TOUKOKUUN TOIVOTUT helmikuussa

Mymmelis: Ensinnäkin, voisin lähettää täältä sulle tuota verenpainetta, sitä kun löytyy vaikka muille jakaa. Tänä aamuna mittasin 148/99...Pirullinen "perintö" tuolta äidin puolelta. Mikään muu ei auta kuin lääkkeet (en polta, ei ylipainoa, syön mielestäni ihan terveellisesti jne) Eli mulla trosiaan olis varaa antaa tuota painetta pois :LOL: Niin ja meillä kanssa tuo pikkuinen on pääsääntöisesti poikittain, pää aina tuolla vasemmassa kyljessä. Maha näyttää välillä sammakon suulta kun pieni oikoo itseään ja masu venyy sivuttaissuunnassa.

Ja mitä tuohon Meille Tuli Vauva-ohjelmasta. Katsoin yhden jakson enkä toista enään kykene katsomaan. Musta tuollainen ohjelma on turha, eikö ihmisillä ole muuta tekemistä kuin valittaa televisiossa kuinka kurjaa lapsiarki on?? Esikoista odotan, mutta jotenkin kuvittelen että elämä lapsen kanssa on "samanlaista" kuin elämä noin muutenkin. Välillä on onnellista ja ihana ja välistä vähemmän, ylä- ja alamäkeä. Kokonaisuutenaan elämä on kuitenkin ihan mukavaa ja ihanaa ja niin on varmasti elämä vauvankin kanssa. Ihminen sopeutuu. Ehkäpä tuollainen ohjelma on tarkoitettu ruusunpunaiset lasit päässä kulkeville ihmisille herättämään pilvilinnoista, ihminen joka ajattelee maalaisjärjellä tuskin tuosta mitään kostuu... No nää on näitä mun mielipiteitä. Mä esimerkiksi pidä hyvänä komediana noita Häähullu-ohjelmia joita pursuaa telkasta. Ei se naimisiinmeno voi olla niin hankalaa...unohtuisikohan ihmisiltä se perimmäinen tarkoitus =)
 
Terppa!

Tervetuloa äitiliinille

Tuosta vauva-ohjelmasta vielä sen verran, että ei se ruikutus ole siinä se pointti, vaan se synnytys tapahtuma. Miten ihanaa on se pikku käärö saada siihen vierelle...

Katrinainen: Ajattele vaan itseäsi ja vauvaa. Älä tunne huonoa omaatuntoa töistä. Itse huomasin, että ei siitä kultamitalia saa, jos puoliväkisin kärvistelee tuskissaan töissä. Oma ja vauvan vointi on nyt tärkeintä!! Kävin muuten just neuvolassa ja lääkärissä, jossa lääkäri kertoi issiaksesta, että se voi tehdä sellaisenkin oireen, että jalkaa alkaa halvaamaan. Lisäksi jos pääsee pahaksi, niin voi alkaa tulla pidätysvaikeuksia pissan ja kakan kanssa, ei kiva :eek: Se olisi tosi kamalaa!!! Äippä ja vauva käyttää pampersia, että silleen...

(.) Tosiaan kävin lääkärillä ja neuvolassa. Sairausloma jatkuu tällä erää ainakin ensi viikon loppuun. Otettiin valkovuodosta hiiva, jonka tuloksia voi kysellä perjantaina. On ollut hieman oireita, niin ottivat bakteeri- ja hiivanäytteet. Sokeri oli +2, joten aamulla pitää ottaa paastosta uusi näyte. Sf 27, eli keskikäyrillä mennään. Hb 117, joten lisää rautaa kehiin. Pikku Päikkäri on ilmeisesti kääntynyt raivotarjontaan, mikä kummastuttaa minua, koska se pääsee jotenkin edelleenkin terrorisoimaan mun pissarakkoa. Jospa se pikku ilkiö käyttää nyrkkejään... :/ Tästä lähtien käydään neuvolassa kahden viikon välein.

