ja seitsemän välillä.Sitten nukutaan tuonne puolillepäivi, syödään ja yleensä tehdään vaunulenkki, jolloin päästään nukkuen tuonne iltapäivälle. Joskus nukutaan vielä ennen iltaunia, aina ei. Kertokaapa minkälaisia rytmejä teillä on, joku ainakin meni nukkumaan jo kahdeksalta!

Yritetäänpä nauttia tästä paisteesta, ei tätä kauaa kestä!

Tiie ja Papu 2kk ja 2 pv
 
Tiie, meillä on annettu kaksiviikkoisesta asti D-vitamiinitippoja, Rela-tipat aloitettiin aikaisemmin mun sairastelun takia. Hyvin on vatsa toiminut. Ja ainakin meillä neuvolatäti suositteli äidillekin D-vitamiini lisää eli voitte tekin ottaa niitä tippoja ;)

Täällä viihdytään nykyisin sitterissä, kun siitä voi katsella äidin ja isän tekemiä paremmmin. Hyvin tarkkaan jo seurataan katseella ja välillä otetaan tuijotuskilpailuja. Ja hymyillään :) Meilläkin, kamomilla, tykätään omista nyrkeistä.

Meidän päiväjärjestyksetä; herätys kuuden aikoihin, vaipan vaihto ja syöttö. Tässä välissä ollaan yleensä kaikkein seurallisimpia ja tuijotellaan mielellään äitiä ja isää. Sitten päivästä riippuen kärryttelemään tai matolla "jumppausta" ja seuraava syöttö yhdentoista aikoihin. Tämän jälkeen nukutaan aika varmasti kolmen syöttöön asti. Sitten taas enemmän hereillä ja syöttö seitsemän aikoihin. Sitten nukahdetaan aika tiukasti, mutta koska iltalääke pitää ottaa kymmenen aikaan, joudumme vielä silloin herättämään vauvan (vaikeaa!) ja syöttämään. Yöllä herätään noin kolmen-neljän aikaan hieman syömään.

Vaikka ipana ihana onkin, niin itseä kyllä nyppii se, että herään AINA hänen itkuunsa. Jollainlailla on rasittavaa, kun ei voi omaan tahtiin herätä. Ja liian kuumat kelit rasittavat, kun ei voi kärrytellä.

Hilma ja poika melkein 2 kk
 
Kuulin tuossa perjantaina tältä yhdeltä parhammista ystävistäni todella iloisia uutisia, joita onkin hartaasti odotettu. Hän ilmoitti tehneensä viikko takaperin positiivisen raskaustestin. Yritystähän hänellä on miehensä kanssa takana se pian kolme vuotta. Ihan luomusti plussa tuli ja hoitoihin asti eivät olleet vielä lähteneet muuten kuin niiltä osin, että ystäväni oli tutkittu ja munasolujen puolella ei ollut mitään "vikaa".. Mies ei ollut suostunut lähtemään mihinkään tutkimuksiin.. Ystäväni uskoi plussan tuloon vaikuttaneen sen, että ovat muuttaneet elintapojaan terveellisempään suuntaan ja laihtuneet siinä sivussa kymmenisen kiloa molemmat.. Ystäväni oli oikein iloinen, mutta realistisin fiiliksin liikkeellä kuitenkin. Plussa on siis hyvin toivottu, mutta silti ystäväni edelleen polttaa tupakkaa. Aikoo lopettaa kuulemma ihan kohta.. Mielestäni on jokaisen oma asia polttaako raskaana ollessaan vai ei (itse en tupakoi, lopetin viitisen vuotta sitten), kun jokainenhan sen tietää, ettei tupakka ole sikiölle hyväksi ja päättää omalta osaltaan mitä tekee. Turha jeesustelu ja moralisointi ei kenenkään päätä suuntaan tai toiseen käännä ja helppo se on tupakoimattoman tupakoivaa arvostella! Mutta silti en voi olla hieman ihmettelemättä ystävääni. Tiedän, että raskaus on vuosien varrella muodostunut hänelle melkoiseksikin pakkomielteeksi (tikutti ovulaatiot, joi mehut, analysoi limat jne jne.. Toisaalta ihmekös tuo, kun yritystä noinkin kauan..), joten en voi kuin ihmetellä miksei hän koittanut jättää tupakkaa pois heti plussattuaan..? Koska kuitenkin aikoi viimeisen päälle vältellä kaikki "kielletyt ruoka-aineet" ja olla muutenkin todella tarkka kaiken kannsa, kun ei katsonut siitä haittaakaan olevan..

Mikä lie hetkellinen mielenhäiriö tuohon muksuun meni silloin pari päivää sitten, kun aamuyöstä heräsi, eikä rauhoittunut sitten niin millään.. Puoliväkisin pidin viihdyttämällä poikaa hereillä silloin ilta kuuteen ja sitten taas iltarutiinit; kylpy, rasvaus ja rauhoittuminen. Simahti parissa minuutissa ja sen jälkeen ollaankin taas oltu rytmissä samaa toistaen. Päivärytmi rutiineineen on nyt pari viikkoa ollut sellainen, että muksu herää kuuden aikoihin ja syö.. Sitten valvotaan ja seurustellaan noin kasiin asti ja otetaan pienet torkut.. Ysin maissa herätään syömään ja röyhtäilyn jälkeen vaunuilla tunniksi ulkoilemaan.. Heräilee taas ja jaksaa pari tuntia olla pystyssä. Nukkuu puolen päivän jälkeen hieman pitemmät puolestatoista tunnista kahteen tuntiin pitkät unet.. Sitten ollaan hereillä ja syödään sitä mukaan miten jaksaa.. Kuuden aikaan laitetaan iltakylpy ja tehdään iltatoimet.. Seitsemän ja puoli kasin maissa ollaan rauhoituttu yöunille.. Herää syömään iltaseitsemän ja aamukuuden välillä kolmisen kertaa.. Yhdeksän aikoihin, puoli kahden maissa ja neljän jälkeen. Nukahtaa heti jos ei ihmeempiä ole. Ja joka päivä samaa.. Eli käytännössä nukkuu 11 tunnin yöunia parilla syömätauolla..

Pilttejäkin on alettu maistella, jota saa kauhistella aivan vapaasti. Tiedän suosituksen siitä, että eka puolivuotta vain maitoa jne.. mutta omakin äitini sanoi aloittaneensa reilun kahden kk:n iässä hissukseen maistattamaan kaikkea vatsaystävällistä varovasti.. Poika tuntuu tykkäävän kovasti leveästä hymystä päätellen ja eipä tuolla ole tuntunut vatsavaivojakaan olevan lainkaan maisteluista huolimatta.. Ihan vain siis mustikkasosetta jne. pieniä määriä kerrallaan tähän mennessä makusteltu ja maitoa tietenkin normaaliin malliin, että ei nälkä vaivaa.. Jos vaikka hieman velliäkin testaisi lantrattuna maitoon kohta.. Neuvolan tätikin (vanhan kansan täti, joka parin vuoden päästä jää eläkkeelle) sanoi, että ei sitä ennenkään ole moisia suosituksia ollut taikka ilman maalaisjärkeä sokeasti kaiken maailman neuvoja noudatettu. Sanoi, että ilman muuta saa tarjota varovasti makuja ja seurata mahan reagointia, kunhan vaan tosiaan maito on se pääravinto ja soseet vain makustelua.. Tuon siis sanoi ihan yksityisenä henkilönä ja lisäsi perään, että työnsä puolesta hänen tulee puhua puolen vuoden täysimetykseen tähdäten.. Onhan tuo orastavaan sammakseen jo puoukkamehuakin monta viikkoa takaperin saanut, joka varmasti hapanta ja vatsalle siten ärhäkämpää tavaraa.. Mieheni siskon poika (nyt puoli vuotta) syö monipuolisesti soseita, puuroa, perunaa, lihaa jne.. Vaikeaa kuvitella, että sille pojalle maito riittäisi pelkästään ja eipä tälläkään muksulla koskaan mitään vatsavaivoja ole ollut. Mutta jokainen siis saa puolestani tehdä oman lapsensa kanssa niinkuin haluaa: Tissitelköön puoleen vuoteen tai antakoon soseita kun siltä alkaa tuntua..

