Moi kaikille,
On tosiaan aktiivinen ketju ja paljon on tapahtunut jo lyhyessä ajassa. Liittyisin mielelläni joukkoon, eli:
LA 10.5. (voi kyllä muuttuakin vielä)
OnniIines/ 38 / 4. / /
Eli olen kolmen lapsen äippä, lapset 14 v, 12 v ja 10 kk , ja nyt siis Toukokuista odotellaan. Puolittainen yllätyshän tämä oli, mutta iloinen sellainen. Kahden viimeisen ikäero tuleekin olemaan noin 1,5 v. Olen vielä kotona tämän kymppikuisen kanssa. Ja tämä tulee nyt olemaan meidän viimeinen lapsi.
Kamalasti on ollut juttua täällä monista erilaisista asioista. Ensinnäkin osanotot menetyksen kokeneille, vähän sellaista itsekin vielä tässä pelkään tottapuhuakseni, mutta yritän olla ajattelematta.
Testeistä on ollut juttua: itse tein vain yhden testin, ja siitä kyllä saman tien löi päälle sellaiset oireet, että eipä ollut epäilystäkään siitä, että jotain raskauteen viittaavaa oli käynnistynyt: kokoaikainen kuvotus, vilunväreet, väsymys, päänsärky (kun kahvia ei voi juoda), itkuherkkyys, mitähän vielä... No yleinen alakuloisuus, taas sitä miettii syntyjä syviä hormonihöyryissään . Mielitekoja menee ja tulee: yksi päivä teki mieli mansikkahilloa ja kermavaahtoa, toisena päivänä suklaata ja salmiakkia. Tällä hetkellä onkin sitten vähän terveellisemmät mieliteot (onneksi): kurkkua, salaattia, viinirypäleitä, kivennäisvettä.
Aiemmista synnytyksistä: minulla on onni ollut saada kokea mukavat kolme synnytystä. Ensimmäinen käynnistettiin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa lapsivesien mentyä. Synnytyksen kesto oli 6 h avautumisvaihetta ja 1 h ponnistusvaihetta. Sain epiduraalin, mikä vei käytännössä kyllä kivut pois kokonaan. Toinen käynnistyi itsestään viikko ennen laskettua aikaa, kesti 3 h + 3 min. Taisin ehtiä kohdunkaulapuudutuksen saada vähän ennen ponnistusta. Kivulias oli, mutta nopeasti ohi. Kolmas käynnistyi vihdoin itsestään rv 41+5!!! ja tässä ehdottomasti pahinta oli tuo yliajalla odottelu - siinä meinasi hermot kyllä mennä, ja ajattelin, ettei tää synny koskaan. Kun se sitten käynnistyi niin avautumista kesti pari tuntia ja ponnisteltiin kymmenisen minuuttia. Ilokaasua hengittelin kivunlievitykseksi. Minulla ei ole tullut repeämiä synnytyksistä, joten tikkejä ei ole ommeltu. Voisin sanoa, että viimeinen synnytys oli jo melkein "ihana"
Me ei ole kerrottu tästä raskaudesta vielä kenellekään. Ei edes isoille lapsille. Yritetään pitää salassa mahdollisimman kauan, mikä tulee olemaan hankalaa, kun maha on turvoksissa jo nyt! :O
Tsemppiä kaikille!
OnniIines 6+3
On tosiaan aktiivinen ketju ja paljon on tapahtunut jo lyhyessä ajassa. Liittyisin mielelläni joukkoon, eli:
LA 10.5. (voi kyllä muuttuakin vielä)
OnniIines/ 38 / 4. / /
Eli olen kolmen lapsen äippä, lapset 14 v, 12 v ja 10 kk , ja nyt siis Toukokuista odotellaan. Puolittainen yllätyshän tämä oli, mutta iloinen sellainen. Kahden viimeisen ikäero tuleekin olemaan noin 1,5 v. Olen vielä kotona tämän kymppikuisen kanssa. Ja tämä tulee nyt olemaan meidän viimeinen lapsi.
Kamalasti on ollut juttua täällä monista erilaisista asioista. Ensinnäkin osanotot menetyksen kokeneille, vähän sellaista itsekin vielä tässä pelkään tottapuhuakseni, mutta yritän olla ajattelematta.
Testeistä on ollut juttua: itse tein vain yhden testin, ja siitä kyllä saman tien löi päälle sellaiset oireet, että eipä ollut epäilystäkään siitä, että jotain raskauteen viittaavaa oli käynnistynyt: kokoaikainen kuvotus, vilunväreet, väsymys, päänsärky (kun kahvia ei voi juoda), itkuherkkyys, mitähän vielä... No yleinen alakuloisuus, taas sitä miettii syntyjä syviä hormonihöyryissään . Mielitekoja menee ja tulee: yksi päivä teki mieli mansikkahilloa ja kermavaahtoa, toisena päivänä suklaata ja salmiakkia. Tällä hetkellä onkin sitten vähän terveellisemmät mieliteot (onneksi): kurkkua, salaattia, viinirypäleitä, kivennäisvettä.
Aiemmista synnytyksistä: minulla on onni ollut saada kokea mukavat kolme synnytystä. Ensimmäinen käynnistettiin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa lapsivesien mentyä. Synnytyksen kesto oli 6 h avautumisvaihetta ja 1 h ponnistusvaihetta. Sain epiduraalin, mikä vei käytännössä kyllä kivut pois kokonaan. Toinen käynnistyi itsestään viikko ennen laskettua aikaa, kesti 3 h + 3 min. Taisin ehtiä kohdunkaulapuudutuksen saada vähän ennen ponnistusta. Kivulias oli, mutta nopeasti ohi. Kolmas käynnistyi vihdoin itsestään rv 41+5!!! ja tässä ehdottomasti pahinta oli tuo yliajalla odottelu - siinä meinasi hermot kyllä mennä, ja ajattelin, ettei tää synny koskaan. Kun se sitten käynnistyi niin avautumista kesti pari tuntia ja ponnisteltiin kymmenisen minuuttia. Ilokaasua hengittelin kivunlievitykseksi. Minulla ei ole tullut repeämiä synnytyksistä, joten tikkejä ei ole ommeltu. Voisin sanoa, että viimeinen synnytys oli jo melkein "ihana"
Me ei ole kerrottu tästä raskaudesta vielä kenellekään. Ei edes isoille lapsille. Yritetään pitää salassa mahdollisimman kauan, mikä tulee olemaan hankalaa, kun maha on turvoksissa jo nyt! :O
Tsemppiä kaikille!
OnniIines 6+3