Päikkäri ja sen äiti 30+3
 
Huomenta =)

Tai onhan täs jo muutama tunti töitä paiskittu.

Noista elämän kurjuuden valittajista: ovat varmasti niitä joille ei ylensäkään mikään ole hyvin eivätkä tunne sanoja positiivinen ajattelu.

Samaan katekoriaan laitan ne naiset jotka haluavat retostella ja mielummin vielä liioitella kuinka karmeita heidän synnytyksensä ovat olleet. Mulla ei noille ihmisille irtoa sympatiaa varsinkin, jos niitä selitetään esikoistaan odottaville. Sit kun ne ottaa kaikki todresti niin jonot pelkopolilla lisääntyy ja aletaan haluamaan sektiota, kun alatie synnytys on niin kamalaa ja kivuliasta.

Synnyttiväthän ne esi-äitimmekin ilman puudutuksia jne saunanlauteille.

Äh, tämä meni taas tällaiseksi paasaamiseksi, mutta kun kerta ärsyttää niin ärsyttää.

Kerron kyllä mielelläni muille synnytys kokemuksistani, mutta en halua niihin mitään kauheuksia lisätä varsinkaan, jos keskustelu kumppani ei ole itse vielä koskaan synnyttänyt.

Taitaa olla aika siirtyä töiden pariin rauhoittumaan =)

Jossu & Hemuli 27+1
 
Jossu-71 Mä olen kanssa välillä ihan "raivoissani" noiden kauhu kertomusten kanssa ja tosiaan tuntuu että varsinkin ensi synnyttäjille kerrotaan vaan niitä. Sekä minä että mies, odotettiin että edessä on vähintäänkin teurastus kun tuota esikkoa odotettiin. :ashamed: |O Sitten kun tyttö oli syntynyt niin miehen kanssa oltiin ihan :eek: että tässäkö tämä nyt oli.

Toki joillain menee kaikki paremmin kun toisilla, mutta tosiaan mulla on vaan koko synnytyksestä positiivisia kokemuksia ja hyvillä mielin menen toista vauvaa hakemaan. :heart:

mä käväisin kanssa eilen neuvolassa ja siltä osin kaikki hyvin.
Pissa oli puhdas, paineet 106/70, Hb:tä ei tällä kertaa katsottu, vauveliaisen sykkeet paukutteli 140 tienoilla (ihan samoja lukemia tulee kun esikkoa odotellessa) Siinä sitten kun kävin pötkötelemään noita sydänäänien kuuntelua varten, täm meidän piupau otti ja heitti itsensä raivotilaan. :D Kaverin jalkapohjaakin saatiin terkan kanssa kutitella...tuntui todella selkeästi tuossa kylkiluiden alla.
Tuon kiepautuksen ansiosta sf-mittakin putosi sitten viime kerran....viimeksi oli 31cm ja nyt sitten 30cm...pääsin sietä omalta käyrältä takaisin yläkäyrälle. :LOL:

Seuraava käynti jälleen 2 viikon kuluttua sitten.

Tuosta meille tuli vauva-ohjelmasta kun on keskusteltu, niin itse sitä katson melkeinpä joka kerta....vaikka siinä onkin paljon olematonta ruikutusta niin jollain tapaa se on myös hyvin ihana...onhan pienet vastasyntyneet aina niin :heart:

Liro ja piu pau papu rv 30
 
hyvä juttu Liro et vaavi kääntyi =) Mut ei se sektio oikeesti oo niin pelottava ( sen kokeneena) onhan se aika rujo toimenpide mut siinähän se menee kun palkinto on tulossa :heart: Mut onneksi sinun ei siitä tarvitse enää stressata=)

