Pilvilinna74, Nöhvi ja Tiuku Tuikkunen, minä oon testannu 3 kertaa jo, aattelin vielä muutaman kerran testata ihan vaan varmuuden vuoksi..tätä on nimittäin ootettu jo niin kauan aikaa tapahtuvaksi että ei tätä nyt oikein tahdo uskoa todeksi..
Toukokuun toukat 2013 *syksy*
- Viestiketjun aloittaja Tiivi-Taavi
- Ensimmäinen viesti
Mut voi poistaa listoilta.. Vuodan verta. Parempi kun tuli ulos jos vaikka kaikki ei ollut ok ja hyvä kun nyt eikä rv 12..
ONnea teille muille:heart:
ONnea teille muille:heart:
Kaikelle teille joilla pikkuinen ei jaksanut isot voima :hug:
Ja lämpimät onnittelut plussanneille.
Minua ahistaa ihan kamalasti. Mahaa turvottaa niin paljon että se todellakin NÄKYY jo vaikka kuinka yritän vetää mahaa sisään ja kulkea ryhti suorassa. Siinä se vaan pullottaa. Rinnat on turvonneet, oon oikein kunnon mamman näköinen. On jotenkin kauhian iso olo. Etova olo vaan voimistuu. Ja väsy on jatkuvaa, tosin nyt olen herännyt 23-24 aikaan ja ei nukuta yhtään, sit valvon 1-2h ja sit taas nukuttaa.
Kokoajan pitäisi napostella jotain, ettei oksettava olo voimistu enempää.
Mutta sitten ahdistaa tää epätietosuus, että onko minulla edes mukana elävä raskaus?!?!?!?!
Sikiökaikua ei ole näkynyt ja tällä palstalla on yksi ns. selvännäkijä, ihmeparantaja mikä lie, kun en oikein ole perillä hänen lahjoistaan tai kyvyistään. Mutta hänkään ei näe raskaudessani kuin mustan möykyn sisälläni. Nyt viimeksi hän näki pienen valon siinä ympärillä, mutta ei muuta. Mua niin pelottaa että kyseessä tuulimuna raskaus.
Ärsyttää kärsiä näistä voimakkaista oireista, jos kyseessä onkin vain tyhjä sikiöpussukka.
Jos on tuulimuna ja se ei itse ala vuotaan niin tekevätkö nykyään aina lääkkeellisen tyhjennyksen? Minulle on aina ennen tehty kaavinta, mutta siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi oli keskenmeno.
Ja lämpimät onnittelut plussanneille.
Minua ahistaa ihan kamalasti. Mahaa turvottaa niin paljon että se todellakin NÄKYY jo vaikka kuinka yritän vetää mahaa sisään ja kulkea ryhti suorassa. Siinä se vaan pullottaa. Rinnat on turvonneet, oon oikein kunnon mamman näköinen. On jotenkin kauhian iso olo. Etova olo vaan voimistuu. Ja väsy on jatkuvaa, tosin nyt olen herännyt 23-24 aikaan ja ei nukuta yhtään, sit valvon 1-2h ja sit taas nukuttaa.
Kokoajan pitäisi napostella jotain, ettei oksettava olo voimistu enempää.
Mutta sitten ahdistaa tää epätietosuus, että onko minulla edes mukana elävä raskaus?!?!?!?!
Sikiökaikua ei ole näkynyt ja tällä palstalla on yksi ns. selvännäkijä, ihmeparantaja mikä lie, kun en oikein ole perillä hänen lahjoistaan tai kyvyistään. Mutta hänkään ei näe raskaudessani kuin mustan möykyn sisälläni. Nyt viimeksi hän näki pienen valon siinä ympärillä, mutta ei muuta. Mua niin pelottaa että kyseessä tuulimuna raskaus.
Ärsyttää kärsiä näistä voimakkaista oireista, jos kyseessä onkin vain tyhjä sikiöpussukka.
Jos on tuulimuna ja se ei itse ala vuotaan niin tekevätkö nykyään aina lääkkeellisen tyhjennyksen? Minulle on aina ennen tehty kaavinta, mutta siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi oli keskenmeno.
Voimia kaikille, joilla pikkuinen ei pysynyt matkassa ja samalla onnittelut seuraan liittyneille! Itse olen yllättynyt siitä, kuinka yleisiä keskenmenot on. Itse en ole semmoista kokenut, eikä se varmasti ole asia, mitä hirveän yleisesti huudellaan, joten ehkä se ei sen vuoksi ole ollut jotenkin tiedossa, että niitä tulee noin paljon. Nyt kuitenkin kun täälläkin pinossa on jo monella tullut, niin konkretisoituu koko asia 
Mullakin tuli eilen vähän verta, mutta koska se loppui lähes heti niin ajattelin, että se on varmaankin normaalia. Eikö keskenmenossa pitäisi varmasti olla kuitenkin suhteellisen runsas tai ainakin vähän aikaa jatkuva verenvuoto?
Mua viekäkin ihmetyttää, että ei oo tullut yhtään mitään oireita! Toisaaltahan se ois aivan ihana, jos niitä ei tuliskaan, mutta kun edelleenkään raskaus ei tunnu yhtään todelliselta, kun ei mitään erikoista ole. Ei minkäänlaista juimimista eikä huonoa oloa.
Mulla oli viime synnytys todella pitkä, 22h, vaikkakin ponnistusvaihe vain kymmenisen minuuttia. Nyt vähän pelottaa, että jos tämä toinenkin kestää taas ikuisuuden. Sairaalassa oli muutenkin kiire ja jouduttiin miehen kanssa olemaan kaksin tosi paljon ja muutenkin makasin käyrillä koko ajan, koska vauvan sydänäänet oli epänormaalit. Siksi en saanut kävellä tai istua tai mitään, mikä olisi voinut helpottaa avautumista. Jälkikäteen synnytykseen ehtinyt kätilö kysyi, että sainko olla istualteen käyrälaite kiinni, että ei olisi tarvinut maata. Mutta eipä kukaan ehdottanut ja itse ei ensi synnyttäjänä osannut pyytää. Ilokaasua en saanut myöskään vaan pelkästään hengitellä happea semmoisen letkun päästä. Epiduraalin sain, mutta se auttoi ainoastaan supistuksiin, mutta ei vaikuttanut enää ponnistusvaiheessa. johtuen varmaan osittain siitä, että sain epiduuralin kolme kertaa, koska synnytys oli tosiaan niin pitkä. Ikävä oli ponnistaa, kun tiesi ponnistamalla aiheuttavansa itselleen lisää kipua. Onkohan mahdollista saada epiduraali sekä se "paikallispuudutus" (miksi sitä sanotaan) joka veis kivun ponnistuksesta jos esimerkiksi repeää. Noiden yhdistelmä ois nimittäin ihana yhdistelmä kun ei sattuis sit ollenkaan
lauru ja pöppinen 6+0 Poks, ehkä?
