Huomenta toukokuiset! :flower:
Alkuun tervetulotoivotukset kaikille uusille ja tervehdys "vanhemmille tutuille" =) Täällä toivutaan taas "raskaasta" työviikosta ja näyttää tosiaan siltä, että niin kauan kun olen töissä päivät, en jaksa enää iltaisin väntäytyä kotona koneelle palstailemaan. Vaikka eipä minulle ihmeempiä kuulu ja viihdyn tosi hyvin töissäni!
Vaikka me kaikki olemmekin huolissamme Jennistä niin koitetaan ajatella positiivisesti: jos hänet on otettu sisälle sairaalaan niin ainakin hän on paikassa missä apua on tarjolla 24-7! Toivotaan vain, että hänen vauvallaan on kaikki hyvin :/
Sairaslomista On todella erilaisia käytäntöjä noiden sairaslomien suhteen eri paikkakunnilla/lääkäristä riippuen :| Itse käyn 3 viikon välein neuvolassa, sisätautilääkärillä kerran kuussa, neuvolalääkärille menossa taas ensi viikolla ja tuntuu, että kaikissa paikoissa tarjotaan ihan kättelyssä sairaslomaa, hyvä kun pyllynsä ehtii penkkiin lasauttaa Tosin minullahan oli niitä supistuksia (jotka helpottivat verenohennuksen aloitettuani) ja tämä liikkuminen on toki vaikeaa kaikkinen kolotuksine ja kipuineen, mutta en minä silti "turhaan" halua olla pois töistä! Varsinkin kun päällä leijailee jatkuvasti tietoisuus siitä, että loppuun saakka en kuitenkaan pysty/saa olla töissä. Nautin siis työkavereiden seurasta niin kauan, kun sitä riittää
(.) Elo sujuu siis kaikinpuolin mainiosti =) Nirppu senkun vahvistuu ja kasvaa päivä päivältä ja ihan kuin meillä olisi jo selvä kommunikaatiosuhde: kun alan juttelemaan ja silittelemään massua niin pimu sieltä vastaa aina pienellä potkulla tai liikkeellä :heart: Ja pari kertaa meillä on ollut todella liikuttava tilanne, kun olemme miehen kanssa nauraneet yhdessä jotakin juttua niin ihan kuin vauva haluaisi osallistua isin ja äidin hauskanpitoon, koska hän heti ilmoittaa, että minä täällä olen myös menossa mukana - alkaa nimittäin sen maalliset jumpat :heart: Meidän ihana pieni vauvelimme =)
Onko kukaan menossa pelkopolille? En oikein tarkalleen tiedä mistä syystä, mutta minulle tuli kutsu keskusteluun NKL:n pelkopolille :/ En tiedä olenko rivien välistä antanut ymmärttää pelkääväni jotakin vai joudunko sinne suoraan "riskisynnyttäjiin" kuuluvana - vaikka ovatko lääkärit tehneet omat diagnoosinsa, että tuo tyyppi tarvi kyllä terapiaa ennen h-hetkeä Vaikka ei siinä mitään; toki menen paikalle, mutta hieman on erikoista, kun en tiedä minkä takia sinne olen menossa... Varsinkaan, kun en ole uhrannut synnytykselle montaakaan ajatusta koko raskausaikana - enkä kyllä aikonut alkaa sitä aktiivisesti miettimäänkään B) Eiköhän ne ammattilaiset sitten kerro mitä pitää tehdä
Jaaha, huomenna tuleekin sitten täyteen 28+0 :heart: Aika pitkällä mennään ja neuvolan Vau-kirjan perusteella tuolla massussa on jo "melkein valmis" vauveli! En kyllä lakkaa yhdeksikään päiväksi miettimästä miten ihmeellistä tämä kaikki on; että tuolla sisällä kasvaa ihan oikea pieni ihminen, joka on minun ja mieheni ikiomaa aikaansaannosta..