Mä en oo katsonut kun yhden jakson tuosta meille tulee vauva...ei varmaan sit tehnyt vaikutusta kun edes oikein muista et mitä siinä oli :eek: Mut vaavelit on sulosia ja söpösiä :heart: Ja voihan se olla et toisille se muutos vaan on niin kauhean suuri et ei oikein tiedä mitä tehdä kun eipä sitä eeltä käsin voi tietää mitä tuleman pitää..mut ei sekään ole kyllä hyvä asia et synnytys kertomusta oikein pitää retostella kaikkineen kauheksineen kun sekään ei varmasti mene kaikilla samalla kaavalla (toki en ole itse synnyttänyt alakautta joten huono olen sanomaan minkalainen kokemus se on)

papu taitaa olla aika aamuuninen tai siis hän melskaa aamuyöstä ja sit nukkuu aamupäivän mä aina välillä koetan kuullostella sit et eikö se ala liikkumaan...mut sieltä se sit puolenpäivän jälestä kopsauttelee *venyttelee*

Ai niin mun ystävä ilmotti et heille tulee perheenlisäystä syksyllä on nii oonnellinen heidän puolesta :heart:
 
Meillä Ru on taasen aamupäivisin kaikista virkeimmillään, aamulla, kun istahdan koneelle syömään aamiaista, alkaa pileet, jotka kestää parikin tuntia, sitten vähän aikaa hiljaista ja sitte taas...Iltaa kohden rauhoittaa, illalla nukkumaan mennessään ilmoittelee itsestään vielä tovin kovin terhakasti ja menee nukkumaan, kun miekin :heart: Ihan selvä päiväjärjestys hällä, pitää mulle seuraa niinä tunteina miulle, kun varmasti olisin muuten täysin yksin :heart:

Tänään on taas tämmöinen päivä, ettei mikään tunnu sujuvan, mieli oli heti aamusta ihan maassa, itkettää ja tuskastuttaa vaan kaikki... Tietää, että mieskin tulee vasta yöllä kotiin ja kaikki asiat on minun niskassai, uutta isompaa asuntoa ei taodeta saada mistään, tässä pienessä paskassa asunnossa meidän pitää sitten vain tyytyä olemaan vauvan kanssa... En tiedä, menis jo tää olo ohi, jaksaisin taas tänkin päivän yli... kaikista tärkein myllää massussa, ja ihmettelee varmaan, miksi se taas itkee, mutta minkäs teet, kukan ei tunnun ymmärtävän, mitä se on, kun yrittää itse hoitaa kaiken tärkeän, kuitenkaan mitään ei tapahdu suuntaan eikä toiseen... :ashamed:

No huomenna päivä parempi...
 
Mua kanssa ärsyttää suunnattomasti, se että kuinka ihmiset kertoo miten hankalaksi elämä muuttuu kun lapsi syntyy. Ikinä ei saa nukkua tarpeeksi, oma aika loppuu, pieni nukkuu vielä kuusivuotiaana teidän välissä ja tosi hauskaa on tulla seuraamaan miten mä tulen pärjäämään lapsen kanssa.
Siis toi on ihan hanurista koko homma! Kukaan ei puhu siitä miten paljon lapsi antaa sulle, vaan muistetaan kertoa kaikki noi huonot puolet ja miten ihanaa sitä pientä nyyttiä on pitää sylissä. Toi ei todellakaan ole reilua ja tollasesta tulee vaan tosi vihaseksi. Ei kai kukaan tässä niin naiivi ole etteikö olisi jo hajulla siitä millaista elämä lapsen kanssa on mm. yöunista ihan tietonen.

No niin, mun velipoikani on yksi tämmöinen henkilö, joka muistaa kertoa huonot puolet näistä asioista. Olen ottanu linjan, et mitä harvemmin vastaan sen soittoihin, sen parempi.... =) Sitä saa mitä tilaa ;)
 
Mä oon varmaan aika onnellisessa asemassa et mulle ei kukaan ole koskaan selittänyt suu vaahdossa mitä tuleman pitää vaan on aika kannustavia kommentteja tullut..siis esikoisen aikaan nyt on harvempi enää mitään oikeestaan kommentoinut kun toinen tuloillaan mut joku vaan joskus tokas et helppoohan se yhden kanssa on mutta entäs....no se jäi tonne lokeroon ööööö ja siellä pysyy..Mä oon niin onnellinen esikoisesta ja pavusta että en murehdi pärjäämistäni vaan otetaan vastaa mitä tuleman pitää ja pitäköö sitten noi pelottelijat tietonsa omanaan..
 