Mullakin tuli eilen vähän verta, mutta koska se loppui lähes heti niin ajattelin, että se on varmaankin normaalia. Eikö keskenmenossa pitäisi varmasti olla kuitenkin suhteellisen runsas tai ainakin vähän aikaa jatkuva verenvuoto?Mua viekäkin ihmetyttää, että ei oo tullut yhtään mitään oireita! Toisaaltahan se ois aivan ihana, jos niitä ei tuliskaan, mutta kun edelleenkään raskaus ei tunnu yhtään todelliselta, kun ei mitään erikoista ole. Ei minkäänlaista juimimista eikä huonoa oloa.
Mulla oli viime synnytys todella pitkä, 22h, vaikkakin ponnistusvaihe vain kymmenisen minuuttia. Nyt vähän pelottaa, että jos tämä toinenkin kestää taas ikuisuuden. Sairaalassa oli muutenkin kiire ja jouduttiin miehen kanssa olemaan kaksin tosi paljon ja muutenkin makasin käyrillä koko ajan, koska vauvan sydänäänet oli epänormaalit. Siksi en saanut kävellä tai istua tai mitään, mikä olisi voinut helpottaa avautumista. Jälkikäteen synnytykseen ehtinyt kätilö kysyi, että sainko olla istualteen käyrälaite kiinni, että ei olisi tarvinut maata. Mutta eipä kukaan ehdottanut ja itse ei ensi synnyttäjänä osannut pyytää. Ilokaasua en saanut myöskään vaan pelkästään hengitellä happea semmoisen letkun päästä. Epiduraalin sain, mutta se auttoi ainoastaan supistuksiin, mutta ei vaikuttanut enää ponnistusvaiheessa. johtuen varmaan osittain siitä, että sain epiduuralin kolme kertaa, koska synnytys oli tosiaan niin pitkä. Ikävä oli ponnistaa, kun tiesi ponnistamalla aiheuttavansa itselleen lisää kipua. Onkohan mahdollista saada epiduraali sekä se "paikallispuudutus" (miksi sitä sanotaan) joka veis kivun ponnistuksesta jos esimerkiksi repeää. Noiden yhdistelmä ois nimittäin ihana yhdistelmä kun ei sattuis sit ollenkaan
lauru ja pöppinen 6+0 Poks, ehkä?
K-HKS:ssa laittavat ilmeisesti hyvinkin yleisesti aina pudendaalipuudutuksen. Itse sain sen epiduraalin lisäksi viime kerralla ja kyllä se auttaa, ja mikä parasta, sen laittoa ei tunne itse. Mulla oli tuo esikoisen synnytys myöskin pitkä, lapsivedet meni 36+6 ja siitä kaksi vuorokautta myöhemmin meidän poika syntyi. Mutta itse synnytyksen koin kyllä hyvänä kokemuksena, meillä oli todella mahtava kätilö.
Iskipä laryngiitti, ääni kokonaan pois. Tänään siis hyvällä omallatunnolla sairaslomalla. Kuinka moni on työelämässä täällä / kotona? Itse olen heinäkuussa aloittanut työt, poikamme meni tuolloin 1 v 2 kk ikäisenä siis perhepäivähoitoon. Nyt eivät varmaan töissä yhtään tykkää siitä, että jään pian pois taas.. Olen sairaanhoitajana terveysasemalla.
Iskipä laryngiitti, ääni kokonaan pois. Tänään siis hyvällä omallatunnolla sairaslomalla. Kuinka moni on työelämässä täällä / kotona? Itse olen heinäkuussa aloittanut työt, poikamme meni tuolloin 1 v 2 kk ikäisenä siis perhepäivähoitoon. Nyt eivät varmaan töissä yhtään tykkää siitä, että jään pian pois taas.. Olen sairaanhoitajana terveysasemalla.
Olihan neuvolalääkäri, voi vi**u, sanon minä. Oli vaan että ei raskauspahoinvointi ole syy olla poissa töistä ja työnantajalla on oikeus purkaa työsopimus ja sen ne myös tulee tekemään, että hän tietää sen.. ja sitten sanoi että kyllä sinne töihin kannattaa mennä vaikka on vähän paha olo, voi helvetti tämä on niin tätä mun tuuria, mitäs mä nyt teen? Vollotan täällä ja mietin että irtisanonko itseni töistä? vai pitääkö tehdä keskeytys vai mitä tässä nyt pitäisi tehdä.. :'( En mä pysty menemään sinne.
Hetami joo K-HKS todellakin laitetaan se budendaalipuudutus tosi herkästi..mä oon synnyttänyt kaikki 4 lasta täällä ja jokaisesta oon tuon puudutuksen saanut. 4v sitten synnytyksessä puudutus vaan meni vika kohtaan ja multa puutui sitten täydellisesti jalat vyötäröstä alaspäin 8 tunnin ajaksi...rollaattorilla piti vessaan mennä kun ei jalkoja tuntenut :| Mutta onnistuneena erittäin hyvä puudutus, mä kun en oo ikinä saanut epiduraalia.
Manta81 ei sulla ois mahdollisuutta mennä jollekkin toiselle lääkärille tai esim yksityiselle?? Kyllähän ilman muuta saikkua pitää antaa jos ei kykene töissä oksentavana tai muuten pahoinvoivana olemaan :'( Aikamoinen neuvolalääkäri...sillä hän jos kuka luulis tietävän mitä kaikkea odotus tuo tullessaan ja suurin osa vaivoista estää työn teon joko väliaikaisesti tai kokonaan...mä jäin yhdestä mun raskaudesta saikulle kokonaan viikoilla 20 kohonneen verenpaineen vuoksi, lääkäri ei antanut enää töihin palata ja sitä ennen olin jo paljon poissa supisteluiden ja selkäsärkyjen vuoksi :| Täällä päin on ainakin tosi ymmärtäväinen neuvolalääkäri :heart:
Toivoliini onko sulla kipuja?? Jos ei niin älä vielä heitä pyyhettä kehään...verenvuoto ei tarkoita yksistään vielä keskenmenoa =)
mamuska Paljonko sulla on viikkoja nyt?? ja millä viikoilla sä siellä ultrassa olit kun sitä kaikua ei vielä näkynyt?? Mä kävin edellisestä raskaudesta ultrassa viikoilla 6+4 ja kaikua ei näkynyt sitten menin uudestaan viikoilla 7+ jotain ja syke löytyi heti :heart:
Pilvilinna74 ja Nyytti 4+4 :heart:
Manta81 ei sulla ois mahdollisuutta mennä jollekkin toiselle lääkärille tai esim yksityiselle?? Kyllähän ilman muuta saikkua pitää antaa jos ei kykene töissä oksentavana tai muuten pahoinvoivana olemaan :'( Aikamoinen neuvolalääkäri...sillä hän jos kuka luulis tietävän mitä kaikkea odotus tuo tullessaan ja suurin osa vaivoista estää työn teon joko väliaikaisesti tai kokonaan...mä jäin yhdestä mun raskaudesta saikulle kokonaan viikoilla 20 kohonneen verenpaineen vuoksi, lääkäri ei antanut enää töihin palata ja sitä ennen olin jo paljon poissa supisteluiden ja selkäsärkyjen vuoksi :| Täällä päin on ainakin tosi ymmärtäväinen neuvolalääkäri :heart:
Toivoliini onko sulla kipuja?? Jos ei niin älä vielä heitä pyyhettä kehään...verenvuoto ei tarkoita yksistään vielä keskenmenoa =)
mamuska Paljonko sulla on viikkoja nyt?? ja millä viikoilla sä siellä ultrassa olit kun sitä kaikua ei vielä näkynyt?? Mä kävin edellisestä raskaudesta ultrassa viikoilla 6+4 ja kaikua ei näkynyt sitten menin uudestaan viikoilla 7+ jotain ja syke löytyi heti :heart:
Pilvilinna74 ja Nyytti 4+4 :heart:
Manta81 oksennatko siis vai "vaan" pahaaoloa?? Neuvolassa taidetaan olla aika tiukkoja, ei kiva!! Raskaus on kuitenkin kaikille niin yksilöllinen ja kaikki kokee asiat/oireet eritavalla...
