TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 MAALISKUUSSA

terveisiä kylpylä aamupäivältä. isompien lasten kanssa käytiin uimassa ja syömässä työpaikan piikkiin..tosi kiva oli noille isoille antaa laatuaikaa ku pienin jäi isänsä kanssa kotiin. saatiin syödä mahat täyteen ja on vieläki ihan ähky olo... :snotty:

jaksuja kaikille.. :wave: täällä myös syömätaistelua ilmasssa..toistaiseksi suurin osa uppoo päivän ruuista mut melkoista touhua on ..

 

hyvää naisten päivää!!!: ei meillä mies muistanut ees onnitella..no enpä muistanut itekään että semmonenkin merkkipäivä on joten..

meillä A on tänään kolhinut päätänsä pariin otteeseen kun yrittää nousta istumaan itekseen lattialla ja sit muksahtaa kallelleen eikä ymmärrä ottaa käsillä vastaan..nyt komeilee mustelma poskessa..mut ihana kattella kun toinen niin kovasti yrittää istumaan :heart:

oltiin tos hetki sitten ulkona mut hurjan kylmä viima siel kävi vaikka aurinko paistoi, mut teki kyllä olon virkeeks kun siellä kökki tunnin verran..on se vaan hienoa kun kevät tulee =)

 

Kotona ollaan, ja huomenna toihin. Olo on kuin koululaisella kesaloman jalkeen. Paluu arkeen on sujunut saiden puolesta vallan hyvin, vetta tulee taivaan taydelta .

Oon kylla pudeonnut karryilta aivan totisesti. Marmotta on siis palannut suomeen suloiseen? Ja Kirsikkatomsku hankkinut koiran? Mitas muuta. Ja paljon uusia taitoja kaikille tullut.

Meilla neiti on alkanut seisoon muutamia sekunteja ilman tukee ja kavelee nyt hyvin joko autettuna tai sitten karryn kanssa, mutta ei liiku kovinkaan tukea vasten. ja taputtamaan opittiin toissa paivana.

Nyt pakkaan kauppaostokset jaakaappiin.

 

Ihanaa naistenpäivää kaikille! :heart:

Mua on sit hemmoteltu tänään -eilen sain kimpun ruusuja ja tänään aamupalan sänkyyn
Ihana mies :heart: ja tyttö tietty auttoi kovin iskää.

Meillä E_llä ei ole viel merkkejä vesirokosta -jätettiin kyllä vauvauinti tänään välist et ei sit tartutettais muita. Tarttuu kuitenkin jo 2-3 pvä ennen kun näpyt ilmestyy. odotellaan

Mut sellasta, eipä mitään ihmeellistä tänne. Neiti yrittää kovin ylös ja konttaa -on niin sulonen kun pääsee eteenpäin. Yöllä ollaan päästy eroon puolen yön ja puol kahden tissittelystä -kolmelta on sit jo niin lohduton itku et toki sit pitää vähän saada pienen hörppyä. Hiljalleen

palailen

:wave:

 

Iltaa! :flower:

Oli pakko paeta iltasyötöstä, kun Nea pistää hanttiin minkä ehtii ja vaan parkuu _kaikkea_ :/ Olin koko päivän ihan innoissani, kun oltiin päätetty käyttää pimua taas pitkästä aikaa kylvyssä (ollaan suihkuteltu varmaan 4kk saakka) ja miten kävi: neiti alkaa itkemään jo kun lasken vettä Ammeessa oli kylpyvaahdot ja -ankat ja ihanan lämpöistä vettä ja toinen vaan huutaa, kun katsookin sinne päin???? Istutin hetkeksi kuitenkin veteen, kun ajattelin hänen rauhoittuvan kun huomaa miten ihanaa siellä on ja paskat :ashamed:
Ja nyt kun mietin niin suihkussakin Nea on alkanut pelkäämään kun pää kastuu eikä oikein muutenkaan nauti suihkuttelusta kuten ennen :| Mikä siihen voi olla syynä? Onko muilla ilmennyt tällaista?

