Toukokuun toukat 2013 *syksy*

Moi kaikille,
On tosiaan aktiivinen ketju ja paljon on tapahtunut jo lyhyessä ajassa. Liittyisin mielelläni joukkoon, eli:

LA 10.5. (voi kyllä muuttuakin vielä)
OnniIines/ 38 / 4. / /

Eli olen kolmen lapsen äippä, lapset 14 v, 12 v ja 10 kk , ja nyt siis Toukokuista odotellaan. Puolittainen yllätyshän tämä oli, mutta iloinen sellainen. Kahden viimeisen ikäero tuleekin olemaan noin 1,5 v. Olen vielä kotona tämän kymppikuisen kanssa. Ja tämä tulee nyt olemaan meidän viimeinen lapsi.

Kamalasti on ollut juttua täällä monista erilaisista asioista. Ensinnäkin osanotot menetyksen kokeneille, vähän sellaista itsekin vielä tässä pelkään tottapuhuakseni, mutta yritän olla ajattelematta.

Testeistä on ollut juttua: itse tein vain yhden testin, ja siitä kyllä saman tien löi päälle sellaiset oireet, että eipä ollut epäilystäkään siitä, että jotain raskauteen viittaavaa oli käynnistynyt: kokoaikainen kuvotus, vilunväreet, väsymys, päänsärky (kun kahvia ei voi juoda), itkuherkkyys, mitähän vielä... No yleinen alakuloisuus, taas sitä miettii syntyjä syviä hormonihöyryissään . Mielitekoja menee ja tulee: yksi päivä teki mieli mansikkahilloa ja kermavaahtoa, toisena päivänä suklaata ja salmiakkia. Tällä hetkellä onkin sitten vähän terveellisemmät mieliteot (onneksi): kurkkua, salaattia, viinirypäleitä, kivennäisvettä.

Aiemmista synnytyksistä: minulla on onni ollut saada kokea mukavat kolme synnytystä. Ensimmäinen käynnistettiin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa lapsivesien mentyä. Synnytyksen kesto oli 6 h avautumisvaihetta ja 1 h ponnistusvaihetta. Sain epiduraalin, mikä vei käytännössä kyllä kivut pois kokonaan. Toinen käynnistyi itsestään viikko ennen laskettua aikaa, kesti 3 h + 3 min. Taisin ehtiä kohdunkaulapuudutuksen saada vähän ennen ponnistusta. Kivulias oli, mutta nopeasti ohi. Kolmas käynnistyi vihdoin itsestään rv 41+5!!! ja tässä ehdottomasti pahinta oli tuo yliajalla odottelu - siinä meinasi hermot kyllä mennä, ja ajattelin, ettei tää synny koskaan. Kun se sitten käynnistyi niin avautumista kesti pari tuntia ja ponnisteltiin kymmenisen minuuttia. Ilokaasua hengittelin kivunlievitykseksi. Minulla ei ole tullut repeämiä synnytyksistä, joten tikkejä ei ole ommeltu. Voisin sanoa, että viimeinen synnytys oli jo melkein "ihana"

Me ei ole kerrottu tästä raskaudesta vielä kenellekään. Ei edes isoille lapsille. Yritetään pitää salassa mahdollisimman kauan, mikä tulee olemaan hankalaa, kun maha on turvoksissa jo nyt! :O

Tsemppiä kaikille!

OnniIines 6+3

 

on tosiaan paljon taas tekstiä kertyny, ei perässä pysy...tässä opiskelut ynnä muut niin ei kerkeä käydä täällä niin usein. Täällä ei ole lainkaan mitään oireita muuta kun rinnat on aika arat...ihan hyvä vaan että ei ole paljoa oireita niin jaksaa olla tunnilla mukana ja puuhata pojan kanssa. Kun osa epäilee että onko siellä mahassa ketään jos ei ole oireita...kyllä itelläkin välillä mietityttää se, mutta pojan aikaan oli aika lailla sama. Tää aika ei kyllä tunnu juoksevan ei sitten yhtään...neuvola ois onneks ensi viikolla niin yksi etappi lähempänä ultraa

 