Synnytyksestä sen verran että mulla synnytys kesti 42h+2h15min ponnistusvaihe. Sain sitä supistuksia kiihdyttävää hormonia, koska 1,5pvän jälkeen (supistuksia 2-4min.välein) kohdunkaula oli laajentunut vasta 3cm. 7cm auki aloin ponnistaa, 2 vrk syömättä/nukkumatta, ilman mitään kivunlievitystä ( sairaalassa siis ei ole vähäisen kysynnän vuoksi, ei omasta halusta) ja olin ihan poikki. Väliliha leikattiin, 3.asteen repeämä, kolmisenkymmentä tikkiä... Nukahdin siinä tikkausvaiheessa. Synnytyssalissa olin yhteensä 23h. Supistuksien aikaan Olin valmis hyppäämään jopa ikkunasta (6. Krs.) ja mies totesi synnytyksen jälkeen ettei enää ikinä, ikinä, ikinä! Ja nyt sitten odotetaan toista...
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä neuvoloihin, varhaisultriin jne.
Finla 6+0
Synnytyksestä sen verran että mulla synnytys kesti 42h+2h15min ponnistusvaihe. Sain sitä supistuksia kiihdyttävää hormonia, koska 1,5pvän jälkeen (supistuksia 2-4min.välein) kohdunkaula oli laajentunut vasta 3cm. 7cm auki aloin ponnistaa, 2 vrk syömättä/nukkumatta, ilman mitään kivunlievitystä ( sairaalassa siis ei ole vähäisen kysynnän vuoksi, ei omasta halusta) ja olin ihan poikki. Väliliha leikattiin, 3.asteen repeämä, kolmisenkymmentä tikkiä... Nukahdin siinä tikkausvaiheessa. Synnytyssalissa olin yhteensä 23h. Supistuksien aikaan Olin valmis hyppäämään jopa ikkunasta (6. Krs.) ja mies totesi synnytyksen jälkeen ettei enää ikinä, ikinä, ikinä! Ja nyt sitten odotetaan toista...
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä neuvoloihin, varhaisultriin jne.
Finla 6+0
Halauksia kaikille menetyksen kokeneille! Ja iloisia vilkutuksia uusille ja ultrassa jo elämää nähneille! Omaa ultraa pitäisi jaksaa odotella 19.10. asti, aivan kreisiä. Jotenkin ihan järjetöntä, että ollaan kerrottu jo perheelle ja kaikille lähiystäville, kun toisaalta en vielä edes itse usko mihinkään vauvaan-- mut sit toisaalta oma olo on aamuisin niin kaamea ja laattailen niin hulluna, ettei sitä oikein voi peitelläkään. Enkä kestä sitä valepukkioloa. Joten kerrottu on, meni syteen tai saveen. Ja ihmisten reaktiot ovat kyllä olleet ihania ja kannustavia, auttaneet tässä jännityksessä ja stressissä.
Täällä oli juttua tyttö- ja poikafiiliksistä. Mä oon aina kuvitellut olevani pojan äiti, mutta nyt kun ystäväpiirissä on niin poikavoittoista, tyttökin olisi ihan kiva universumin tasapainottaja. Mitään oloa puoleen tai toiseen ei tod ole, olisi edes joku varma vauvaolo, niin olisin tyytyväinen.
Uusi viikko, hyviä meininkejä!
affen 7+1
Täällä oli juttua tyttö- ja poikafiiliksistä. Mä oon aina kuvitellut olevani pojan äiti, mutta nyt kun ystäväpiirissä on niin poikavoittoista, tyttökin olisi ihan kiva universumin tasapainottaja. Mitään oloa puoleen tai toiseen ei tod ole, olisi edes joku varma vauvaolo, niin olisin tyytyväinen.
Uusi viikko, hyviä meininkejä!
affen 7+1
Huomenta kaikille! Olipa ikävää lukea surullisista uutisista monen kohdalla Voimia teille!
Täällä oireina ovat aaltoileva kuvotus, palelu (varsinkin iltaisin) ja alavatsan nippailut. Jotenkin kaikki oireet tuntuvat vaan hyvältä kun tietää mikä ne aiheuttaa! Minulta loppui äitiysloma vajaa kuukausi sitten ja olen nyt hoitovapaalla sairaanhoitajan työstä. Olen aikaisemmissa raskauksissa tehnyt kolmivuorotyötä, joten ymmärrän kyllä teitä joita pahoinvointi vaivaa eikä töihin pysytyisi menemään. Se on kurjaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja tarrasukkia matkaan!!
MimmienMamma ja Hilla 5+2
Voimia teille!Täällä oireina ovat aaltoileva kuvotus, palelu (varsinkin iltaisin) ja alavatsan nippailut. Jotenkin kaikki oireet tuntuvat vaan hyvältä kun tietää mikä ne aiheuttaa! Minulta loppui äitiysloma vajaa kuukausi sitten ja olen nyt hoitovapaalla sairaanhoitajan työstä. Olen aikaisemmissa raskauksissa tehnyt kolmivuorotyötä, joten ymmärrän kyllä teitä joita pahoinvointi vaivaa eikä töihin pysytyisi menemään. Se on kurjaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja tarrasukkia matkaan!!