Välikausihaalarit on nyt hankittu ja eihän täältä tuppukylästä niin vaan ostetakaan sitä merkkiä, kun lähtee hakemaan :kieh: Koko kylän sai kiertää ja lopulta Stockkalta onnisti - olisi vaan pitänyt mennä sinne suoraan niin kuin aina ReimaTecin vauvahaalarin kokoa 80 sitten ostin, kun myyjä vakuutti sen menevän vielä syksylläkin. Tosin aika sopivalta se tuntui äsken kun kokeiltiin, mutta se "isompien lasten" Reima oli sitten jo niin iso vyötärönauhoineen, että Nea-luipero olisi hukkunut siihen! No, syksyllä sitten nähdään mahdutaanko vielä tähän vai joudutaanko metsästämään uusi. Mitä kokoa te muut olette ostaneet?

katrinainen taisi kysellä raskauden kulusta ja kiitos vaan - kyllä täällä hyvin pyyhkii =) Pahoinvointi ilmestyi jostain syystä vasta 11. viikolla ja nyt on aika järkkyjä kohtaustyyppisiä oksennusoloja etenkin iltaisin :x Mutta pientähän tämä on Neaan verrattuna, jolloin oksensin päivittäin 5-10krt! Nyt jännään ensi perjantain np-ultraa johon joudun menemään kaiken lisäksi yksin.. Toivottavasti teilläkin tärppää pian- muistaakseni haaveilette tekin pikkukakkosesta :hug:

Nyt on pakko kyllä avautua teille rakkaat siskot ja kysyä onko muilla vastaavaa tilannetta tai edes sinne päin.. :ashamed: Meillähän ei oikein tuon miehen kanssa ole Nean syntymän jälkeen suhde ollut ennallaan ja syynä siihen on kai molempien harhakuvitelmiksi osoittautuneet odotukset toisesta vanhempana. Mies on tosi ärsyyntynyt minuun, kun odotan häneltä "niin paljon" apua lapsenhoitoon ja minä taas olen tosi pettynyt häneen, kun hän ei osoittautunutkaan sellaiseksi "superisäksi" kun oli haaveillut :ashamed: Lisäksi miehen on jotenkin tosi vaikea käsittää miten raskasta lapsen kanssa olo on ja kokee sen ahdistavana, kun odotan häntä niin kovasti kotiin ja joskus sitten ihan itkenkin väsymystä puhelimessa. Hänhän on joka viikko 3 yötä/neljä päivää poissa ja minä kaksin Nean kanssa joten vastuu kodista ja vauvasta on aika pitkälti minulla. Ja kun hän palaa kotiin niin minä tietysti haluaisin, että hän hoitaisi Neaa ja sitten tulee riitoja, kun hän haluaisi ottaa rennosti ja odottaa minun tekevän kaiken. Ja kaiken lisäksi hänellä on joku ihme päähänpinttymä siitä, että olisin virkeämpi ja jaksaisin enemmän, jos kävisin enemmän Nean kanssa ulkona ja tapaisimme enemmän ihmisiä (kuin siis ne 3-4 päivää viikossa, jolloin harrastamme tai liikumme kaupungilla) ja nyt väittää, että olen vaan tylsistynyt, koska olemme niin paljon kotona. Kokeilisi itse lähteä joskus jonnekin lapsen kanssa niin tajuaisi a) miten paljon valmisteluja ja suunnittelua se vaatii ja b) miten päivässä meillä on mahdollista lähteä jonnekin oikeastaan vain klo 12-15 eli Nean päikkyjen välissä :kieh: Hän ei siis millään käsitä, että on sama mitä sen lapsen kanssa tekee, jos anyway joutuu olemaan sen lapsen kanssa 24-7!!!!! Että omakin aika ja rauha maistuisi joskus tai olisi kiva mennä nukkumaan tietäen ettei kukaan herätä kesken unien. Helppo hänen on puhua, kun saa nukkua hotelleissa 3 yötä/vko ja syödä toisten tekemät sapuskat :kieh:
Tänään sitten tilanne kärjistyi siihen, että sanoin toivovani etten raskaana olisikaan, kun hänen on niin helvetin hankalaa järjestää vapaata edes oman lapsena np-ultran takia :ashamed: Toki ymmärrän hänen kauheat tulospaineensa töissä, mutta luulisi nyt lasten menevän heittämällä työasioiden edelle :'( Enhän minä oikeasti toivo, ettei tätä lasta olisi tulossa ja sydämessäni tiedän, että hänkin odottaa sitä ihan yhtä paljon kuin minäkin, mutta ei kai osaa oikein suhtautua asiaan vielä tässä vaiheessa, kun raskaus ei edes oikein näy. Tottakai kaikki menee hyvin ja tämä nyt oli vaan yksi riita, mutta kyllä nämä asiat mieltä painavat, ei käy kieltäminen...
Huh huh, ANTEEKSI tämä kauhea vuodatus, mutta jotenkin "uskallan" teille kertoa ajatuksistani, kun "oikeille" ystäville ei jotenkaan kehtaa marmattaa aiheesta :/ Meillä nyt kuitenkin on loppujen lopuksi kaikki asiat hyvin - ennen kaikkea meillä on toisemme - mutta menee kai aikansa ennen kuin molemmat hyväksymme, että todellisuus olikin tarua ihmeellisempää B)
Ääh, nyt iski kauhea päänsärkykin, kun ajattelin näitä ikäviä asioita :headwall:

Huomenna toivottavasti palstailen vähän iloisemmissa fiiliksissä - öitä :wave:

 

Ihanaa naisten päivän iltaa!! :heart:

Hei hei hei, se oli mun jogurttitäyteohje!! Tykkään itse siitä tosi paljon, tekee kakusta ihanan mehevän. Suklaaohjeisiin en osaa kommentoida, kun en oikein pidä suklaakakuista.

carmen: Mulla on välillä vähän samat fiilikset. Meillä tosin vanhemmuus sinällään on ollut aika "odotusten" mukaista puolin ja toisin. Ja mies on kotonakin ihan säädylliseen aikaan joka ilta, mutta tuntuu ettei hän aina ymmärrä miten rankkaa tuon nassikan kanssa on. Varsinkin nyt, kun oon raskaudesta toooosi väsynyt ja poika taas ollut oikein tempperamenttinen viimeisen kuukauden. Ei syö kunnolla (sama kuin teidän Nealla ), hirveä äitiriippuvuus, ei viihdy yksin, hampaita tullut jne. En myöskään voi lähteä reissun päälle kuin klo 11-14 välisenä aikana, jos en halua tuhota päiväunia... No, mun vika on se, etten sano asiasta oikeastaan koskaan. Märehdin mielessäni, mut sit oon kuitenkin niin iloinen kun mies tulee kotiin, etten jaksa pilata iltaa napisemalla. Pääsen kuitenkin aina kun haluan jumppaan, kauppaan tai muihin menoihin iltaisin / viikonloppuisin. Mut jotenkin tuntuu, et meidänkään mies ei oo vielä ihan sisäistänyt, et kohta näitä nassikoita on KAKSI! Hänhän on ihan kuollut, jos joutuu heräämään jonain yönä yksin kaikki herätykset Tähän uuteen raskauteen asti kaikki oli ihan ok, kun en ollut niin väsy, mutta nyt oon vaan ollu ihan loppu ja mies on nyt vasta alkanut ymmärtämään asian kunnolla. Hyvin kyllä jaksat, jos sun mies on tosiaan noin paljon pois kotoa. Mä en varmaan jaksais... Tai kai siihenkin tottuis?

Ai niin, täälläkin tänään 10kk täynnä :heart: Ihana, iso poika meillä! Vaikkei edelleenkään muuta kuin ryömi. Ei edes istu! Tosin eipä ole kiirus mihinkään

 

Tsemppiä kaikille töihin menijöille; LC, Katris ja Poika04ja08!!! Jänniä aikoja teillä edessä

Niin ja onnea kaikille uusista taidoista! Täällähän moni jo seisoo ja tekee vaiks mitä. Meillä vaan ryömitään...