Tikimi, toivotaan et pahoinvointi ja oksentaminen helpottaa pian. Mulla on menny silleen et ekasta oli vaan johonkin 12+ viikolle, sit toisesta puolenvälin tienoille ja kolmannesta oksensin vielä synnyttämään mennessäkin ennen kuin loppu. Ja se oli kokoaikaista eikä siihen auttanut oikein mikään. Teki mieli tintata hyväntahtoisia neuvojia jotka ohjeisti syömään jotain pientä usein, hah! Mä totesin et parasta on vaan syödä jotain joka maistuu suht samalta takaisin tullessaan kuin sisäänmennessään eli esim. jäätelöä, mustikkakiisseliä, yms. mössöruokaa. Ehdottomasti ei mitään ruisleipää tai riisiä tai muutakaan sellaista joka ei pehmene nopeesti. Kahdessa edellisessä on mennyt ruokatorvi sen verran heikolle hapelle et oon alkanu oksentaan verta :/ Nyt toivon et pääsis helpommalla! Niin ja juoda kannattaa oksentamisen välissä ja yrittää syödä ees jotain vaikka se tuliskin takaisin sillä pelkkien mahanesteiden oksentaminen on kurjinta.

 

Voi aivan ihanaa. Mä kävin varhaisultrassa tänään ja siellä se pikkunen köllötteli kaikessa rauhassa. Ja pikkunen sydän siellä sykki kovasti. :heart: :heart: :heart: Ihan itku pääsi pikkusta katsoessa. 15mm pitkä oli eli vastas 7+6, mut mennään silti vielä sillä 7+4 mikä on kuukautisista laskettu. Huomenna sitten pitääkin soitella ja varata aika np-ultraan.

Korvatuntemuksista, niin ehkä mullakin sitten niitä oli sillon alussa, tosin en ihan vielä sillon tiennyt olevani raskaana, kun korva oli tukossa. Kävin tuolloin lääkärissäkin sitä näyttämässä, kun mulla on taipumusta korvatulehduksiin. Lääkäri anto sillon antibioottikuurin, kun näytti et välikorvassa vois olla märkää. Mut loppujen lopuks en mä tiiä auttoko se antibiootti siihen kunnolla, kun kuurin jälkeenkin korva oli jonkin aikaa lukossa. Mut nyt on taas ihan "normaali" ollu.

Ja onnea kaikille uusille plussanneille! :flower:

Tiiti* 7+4 :heart:

 

Siis mitä ihmettä, kuinka ihmisiä oikein synnytyslaitoksissa kohdellaan! Miten voi käskeä naista olemaan metelöimättä ettei muut synnyttäjät häiriinny :O Itse varmaan karjuisin kuin keihäänheittäjä, kun H-hetki on käsillä, siinä ei hyssyttelyt auta.

Mulle tämä on neljäs raskaus, mutta ehkä nyt ensimmäinen joka oikeasti kestää täydet 9kk (lupaavasti on alkanut ainakin). Silloin kohdunulkoista odottaessani kävin neuvolalääkärin ultrattavana. En vielä tiennyt että oli kohdunulkoinen, istukka oli kiinnittynyt kohdunkaulaan ja kohdussa näkyi kasvava alkio sydämenlyönteineen!

Tutkimus meni ihan oudosti. Olin ottanut mieheni mukaan. Lääkäri sanoi että tämä tehdään yleensä ihan vain asiakkaan ja lääkärin kesken, ettei ulkopuolisia mukaan. Minä siihen että kyllä minun mielestäni lapsen isällä on oikeus nähdä tämä! No lääkäri sanoi että tehdään ensin sisätutkimus ja sitten ultra, voisiko isä poistua ja tulla sitten takaisin. Vaan kuinkas kävikään - hän alkoikin heti ultraamaan! Tajusin sen vasta kun monitorissa näkyi pieni nyytti ja sykkivä sydän, että eihän tämä mikään sisätutkimus enää ole. Ehdin onneksi hihkaista miehen takaisin ennen kuin ultraus oli ohi.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri hätisti meidät ulos, eikä antanut edes uä-kuvasta kopiota mukaan. Muutama viikko myöhemmin alkoikin keskenmeno ja NKL:n lääkäri ihmetteli, kuinka neuvolassa ei huomattu kohdunulkoista jo aiemmin. Tuo kaikki jäi todella kaivelemaan, joten olen tässä raskaudessa päättänyt vahtia omia oikeuksiani raskaana olevan naisen raivolla. Meitä poljetaan niin helposti, kun olemme muutenkin haavoittuvassa tilassa ja hämmentyneitä.