Mukavaa viikonloppua kaikille toivottavat,
Carmen ja Nirppu 27+6
Alkuun tervetulotoivotukset kaikille uusille ja tervehdys "vanhemmille tutuille" =) Täällä toivutaan taas "raskaasta" työviikosta ja näyttää tosiaan siltä, että niin kauan kun olen töissä päivät, en jaksa enää iltaisin väntäytyä kotona koneelle palstailemaan. Vaikka eipä minulle ihmeempiä kuulu ja viihdyn tosi hyvin töissäni!
Vaikka me kaikki olemmekin huolissamme Jennistä niin koitetaan ajatella positiivisesti: jos hänet on otettu sisälle sairaalaan niin ainakin hän on paikassa missä apua on tarjolla 24-7! Toivotaan vain, että hänen vauvallaan on kaikki hyvin :/
Sairaslomista On todella erilaisia käytäntöjä noiden sairaslomien suhteen eri paikkakunnilla/lääkäristä riippuen :| Itse käyn 3 viikon välein neuvolassa, sisätautilääkärillä kerran kuussa, neuvolalääkärille menossa taas ensi viikolla ja tuntuu, että kaikissa paikoissa tarjotaan ihan kättelyssä sairaslomaa, hyvä kun pyllynsä ehtii penkkiin lasauttaa Tosin minullahan oli niitä supistuksia (jotka helpottivat verenohennuksen aloitettuani) ja tämä liikkuminen on toki vaikeaa kaikkinen kolotuksine ja kipuineen, mutta en minä silti "turhaan" halua olla pois töistä! Varsinkin kun päällä leijailee jatkuvasti tietoisuus siitä, että loppuun saakka en kuitenkaan pysty/saa olla töissä. Nautin siis työkavereiden seurasta niin kauan, kun sitä riittää
(.) Elo sujuu siis kaikinpuolin mainiosti =) Nirppu senkun vahvistuu ja kasvaa päivä päivältä ja ihan kuin meillä olisi jo selvä kommunikaatiosuhde: kun alan juttelemaan ja silittelemään massua niin pimu sieltä vastaa aina pienellä potkulla tai liikkeellä :heart: Ja pari kertaa meillä on ollut todella liikuttava tilanne, kun olemme miehen kanssa nauraneet yhdessä jotakin juttua niin ihan kuin vauva haluaisi osallistua isin ja äidin hauskanpitoon, koska hän heti ilmoittaa, että minä täällä olen myös menossa mukana - alkaa nimittäin sen maalliset jumpat :heart: Meidän ihana pieni vauvelimme =)
Onko kukaan menossa pelkopolille? En oikein tarkalleen tiedä mistä syystä, mutta minulle tuli kutsu keskusteluun NKL:n pelkopolille :/ En tiedä olenko rivien välistä antanut ymmärttää pelkääväni jotakin vai joudunko sinne suoraan "riskisynnyttäjiin" kuuluvana - vaikka ovatko lääkärit tehneet omat diagnoosinsa, että tuo tyyppi tarvi kyllä terapiaa ennen h-hetkeä Vaikka ei siinä mitään; toki menen paikalle, mutta hieman on erikoista, kun en tiedä minkä takia sinne olen menossa... Varsinkaan, kun en ole uhrannut synnytykselle montaakaan ajatusta koko raskausaikana - enkä kyllä aikonut alkaa sitä aktiivisesti miettimäänkään B) Eiköhän ne ammattilaiset sitten kerro mitä pitää tehdä
Jaaha, huomenna tuleekin sitten täyteen 28+0 :heart: Aika pitkällä mennään ja neuvolan Vau-kirjan perusteella tuolla massussa on jo "melkein valmis" vauveli! En kyllä lakkaa yhdeksikään päiväksi miettimästä miten ihmeellistä tämä kaikki on; että tuolla sisällä kasvaa ihan oikea pieni ihminen, joka on minun ja mieheni ikiomaa aikaansaannosta..
Mukavaa viikonloppua kaikille toivottavat,
Carmen ja Nirppu 27+6