Nyt muksu nukkuu.. Jospa vaikka pyyhkisin pölyt ja imuroisin nopsaan.. :)

-Danzee83 + Itiö pian 2,5kk-
 
Mukava kuulla, että Danzeen lapsettomalla ystävällä on tärpännyt. Joo eihän sitä tupakointia raskauden aikana voi hyväksyä, mutta ei kai se ihan helppoa ole kaikille lopettaakaan. Olisihan hyvin suositeltavaa lasten molempienkin vanhempien olla tupakoimattomia, vaikka toki naisen hartioille taas on luonto suuremman vastuun laittanut.

Sitä oon itekin miettiny, että jossei rintamaidolla vauvaa ruoki miksei samantien sitten tarjoa muutakin kuin korviketta, kun korvikkeesta kuitenkin kuulemma ruoansulatuselimet jotenkin alkaa toimimaan eri lailla. Tarkemmin en oo asiaa tutkinut, kun ei itseä koske.

Mies tuolla hoivaa vauvaa, joka alkoi antaa virheilmoituksia. On nää viikonloput kivoja, kun ei tartte yksin suoriutua päiväsaikaan!
 
Vatsa vaivat ovat alkaneet helpottaa ja olen jättänyt cuplatonin nyt muutamana päivänä pois. D-vitamiinia en ole vielä säännöllisesti antanut, oletteko te? Oletteko huomanneet vatsavaivoja? Ostin sitä rela-tipallista ja kauhukseni huomasin, että säilyy avattuna kuukauden! Pitääkö tässä koko perheen ruveta sitä kiskomaan, ettei jää pahaksi?!

En tiedä, mittaanko jotenkin väärin noita tippoja (voiko niitä muka mitata väärin?), mutta ainakin meillä meni se Gefilus+d-vitamiini-pullo varmaan kolmessa viikossa, ja nyt on mennyt Rela-tippapullo yhtä nopeasti. Koko ajan saa olla ostamassa lisää. Olen myös miettinyt, kun löysin jostain vanhasta keskustelusta kommentteja, että öljypohjaiset vitamiinit ja relat pahentaa mahavaivoja, että voiko meillä olla jotain sen suuntaista. Esikoiselle suositeltiin Jekovitia, koska on vesipohjaista ja öljypohjaiset voi olla mahalle huonoja (näin siis neuvolassa). Nyt taas suositeltiin tuota D3-vitamiinia, ja sitä olen löytänyt vain öljypohjaisena. Inhaa, kun jatkuvasti saa arvailla, mikä niitä vatsanväänteitä milloinkin aiheuttaa ("jaaha, mitähän nyt on tullut syötyä, kun puklu lentää kaaressa?")

Nyt kitistään sitterissä... johan tuo siinä viisi minuuttia olikin...

Sintti + eilen nimen saanut tyttö
 
Viimeksi muokattu:
Meillä lentää puklu kaaressa koko ajan :P Annan kyllä noita D3-tippoja, olisivatkohan mokomat syyllisiä. Kiitos vinkistä, voishan sitä kokeilla viikon ilman. Itse kuitenkin nautin noita monivitamiineja muistaessani. Omaa ruokavaliotani en vauvan vatsanväänteiden takia ole muuttanut, hyvä kun jotain joskus ehtii laittaan suuhun. Aitiyspakkauksen imetysoppaassa, jonka esikolle ostin, kun en sillonkaan ollut enää Suomen sosiaaliturvan piirissä, neuvottiin imettävää äitiä syömään mitä haluaa.

Vauva simahti vihdoin, tai onhan hän tuollaisia mikronokosia ottanut tänään, mutta josko tämä olisi pidempi. Toivossa on hyvä elää. Viime yönä heräsi vasta neljältä Mooseskorissaan, en voinut uskoa silmiäni, kun kelloa katsoin. Nukahti tutti suussa miehen syliin ja koisasi sitten kai viitisen tuntia putkeen ilman maidon hajua vieressä. Hmm, mun puolesta tän vois ottaa tavaksi. Niin kokeilemalla ja erehdyksen kautta oivaltaen, parhaassa tapauksessa, tää vauvanhoitotaide menee.
 
Helteet sen kun jatkuvat ja nyt on vielä sellainen ärsyttävä kuuman kostea keli ulkona. Mutta ei tuo poika valita, vaikka ollaan koko päivä sisällä. Äiti vain tuppaa jähmettymään sohvan nurkkaan herkkuja mussutellen. Ehkä pitäisi yrittää muuttaa ruokavaliota hieman terveellisemmäksi, ihan vain itseni takia.

Viikonloppuna kävimme hurmaamassa isomummut ja muut sukulaiset. Vaikka nukkumiset olivat hieman katkonaisia, niin poika jaksoi hienosti. Onneksi autossa on ilmastointi, joten siirtymiset paikasta toiseen sujuivat ilman hermostumisia.

Kaksikuukautis neuvolassa saimme ekan satsin rota-rokotetta, mikä meni alas yllättävän näppärästi. Eikä aiheuttanut mitään kränää myöhemminkään.

Mites muilla sujuu?

Hilma ja poika 2kk
 
Hei,

Meilläkin reissattiin tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa kaksosten kanssa, jotka täyttivät 12 viikkoa perjantaina. Torstaina ajoin heidän ja vanhimman lapseni kanssa nelisen tuntia New Yorkiin jossa asuimme hotellissa Manhattanilla. Mies ja keskimmäinen lapsi tulivat bussilla koska emme vieläkään omista autoa johon kaikki olisimme mahtuneet kimpsuineen ja kampsuineen. Jännitin yksin reissaamista vauvojen kanssa mutta kaikki meni tosi hyvin yhdellä syöttöpysähdyksellä.

New Yorkissa kuljimme niin että minä kannoin yhtä kaksosista liinassa ja mies Baby Björnissä. Hauskaa kun nämä onnistuivat kääntämään Nykkiläisten päät joka kadunkulmassa, muuten kun olen tottunut näkemään siellä vaikka mitä ilman että kukaan päätään hetkauttaa. Isot kaksoskärrymme ei kyllä muuten olisi mahtuneet metroon tai pieniin kuppiloihin.

Ensimmäinen kuumetauti ollaan myös sairastettu, molemmille vauvoille nousi viikko sitten korkea kuume ja selkeästi heillä oli jokin vatsapöpö sillä ruoka ei maistunut tai tuli kaaressa ylös. Siinä sai jo pelätä pientä kuivumistakin sillä pienempi kaksosista ei jaksanut edes imeä rintaa. Onneksi ottavat pulloa. Todella harmittaa että ainoa kipulääke jonka täältä löysin vauvoille sisältää väriaineita ja hedelmämakua, saisi olla suppoja.