Puliina: Sain sen tarjouksen sähköpostiin Sanoma Magazinelta. Jos haluat, niin laita mulle yv:nä sun sähköpostiosoite, niin voin laittaa sen sulle eteenpäin?

 

Ai niin, uudessa Kaksplussassakin näytti olevan välikausihaalareiden vertailuja muutama sivu. Mut mä oon niin itsepäinen etten lämpene muille kuin POPin haalareille Niiden kanssa tosin voikin istua vaikka lätäkössä, jos niikseen tulee

 

Naukuri, kiitos ohjeesta

Carmen, samanlaisia ajatuksia sitä aina päässä liikkuu. Jotenkin kun ekan sai, niin tippui aika korkeelta ja tajusi että äiti on aina äiti ja vastuussa lapsesta jne. Mies voi auttaa, mutta ei ikinä niin paljon kun haluisin ja tarvisin apua. Varmana on raskasta pienten kanssa vielä kun on toinen masussa, niinkun Naukuri sullakin. Väsymyskin sillon on niin kaamea. Mutta ymmärrän sua täysin ja pura mieltäsi tänne vaan ihan rauhassa! :hug:

Mä en viitti noita ulkoilupukujen vertailuja edes kattoa, koska ei mulla ole varaa ostaa niitä :|

 

carmen ja muut samoja ongelmia taalla. mies valittaa avasta yli kaiken ja auttaa mielellaan, mutta etta ottaisi vastuuta yksin... Siina onkin ongelma. Nyt kun olen ollut kuumeessa ja minun piti oikeasti levata tanaan ja miehen piti vahtia Avaa, niin eikohan tuo hommannut neidin aidilleen hoitoon, etta voidaan katsoa leffaa... :headwall: Sama yoheraamisten kanssa, miehella menee hermo niin nopeaan, etta minahan sen saan hoitaa. Nyt vaan toivon, etta tama 6viikon isyysloma muuttaa asennetta ja ajatuksia. Nain siis meillakin, ja tosiaan kakkosta toivotaan taallakin. Varsinaisia masokisteja me naiset ollaan.

 

carmen ja muut samoja ongelmia taalla. mies valittaa avasta yli kaiken ja auttaa mielellaan, mutta etta ottaisi vastuuta yksin... Siina onkin ongelma. Nyt kun olen ollut kuumeessa ja minun piti oikeasti levata tanaan ja miehen piti vahtia Avaa, niin eikohan tuo hommannut neidin aidilleen hoitoon, etta voidaan katsoa leffaa... :headwall: Sama yoheraamisten kanssa, miehella menee hermo niin nopeaan, etta minahan sen saan hoitaa. Nyt vaan toivon, etta tama 6viikon isyysloma muuttaa asennetta ja ajatuksia. Nain siis meillakin, ja tosiaan kakkosta toivotaan taallakin. Varsinaisia masokisteja me naiset ollaan.

 

carmen ja muut samoja ongelmia taalla. mies valittaa avasta yli kaiken ja auttaa mielellaan, mutta etta ottaisi vastuuta yksin... Siina onkin ongelma. Nyt kun olen ollut kuumeessa ja minun piti oikeasti levata tanaan ja miehen piti vahtia Avaa, niin eikohan tuo hommannut neidin aidilleen hoitoon, etta voidaan katsoa leffaa... :headwall: Sama yoheraamisten kanssa, miehella menee hermo niin nopeaan, etta minahan sen saan hoitaa. Nyt vaan toivon, etta tama 6viikon isyysloma muuttaa asennetta ja ajatuksia. Nain siis meillakin, ja tosiaan kakkosta toivotaan taallakin. Varsinaisia masokisteja me naiset ollaan.