Kun jouduin kohdunulkoisen km:n takia makaamaan sairaalassa, mieheni kävi joka päivä pitämässä minulle seuraa jopa vierailuaikojen ulkopuolella, eikä häntä häädetty missään vaiheessa. Siinä mielessä meillä oli ihan mahtavat ja empaattiset hoitajat.

Tilannepäivitystä: kuvotus tuntuu kasvavan eksponentiaalisesti joka päivä, ja pelkään että joudun vielä oikeasti oksentamaan. Helpotusta oloon tuo teehen pilkottu inkivääri, sekä inkiväärijuuren ja koirantassujen(!) nuuhkiminen

Te kaikki joilla on turvotusta: itse olen välttänyt vaaleaa leipää, ja se tuntuu auttavan, vatsa ei ole yhtään turvoksissa vaikka muuten ilmavaivoja molemmissa päissä riittää...

 

Nuppunappi eikö olekin ärsyttävää kun tuputetaan neuvoja raskauspahoinvointiin... Mutta siis kaiken huippu oli se minun neuvolälääkärini (ehkä +30w,mies) maanantaina, kun se sanoi että täytyy syödä moni puolisesti vaikka olisi kuinka paha olo, siihen sanoin että olen kyllä yrittänyt, mutta kun ei saa nieltyä, niin väliinhän se jää sitten... Tähän lääkäri sanoi että EI PIDÄ YRITTÄÄ VAAN TÄYTYY SYÖDÄ!! Oikein korotti ääntään kun sen sanoi, siinä oli itsellä pidätteleminen kun kolme lasta olen jo kantanut ja helvetinmoiset olot ollut jokaisesta ja todellakaan ole voinut syödä kaikkea kun laatta lentää muuten. Meinasin kysyä siltä että meetkö opettamaan isääskin naimaan??? Täytyy kyllä sanoa että sääliksi käy sitä naista joka tuon miehen kanssa lapsen tekee, ero taitaa tulla jo odotusaikana...
Mua niin suututtaa vieläkin

Mutta jaksuja kaikille ketkä pahanolon kanssa painii, kyllä se sitten toukokuussa viimeistään helpottaa...

Omaa napaa paha olo on ja jatkuu, pieniä hetkiä on ollut että on ollut parempi olo. Turvottaa ja ilmaa on suolisto täynnä. Närästää iltaisin, paras ystäväni on rennie, närästys voi kyllä johtua huonosta ruokavaliosta, olen normaalistikin sellainen ruokavammainen, että täytyy tarkkaan katsoa mitä suuhunsa laittaa.
Kamalasti pelottaa keskenmeno ja tuulimunaraskaus, niitä on niin useilla ollut. Varasin ajan ultraan sairaalalle, joka on VASTA 19.10, aluksi mietin että en mene alkuraskauden ultraan, varasin jo ajan mutta peruin sen, tänään varasin uuden ajan ja se on nyt sitten torstaina
tekonimeä ei vielä ole, edellinen oli Muhku ja neiti oli Muhku vielä pitkän aikaa ?

7+4

 

Heippa kaikille, saanko liittyä mukaan? Mukavan aktiiviselta vaikuttaa porukka täällä, pitää lukaista ketju läpi kun ehtii.
Vaikka varovaisena olenkin vielä tämän asian suhteen.. Kaksi testiä tehty ja plussattu tänään, nyt kp 30/28 ja laskurin mukaan rv 4+1 :heart: Digitesti tehtävä vielä varmistukseksi ja varmaan muutama liuskatestikin..
Tosiaan ensimmäisestä yrityskierrosta saatiin tällainen tulos. Pitää vaan toivoa että pikkuinen pysyy matkassa, ei pidä pitää mitään itsestään selvyytenä kun näin alussa ollaan...
Testin tulos ei oikeastaan edes yllättänyt, jotenkin jo pari päivää sitten oli "semmoinen" tunne. Outoja nippailuja mahasta ja varsinkin kun sitä kesti kolme päivää eli ei mennyt ihan menkkojen piikkiin. Nyt on edelleen menkkamaisia kipuja ja maha kauheen pingottunut. Jostain on tullut myös ajoittainen vihlova rintakipu Lämmöt 36.5 kun normaalisti on n. 35.
Oliskohan syytä kohta varata aika neuvolaan?
Nibsu / 25v / 1. / Kys

Niin ja l.a. 27.5.2012

 

puputyttö törkeä on sunkin neuvolalääkäri ollut ultrassa, luulisi että on jokaisen oma asia ketä haluaa paikalle, vaikka koko suku jos siltä tuntuu...