Helteet sen kun jatkuvat vaikka eilisen myrskyn jäljiltä ilma on vähän raikkaampi. Ehkä sitä jaksaisi mennä kävelylenkille.

T. Birdie
 
Heippa kaikille! Meillä vietettiin pojan nimijuhlaa 11.7 ja kaikki lähimmän sukulaiset olivat paikalla. Ainoastaan yksi isoisopapoista ei päässyt mukaan, kun välimatkaa on 400km. Pappi oli siunaamassa pojan ja piti pienen puheen. Pojan täti lauloi Suojelusenkelin yhdessä mieheni ja anoppini kanssa ja hyvältä kuulosti kitaran säestyksellä. Saimme mieheni kanssa tehtyä aamulla lihakeiton suht rauhallisissa merkeissä ja koristelin vielä täytekakun aamutuimaan. Juhlapäivä sujui hienosti ja poika oli todella rauhallinen koko ajan. Edellisenä päivänä oli kaikenlaista kitinää ja pikkasen jännitti etukäteen miten sujuu. Imetyksen ajaksi jouduin riisumaan leningin pois, kun ei löytynyt sellaista mekkoa kaapista minkä kanssa olisi voinut kätevästi hoitaa syöttöhommat. Nyt pitäisi väsäillä kiitoskortit kaikille poikaa muistaneille, mutta hyvä kuva puuttuu. Olen kuvaillut ahkerasti, mutta sitä kiitoskuvaa en ole onnistunut ottamaan.

Meillä poika on nyt 10 viikkoa ja pikkuhiljaa on hommat rutinoitunut. Ainakin se että yöunille mennään aikavälillä 23:00-01:30. Yleensä se on n. klo 00:30. Sitten nukutaan 3-4 tunin pätkissä ja välillä syödään. Ennätys on 8h! Jännästi poika nukahtaa pinnasänkyyn aamupäivästä itsekseen puoliunessa, mutta illalla ei millään. Yleensä tuuditan tai syöttelen yöunille. Poika on iltapäivällä ja illalla todella pitkiä pätkiä hereillä ja seurustelee jo vilkkaasti. Yleensä on tosi tyytyväinen ja jokeltelee lempeästi ja hymyilee paljon!

Cuplatonia annetaan edelleen ja voisin kokeilla pitää taukoa ja katsoa miten hän reagoi. Olen syönyt välillä tosi tulista ruokaakin, eikä ole tuntunut vaikuttavan pojan masuun mitenkään. On muuten tullut itse syötyä nyt kaikenlaista, kun ei enää kuvittele/huomaa pojan saavan niistä mahavaivoja. Paino on alkanut nousta minullakin uhkaavasti ja nämä hellejaksot on vähentänyt lenkkeilyintoakin. Sisällä on mukavamman viileää nukuttaa poikaa ja illalla en viitsi turhaa nukutella vaunulenkeillä, kun se nukummaanmeno viivästyisi edelleen. Harmittaa, kun tuota kantoliinaa tulee käytettyä niin vähän tämän kuumuuden vuoksi. Kerran ollaa käyty lähikaupassa viileämmällä säällä. Oletteko muut käyttäneet kantoliinaa?

Poika sai myös kahdenkuunneuvolassa rota-rokotteen eikä reagoinut mitenkään viikon aikana. Painoa oli tullut hurjasti lisää ja pituuttakin on niin että ollaan alettu käyttää 62:n vaatteita. Kestovaipat on merkattu sopivaksi 6 kiloon asti ja niittenkin käyttö pitäisi lopettaa tai hankkia sitten ainakin uusia ulkokuoria. Onko muilla ollut käytössä kestikset?

Birdie: Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo teidä reissaaminen NY:ssa. Taitaa olla pikkasen erilaista kulkea vauvojen kanssa miljoonakaupungissa kuin täällä maaseudulla... :) Itse en ole uskaltautunut vaunujen kanssa edes bussiin. Mukamas koskaan ei ole hyvä hetki lähteä vaikka bussi kulkee ihan vierestä ja kyyti on ilmaista.

Mulla on hirveä hinku ratsastamaan, mutta tällä viikolla ei mies ole enää kotona, niin en pääse. Ehkä ensi viikolla sitten. Taidan lähteä loppuviikoksi vanhempieni luo, jos vaikka pääsisin taas mustikkametsään, kun on lapsenammoja tupa täynnä.
 
Heissan helteisestä Helsingistä! Kuumuudessa sinnitellään, edellinen viikonloppu oltiin miehen äidin luona maalla ja sattui sateisempi viikonloppu- oli niin hyvä vähän hengähtää viileämmässä säässä.
Nyt ollaan kuumeisesti pohdittu minne lähdetään lomailemaan elokuussa kun miehellä on loma. Alkujaan oli tarkoitus ottaa jokin muutaman vuorokauden kaupunkiloma, Prahaan tai Lontooseen tms mutta sitten alkui mietityttämään nimittäin edullisimmissa paketeissa vaikutti hotellit melko kämäisiltä. Seuraavaksi kävi jo mielessä kaupunkilomien kanssa samanhintaiset etelänmatkat mutta neuvolassa neuvottiin ettei pidä lähteä etelään vauvan kanssa. nyt keksittiin että lähdetään Lappiin ja se vaikuttaa ehdottomasti parhaalta idealta vaikka tuleekin yhtä kalliiksi kuin ulkomaanmatka. Olen halunnut aina Lappiin!

Me ollaan jätetty Cuplatonit pois joitain viikkoja sitten kun tuntuivat aiheuttavan mahaongelmia ja kitinä onkin vähentynyt kummasti...johtuneeko sitten tuosta vai alkaako suolisto muuten jo olemaan valmiimpi. Poika on yleensä kuin itse rauhallisuus, todella moni on sanonut että on todella helppo ja tyytyväisen oloinen lapsi. Anoppi sanoi ettei uskoisi talossa olevan pieni vauva kun ei öisinkään kuulu mitään. Meillä yöt menee tosi sujuvasti, poika kyllä herää syömään parin tunnin välein mutta puolet syöttökerroista itse nukahdan heti uudestaan ja havahdun seuraavalla syötöllä toteamaan että jaaha, tulipa nukuttua...

Kävin tänään lataamassa jumppasalikortille parikymmentä jumppakertaa. Loistavaa, pääsen viimein liikkumaan ja toivon mukaan tiputtamaan jäljelle jääneitä kiloja, joita on vielä ainakin 7. Vielä ei mene vanhat housut päälle, jäävät reisiin kiinni :) Ajattelin käydä jumpassa kahdesti viikossa. isukkikin pääsee tutustumaan poikaan paremmin kun viettävät aikaa kahdestaan.