MimmienMamma ja Hilla 5+2
Viimeksi muokattu:
Finla Kamalan kuuloinen synnytys sulla. Siis minkälaisessa sairaalassa sä oot synnyttänyt, jos ei ole mahdollista saada puudutusta? Vai olitko sä se, joka asui ulkomailla? Kyllä itellä ois lähtenyt kans järki, jos en ois tuona 22h aikana saanut sitä epiduraalia. Jossain vaiheessa olin niin kipeä, että en saanut henkeä ja vauvan sydänäänet katos ja kätilö vaan siinä vieressä käskee hengittämään ja aloin vielä itkeä sitä kipua ja sitä, että se ei uskonut, että pysty kunnolla kivulta hengittämään. Muutenkin oli todella tympeä kätilö, joka oli sitä mieltä, että mua ei voi sattua noin paljon. Mulla on siis alhainen kipukynnys ja itken helposti kivun takia, jos vähänkään kolhin itseäni esimerkiksi sääreen. Onneks kätilö vaihtui (kolme kertaa) ja ponnistusvaiheeseen tullut kätilö oli sitten ihana!
Tuo OAS on siinä mielessä hieno paikka synnyttää, että siellä on Suomen alhaisimmat luvut välilihan leikkauksissa, eli siellä ei todellakaan leikota turhaan vaan käytetään synnytyksessä apuna esimerkiksi kuumia ja märkiä pyyhkeitä, että paikat joustais paremmin ponnistuksessa jne. Siellä kun ei ole niin kiire saada sitä vauvaa vaan heti ulos, että seuraava pääsee synnyttämään. Että suosittelen kyllä! Siellä ei myöskään yöaikaan ole leikkauksia eli jos synnytät sillon niin puudutuslääkäri hälytetään paikalle sua varten, eikä ole sitä vaaraa, että se on puuduttelemassa jotain tärkeää leikkausta varten ja jäät siksi ilman puudutusta.
Tuo OAS on siinä mielessä hieno paikka synnyttää, että siellä on Suomen alhaisimmat luvut välilihan leikkauksissa, eli siellä ei todellakaan leikota turhaan vaan käytetään synnytyksessä apuna esimerkiksi kuumia ja märkiä pyyhkeitä, että paikat joustais paremmin ponnistuksessa jne. Siellä kun ei ole niin kiire saada sitä vauvaa vaan heti ulos, että seuraava pääsee synnyttämään. Että suosittelen kyllä! Siellä ei myöskään yöaikaan ole leikkauksia eli jos synnytät sillon niin puudutuslääkäri hälytetään paikalle sua varten, eikä ole sitä vaaraa, että se on puuduttelemassa jotain tärkeää leikkausta varten ja jäät siksi ilman puudutusta.
Finla pääasiassa on kamalaa pahoinvointia ja sellaista tyhjän yökkimistä, tätä siis ihan aamusta iltaan, siis sellainen yökkimishetki kun tulee, jos en pääse heti pitkäkseni, niin oksu lentää ja kun olo on kamala koko ajan, en aina tiedä että oksennanko vai en eli siivoomaan pääsee melkein joka kerta. Syödä täytyy jotain pientä ihan tunnin välein. Mun työvuorot on töissä sellasia että olen just alle 6h töissä eli minulle kuuluu vain yksi tauko ja se ei todellakaan helpota oloa.
Se lääkäri oli joku reilu 30 vuotias mies. Soitin neuvolaan neuvolatädille ja itkin hälle olotilaani niin, se jutteli lääkärin kanssa ja lääkäri kirjoitti mulle kaksi viikkoa saikkua, saan hakea lapun sieltä. Soitin äsken töihin ja kysyin että olisiko jotain muuta mitä voisi tehdä, niin ei ole valitettavasti, pomo oli kyllä ihan kiva ja suositteli nyt vaan huilaamaan
Pudendaalipuudutuksesta vielä, Pilvilinna74 kertoi että K-HKS annetaan herkästi tuo puudute, olen kaikki kolme lastani siellä synnyttänyt ja nyt viimeisimmällä kerralla laitettiin mokoma piikki, ei oo aikaisemmin laitettu ja eniten mua sapettaa, että se ei kysynyt että haluanko sellaisen edes
Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta että ystävä pariskunta on yrittänyt saada lasta jo monta vuotta ja nyt meille tulee jo toinen, että miten he ovat siihen suhtautuneet? Mua jotenkin jännittää sitten kertoa, mitä jos ne suuttuukin... :ashamed:
rv 7+3
Se lääkäri oli joku reilu 30 vuotias mies. Soitin neuvolaan neuvolatädille ja itkin hälle olotilaani niin, se jutteli lääkärin kanssa ja lääkäri kirjoitti mulle kaksi viikkoa saikkua, saan hakea lapun sieltä. Soitin äsken töihin ja kysyin että olisiko jotain muuta mitä voisi tehdä, niin ei ole valitettavasti, pomo oli kyllä ihan kiva ja suositteli nyt vaan huilaamaan
Pudendaalipuudutuksesta vielä, Pilvilinna74 kertoi että K-HKS annetaan herkästi tuo puudute, olen kaikki kolme lastani siellä synnyttänyt ja nyt viimeisimmällä kerralla laitettiin mokoma piikki, ei oo aikaisemmin laitettu ja eniten mua sapettaa, että se ei kysynyt että haluanko sellaisen edes
Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta että ystävä pariskunta on yrittänyt saada lasta jo monta vuotta ja nyt meille tulee jo toinen, että miten he ovat siihen suhtautuneet? Mua jotenkin jännittää sitten kertoa, mitä jos ne suuttuukin... :ashamed:
rv 7+3
Mä myös ihmettelen Finlan synnytystä. Kamalaa tuollainen!
Mulle kun on riittänyt nuo normaalit synnytykset siihen, että tätä vitosta en synnytä, vaan haluan pelkosetkion. En suostu edes harkitsemaan muuta.
Kaksi ensimmäistä synnystystä on menneet hyvin eka 9h+25min ponnistus, repesin tosin niin, että tunnin mua ommeltiin kasaan.
Tokasta 4h+10min ponnistus, kaksi tikkiä
.
Kolmas sitten olikin niin ihana synnytys, että sairaalaan tulin täysin auki, kalvot puhki ja kohdunsuu supistui 6cm. Tämän lisäksi vielä vauva oli virhetarjonnassa, ja ilman puudutuksia kestin järkyttävää kipua monta tuntia, ennen kuin kätilä tajusi pyytää lääkärin paikalle. Siitä menikin sitten 10min, ja oltiin leikkaussalissa. Sydänäänten laskuja ja virhetarjonta syynä. Vauvan syntymästä kerrottiin vasta 10min syntymän jälkeen, ensin piti saada poika hengittämään.
Ja kyllä, tuosta jäi kammo.
Nelonen meni tuohon verrattuna helposti, mutta kaksi vuorokautta kärsin supistuksista, jotka eivät saaneet mitään aikaan, estivät vain vessassakäynnin, istumisen ja nukkumisen. Oli valtava helpotus, kun lopulta pääsin saliin ja sain spinaalin. Siitä alkoi taivas!