 

Oireista sen verran että tänne on rantautunut muutama päivä sitten huono-olo...ei siis oksennukseen asti mene vaikka yökin kylläkin joitain hajuja ja makuja...etova olo kestää aamusta ilta-päivään saakka ja sinä aikana en pysty juuri mitään syömään tai juomaan

Voitte vaan kuvitella sitten iltapäivästä kun oksettava olo helpottaa että onko nälkä ja tuleeko syötyä kaikkea enemmän tai vähemmän terveellistä ...eli ei kun pannukakun tekoon

Pilvilinna ja Nyytti 4+5

 

Mä en tiedä et onko tällä oikeesti vaikutusta mut ekaa kertaa oon syönyt foolihappoa jo ennen kun tulin raskaaksi ja nytkin joka päivä reilun annoksen ja tuntuu että pahoinvointi ei oo ollenkaan (ainakaan vielä) niin pahaa mihin olin valmistautunut. Muistan et kun ootin esikoista niin neuvolasta suosittelivat pahoinvointiin mutta silloin se loppuikin jo viikolla 12 niin ei sit tullut koitettua ja unohdin asian. Tosin mulla on tänään menkkojen mukaan vasta se 4+2 että tässähän on mainiosti aikaa vielä oksennuspainajaisen räjähtää päälle.. Mutta oon valmistautunut

 

Kysyin lääkäriltäni, mitä voi tehä jos on kova pahoinvointi ja hän kirjoitti mulle yhen lääkkeen nimen mitä voi ottaa pahoinvointiin. Menin sitten apteekkiin hakeen tätä lääkettä jos tulee tarvetta. Siellä kysyttiin olenko raskaana ja sanoivat että mulle ei käy kapselit vaan se lääke pitää ottaa peräpuikkoina :O

Onko muuten joku lentänyt/matkustanut raskaana? Miten on mennyt? Me ollaan reissussa kun olen viikoilla 12-15 ja myöhemmin jossain vaiheessa haluaisin lentää Suomessa käymään.

 

Olettepa olleet ahkeria kirjoittajia Ei meinaa perässä pysyä!

Olitte keskustelleet töissä/kotona olemisesta. Palasin reilu vuosi sitten takaisin töihin. On se melkoisen rankkaa yhdistää pikkulapsiaika ja työnteko. Tuntuu ettei mitään ehdi tekemään kunnolla. Palasin töihin esikon ollessa noin vuoden vanha, isi tosin jäi kotiin hoitamaan joten ei tarvinnut laittaa hoitoon. Viimeinen vuosi on ollut töissä ihan yhtä hullunmyllyä. Jos kaikki menee hyvin ja jään keväällä äippälomalle, niin olisi ehkä sopiva paikka miettiä mitä sitä elämältä haluaa.... Joo siis työ on mielenkiintoinen, mutta sitä on liikaa.

Hurjia synnytystarinoita ollut :O Meillä meni käynnistykseen rv42+1 (jäin tosin suppareiden takia saikulle jo rv30). Ensin synnytys ei meinannut käynnistyä, mutta sitten kun käynnistyi, niin käynnistyi ihan todenteolla :O Eli rytinällä mentiin. Sairaalaan oli iskenut sulku päälle, ruuhkaisin päivä koko vuoteen. Kivut yltyivät tosi nopsaan suunnilleen yhtäjaksoiseen supistukseen (okei oli kai siinä vähän väliä, mutta ei kyllä ihan kauheesti) ja tuntui että henki lähtee. Kaikki synnytyssalit oli varattuja, joten epiduraaliakaan ei saatu heti laitettua. Siinä vaiheessa kun päästiin synnytyssaliin ja epiduraalikin saatiin laitettua, niiin lääkäri totesi että ollaan 9cm auki Eli reilussa tunnissa 3-9cm. Ponnistus menikin sitten kivuttomammin kun epiduraali vaikutti vielä. Synnytyksessä tehtiin eppari vaikka ponnistus kesti hurjat 7cm. Varmaan sen takia kun tyttelillä oli napanuora kaulan ympärillä.