Meillä ei kai ole juuri vielä muodostunut varsinaisia päivärutiineita. Isä herää 7 aikaan ja lähtee töihin siitä tunnin päästä. Vauva aloittaa yleensä noin kuuden aikaan kauhean äheltämisen, pitää kyllä vielä silmiä kiinni mutta huitoo ja heiluu ja kitisee. Vaikuttaisi siltä että hänen suolensa toimii aina suunnilleen samaan aikaan vuorokaudesta ja se on nimenomaan aikaisin aamulla. Itse herään tuohon heilumiseen aina koska vauva nukkuu vieressäni ja niin ollen takoo ja potkii minua heiluessaan :) Isä vaihtaa vaipan siinä ennen töihin lähtöä jos vaikuttaa siltä että suuri ähellys on tuottanut tulosta. Aamu menee aina siis lähinnä torkkuessa mutta unia jatketaan päivän aikatauluista riippuen vielä jokunen tunti.
Vauva yleensä jatkaa uniaan vielä tunnin verran kun olen itse noussut joten ehdin hyvin syödä aamupalan ja surffata netissä. Kun vauva herää niin syötän hänet ja sitten laittaudutaan lähtövalmiiksi tai jos on kotona hoidettavia hommia niin hoidetaan niitä vauvan tahtiin, välillä syötän, välillä seurustellaan ja vauvan nukkuessa hoidan hommia. Usein makoillaan yhdessä lattialla. Melkein aina on kuitenkin jotain menoa joten laittaudutaan mahdollisimman nopeasti valmiiksi ja lähdetään asioille, töihin tai kaupungille tai tapaamaan ihmisiä. Joka päivä käydään kuitenkin usemman tunnin rundilla jossain kodin ulkopuolella. Kun liikun kaupungin suunnalla, pidän Stockaa tai Kampin keskusta tukikohtanani, niissä on hyvät lastenhoitohuoneet joissa voi käydä syöttämässä.
Kotiin palattuamme jälleen syödään ja sitten yritän saada itsekin jotain suuhunpantavaa. Isukki tulee viiden, kuuden aikaan kotiin ja sitten yleensä oleillaan kotona. Vauva on pirteimmillään illasta kunnes simahtaa viimeistään siinä vaiheessa kun vien hänet ylös parvelle. Tai jos vauva on nukahtanut jo aiemmin, jätän hänet alas isälle ja menen itse ylös parvelle lukemaan, isä tuo vauvan mukanaan sitten nukkumaan tullessaan. Aikaisemmin elämässä minä olin se joka valvoi pitkin yötä lukien mutta nykyään olen ensimmäisenä sängyssä ja usein jo sikeässä unessa kun toinen vasta suunnittelee nukkumaanmenoa.
Tällaista meidän arki- hyvin arkista mutta rullaa kivasti eteenpäin.
 
Heihoi!

Vihdoin viimein ehdin tänne tulla kertoilemaan kuulumisia, viimeiset viikot ollaan tultu ja menty sellaisella tohinalla että. Hellettä ollaan pidelty Jo-Jon tavoin sekä Helsingissä että maalla. Käytiin myös lyhyellä kaupunkilomalla Pariisissa, jossa sielläkin oli helteistä!

Pikkuinen on kestänyt kuumuutta yllättävänkin hyvin ja reissanut mukana rannalla ja retkillä. Myös ulkomaanmatka lentoineen sujui oikein hyvin. Äitinä olen saanut hirveästi itsevarmuutta parin viime viikon jälkeen, kun vauvanhoito on alkanut sujumaan ja poika viihtynyt menevien vanhempiensa seurassa. Itkeehän ja kitisee tuo siinä missä muutkin, mutta olen yrittänyt ajatella, että sama se kiukkuaako neljän seinän sisällä vai niiden ulkopuolella :)

Meillä ei myöskään ole mitään kummempia päivärutiineita, mutta vuorokausirytmi meidän minillä on:

08-09 heräilyä
10-11 poika käy päiväunille ja nukkuu kolmisen tuntia.
14- pieni hereillä, virkeänä
18-19 pienet puolentunnin torkut
22-23 uniaika

Yöt mennään edelleen yhdellä syötöllä. Meillä on ensi viikolla 3 kk neuvola, sieltä saa kuulemma rokotteen. Vähän jännittää, miten menee ja tuleeko kipuja. Joko teillä kääntyillään? Meidän pieni pyllerö ei vielä tee elettäkään siihen suuntaan.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
T. Kamomilla ja poika
 
Täällä arki rullailee ja vuorokausirytmi on säilynyt pojalla entisellään ja kaikki sujuu varsin vaivattomasti. Täällä poika siis elää päivän hereilläoloajan muutaman tunnin jaksoissa; hereillä oloa, seurustelua, syöntiä, ulkoilua tmv. noin kolmen tunnin sykleissä. Aamuisin poika herää melkolailla kellon tarkasti 06:00 aikaan, mutta nykyään rauhoittuu syötyään tunniksi tirsoille. Iltarutiinit alkavat kuuden aikaan ja yöunille poika rauhoittuu iltasyönnin päätteeksi klo. 19:00 aikaan. Ilta seitsemän ja aamu kuuden välillä herää enää kerran siinä kolmen aikoihin syömään. Päivällä nukkuu yleensä muutamat lyhykäisen puoleiset (30min-45min) päikkärit.

Moni kummastelee, että kun noin aikaisin mukelo herää, mutta toisaalta näin illasta on sitten ihan omaa aikaa seiskasta eteenpäin ennen kuin tulee liian myöhä. Miehen työvuoroista riippuen käyn iltaisin pojan mentyä nukkumaan harrastamassa tunnin kunnon hikiliikuntaa tai jos mies on töissä niin katon leffaa taikka sarjoja ja poljen samalla Crosstrainerillani tunnin.. Kunhan tämän saan kirjoitettua siirryn hikoilun pariin.. :) En ole aamuihminen ja herääminen ennen aamukymmentä on yhtä tervaa tapahtui se sitten kuudelta tai kasilta.. :) Ei myöskään tee mieli kukkua puolille öin vauvan kanssa seurustellen, joten mielestäni tämä meidän rytmimme on ihan hyvä.

Soseita ollaan siis makusteltu täällä pian kuukausi.. Ensin ihan vaan maistellen hitusen, mutta nyt niitä on alettu jopa maistelemaan niissä määrin että kai sitä voi ihan jonkin sortin syömiseksikin kutsua.. Kolmisen kertaa päivässä (aamusta, päivästä ja illasta) poika syö määrällisesti noin 1/4 osaa pilttipurkillista kerrallaan. Marjapohjaisia soseita ja perunaa+porkkanaa ollaan lähinnä koitettu ja mitään viitteitä vatsavaivoista tai vastaavasta ei ole näkynyt. Ei ole yökkinyt taikka vastaavaa.. Ainoastaan peruna-porkkanasoseen kanssa on hieman ihmeissään, joka johtunee soseen rakenteesta kai, alas menee silti ilman ongelmia.. Pojasta päätellen sosetta uppoaisi vaikka kuinka, mutta varovasti ollaan koitettu edetä.

Poika hymyilee enemmän, juttelee enemmän, seurailee enemmän ympäristöään jne.. Mitään kierimisyrityksiä ei ole näkynyt täälläkään, mutta eiköhän tuo ajallaan..

Ensi viikonloppuna on tulossa tuttavaparin häät ja poika menee ensimmäisen kerran yöhoitoon mieheni siskolle. Odotan häitä enemmän innolla sitä, että saa nukkua seuraavana aamuna juuri niin myöhään kuin mieli tekee. :) Alkoholia tulee tietty nautittua, mutta en harrasta lärvejä muutenkaan, jotenka krapulasta tuskin tulee haittaa. Ja koska miehen siskolla itsellään on 7kk ikäinen poika ja kova vauvakuume päällä (on tätä naistyyppiä, jolle äitiys on se maailman ihanin asia..) niin tiedän pojan olevan hyvissä käsissä. Samat iltarutiinit vaan samoihin aikoihin, niin en usko olevan ongelmaa. Onkos teillä muilla ollut muksut vielä yön yli hoidossa?