Oman jännityksensä tuossa synnytyksessä toi oudosti käyttäytyvä sektioarpi, minkä eräs lääkäri epäili johtuvan siitä, että kohtu on sen kohdalta paperinohut.
Nyt haluan sektion, sillä pelkään ajatusta siitä järkyttävästä kivusta, ja pelosta, onko vauvalla kaikki hyvin. Lisäksi haluan tietää missä kunnossa kohtuni on, ja tuo on ainoa keino oikeastaan saada se tietää.
Toivottavasti ei enää tulisi tähän ketjuun huonoja uutisia, surullista lukea niitä, voimia surun kohdanneille :hug:
Arvatkaa mitä hajua mä muuten rakastan raskausaikana! Sairaaloiden steriiliä tuoksua, se on jotain niiiiiin ihanaa
Oireita ei kamalasti ole, muuta kuin ruokahalun katoaminen. Tänään olen syönyt jopa puolikkaan banaanin, muuta ei ole mennyt alas. Muutenkin pitää olla kevyitä ja rakkaita ruokia, että voi syödä. Ei kyllä huono sinänsä painon kannalta, kunhan saa syötyä riittävästi.
Turvotusta kyllä on vatsan seudulla, raivostuttavaa.
Jos sitä lähtis tästä kasvissosekeiton tekoon, ja yrittäis syödä edes vähän.
Kakaravaara ja Yllätys 5+3
Mulle kun on riittänyt nuo normaalit synnytykset siihen, että tätä vitosta en synnytä, vaan haluan pelkosetkion. En suostu edes harkitsemaan muuta.
Kaksi ensimmäistä synnystystä on menneet hyvin eka 9h+25min ponnistus, repesin tosin niin, että tunnin mua ommeltiin kasaan.
Tokasta 4h+10min ponnistus, kaksi tikkiä
.
Kolmas sitten olikin niin ihana synnytys, että sairaalaan tulin täysin auki, kalvot puhki ja kohdunsuu supistui 6cm. Tämän lisäksi vielä vauva oli virhetarjonnassa, ja ilman puudutuksia kestin järkyttävää kipua monta tuntia, ennen kuin kätilä tajusi pyytää lääkärin paikalle. Siitä menikin sitten 10min, ja oltiin leikkaussalissa. Sydänäänten laskuja ja virhetarjonta syynä. Vauvan syntymästä kerrottiin vasta 10min syntymän jälkeen, ensin piti saada poika hengittämään.
Ja kyllä, tuosta jäi kammo.
Nelonen meni tuohon verrattuna helposti, mutta kaksi vuorokautta kärsin supistuksista, jotka eivät saaneet mitään aikaan, estivät vain vessassakäynnin, istumisen ja nukkumisen. Oli valtava helpotus, kun lopulta pääsin saliin ja sain spinaalin. Siitä alkoi taivas!
Oman jännityksensä tuossa synnytyksessä toi oudosti käyttäytyvä sektioarpi, minkä eräs lääkäri epäili johtuvan siitä, että kohtu on sen kohdalta paperinohut.
Nyt haluan sektion, sillä pelkään ajatusta siitä järkyttävästä kivusta, ja pelosta, onko vauvalla kaikki hyvin. Lisäksi haluan tietää missä kunnossa kohtuni on, ja tuo on ainoa keino oikeastaan saada se tietää.
Toivottavasti ei enää tulisi tähän ketjuun huonoja uutisia, surullista lukea niitä, voimia surun kohdanneille
:hug:Arvatkaa mitä hajua mä muuten rakastan raskausaikana! Sairaaloiden steriiliä tuoksua, se on jotain niiiiiin ihanaa
Oireita ei kamalasti ole, muuta kuin ruokahalun katoaminen. Tänään olen syönyt jopa puolikkaan banaanin, muuta ei ole mennyt alas. Muutenkin pitää olla kevyitä ja rakkaita ruokia, että voi syödä. Ei kyllä huono sinänsä painon kannalta, kunhan saa syötyä riittävästi.
Turvotusta kyllä on vatsan seudulla, raivostuttavaa.
Jos sitä lähtis tästä kasvissosekeiton tekoon, ja yrittäis syödä edes vähän.
Kakaravaara ja Yllätys 5+3
Hei,
liittyisin varovaisesti mukaan... Plussatestejä on nyt 3 tehtynä, mutta ihan alussa mennään, varhainen testailija kun olen. Tänään siis kp 31/31 ja Clerblue näytti raskaana 2-3vk!
LA 28.5.2013 Kaksplus-laskurin mukaan, 35 v, ensimmäinen lapsi, TYKS.
Aika epätodellinen olo, kaksi vuotta yritystä takana! Toukokuussa kroppa alkoi viimein tajuta, mitä sen kuuluu tehdä, mutta raskaus oli kemiallinen / varhainen km. Nyt toivotaan, että pysyy mukana. Osanotot kaikille, joita on kohdannut sama.. Tässä raskaudessa tajusin muka heti, että nyt nappasi, ja oireita alkoi ilmaantua melkein samantein ovulaation jälkeen (lievä etominen varsinkin illalla, mahassa tietty tunne), ja mielestäni oireet oli ihan samanlaisia kuin tuolloin toukokuussa.
Joku r-laskuri kertoi, että nyt viikot 4+1, mutta omien laskujen mukaan 4+3? Olen vähän pihalla näistä, kun eka raskaus, mutta siis viimeisten kuukautisten mukaan laskin noin.
liittyisin varovaisesti mukaan... Plussatestejä on nyt 3 tehtynä, mutta ihan alussa mennään, varhainen testailija kun olen. Tänään siis kp 31/31 ja Clerblue näytti raskaana 2-3vk!
LA 28.5.2013 Kaksplus-laskurin mukaan, 35 v, ensimmäinen lapsi, TYKS.
Aika epätodellinen olo, kaksi vuotta yritystä takana! Toukokuussa kroppa alkoi viimein tajuta, mitä sen kuuluu tehdä, mutta raskaus oli kemiallinen / varhainen km. Nyt toivotaan, että pysyy mukana. Osanotot kaikille, joita on kohdannut sama.. Tässä raskaudessa tajusin muka heti, että nyt nappasi, ja oireita alkoi ilmaantua melkein samantein ovulaation jälkeen (lievä etominen varsinkin illalla, mahassa tietty tunne), ja mielestäni oireet oli ihan samanlaisia kuin tuolloin toukokuussa.
Joku r-laskuri kertoi, että nyt viikot 4+1, mutta omien laskujen mukaan 4+3? Olen vähän pihalla näistä, kun eka raskaus, mutta siis viimeisten kuukautisten mukaan laskin noin.
Itse olen työttömänä kotona. Jäin kotihoidon tuelta maaliskuun alussa ja työttömänä ollut.