Mikäköhän siinä on, että immeisten pitää retostella niillä valvotuilla öillä ja likaislla hiuksilla, olemattomilla "oman ajan hetkillä" ja kaikella p*skalla? Onko se joku yritys kertoa, kuinka urheita he ovatkaan olleet, kun ovat "selvinneet" siitä ajasta :$ :LOL: Oikeasti, kyllä niitä ritarillillisia reuhkaamisia on saanut kuulla niin monta kertaa, ettäh!

Minua itseäni ainakin koskettaa enempi jutut, missä puhutaan, mitä hyvää se vauva mukanaan tuo, vaikka onkin raskasta... :p Tarviiko sitä oikein koittaa lyödä vyön alle ja saada ihminen alistumaan kaikkeen pahaan jo valmiikis :whistle: Pöh...Mie olenkin sanonut nykyisin vaan niille motkottajille, että teillä niin, meillä ehkä ei... Ehkä mie käyn suihkussa silti :LOL: Yleensä saan ylimielisen tuhahduksen kaupanpäällisiksi, mutta... :saint:

Sisko tulee kohta pitämään mulle seuraa :heart: Onneksi...

Miten oot Poika jaksellut??
 
Joo mullakin on ollut vastaavia huomioita, että ihmiset povaa suunnilleen elämän loppuvan vauvan synnyttyä. Olen aina sitten yrittänyt muistuttaa, että on se varmaan ihan kivaakin - tuskin ne ihmiset muuten olis tämän maapallon vapaaehtoisesti täyttäneet. :LOL:

Tuli mieleen, että osaisitteko te kokeneemmat auttaa mua tulevan lääkärikäynnin vuoksi. Meillä on näet suvussa paljon pienilantioisuutta ja nyt mut on lähetetty kätilön toimesta sairaalaan lääkärin kanssa asiasta keskustelemaan. Ohjeeksi kätilö sanoi, että täytyy olla tarpeeksi vaativa, että he tekevät esim. synnytystapa-arvion. Siis mitä asioita mun kannattais lääkäriltä vaatia? Jotain mittauksia? Apuva? Eli yritän olla kyllä olla vaativa, mutta en oikein tiedä mitä vaatia. Sekavaa.

Ihmettelen myös ajankohtaa, koska Suomessahan synnytystapa-arviot tehdään aika paljon myöhemmin. Siis jollakin viikolla 36 ja minä olen viikolla 30 ens viikolla.

Mutta kiitos, jos joku ehtii vähän evästää!

Mukavia vointeja mammoille!
 
moron. ja tervetuloa äiteliini

Mukavaa että Jennille on palannut taas rauha maahan. Oletkos keskustellut tuosta appivanhempi asiasta miehesi kanssa? Mulla kun oli "ahdistusta" appivanhempien suhteen, niin auttoi kovasti kun miehelle puhui... Mulla kun appiukko on aika koskettelevaa sorttia... Piti sitten oikein miehelle sanoa, mistä kenkä puristaa..

Katrinainen: älä turhaa pode huonoa omatuntoa sairasloman takia. Sun ja vauvan terveys on tärkein. Ja jos tuntuu siltä ettet jaksa olla töissä, että kroppa ja pää hajoaa, niin hae ihmeessä saikkua.

(.) Täällä ollaan jälleen flunssan kourissa. Mut passitettiin kesken päivän töistä kotio, kun olin niin kipeen olonen.. Kurkussa kasvaa kaktus ja poskissa lämpöpatterit.. Silti kuumemittari näyttää lämmöksi 36,1. Oiskohan meidän mittarissa jotain vikaa??? No joka tapauksessa ajattelin pyytää saikkua loppuviikoksi.. Jos tää olo tästä paranis. Muuten olo on ok. Eli ei suppailuja tms.