Digitesti näytti tänään Raskaana 2-3 :heart: Jei jei jee Varasin alkuraskauden ultran ja se on parin viikon päästä. Voi kunpa aika kuluisi nopsaan Oloja: etomisen ja palelun lisäksi olen heräillyt aika paljon öisin. Varmaan osittain sen takia ja tietty ihan raskauden takia väsyttää :O Teki meinaan tiukkaa istua paltsuissa, kun tekin mieli vaan käpertyä johonkin nukkumaan Miten voikaan nämä ekat päivät kulua näin hitaasti.... menisi nyt muutama viikko äkkiä.

Lentämisestä... En lentänyt esikon aikana. Matka oli varattu ja maksettu siihen rv23 tienoille. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että älä lennä (suppareiden takia). Nyt on kuukauden päästä kotimaanlento ja juurikin viikojen 12-14 tienoilla ulkomaan matka. Jännittää hieman miten lennot sujuu, varsinkin kun esikoinen (pikku uhmis) on samalla lennolla Että mielellään kuullaan kanssa kokemuksia!

Harmittaa kun esikoisen odotuksesta en kirjoitellut odotuspäiväkirjaa taikka palstaillut. Nyt olisi niin kiva lukea niitä alkuraskauden juttuja. Vaikka esikko on vasta 2v, niin tuntuu että on unohtanut puolet.

Nöhvi 4+6

 

Tiuku Tuikkunen kolme tyttöä ennestään ja jokainen raskaus mennyt täsmälleen samalla kaavalla, pahoinvointi todella karsea alusta loppuun asti, hirveä metallinen maku suussa varsinkin kielen takaosassa (tod näk se aiheutti suurimman osan pahasta olosta, koska ruoka maistui ihan käsittämättömän pahalla), ei ollut mitään finnejä, eikä rasvoittunut hiukset. Hajut oksettivat, etenkin punainen liha, hampaiden pesu lähes toivotonta. Ei ruokahimoja, mahan muoto eteenpäin kaikissa, moni veikkasi tuon perusteella poikaa, mutta tyttöjä tuli

Tällä hetkellä, hiukset koko ajan likaisen oloiset (yök!!), pahoinvointi on hallitseva ja häiritsevä, mutta erilaista kuitenkin. Metallinen maku tulee kielen alle silloin kun sylkeä erittyy pahoinvoinnin vuoksi, hyviä hetkiä mahtuu myös päivään, kun saa huilata, tyttöjen kohdalla ei ollut näin. Poikaolo on, mutta saa nyt nähdä mitä tuleman pitää, jos päästään loppuun asti

 

Synnytyksistä: minulla takana viisi erilaista synnytystä ja saanutkin erilaista kohtelua. Mutta viimeisin synnytys painui mieleeni niin ihana tapahtumana, että jos kaikki synnytykset olisi samanlaisia, niin minulla olis varmaan 20 lasta
Yleensä en ole saanut supistuksiin kuin ilokaasua, josta toisinaan tullut pahaolo. Ponnistusvaiheessa olen ollut niin uupunut, etten ole jaksanut ponnistaa täysillä ja ponnistus menee aina alkuun "päähän", eli saan hartioihin ja kasvoille verenpurkaantumia. Aina olen pelännyt ponnistusvaihetta, kun tuntuu etten sitä osaa ja ei vaan jaksa. Viidennen odotuksessa puhuin tästä pelosta neuvolassa. Pääsin synnytyspelko polille. Siellä oli aivan ihana kätilö, jonka kanssa tehtiin suunnitelma ja mietittiin eri ponnistusasentoja (aina olen joutunut ponnistamaan selälteen maaten, josta kätilöt nostaneet ylävartaloani tilanteen mukaan pystyyn).
Nyt synnytys meni täysin käsikirjoituksen mukaan, kun kaikki oli kirjattu ylös. Kärsin ensimmäisen kunnon supistuksen (niin raju, että suihkussa olessani jalat lähti alta). Kätilö talutti minut sängylle, jossa aloin imeä hullunlailla ilokaasua. Samalla minulle laitettiin (ensimmäisen kerran) epiduraalipuudute (olin toivonut sitä) ja kun se alkoi vaikuttaa, en tuntenut enää yhtään kipua. Reilun tunnin surffailin netissä, lähinnä tein tilannepäivityksiä faceen. Käyrältä näin että supisteli, mutta en tuntenut kipua. Kun taas aloin tuntea kipua, niin kätilö soitti lääkärin paikalle, että hän lisäisi puudutetta, vaan olinkin jo täysin auki ja pääsin ponnistamaan (koskaan en itse tunnista ponnistusvaihetta(?)) Nyt oli voimaa ponnistaa ja kätilö neuvoi ihanasti, että kun tottelen häntä, niin vältytään repeilyiltä ja viilloilta. No ponnistin ja kun tuntu pahimmalta, että ois tehnyt mieli oikeasti ponnistaa, niin kätilö kielsi, käski oleen ponnistamatta. Lapsi valui omalla painolla ulos (kun päätä oli tietyn verran näkyvissä, loppu pään tuli siis omalla painollaan) Se vaihe oli aivan kamala, teki sairaan kipeetä ja tuntui että hetki kesti ikuisuuden, mutta oikeasti, en revennyt yhtään, eikä tarvinnut tehdä viiltoa! Ei yhtään ainutta tikkiä siis alapäähän suihkutettavaksi! Ensimmäisen kerran pääsin heti istumaan synnytyksen jälkeen ja se vaikutti tosi paljon muuhunkin palautumiseen, kun ei ollut alapää kipeenä.
Minulle jäi niin ihanat muistot tuosta kätilöstä ja synnytyksestä, että toivon että tämä sama kätilö olisi edelleen töissä KYS:llä.