Töihin paluustakin haaveilen edelleen ja mieheni vuorotyön vuoksi asiasta juteltuamme tajusimme, että suuren osan ajasta poika tulisi olemaan hoidossa melko lyhyitä päiviä, joka on tietty ihan hyvä juttu. Itse tulen olemaan töissä normaalisti aamusta iltapäivään viikonloput vapaina, mutta jos mieheni on aamuvuorossa tulisi muksu olemaan hoidossa pisimmän päivän klo.7-14, mieheni iltavuorossa klo.13-16 ja yövuoron aikaan sen verran, että mieheni saa nukutuksi hieman eli varmaankin 7-12 (mies nukkuu illasta vielä lisää).. Tämän lisäksi miehelläni on kiertojen päätteeksi kuuden päivän mittainen vapaa, jolloin muksun ei tarvitsisi mennä hoitoon viitenä päivänä. Tuon ensimmäisen vapaan mies nukkuisi univelkansa pois. Ja eri vuorojen välilläkin miehellä on päivän mittaiset välivapaat, jolloin voisi olla yövuoroon siirtymistä lukuun ottamatta pojan kanssa kotona. Melko vaivattomasti siis menisi silleen, että vuorotellen se veisi hoitoon tai hakisi hoidosta, jolla myöhemmin olisi töihin meno tai tulo. :) Emme olleet aiemmin tulleet ajatelleeksi, miten kätevää tämä oikeastaan on, kun mieheni vuorotyötä tekee..

Nyt kuitenkin kuntoilun pariin.. :)

-Danzee ja Itiö pian 3kk-
 
Pienen rastin voinee laittaa täällä seinään; olimme molemmat pois vauvan luota tunnin verran. Poika nukkui mummin valvovan silmän alla ja me olimme mustikka metsässä. Mutta kyllä tuo tunti ainakin vielä oli ehdoton maksimi eli yön yli vierailut menevät hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta hyvin olen jaksanut, vaikka pisimmät unet ovat neljä tuntia - yleensä kolme.

Helteitten takia ollaan kyllä jumahdettu täysin kotiin, mutta onneksi miehen loma alkaa ihan kohta, niin pääsemme paremmin liikkeelle. Ja miehen loman alettua olen luvannut itselleni aloittaa kuntoilun säännöllisemmin, etten ihan vallan veltostu. Salilla olen jo käynyt, mutta ainakin vatsalihakset ovat vielä aika hellät. Vai onko kellään tietoa, kuinka nopeasti ne palautuvat paikoilleen? Tai pitäisi palautua?

Meidän poika kääntyi vatsaltaan selälleen jo reilun kuukauden ikäisenä. Sitä en tiedä, kuinka harkittua se oli, mutta onnistui kuitenkin. Ja aika nopsaan :) Poika juttelee nykyisin paljon ja on kehittänyt myös huomio huudon, jota käytetään aina silloin, kun häntä ei huomioida tarpeeksi/on tylsää. Se on sellainen korkea kiljahdus, aika hauska.

Hilma77 ja poika 2+kk
 
Pitkästä aikaa taas täältäkin kuulumisia.
Parin päivän aikana on meillä alkanut koliikkiitkut vähetä. Vielä en uskalla toivoa että olisivat kokonaan loppunut, mutta hyvältä vaikuttaa.. :)

Iltoihin, öihin ja aamuihin ollaan saatu jo hyvä rytmi, mutta päivät ovat hyvin vaihtelevia.
Meillä pienokainen on lopettanut kokonaan jo yösyönnit.
Puolen kahdeksan aikaan hoidetaan meillä kylvyt/iltapesut, kuivitukset jne. Sen jälkeen syödään iltamaito (edelleen pullosta lypsettyä maitoa, koska on niin toimivaksi havaittu tapa), yhdeksään mennessä on ollut nyt joka ilta unessa. Herää yleensä aamulla n.6-7 aikaan. Joskus jatkaa syömisen jälkeen vielä pienillä tirsoilla, mutta jos vaikuttaa pirteältä, niin herätään ylös aamupesuille ym. toimille. Jos ei ole ottanut jatkotirsoja, niin n.tunnin päästä heräämisestä alkaa nuokkua ja otamme sitten yhdessä sohvalla 1-2 tunnin unet niin että muksu makaa miun rinnan päällä. Kunnolla herättyään poika onkin sitten yleensä hyvin virkeä ja tänäänkin nukkui ensimmäiset ja ainoat päiväunensa vasta kolmen jälkeen päivällä.. toisinaan nukkuu kyllä päivälläkin enemmin.
Pari poikkeusta on ollut että onkin herännyt yöllä syömään, mutta muuten tuo rytmi toimii.. :)

Nyt kun masuvaivat vaivaavat vähemmän, niin yhteiselo on päivisin ollut aivan ihanaa..poika jokeltelee paljon seurustellakseen ja jos hänelle laulaa, niin jokeltelee mukana.. :)
Aamuisinkin monesti herää siihen kun itkuhälyttimestä kuuluu jokeltelua kun hän juttelee Jere-jarruvaunu julisteelleen joka sängyn yläpuolella on.. :)

Kaikki hyvin siis täällä suunnassa.. :)

-HMM83 ja poitsu kohtapuoliin 3kk-
 
Heips!

Pitkästä aikaa jos sais päivitettyä kuulumisia. Täällä ollaan myös reissailtu miehen loman aikana, ei tosin mitään pidempiä tai ulkomaan reissuja, mutta lähes kokoajan oltiin jossain menossa.
Nyt mies on palannut töihin ja rytmi suunnilleen normaaliksi.
Vielä kun toi helle hellittäisi niin helpottais kummasti. Äsken tosin rytisi ja myrskysi ihan urakalla.

Meillä vauva ei suostu nukkumaan näin kuumalla oikein vaunuissa, eikä kyllä oikein muutenkaan päikkäreitä, yöt sujuvat kyllä edelleenkin hyvin.
Kahden kk:n neuvolass mitat olivat 4950g ja 56cm, ja kohta onkin jo kolmen kk:n neuvola, miten tää aika menee näin äkkiä?

Imetys loppui muutamia päiviä ennen kuin tyttö täytti 2kk. Jälkitarkastuksessa sain yaz merkkisille pillereille reseptin. Onko kenelläkään kokemusta noista?
En ole niitä vaan voinut aloittaa kun menkat antavat odotuttaa itseään. Onko teillä muilla alkaneet?

Mua ahdistaa kyselyt siitä että joko kohta laitatte toista alulle,tai että pitäähän se pikkusisarus tehdä leikkikaveriksi... Meillä on aina ollut ajatuksena että yksi lapsi riittää, ja vaikka lapsi onkin jotain paljon ihanampaa ja rakkaampaa kuin olin koskaan osannut ajatellakaan, minusta silti tuntuu että yksi riittää.

Käytiin miehen kanssa kahdelleen terassilla kerran, hyvä ystäväni oli vahtimassa vauvaa. Laitettiin tosin itse tyttö nukkumaan ja nukkua posotti edelleen kun palasimme kahden aikoihin, eli ei edes tiennyt meidän olleen pois.
Ja sitten kävin juhlimassa kaverin kolmekymppisiä ihan pitkän kaavan mukaan :) Silloin vauva oli isänsä kanssa kotona.