Ahmatti on voimistunut päivä päivältä enemmän.. Ja myös unirytmi on muuttunut tyystin. Eli kaverista on tullut aika aamuvirkku.. Tänään tuntu ekat potkut kylkiin saakka.. Joskin aika hiljasina. Mutta hyvä näin.

Meille tuli eilen äitiyspakkaus. Kylläpä oli sulosia vaatteita. Ja mielestäni sopivat niin tytölle kuin pojallekkin... Aika isoja kokoja tosin oli.. joten täytyy miehen kanssa lähteä vaateostoksille.

ja mitä tohon vauva-arjen pelottelujuttuun tulee, niin ei murehdita... mä en jaksa ottaa noita pelotteluja tosissaan... se on joidenkin ihmisten tapa osottaa kiinnostusta tätä asiaa kohtaan.. siis pelottelemalla jne... Eiköhän vauva arki oo aikas samanlaista kun parisuhdekin.Eli välillä on ihanaa ja välillä taas ei... Mä ainakin uskon, että meidän vauva-arjesta tulee hieno kokemus. Ja onhan mulla hieno mies jakamassa sitä.

Birdie + ahmatti rv 28+0 eli vika raskauskolmannes alko (?)
 
Tervetuloa Äiteliini!

Me saatiin esikoisen odotuksen aikaan kanssa vaikka minkälaisia neuvoja ja kauhukuvia mitä tulevaisuus meille tuo. Paljon matkustavina tuli usein esiin et sit kun teil on lapsia ette pääse matkustelemaan. No tottahan se on ettei päästä samalla tavalla kuin ennen mutta eipä meidän menot ole lapsen myötä vähentyneet, muuttuneet perheen tarpeiden mukaisiksi! Ihmistenkin kommentit muuttuivat ajan myötä, että hyvähän teidän on reissata kun on VAIN YKSI LAPSI/ HELPPO LAPSI. Olen ollut ihan raivona kun nyt ovat kommentit taas uudessa muodossa kun on tämä toinen tulossa. Olen vain kommentoinut että katsotaan sitä sitten kun asia on ajankohtanen, vielä en ole ensi kesän/talven reissua varannut. :LOL:

Aamulla kävin sokerirasituksessa ja koko päivä on mennyt nukkuessa. Ihan uskomaton väsymys päällä! Onneksi poika on mun isän luona leikkimässä ja mies hakee hänet duunin jälkeen. Tosi tarpeeseen tuli tämä "oikea" vapaa päivä! :D

Vilma rv 27+ risat
 
Moikkis=)

Voisin kans kommentoida tota "vauva- arjella pelottelua", nimittäin joillekkin se aika ei oikeesti oo niin auvoista ja ihanaa mitä sen aina odotetaan olevan.. Itsellä esikoisen kanssa kaikki oli just niin helppoa kuin olla ja voi, tyttö nukkui 2 viikon iässä täydet yöunet+ 5 tunnin päikkärit eli helppo tapaus.. mutta, mutta, kakkonen kyllä antoi sitten ymmärtää mistä on kyse kun puhutaan siitä "tukka rasvaisena, p*skasissa vaatteissa"- äidistä. Muutaman viikon ikäisenä alkoi käsittämätön huuto ja sitä jatkui ja jatkui ja edes neuvolassa ei otettu todesta kun sanoin ettei vauvalla ole kaikki kunnossa. Kyllä siinä ne ruusunpunaiset unelmat karahti kiville kun kannoit vauvaa aamuviiteen asti ja esikoisen heräsi klo7... Puoli vuotiaana tähänkin löytyi selitys, kun vaivoin sain lähetteen lastenpolille ja neidillä todettiin sekä maito- että muna-allergia :headwall: Eli, että ei kannata aina painaa villasella jos joku mainitsee sanan väsymys... :whistle:


Nytty potkii mukavasti tuonne kylkiluihin, meno on taas vauhdikkaimmillaan
:D

Tietääkö joku saako mistään ostaa imetysliivejä, joissa olisi irrotettavat olkaimet?
Hääpuvun alle tuollaisia vaan kaipaisin..taitaa silti olla melkonen näytös tuo imettäminen hääpuvussa, että eipä taida liiveistä paljon parantua...