Synnytyksistä sen verran, että minulla on ollut joka lähtöön. Ennen ensimmäistä synnytystä en pelännyt ollenkaan, sairaalassa kätilöt/ hoitajat olivat erittäin mukavia, mutta kun kerrottiin että minulle tullaan juttelemaan synnytyksen kulusta niin kukaan ei oikeasti tullut. Osastolla makailin 5 päivää koska pojalla oli jokin tulehdus ja sai antibioottia. Hoitajat olivat minua kohtaan siellä todella epäasiallisia ja kertoivat muille äideille minun käyttävän huumeita, mikä ei pidä paikkaansa! Tämä sen takia koska minä pyysin 1 särkylääkken ja se tarkoitti heti että olen narkomaani. Poika kun vietiin joka aamu ja ilta antibiootti tiputukseen ei hoitajat suostunut kertomaan minulle mitään pojan voinnista. Sanoivat vain ettei asia minulle kuulu. Luultavasti johtui siitä että olin 17 vuotias enkä ollut naimisissa. En silloin edes tajunnut valittaa kunnes kerroin asiasta neuvolassa ja he olivat ottaneet yhteyttä koksiin asian tiimoilta.
Toisella kerralla olin aivan hermoraunio tulevasta kohtelusta joka olikin hivenen erilaista. Synnytysosastolla käskettiin pitää turpa kiinni ettei muut synnyttäjät hermostu! Osastolla kyllä sitten oltiin mukavia, vaikkei silläkään kerralla kukaan tullut juttelemaan synnytyksen kulusta vaikka niin sanottiin.
Kolmannella kerralla kerkesin olla sairaalassa pari kymmentä minuuttia kun lapsi olikin jo ulkona. Yksi ponnistus ja se oli siinä. Ylös merkattiin ponnistusvaiheen pituudeksi minuutti vaikkei se sitäkään kestänyt. Koko kesto oli noin 2 tuntia! Osastolla oltiin taas mukavia.
Kaikissa on jouduttu puhkaisemaan kalvot ja kaikki synnytykset ovat olleet toinen toisiaan nopeampia ja olenkin miettinyt että kerkeääkö ensikerralla sairaalaan kun täältä ajaa sinne hetken...
Itse en sitä kipua pelkää ja viimeksi puudutus ei kerennyt vaikuttamaan ennen kuin lapsi oli jo maailmassa ja nyt ajattelinkin että jos tulee nopea synnytys niin puudutusta en edes ota.
Ekalla kerralla repesin hieman ja noin 10 tikkiä ommeltiin. Muilla kerroilla ei ole repeämistä ollut.
Neuvolasta sen verran että kyllä niitä suurinpiirtein on saman verran kuin esikoisesta täällä, mutta minä jouduin käymään esikoisesta useammin kun olin nuori ensisynnyttäjä. Samoin ultria oli useammin.
Nyt pitää lähteä hakemaan tyttö eskarista joten tulen sitten lukemaan tarkemmin ja kirjoittamaan lisää jos juttua vielä tulee!
Muoks. Sain muuten aikaiseksi varata sen ensimmäisen neuvola ajan! Olisin päässyt jo ensi viikolla, mutta minulla on silloin muuta menoa etten kerkeä koko viikkoon mennä joten aika on nyt tasan kahden viikon päästä!
Omat oireet: pahaa oloa, oksentelua, kovaa väsymystä, palelua, nälkää vaikkei mitään tee mieli syödä, ilmavaivoja ja hirveä himo maraboun daim keksejä!
Tervetuloa taas uusille ja paljon onnea :heart:
Pahoittelut kaikille menettäneille :hug:
Synnytyksistä sen verran, että minulla on ollut joka lähtöön. Ennen ensimmäistä synnytystä en pelännyt ollenkaan, sairaalassa kätilöt/ hoitajat olivat erittäin mukavia, mutta kun kerrottiin että minulle tullaan juttelemaan synnytyksen kulusta niin kukaan ei oikeasti tullut. Osastolla makailin 5 päivää koska pojalla oli jokin tulehdus ja sai antibioottia. Hoitajat olivat minua kohtaan siellä todella epäasiallisia ja kertoivat muille äideille minun käyttävän huumeita, mikä ei pidä paikkaansa! Tämä sen takia koska minä pyysin 1 särkylääkken ja se tarkoitti heti että olen narkomaani. Poika kun vietiin joka aamu ja ilta antibiootti tiputukseen ei hoitajat suostunut kertomaan minulle mitään pojan voinnista. Sanoivat vain ettei asia minulle kuulu. Luultavasti johtui siitä että olin 17 vuotias enkä ollut naimisissa. En silloin edes tajunnut valittaa kunnes kerroin asiasta neuvolassa ja he olivat ottaneet yhteyttä koksiin asian tiimoilta.
Toisella kerralla olin aivan hermoraunio tulevasta kohtelusta joka olikin hivenen erilaista. Synnytysosastolla käskettiin pitää turpa kiinni ettei muut synnyttäjät hermostu! Osastolla kyllä sitten oltiin mukavia, vaikkei silläkään kerralla kukaan tullut juttelemaan synnytyksen kulusta vaikka niin sanottiin.
Kolmannella kerralla kerkesin olla sairaalassa pari kymmentä minuuttia kun lapsi olikin jo ulkona. Yksi ponnistus ja se oli siinä. Ylös merkattiin ponnistusvaiheen pituudeksi minuutti vaikkei se sitäkään kestänyt. Koko kesto oli noin 2 tuntia! Osastolla oltiin taas mukavia.
Kaikissa on jouduttu puhkaisemaan kalvot ja kaikki synnytykset ovat olleet toinen toisiaan nopeampia ja olenkin miettinyt että kerkeääkö ensikerralla sairaalaan kun täältä ajaa sinne hetken...
Itse en sitä kipua pelkää ja viimeksi puudutus ei kerennyt vaikuttamaan ennen kuin lapsi oli jo maailmassa ja nyt ajattelinkin että jos tulee nopea synnytys niin puudutusta en edes ota.
Ekalla kerralla repesin hieman ja noin 10 tikkiä ommeltiin. Muilla kerroilla ei ole repeämistä ollut.
Neuvolasta sen verran että kyllä niitä suurinpiirtein on saman verran kuin esikoisesta täällä, mutta minä jouduin käymään esikoisesta useammin kun olin nuori ensisynnyttäjä. Samoin ultria oli useammin.
Nyt pitää lähteä hakemaan tyttö eskarista joten tulen sitten lukemaan tarkemmin ja kirjoittamaan lisää jos juttua vielä tulee!
Muoks. Sain muuten aikaiseksi varata sen ensimmäisen neuvola ajan! Olisin päässyt jo ensi viikolla, mutta minulla on silloin muuta menoa etten kerkeä koko viikkoon mennä joten aika on nyt tasan kahden viikon päästä!
Omat oireet: pahaa oloa, oksentelua, kovaa väsymystä, palelua, nälkää vaikkei mitään tee mieli syödä, ilmavaivoja ja hirveä himo maraboun daim keksejä!