Meillä päätä kannatellaan jo tosi pitkiä aikoja, ja mahalta selälleen kääntyminen onnistuu, mutta ei vielä toisin päin. Selältä kääntyy kyllä kyljelleen ja vaihtaa kyljeltä toiselle sujuvasti.
Nyrkit on löytyneet ja niitä mussutetaan innokkaasti. Ja leluihin osataan jo tomerasti tarttua ja retuuttaa niitä.
Hymyjä ja juttelua tulee paljon, ääneen naurua ollaan tosin kuultu vasta kerran.
Ja just tuollaista Hilman mainitsemaa huomio kiljahtelua harrastetaan, ensin melko rauhallisesti ja jos kukaan ei reagoi nousee volyymi ihan kunnolla :D

-S--& Piukkunen
 
Tervehdys kaikille pitkästä aikaa. Ja Halleluja, nyt näyttäisi ainakin hetkellisesti jälkivuoto loppuneen! Ei tässä mennytkään kuin kymmenen viikkoa. Itse asiassa kyllästyin tilanteeseen viikko sitten ja tilasin lääkäriajan yksityiselle gynelle. Eilen sitten menin sinne ja kappas, oli eilen eka päivä toukokuun jälkeen ilman vuotoa! Jotenkin noloa mennä valittamaan jotain olematonta. No mutta lääkäri katsoi ultralla ja sanoi, että kyllä siellä sentinkokoinen istukanpala on. Meinasi määrätä jotain emätinpuikkoa, joka aiheuttaa supistuksia ja tyhjentää kohdun (vissiin samaa, jolla käynnistetään synnytys), mutta tuli sitten siihen tulokseen, että noin pieni pala voisi kuivahtaa sinne itsekseen. Antoi kuitenkin sangen maagisen paperin mukaan: lähetteen, jolla pääsee suoraan keskussairaalan erikoissairaanhoidon päivystykseen! Sinne ei nimittäin ihan helposti pääsekään, rv 14 runsaalla verenvuodollakin teki tiukkaa että ottivat. Lähetettä on siis tarkoitus käyttää, jos tilanne pahenee yhtäkkiä, joten toivottavasti sitä ei tarvita.

Valitin myös sitä lääkärille, kun tuntuu, ettei alapäässä ole kaikki ihan kondiksessa. Sanoi, että siellä on pientä kohdun ja virtsarakon laskeumaa (jee. mutta epäilin sitä kyllä itsekin), jonka pitäisi kuitenkin korjaantua itsestään, kun imetys loppuu ja kroppaan alkaa muodostua taas estrogeeniä. Eli jos esikoisesta tutun kuvion mukaan mennään, niin 10 kk pitää vielä kärsiä. Ei silti että tuo aiheuttaisi muita oireita kuin että tuntuu oudolta. Lantionpohjalihaksissa on hyvin voimaa, eikä ole mitään virtsankarkailua tms. Tosin en ole vielä uskaltanut juosta tai hyppiä, liikunta on tällä hetkellä lattaria ja zumbaa, mikä on kyllä ihanaa sinänsä.

Meillä tyttö on alkanut nukkua öitä paremmin, mutta päiväunet on ihan mitä sattuu, useimmiten vain pieniä kymmenen minuutin torkkuja sylissä. Missähän vaiheessa niihinkin saisi rytmiä? Puklailu on välillä aivan järkyttävää, en tiedä syötänkö edelleen liian tiheästi vai missä on vika.

Päätään tyttö kannattelee hyvin. Tällä viikolla ovat kädet löytyneet ja aletaan tarrata esineisiin (hetkeksi, kunnes lyödään itseä helistimellä silmään). Käsiä myös jäystetään ja mokoma yrittää ruveta imemään peukaloa. Esikoisen opetin tuossa vaiheessa puoliväkisin tutille, mutta tämä ei meinaa huolia sitä millään. Kääntyä tyttö myös yrittää kovasti, mutta jää vielä kyljelleen.

Nyt raivoaa tässä sylissä, joten paras kai lähteä liikkeelle. Hyvät viikonloput kaikille.

Sintti ja tyttö 10 vkoa
 
Eilen oli siis tuttavaparin häät; morsian oli todella kaunis, sulhanen komea ja juhlat mukavat. Myöhään meni, mutta mielessä pidettiin koko ajan se, että tänään ei passaisi juhlista huolimatta krapulasta kärsiä, koska jo puolen päivän aikaan oli sovittu meno toisen pariskunnan kanssa, joka ensi viikonloppuna menee naimisiin ja miehelläni on juhlissa tärkeä rooli. Ja poika haettiin kahden aikoihin kotiin, että ehdittiin tässä ihan rauhassa ennen iltarutiineja ja unille laittoa katsoa useampi tunti missä mennään ja josko yökyläilyreissu olisi muksua jotenkin hämmentänyt. Oli ihanaa silti nukkua viime yö ilman yöruokailun aiheuttamaa keskeytystä ja muutenkin oli kiva olla miehen kanssa ihan kahdestaan.

Pojalla oli yöreissu mennyt hyvin ja miehen sisko oli hoitanut pyynnöstämme iltarutiinit samaan aikaan, samalla kaavalla kuin kotonakin on hoidettu. Hoitaja ihmetteli tosin sitä, että miten poika tosiaan toimi juuri sen rytmin mukaan, kun olin ilmoittanut; nukkumaan seiskalta, puoli neljän aikaan yöllä syönti, kuudelta herääminen ja pian nukahtaminen uudestaan ja kasin aikoihin sitten lopullisesti pirteänä ylös. Miehen siskolla kun on 7kk:n ikäinen poika saanut tähän asti nukahtaa sitten kun siltä on tuntunut jne. Eivät ole katsoneet tarpeelliseksi asettaa tiettyä nukkumaanmeno aikaa, koska lapsi laittaa kuitenkin nukkumaan seiskan ja yhdentoista(!) välillä.. Kuitenkin havaittuaan tämän, miten helppoa on, kun tietää milloin lapsi menee nukkumaan ja sen, että jää aikaa vielä itsellekkin myönsi, että voisi olla heilläkin paikallaan ottaa jokin rutiini ja nukkumaanmenoaika käyttöön. Yön poika nukkui vaunujensa kantokopassa, jossa kotonakin nukkuu usein päiväunet jne.. Ensi viikonloppuna uusi yökyläreissu.

Se vain pisti hieman närkästyttämään, että miehen sisko lukuisaan kertaan jahkasi siitä, että onkohan se nyt hyvä homma käyttää lasta joka ilta kylvyssä jne jne. "Neuvolassa sanotaan sitä ja neuvolassa sanotaan tätä" oli perustelut.. Koska meidän iltarutiiniin kuuluu nopeahko kylpy, jossa tilkkanen vauvaöljyä. Aluksi mietin itsekin samaa ihon mahdollisen kuivumisen takia, mutta tulin siihen lopputulokseen, kun äitini kylpyä rutiiniin ehdotti, että ei kokeilemalla mitään menetä. Kun silloin reilu kk sitten tilanne oli sellainen, että poika saattoi tosiaan itkeä loputtomalta tuntuvan ajan ennen nukkumaan rauhoittumista. Nyt on siis kylvetty kuukausi ja ei tuon iho näytä hommasta kärsineen ja lapsella on kaiken lisäksi selkeä rytmi.. Ja mikäli minun pitäisi valita tuon itkumaratoonin ja pintakuivan ihon välillä, niin uskon että enemmän poikaakin häiritsisi rytmittömyys ja itkumaratoonit, kuin se että iho olisi hieman kuiva. Serkkuni tytöllä on aina ollut allergian ja atooppisen ihottuman takia iho koko vartalossa todella hurjan näköisessä kunnossa; suuria punaisia ihottuma-alueita, jotka näyttävät todella kipeiltä. Silti tämäkin tyttö ei näy olevan moksiskaan..