 

Mulla oli pojan odotuksen kohdalla ihan sellainen olokin koko ajan että poika tulee...moni sanoi silloin että ihan tyttö maha. Ei tullut linea negraa, vaikka moni sanoo että jos poika tulee niin silloin tulisi se viiva mahaan. näitä tarinoitahan riittää...mulla jotenkin vahva poika olo jatkuu, kun sama on "oireet" eli oikeastaan mitättömät. Mutta tervetullut on kumpi vaan, vaikka tuo tyttö tietysti ois ihana pojan jälkeen. Jos poika tulee niin sitten ei tarvitse ostaa paljon mitään uutta.

 

Poika/tyttö asiasta, esikoisen kanssa oli pahoinvointia ekat3kk, ei muita oireita, nyt ei pahoinvointia olenkaan, vaan sitä huimausta. Ei finnejä, turvotusta, närästystä tms. Suomessa usein kuullut että tyttöjen kanssa pahoinvointia, täällä menee sitten toisinpäin, eli poikien kanssa pahoinvointia...

itselläni ei ole tyttö/poikaoloa, nimiä miettinyt kummallekin ja tytölle löydettäis nimi, joten jospa sieltä tulis tyttö niin ei tarttis miettiä sitäkään enää. Isoveljen nimi on Mathias.

Tänään meille tulee mummi (eli äitini) suomesta pariksi viikoksi "lomailemaan", pääasiassa siis viettämään aikaa M.n kanssa.

Lentämisestä, en ole lentänyt raskaana, mutta joulukuun alla olisi tarkoitus tulla kaksin Mathiaksen kanssa suomeen isomummun 80-v. Synttäreille. Toki pitää katsoa Mikä vointi on, ja varsinkin jos tämä huimaus ei lopu, taitaa jäädä reissu väliin. Mutta siihen on vielä aikaa... Mukavaa keskiviikkoa kaikille!!!

 

Tyttö tai poikaolosta: Mullakin sellainen fiilis että poika ois tulossa...noh en tiedä jotenkin vaan samanlainen olo kun viime vuoden pojan raskaudessa

En ole myöskään lentänyt raskaana eikä varmaan tuu kyllä nytkään niin tehtyä

Synnytyksistä sen verran että mulla niitä takana 4 ja kaikki kyllä niiiiin erilaisia Viimeisin viime vuonna ja mentiin sairaalaan niin että mulla paikat jo reilun 6cm auki itse vielä ajoin autoa Sairaalassa kärvistelin reilun tunnin kun poika oli maailmassa alle minutin ponnistuksella kolme tikkiä laitettiin eli hyvin pieni repeämä...poika kuitenkin liki 4kg...nuo loput 4cm siis aukesi todellakin alle tunnissa ja en ehtinyt saamaan mitään muuta kun pudendaalipuudutuksen...oikein hyvät fiilikset jäi kaikin puolin ja synnytys oli ehdottomasti helpoin kaikista neljästä vaikka vauva suurin...kätilö sanoikin että yleensä isompien vauvojen kohdalla ponnistus on helpompaa ja vauvan laskeutuminen sillä isompi kokoisella vauvalla on itsellä enemmän voimaa hoitaa ns "oma osuutensa" ja tuo tuli kyllä todistettua...vauva todellakin tuli vauhdilla ulos