äippä ja nytty rv 29+1 :heart:
 
Onneksi mulla ei ole ollut paljoa noita jeesustelijoita ympärillä. Kun on nuo kaksi isompaa lasta jo olemassa, niin eivät kai viitsi alkaa kertoilemaan kauhukokemuksiaan enempiä. Selvää on, että elämä muuttuu lapsen myötä, mutta se on tahtotilakin!!! Synnytystarinat taas ei minua sen enempää pelota, olen kokenut sekä sektion ja alatiesynnytyksen. Kumpikaan ei ole jättänyt mitään peikkoja. Jännittää, se on selvä, että välistä jännittää ihan pirusti, mutta se kuuluu asiaan.

Mymmelis: :hug: Yritä jaksaa! Meillä on myös tuo asuntoasia ihan levällään ja se rassaa mieltä. Tosin siihen ei voi nyt kukaan vaikuttaa, en minä eikä mieskään. Ärsyttää, kun haluaisi jo laittaa vauvan tavaroita paikoilleen yms, mutta ei voi. Sitten jos se hemmetin muutto on tyyliin viikolla 36, niin eipä siinä paljoa meikeläisestä apua ole, tiellä vaan pyörin. Nyt olisi niin hyvä aika tehdä hissukseen kaikenlaista pientä, mutta kun ei voi niin ei sitten.
 
Mymmelis: Täällähän sitä porskutellaan vaan etiäpäin...fyysinen puoli on ollut aika hyvä mitä välillä vähän kolottaa ja supistaa mut =) ei hätää sillä saralla. No nyt en oo kauheesti murehtinut asioitakaan mitä nyt välillä. Mies vois kyllä enemmän huomioida mua ja poikaa ja vauvaakin :( Se tuntuu nyt olevan aina muissa menoissa harrastuksissa, illanvietossa ym.. Et kokonaisuudessaan :D

Tuosta vauva arjesta viellä sen verran et eihän se aina ole mukavaa mutta pääsääntöisesti se on ihanaa :heart: meillä poika huuti vuoden joka yö ja unta ei montaa tuntia tullut vuorokaudessa...mut olen sen verta iysekeskeinen et kyllä mä itestänikin huolehdin musta se on vauvankin etu ettei äiti tunne itseään pas...kasaksi..

Hei ja mä raivasin äsken vauvantavaroille tilaa..Hitsi mikä homma olikin...kun olen hamsteri niin kauheesti ontuota tavaraa kaapeissa.

Mymmelis: Älä murehdi sitä asunto asiaa kyllä te viellä sen isomman löydätte viimestää sitten kun pikkunen on mailmassa =)
 
:wave: :wave: hei minä täällä taas :D Tulin kehumaan et olen ahkeroinut koko päivän ja siivonnut kaappeja..sain järkättyä kaikki vaatteet kaappeihin...siis uskalsin laittaa vauvanvaatteet hyllyihin tietty niitä oli pessyt aiemmin... kauheeta miten paljon niitä olikin :eek:
 
Kiitos tsemppauksesta POika :heart: Toivotaan, että saataisiin se asunto viimeistään sitten. Ahdistaa vaan, kun ei saa mitään laitettua mihinkään valmiiksi... :ashamed: *pöh*

Menen lohduttautumaan jääkaapille :p

NIh ja POika, kiva, että soot nyt uskaltautunut kaikki pistämään esille :heart: Suloista!
 
Siis kysehän on ihan oikeasta liikunnanopettajasta ( opiskelen sairaanhoitajaksi ja meillä koulutusohjelmaan kuuluu pakollisena liikunta), jonka pitäisi olla valmistunut ihan yliopistosta. Just. Ehkäpä vaikuttaa, että ei ole nainen saati ollu koskaan raskaana :|
 

Yhteistyössä