Ja tuohon mitä kaikkea neuvolassa sanotaan en voi kuin ihmetellä, että kai sitä saa ihminen jumalauta omaa harkintaakin käyttää!! Mainitsin tälle miehen siskolle tuohon kylvetykseen liittyen(jolla myös pullovauva), että neuvolassa sanotaan myös, että puolivuotta täysimetystä, tuttipulloja pitää keittää kunnes lapsi syö kiinteitä ja ties mitä.. Miehen sisko ei ole noidenkaan neuvojen mukaan toiminut ja silti ihan terve muksu kai heilläkin on..

Olen muutenkin sitä mieltä, että jokainen kasvattakoon omat lapsensa ja olkoon puuttumatta muiden tapoihin toimia jos ei neuvoja kysytä tai meneillään ole jotain, josta on selkeää vaaraa lapselle. En minäkään mieheni siskolle ole mitään maininnut siitä, että en tajua miten täysin tyytyväiselle lapselle ja muutenkin pitää olla koko ajan tuttia tuputtamassa. Tai miten järjetöntä on läträtä kokoajan käsidesien kanssa kotioloissakin, miten minä en voi ymmärtää sitä että lapselle ei edes pyritä muodotamaan selkeää nukkumaanmeno aikaa ja vuorokausirytmiä rutiineilla, miten en ymmärrä sitä että lasta viihdytetään ihan kokoajan joko itse tai jollain pimputtavalla ja valoja räiskivällä vehkeellä jne.. Saa minun puolestani toimia oman lapsensa kanssa just niin kuin tykkää...

Täällä jotku muutkin mainitsivat, että runsasta puklauttelua on. Meillä myös.. Aina poika on paljon puklaillut ja tekee sitä edelleen.. Vaatteita saa olla vaihtamassa useammankin kerran päivässä, kun on ihan märät puklusta. Tosin nykyään on ollut jopa päiviä, että ei ole tullut puklua kuin vain vähän.. Kaikki järkiperäiset niksit on koitettu, mutta puklua tulee silti toisinaan paljonkin.. Poikaa asia ei näy märkiä vaatteita lukuunottamatta häiritsevän kuitenkaan.

Nyt kuitenkin unten maille.. :)

-Danzee83 + Itiö 3kk-
 
Danzee: meillä myös kylvetetään joka päivä (ja öljyä vedessä), koska puklaa niin kovasti että haisee iltaisin jo aivan järkyttävälle. Tuntuu myös parantavan unta tuo kylvetys. Mutta talvella varmaan joutuu harventamaan kylpyväliä, jos tytöllä on yhtään vastaavaa taipumusta kuivaan ihoon kuin minulla ja veljellään. Toistaiseksi kuitenkin iho hyvässä kunnossa.
 
Meidän vauva kylpee muutaman kerran viikossa, välillä mun kanssa, jotta pääsen aamupesulle. Esikkoa en uskaltanut kylpyyn vauvana ottaa, tämä taas köllii mukana vaivatta. Aamuisen kylvyn jälkeen saan parhaassa tapauksessa aamiaisen naamaan vauvan nukkuessa. Parhaillaan vauveli syö puolinukuksissa, pääsenköhän itse kohta jotain haukkaamaan.
 
Meillä tyttö käy joka ilta suihkussa, tai muutamana iltana viikossa kylvyssä. Ja nyt helteiden aikaan on joskus käynyt aamullakin suihkussa. Iho on pysynyt tosi hyvänä, enkä ole laittanut mitään öljyjä tai rasvoja.

Tänään neiti oppi kääntymään selältä mahalleen :)
 
Hei,

Täällä Jenkkilässä tuo iltakylpy kuuluu monen lapsen iltaruutiiniin siinä kuin hampaidenpesu, ja vähän olen huonoa omatuntoa potenut kun meidän perheessä sitä harjoitetaan harvemmin. Ehkä se viikottainen saunarytmi on iskoistunut mieleeni vaikkei meillä saunaa ole ja itse käyn päivittäin suihkussa. Lapset olen kylvettänyt enempi tarpeen mukaan ihon kuivumisen pelossa, mutta olen kyllä huomannut meidänkin vauvoilla että nukkuvat kylvyn jälkeen paremmin, niin ymmärrän kyllä miksi se tuntuu mukavalta iltarutiinilta. Meillä probleemana on nyt se että kaksosten kanssa on vaikea löytää sopivaa hetkeä kylvettämiselle. Iltaisin olen niin naatti ettei se ainakaan tule ensimmäisenä mieleen, vaikka mies olisikin apuna. Vauvojen takamukset käytän kraanan alla ainakin pari kertaa päivässä, muuten avuksi tulee kosteusliinat. Täällä on niin helteistä että pitäisi kyllä yrittää enempi heitä kylvettää, varsinkin kun selkeästi itse siitä nauttivat!

Ajattelin kysyä teidän liikuntaharrastuksista mutta moni onkin niitä jo listannut. Mulla oli melkein koko raskauden ajan liikunta pannassa, joten vähän alusta on pitänyt aloittaa. Nyt olen (30 asteen helteistä huolimatta) aloittanut kovat kävelylenkit kun saimme uudet kevyet maastorattaat ostettua, välillä käyn uimassa, mutta siinä se. Syksyllä aloitan myös joogan joka sopii vartalolleni tosi hyvin. En siis ole mikään kova hikiliikkuja...

Mut hei, eka telttareissu ollaan tehty vauvojen kanssa ja patikkaretki onnistui vauvat kantorepussa ja liinassa (vähän pelotti kun kirjaimellisesti saimme välillä väistellä karhunkakkoja). Nyt on kantorinkka seuraavana ostoslistalla :)

T. Birdie

(joiden vauvat ei vielä tee paljon muuta kuin hymyilee kuin Hangon keksit! Sentään nyrkit ovat kovassa käytössä ja vauvelit rakastavat jyrsiä harsoliinojaan)
 
Tervehdys

Birdie,vau telttareissu! Me olemme monta kertaa miettineet teltassa yöpymistä vauvan kanssa, kun on noita retkiä paljon tullut tehtyä, mutta ei vielä ole uskallettu. Ehkä mekin nyt!

Meilläkään ei kylvetä joka ilta, mutta suunnitelmissa olisi tehdä kylvystä isän ja pojan yhteinen iltarutiini. Poika pitää vedestä paljon, käytiin ensimmäisessä vauvauinnissakin viikonloppuna. Se oli hirmu hauskaa, suosittelen kaikille! Kolmikuukautisen kanssa ei ole niin paljon yhteistä tekemistä koko perheelle, joten uinti oli meidän porukan mielestä tosi hauskaa.

Meillä oli myös 3 kk neuvola. Mitat olivat 6510 g ja 64,5 cm. Iso poika meillä, ei kohta mahdu enää hoitopöydälle. Tapasin viikonloppuna viikon ikäisen vauvan ja vaikka luulisi, että omassa lähimuistissa olisi miten pieniä vastasyntyneet voivatkaan olla, niin olin kyllä suuresti hämmentynyt :) Meidän poika sai myös ensimmäisen rokotuksen ja oli illan melko tuskainen. Onneksi olin varannut nestemäistä Panadolia kotiin, se helpotti.