Ihanaa päivän jatkoa kaikille =)

Pilvilinna74 ja Nyytti 4+6 :heart:

 

Minulla on jotenkin poikaolo. On niin paljon yhtäläisyyksiä kuin esikoista odottaessa. Todella pahaa oloa ja finnijä, vaikka finneistä sanotaan kyllä liittyvän tyttö raskauteen. Tyttöhän vie äidin kauneuden En kyllä enään kunnolla muista noita alkuraskauden oireita. Mahasta en muista sanottiinko sen menevän mihin suuntaan niin on tyttö/ poika, mutta meillä on minun mummo joka kerta mahasta osannut sanoa sukupuolen ja aina mennyt oikein! Millään ei jaksaisi odottaa, että saa tietää kumpi sieltä tulee.

En ole itse raskaus aikana lentänyt joten siihen en osaa ottaa kantaa. Olen vain ymmärtänyt että se olisi aivan turvallista.

Itsekin olen sitä mieltä että kyllä itse oman kehonsa tuntee. Minullakin jokaisessa raskaudessa sanottu ettei se vielä hetkeen synny. Kuten esikoisesta sanottiin tasan 38 viikolla niin ettei ainakaan pariin viikkoon. Itse kyllä tiesin että poika tulee viikon sisällä. Poikahan syntyi 38+6. Toista odottaessa sanottiin että menee reilusti yli lasketun ajan ja itse jotenkin vain tiesin ettei. Tyttö syntyi tasan 40. Kolmannessa lääkärit oli varmoja että joudutaan käynnistämään ja käynnistys varattii 42+ viikolle, silloinkin tiesin ettei sinne mennä, tyttö syntyi 41+2.

Pitäisiköhän näitä tyttö/poika oloja jo merkkaamaan ylös tuonne listaa?

 

Tiivi-Taavi eikös se mene niin että tyttömaha leviää sivuille ja poikamaha on suoraan edessä eli takaapäin ei erota raskautta?

Mielestäni tyttö/poikaolot voisi merkata listaan

 

Heippa vain kaikille!


Haluaisin liittyä mukaan jengiin ja tietoni ovat:

tiuhti2013/26v/2./OYS/tyttöolo, vaikka poika sieltä varmaan tulee, kun miehen suvussa on vain poikia! Esikoinen on poika, 1v 4kk.

Niin ja laskettu aika on 17.5. näillä näkymin, jos ultrassa muuttuu niin ilmoitan sitten uuden päivän.

Pahoinvointi ja väsymys(uupumus) ovat hallitsevat oireet, toi pahoinvointi on pahinta, kun tuntuu että koko ajan pitää jotain syödä tai alkaa yököttää ja närästää kovin.. Pojasta oli sama ja loppu ku seinään kun 13. vko alkoi, jospa nytkään ei kestäisi pidempään! Tietyt ruuat yököttää suunnattomasti ja hajut voimakkaita. Vessassa saa ravata useammin ja naama kukkii.

Odotan niin sitä keskiraskautta ja toki sitä kun lapsi sitten syntyy ja pääsee tositoimiin, tää alku on vaan niin tympeetä, kun olo on niin huono ja pitäisi jaksaa pojan kanssa kotona pitkät päivät touhuta kaksin ja toki käydään avoimessa päiväkodissa, puistoissa yms. mutta ei voi vain olla ja maata... No eipähän pitäis ainakaan paljoa ylimääräistä painoa tulla! Viime raskaudesta tuli yhteensä 15kg ja kaikki lähti ja enemmänkin todella nopeasti parissa kuukaudessa.. toivottavasti nyt käy samoin!

