Huh kun täällä on paljon juttua tullut taasen!
Auroralla on aivan ihana vauvanhuone! Mehän etsitään juuri kaksiota, kun vielä miehen 33,5 m2 poikamiseboksiin ollaan ahtautuneena. Mutta jos ei löydetä sopivaa ennenkuin vaavi putkahtaa maailmaan, niin onneksi vauva ei välttämättä paljon tilaa tarvitse, pinnasänky meinataan sitten laittaa tänne, ja aluksi pidetään siinä ihanaa rottinkikoppaa, johon miehen äiti on ommellut pitsireunukset, ja jossa mieskin on vauvana kellinyt. :heart:
Ebballa tosi kivoja vauvanvaatteita, minä tykkään myös kovasti noista Lindexin retroista, ja värikkyydestä. Eilen löysin kirppikseltä aivan ihanat, punavalkoruudulliset lappuhaalarit joissa paljon kivoja yksityiskohtia, tosi söpöt ja erikoiset, ja sopii sekä tytölle että pojalle.
Tuosta
sukupuolen arvioinnista 2d-ultrassa, moni on sanonut ettei siihen voi ihan varmasti luottaa. Itse olen ollut aiemmin arviosta melko varma, koska käyn äippäpolilla seurannassa kolmen viikon välein, joka kerta ultrataan, ja jo kolme eri lääkäriä peräkkäin on sanonut että ihan selkeä poika, kerran ultrassa jopa minäkin näin ihan selkeät pojan vehkeet. B) Viikonloppuna tosin näin unta, jossa synnytin, ja vauva olikin tyttö. Ekat sanani olivat, että voi ei, nyt menee vaatteet uusiksi! Tuli sitten epäilys...onneksi kuitenkin unisex-vaatteitakin on tullut jonkin verran hommattua varmuuden vuoksi.
Synnytyksestä, täällä tehdään synnytystapa-arvio viikolla 36, tietenkin ellei ole merkkejä että vauva syntyisi etuajassa. Itse luulen että päätyvät kohdallani suunniteltuun sektioon, riskisynnyttäjä kun olen. Itse haluaisin mieluiten synnyttää alakautta, mutta luotan lääkäreiden ammattitaitoon, mitä sitten päättävätkin.
Se oli minusta vaan aika hämmentävää, etten päässyt pelkopolille, koska terkkarin mukaan pelkoni ovat täysin realistisia- liittyyhän synnytykseeni tuplaten enemmän riskejä kuin normiraskauksiin. Eli siis, jos on enemmän riskejä, saakin kärsiä synnytyspelosta, eikä siihen kannata hakea tukea mistään, koska pelot ovat aiheellisia? Eli vähän niinkuin että mitäs hankkiutui raskaaksi, vaikkei ole 100% perusterve, siinähän sitten pelkää? Hyväksyin selityksen pitkin hampain, kun en viitsinyt ruveta väittelemäänkään, mutta hiukan oudolta se minusta tuntui kuitenkin. Tai sitten vaan kärjistin terkkarin sanomaa päässäni, sekin voi olla mahdollista. Mutta kun hirvittää ihan oikeasti, tuntui pahalta ettei sitä ammattilainen ota ollenkaan vakavasti. :/
Meidän piti lähteä miehen kanssa Viroon meidän lomakämpälle, mutta minä lähetinkin miehen sinne yksinään, läheti eilen ja tulee ensi su. Saapahan tehdä remppajuttujaam rauhassa, ilman että minä koko ajan valitan että hän levittelee kamojaan pitkin poikin.
Päätin olla lähtemättä, koska matka on niin pitkä, Tallinnasta vielä 3,5 h ajomatkaa, oloni on jo niin tukala että matka olisi ollut yhtä tuskaa.
Täällä ollaan ihan rapakunnossa jo, tänään yritin käydä kävelemässä kun oli niin nätti ilma. Kun oli kävellyt noin 500 m, voimat yksinkertaisesti vaan loppuivat, meni veto täysin pois ja mahaan alkoi sattua, niin että oli ihan pakko kääntyä takaisin. Muutenkin tuntuu että puuskutan koko ajan, vaikken tekisi juuri mitään.
Valivalivali mitä valitusta suurin osa viestistäni, suokaa anteeksi. Joskus näin.
Suzyanne 27+5