Oma liikunta koostuu tällä erää juoksulenkeistä iltaisin sekä satunnaisista uintireissuista. Nyt kun syksy tulee ja harrastuspaikat avaavat taasn ovensa, myös tanssia ja jumppaa olisi tarkoitus ottaa mukaan. Lenkkeily on vaan niin kätevää, kun voi lähteä kotoa ja päättää liikunnan kotiin eikä mitään erityistä "siirtymäaikaa" tarvita.

Kivaa loppuviikkoa äideille ja vauvoille!
T. Kamomilla ja poika
 
3kk neuvola täälläkin tänään takana ja pienenpuoleisena poikasena jatketaan kasvua, joskin tasaisesti omalla käyrällään.. "Pitkä mutta hoikkarakenteinen vauva" sanoi lääkärikin, mutta vilkaistuaan miestäni, jonka päälaki kiikkuu 190cm korkeudessa ja ruumiinrakenne muistuttaa maratoonaria lisäsi naurahtaen heti perään "mutta ihmekös tuo, kun katsoo mistä on mallia otettu".. :) Mies ylpeänä siinä sen näköisenä, että on kyllä isänsä poika.. Painoa 5425kg ja pituutta 61cm. Piikki tuli myös ja liekö se, ja kiireisen kyläilyreissujen täyteisen päivän + kesken jääneiden päiväunien syy, että kiukkuisia oltiin meilläkin illalla. Suppoa siis pyllyyn ja ihan normaalisti tuo nyt sitten rauhottui nukkumaan. Ajattelin, ettei suposta haittaakaan oo ja josko vielä varmuuden vuoksi yöllä toisen laittaisin.. "Iho siisti", kirjoitettiin neuvolakorttiin myös..

Kysyin lääkäriltä siitä, mitä mieltä hän on päivittäisestä kylvystä, koska mieheni sisko jaksaa asiasta jauhaa anopin höystämänä edelleen.. Lääkäri siihen naureskeli, että lapsen ihoa seuraamalla ja maalaisjärjellä tietää mikä toimii ja mikä ei. Absoluuttista totuutta ei ole tässäkään asiassa. Meidän poikaa saa kylvettää kuulemma vaikka kolmesti päivässä jos iho on noin hyvä ja normaali. Mainitsi myös vauvauinnista ja kloorivedestä, jossa vauva viettää huomattavasti pidemmän ajan kerrallaan. Toki herkkäihoisiakin vauvoja on, joiden kanssa on oltava varovaisempi, mutta mikäli vauvalla normaali iho niin ei ongelmia pitäisi tulla..

Oma äitini sanoi, että meidät on kaikki kylvetetty pienenä iltaisin ja isompana käytiin joka ilta saunassa maalla kun asuttiin.. Ja koskaan ei ole ihossa ongelmia ollut. Kun eikös tuo atooppinen ihokin ole sellainen, että taipumus siihen usein periytyy? Mukavaa kuulla, että koko muu maailma ei miehen siskon ja anopin tavoin jaksa asiaa yhtä paatoksella kauhistella.. :)

Miehen sisko kävi tänään viiden aikaan kylässä. Kello kuuden lähestyessä ilmoitin, että alkaisi olla aika aloittaa meidän pojan iltarutiinit.. Siihen hän totesi, että ei ymmärrä miksi noin pienellä pitäisi olla tarkka rytmi vuorokaudessa.. Kun kyseessä on kuitenkin hänen mielestään pieni vauva, jonka tarkoitus on nukkua, syödä ja kasvaa.. Itse olen tosiaan ihmetellyt, kun heidän 7kk ikäisellä pojallaan ei samaa nukkumaanmeno aikaa ole, johon pyrittäisiin joka ilta (en vain ole ottanut tosiaan asiaa itse puheeksi, kun ei ole mun asia alkaa arvostelemaan).. En oikeasti tiennyt mitä vastata! Kun minusta on itsestäänselvää, että selkeä ja säännöllinen nukkumaanmeno aika on sellainen asia, josta hyötyy koko perhe ja johon pyrkimistä ei voi aloittaa liian aikaisin!! Minä ja mies tiedetään, että illasta voimme tehdä omiakin juttuja ja poikakaan ei asiasta kärsi. En minä minuutilleen tarkkaa rytmiä tietenkään toivo/vaadi, mutta tarkoitus on todellakin ollut, että kuuden aikaan aloitettu iltarutiinit ja seitsemän aikaan on oltu nukkumassa. Toistaiseksi rytmi on toiminut todella hienosti ja en voisi edes kuvitella toimivani muuten.. Kahden kuukauden iästä eteenpäin ollaan tällä rytmillä menty ensin kahdesti yöllä syöden ja nyt yhdesti. Olen ajatellut, että sama aikataulu ja rutiinit luovat vauvalle turvallisuuden tunnetta, jolloin on helpompaa olla esimerkiksi reissussa ja hoidossakin vieraassa paikassa vaikkapa yön yli, kun on jotain tuttua ja säännöllistä.

Lisäksi myönnettäköön että olen niin laiska, että näin koen pääseväni helpommalla; pientä vaivannäköä ja suunnitelmallisuutta illan kanssa, niin ei tarvitse miettiä minkälaiset huudot on luvassa ja mihin aikaan..

-Danzee83m + Itiö 3kk ja risat-
 
Suosittelen kyllä telttailua! Varsinkin kun näitä koko perheen vauvaharrastuksia on tosiaan vähissä. Uskalsin mennä koska meille ei ole ilmestynyt iltahuutoa tai koliikkia, ja oli kyllä yllättävän helppoa. Vähän pelkäsin jos herättäisimme lähitienoon muut telttailijat vauvan huudolla mutta päätimme että menisimme heti autoon suojaan jos itku alkaisi.

Auto oli siis kätevästi lähellä, vessat ja juokseva vesi myös. Täällä on todella paljon kansallispuistoja upeine vuorineen ja maastoineen joissa pääsee lähelle erämaata ilman että joutuu kaikki mukavuudet jättämään. (Vaikka löytyy toki sellaisiakin eräpaikkoja, mutta kun ei ole jokamiehen oikeutta joutuu telttailemaan niille katsotuilla paikoilla.)

Laitoimme iltaruoan avotulella ja aamiaisen kaasukeittimellä. Vauvoille jouduimme tuomaan mukaan korvikkeita ja pulloja, helpommalla tietty pääsee jos täysimettää. Mutta todella helppoa oli hoitaa kaikki vaipanvaihdot sun muut tilavassa teltassa. Vauvoille oli oma matkasänky mukana ja vaunuihin hyttysverkko, muuten istuivat sylissämme nuotion äärellä ja patikoidssa kannoimme mukana. Bonuksena se että vihdoin sain oiken kunnolla pukea heidät nuttuihin, koko kesä kun on mennyt hikoillessa pelkissä bodeissa :)

Nyt vauvat taas heräilivät aivan liian lyhyiltä päiväuniltaan, täytyy juosta!

P.S. Kotivaa'lla vauvelit olivat 3kk iässä n. 6.5 ja 5.5 kg, seuraava neuvola on meillä vasta 4 kk iässä.

Birdie
 

Yhteistyössä