-Emppu & Tiuhti 5+5-

 

Nyt on taas erikoista omaa napaa.. Niinkuin täällä silloin kerroinkin, että mun eka aika neuvolaan olikin eri paikassa tapahtuva ultra. No eikun paranee. Justiisa soitti neuvolantäti ja sanoi, että tämän päivän ensimmäinen neuvola pitäisi perua! Itkuksihan se meni.. Vähän tunteet pinnassa. Kiva kun minä ja ukko oltiin saatu työkuviot selväks, että molemmilla on tänään lyhyt päivä ja suoraan neuvolaan.
No sit se sano, että koettaa tyrkätä meidät jollekkin muulle ja soittaa kohta. Just soitti ja ottaakin meidät tänään. Muuten ois menny viikolle 40 asti.

Tympäsee, kun tuo aika varattiin jo monta viikkoo sitten ja sit se oiskin peruuntunut samana päivänä!

Että semmosta täällä tänään. Illalla ehkä vähän positiivisempaa asiaa. Ainakin olen onnellinen, kun se meidän neuvola aika pysyikin. <3

 

Neuvolassa kävin eilen, kaikki ok Ei kuunnellut sydänääniä, vähän harmitti Edellisessä paikassa missä asuttiin niin kuunneltiin aina ekalla kerralla ja hyvin kuului. No, ens kerralla sitten, joka on kyllä vasta 15 viikolla. Kuinka usein teillä muilla on neuvoloita??

Seuraava on sitten se np-ultra josta tulee aika kotiin postissa, se ajoittuu sinne 12 viikon tietämille. Sitä odotellessa

Mulla on poikaolo tästä raskaudesta. Tytöistä raskausaika on ollut erilainen sen puoleen että heistä ei oo ollu lainkaan pahoinvointia. Tästä on sitten niidenkin edestä. Mulla on ollu tytöistä kyllä sellanen maha joka ei oo näkynyt takaa, eli poikamaha toisin sanoen Tyttö ja poikaolot vois kyllä merkata listaan Mulla on ollu tytöistä linea negrat.

Omaa oloa: Väsyttää. Jospa nyt alkais helpottamaan kun sitä thyroxinia käskettiin nostaa se 0,25 mikrogrammaa. Pahaa oloakin on, se menee aalloittain ja se tulee yleensä iltapäivällä tai sitten niin jos en ole muistanut hetkeen syödä jotain. Ilmavaivoja on ihan hirveesti! Ja jotain pieniä alamasuvihlontoja, kai se kohtu siellä kasvaa. muuten olo on ihan ok, kun muistaa vaan tosiaan syödä tarpeeksi usein jotain ja mennä illalla ajoissa nukkumaan.

-LillaVe<3 ja pikku 7+3

 

heips, missä vaiheessa teillä on alkanut pahoinvointi? Minulla raskaus vielä todella alussa 4+6. Oireena ainoastaan turvotus ja ilta-aikainen armoton väsymys. Kuukautiskipuja on todella paljon. Ilman tietysti niitä kuukautisia. Vähän tämä niukkaoireisuus pelottaa. Onkohan siellä sittenkään mitään elämään aluillaaa.. Minulla ennestään kolme lasta ja jotenkin muistelen oireiden ilmaantuneen nopeammin.

 

LillaVe<3 :n kysymykseen lisäys: Mitä teille on tehty ekalla neuvolakerralla? Sain ajan lokakuun puoleenväliin (tuolloin 9. vk), mutta en tajunnut puhelimessa tarkemmin kysyä mitä siellä on ohjelmassa ja kannattaako mies ottaa mukaan. Tosiaan eka raskaus, eli kaikki on uutta ja jännää.

Mulla on ihmeen luottavainen olo tän raskauden suhteen, että kaikki menee hyvin. Uusia oireita on ilmennyt närästyksen, etovan olon ja rintojen herkkyyden rinnalle: Sain eilen kauhean itkukohtauksen, joka ei ottanut loppuakseen:ashamed:, tietty ilman mitään syytä... Jos näin jatkuu, niin käy kyllä miestä sääli Onko muilla vastaavia?

Onnea kaikille, jotka on saanut jo hyviä ultrauutisia! Tuntuu, että itsellä on siihen aikaa vuosia, mulla kun toi la on siis ihan toukokuun lopussa. Nyt koiruuden kanssa katsomaan löytyykö sieniä!

 

formartha minulla se paha olo tuli suht lievänä kuudennella viikolla ja pahana iski sitten 6+4

Hui, huomenna on se ultra, jännittää ja pelottaa jos siellä ei olekaan mitään :/

7+5