Tervetuloa taas uusille ja paljon onnea :heart:
Pahoittelut kaikille menettäneille :hug:
Viimeksi muokattu:
Heippa vihdoin.
Elämä on vähän hektistä täällä. Etovaa oloa ja väsymystä ilmassa taas. oon yrittänyt käydä lukemassa teidän muiden kuulumisia.. itse en oo jaksanut kirjoitella. Eipä täällä ole ollutkaan mitään erikoista...
Pahoittelut niille jotka ovat joutuneet menettämään pienen pienen rakkaudenalun <3 .. sanat ei riitä lohduttamaan..
Mulla oli toissa päivänä pienen pientä kipuilua vasemmalla puolella munasarjan (?) kohdalla. Eilen tuli sit aavistus rusehtavaa vuotoa.. vähän mietityttää mutta sen jälkeen ei oo ollut mitään erikoista. Oireet jatkuvat.. että ehkä mun ei pidä nyt ressata.. vai pitäisikö yrittää päästä ultraan??
Lapset huutaa ruokaa, joten lounasta tarjoilemaan vaikka kuinka haluaisi pysyä sängyssä.. milloinkahan tämä väsymys väistyy..?!
-Ammi-liina 7+4 (neuvolan mukaan la 2.5.)
Elämä on vähän hektistä täällä. Etovaa oloa ja väsymystä ilmassa taas. oon yrittänyt käydä lukemassa teidän muiden kuulumisia.. itse en oo jaksanut kirjoitella. Eipä täällä ole ollutkaan mitään erikoista...
Pahoittelut niille jotka ovat joutuneet menettämään pienen pienen rakkaudenalun <3 .. sanat ei riitä lohduttamaan..
Mulla oli toissa päivänä pienen pientä kipuilua vasemmalla puolella munasarjan (?) kohdalla. Eilen tuli sit aavistus rusehtavaa vuotoa.. vähän mietityttää mutta sen jälkeen ei oo ollut mitään erikoista. Oireet jatkuvat.. että ehkä mun ei pidä nyt ressata.. vai pitäisikö yrittää päästä ultraan??
Lapset huutaa ruokaa, joten lounasta tarjoilemaan vaikka kuinka haluaisi pysyä sängyssä.. milloinkahan tämä väsymys väistyy..?!
-Ammi-liina 7+4 (neuvolan mukaan la 2.5.)
Lohdutushalauksia kaikille pikkuisensa menettäneille :hug:
Luin teidän synnytyskokemuksia ja aiemmin kirjoitin omanikin tänne. Tiivistettynä oli siis paha raskausmyrkytys, jonka vuoksi komplisoitunut ja piiitkä synnytys.
Synnytyskipuja en muista pahoina, tosin minulla on erittäin korkea kipukynnys. Epiduraali laitettiin raskausmyrkytyksen vuoksi, vastoin omaa tahtoani kouristelun ehkäisyyn, mutta sitten se otettiin kuitenkin omasta toivomuksestani pois lääkärin päätöksellä 12 tuntia ennen syntymää, kun supistukset katosivat kokonaan. Olin 36 tuntia synnytyssalissa, mutta supistukset eivät palanneet ja seuraavassa synnytyksessä aion vaatia, että sitä epiduraalia ei tyrkytetä taas väkisin.
Noista välilihan leikkauksista ja tikkauksista tuli mieleen sellainen, että itse käytin koko raskausajan Weledan Synnytykseen valmistautumisöljyä, jota hieroin välilihaan ja intiimialueelle. Lääkärikin kysyi synnytyksen aikana, että olenko rasvannut välilihaa ja että sen huomaa kun iho venyy niin hyvin, ettei ole pelkoa välilihan leikkaamisesta tai tikeistä. Eikä niitä tosiaan tullut!
Tässä enemmän tietoa tuosta öljystä:
Birth Preparation Oil Weleda
Luin teidän synnytyskokemuksia ja aiemmin kirjoitin omanikin tänne. Tiivistettynä oli siis paha raskausmyrkytys, jonka vuoksi komplisoitunut ja piiitkä synnytys.
Synnytyskipuja en muista pahoina, tosin minulla on erittäin korkea kipukynnys. Epiduraali laitettiin raskausmyrkytyksen vuoksi, vastoin omaa tahtoani kouristelun ehkäisyyn, mutta sitten se otettiin kuitenkin omasta toivomuksestani pois lääkärin päätöksellä 12 tuntia ennen syntymää, kun supistukset katosivat kokonaan. Olin 36 tuntia synnytyssalissa, mutta supistukset eivät palanneet ja seuraavassa synnytyksessä aion vaatia, että sitä epiduraalia ei tyrkytetä taas väkisin.
Noista välilihan leikkauksista ja tikkauksista tuli mieleen sellainen, että itse käytin koko raskausajan Weledan Synnytykseen valmistautumisöljyä, jota hieroin välilihaan ja intiimialueelle. Lääkärikin kysyi synnytyksen aikana, että olenko rasvannut välilihaa ja että sen huomaa kun iho venyy niin hyvin, ettei ole pelkoa välilihan leikkaamisesta tai tikeistä. Eikä niitä tosiaan tullut!
Tässä enemmän tietoa tuosta öljystä:
Birth Preparation Oil Weleda
Viimeksi muokattu:
Olen lueskellut päivittäin listaa, sanattomaksi vie keskenmenot :hug:. Pelko on itsellänikin raskauden jatkumisesta.. mielessä on omat aikaisemmat keskenmenot. Mutta nyt on täällä tuntunut ihan hyvältä, niin hyvältä kun nyt pahoinvoinnin ja kovan väsymyksen keskellä voi tuntua. Palelua on pitkin päivää, jalat, kädet ja nenänpää ovat kylmiä kuin lumiukolla ja vähän väliä vilunväristyksiä kehossa. Tuntuu, ettei oikein tarkene tekemään mitään, mieluiten vaan makaa sängyssä viltin alla.
Pitkiä ovat viikot.. tekisi mieli kertoa koko suvulle iloisesta uutisesta mutta pitää vielä odottaa nämä epävarmat viikot.
Hymeli ja hissukka 6+3
Pitkiä ovat viikot.. tekisi mieli kertoa koko suvulle iloisesta uutisesta mutta pitää vielä odottaa nämä epävarmat viikot.
Hymeli ja hissukka 6+3
Heips!
Taas joutaa hetken höpisemään =)
Iso halaus huonon uutisen saaneille :hug:
Ja :wave: uusille
Mamuska7 Mikä ihmeen tietäjä???
Manta1 Aika törkeä lääkäri, varmaan unohtanut, että on kuitenkin palveluammatissa :$
Kakaravaara Aika raju synnytys tarinasi..
Täällä sitten taas synnytys mennyt hienosti ja helposti ( mikä luo pelon seuraavaan, joka ei varmasti mene yhtä helposti ja hienosti)
Saliin mennessä 3 cm auki ja kanavaa vain vähän jäljellä, tippa käteen ja odoteltiin. Ilokasulla siis mentiin pääsääntöisesti koko aika. Jossain kohtaa pyysin epiduraalin, kun en tiennyt kuinka koviksi kivut voivat yltyä, tosin ne ei siitä yltynyt ja en sitä olisi ehkä edes tarvinnut. Sain epiduraalin 45min ennen ponnistusvaihetta, se vaan ei alkanut vaikuttamaan kuin vasta 5min ennen ponnistusta, eli kaiken tunsin ennen h-hetkeä, mutta itse h-hetken aikana en mitään.. kokonais kesto oli 4 tuntia 45min.
Ja esikoinen syntyi jo 35 viikolla, eli pienihän hän oli.
Tämä pistääkin pelottamaan, seuraava synntys, ei varmasti mene kaikki yhtä "helposti"...
Oireista, palelu ja väsymys sekä tissien turpoamisesta johtuva kipu. Välillä vatsassa kaikken asteiset viiltelyt,poltot,pistot,jomotukset ja juilimiset, toivon kaikken tuon olevan vain normaalia tunnetta (esikoisesta ei ikinä ollut mitään vastaavia kipuja)
Neuvolaa en vielä ole soitellut, täytyisi tällä viikolla muistaa =)
ReVe 5+3
ReVe/ toinen lapsi/ LA 17.5.2013/ MKS (olikos mikkelin keskussairaala näin?)
järjestys voi olla väärä, en muistanut miten ne olisi pitänyt laittaa
Taas joutaa hetken höpisemään =)
Iso halaus huonon uutisen saaneille :hug:
Ja :wave: uusille
Mamuska7 Mikä ihmeen tietäjä???
Manta1 Aika törkeä lääkäri, varmaan unohtanut, että on kuitenkin palveluammatissa :$
Kakaravaara Aika raju synnytys tarinasi..
Täällä sitten taas synnytys mennyt hienosti ja helposti ( mikä luo pelon seuraavaan, joka ei varmasti mene yhtä helposti ja hienosti)
Saliin mennessä 3 cm auki ja kanavaa vain vähän jäljellä, tippa käteen ja odoteltiin. Ilokasulla siis mentiin pääsääntöisesti koko aika. Jossain kohtaa pyysin epiduraalin, kun en tiennyt kuinka koviksi kivut voivat yltyä, tosin ne ei siitä yltynyt ja en sitä olisi ehkä edes tarvinnut. Sain epiduraalin 45min ennen ponnistusvaihetta, se vaan ei alkanut vaikuttamaan kuin vasta 5min ennen ponnistusta, eli kaiken tunsin ennen h-hetkeä, mutta itse h-hetken aikana en mitään.. kokonais kesto oli 4 tuntia 45min.
Ja esikoinen syntyi jo 35 viikolla, eli pienihän hän oli.
Tämä pistääkin pelottamaan, seuraava synntys, ei varmasti mene kaikki yhtä "helposti"...
Oireista, palelu ja väsymys sekä tissien turpoamisesta johtuva kipu. Välillä vatsassa kaikken asteiset viiltelyt,poltot,pistot,jomotukset ja juilimiset, toivon kaikken tuon olevan vain normaalia tunnetta (esikoisesta ei ikinä ollut mitään vastaavia kipuja)
Neuvolaa en vielä ole soitellut, täytyisi tällä viikolla muistaa =)
ReVe 5+3
ReVe/ toinen lapsi/ LA 17.5.2013/ MKS (olikos mikkelin keskussairaala näin?)
järjestys voi olla väärä, en muistanut miten ne olisi pitänyt laittaa
Pahoittelut surun kohdanneille :hug:
Tiuku Tuikkunen: meillä suurin osa neuvolakäynneistä koskee vain ensisynnyttäjiä. Uudelleen synnyttäjien neuvolakäynnit on alle puolet ensisynnyttäjien käynneistä. Eli täällä suunnalla käynnit ainakin huomattavasti vähenee
Synnytyksistä: Itse olen synnyttänyt kummankin lapseni luonnonmukaisesti, ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Tämä on ollut oma toive ja koska synnytykset ovat olleet kestoiltaan lyhyitä (eka reilu 5h, toinen reilu 2h), niin mitään kivunlievitystä en ole oikeastaan ehtinyt edes kaivata. Ponnistusvaiheet ovat olleet kummankin synnytyksen pahimmat, koska kiristys on ollut aikamoinen...Myöskään välilihaa ei ole kummassakaan leikattu, mutta ekassa sain kyllä kunnon repeämän. Tästä luonnonmukaisuudesta huolimatta voin kyllä todeta, että synnytyskipu on ollut sen verran kovaa, että jos sellaista joutuisi kestämään puolikin vuorokautta, niin kivunlievitys olisi aivan ehdotonta! Siinä väsyy niin totaalisesti, varsinkin, jos tulee kunnon supistuksia parin minuutin välein. Huh!
Manta81: hyvä, että sait lopulta sairauslomaa!
Tasan viikko alkuraskauden ultraan. Kyllä jännittää. Menispä viikko nopeasti! Haluan niin tietää, onko tuolla kohdussa jotain elävää, kun nämä oireet ovat niin mitättömät...
Tiuku Tuikkunen: meillä suurin osa neuvolakäynneistä koskee vain ensisynnyttäjiä. Uudelleen synnyttäjien neuvolakäynnit on alle puolet ensisynnyttäjien käynneistä. Eli täällä suunnalla käynnit ainakin huomattavasti vähenee
Synnytyksistä: Itse olen synnyttänyt kummankin lapseni luonnonmukaisesti, ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Tämä on ollut oma toive ja koska synnytykset ovat olleet kestoiltaan lyhyitä (eka reilu 5h, toinen reilu 2h), niin mitään kivunlievitystä en ole oikeastaan ehtinyt edes kaivata. Ponnistusvaiheet ovat olleet kummankin synnytyksen pahimmat, koska kiristys on ollut aikamoinen...Myöskään välilihaa ei ole kummassakaan leikattu, mutta ekassa sain kyllä kunnon repeämän. Tästä luonnonmukaisuudesta huolimatta voin kyllä todeta, että synnytyskipu on ollut sen verran kovaa, että jos sellaista joutuisi kestämään puolikin vuorokautta, niin kivunlievitys olisi aivan ehdotonta! Siinä väsyy niin totaalisesti, varsinkin, jos tulee kunnon supistuksia parin minuutin välein. Huh!
Manta81: hyvä, että sait lopulta sairauslomaa!
Tasan viikko alkuraskauden ultraan. Kyllä jännittää. Menispä viikko nopeasti! Haluan niin tietää, onko tuolla kohdussa jotain elävää, kun nämä oireet ovat niin mitättömät...