 

carmen ja muut samoja ongelmia taalla. mies valittaa avasta yli kaiken ja auttaa mielellaan, mutta etta ottaisi vastuuta yksin... Siina onkin ongelma. Nyt kun olen ollut kuumeessa ja minun piti oikeasti levata tanaan ja miehen piti vahtia Avaa, niin eikohan tuo hommannut neidin aidilleen hoitoon, etta voidaan katsoa leffaa... :headwall: Sama yoheraamisten kanssa, miehella menee hermo niin nopeaan, etta minahan sen saan hoitaa. Nyt vaan toivon, etta tama 6viikon isyysloma muuttaa asennetta ja ajatuksia. Nain siis meillakin, ja tosiaan kakkosta toivotaan taallakin. Varsinaisia masokisteja me naiset ollaan.

 

carmen ja muut samoja ongelmia taalla. mies valittaa avasta yli kaiken ja auttaa mielellaan, mutta etta ottaisi vastuuta yksin... Siina onkin ongelma. Nyt kun olen ollut kuumeessa ja minun piti oikeasti levata tanaan ja miehen piti vahtia Avaa, niin eikohan tuo hommannut neidin aidilleen hoitoon, etta voidaan katsoa leffaa... :headwall: Sama yoheraamisten kanssa, miehella menee hermo niin nopeaan, etta minahan sen saan hoitaa. Nyt vaan toivon, etta tama 6viikon isyysloma muuttaa asennetta ja ajatuksia. Nain siis meillakin, ja tosiaan kakkosta toivotaan taallakin. Varsinaisia masokisteja me naiset ollaan.

 

, mitakohan tassa kavi?

 

LC, tervetuloa kotiin. Tai tervemenoa. Kiva kuulla susta. Ja onnea Freyjalle uusista taidoista. Me palattiin Suomeen 3 vkoa sitten kun meni se viimeinenkin pisara anopin kanssa.
Miten teillä meni reissu, vierastiko Freyja uusia ihmisiä ja paikkoja? Miten se tottui ilmastoon, tuntuiko menevän helposti?

Summer, Eeva ei yskinyt eikä niiskuttanut tänään enää, jos pitäis huomisen vielä karanteenissa. Mut ehtisittekö joskus tiistaina tai sen jälkeen kylään?

 

Carmen toi sun purkaus kuulosti melkein mun tuntemuksille :'( Meillä ei mies kylläkään ole viikolla pois kotoa,mutta kun on yötöissä,niin yöt on kylläkin pois ja sitten päivät TOSIII väsynyt.Viikonloputkin,mitkä pitäis olla sitä yhteistä aikaa,niin nukkuu vähän väliä!Nytkin oisin tarvinnu lepoa,kun poika oli korvatulehduksessa ja huusi viikolla kaksi yötä melkein putkeen,niin mies vaan makoili koko la ja valitti väsymystään:headwall: Mähän en voi olla väsynyt,kun olen kotona...ens viikonlopunkin on sitten töissä eli olen sitten yksinhuoltaja,käytännössä,melkein kaksi viikkoa!
Riitaa meilläkin nyt ollut ja sellaisia sanoa tullut päästeltyä suusta mitä ei aina tarkoitakkaan,mutta väsymys ym saa kaiken tuntumaan niin suurelta!
Kakkonen haaveissa,mutta saa näillänäkymin odottaa vielä tuloaan...

 

Carmen: Mä muistan kun meidän esikko syntyi ja tottahan toki katselin mailmaa vaaleanpunaisten lasien takaa, mä olin välillä tosi ahistunut kun sitten huomasinkin olevani todella todella yksin välillä vauvan ja kodin kanssa, meillä kanssa mies on poissa aika paljon ja lisäksi harrastaa paljon. Välillä ihan tuntu et kurkkua kuristaa kun ahisti se ainainen vastuu ja se että mihinkään et mene ilman että suunnittelet, suunnittelet ja viellä kerran suunnittelet sen menosi. Varmaan tosi yleistä noi tunteet mutta en mäkään viittynyt omille kavereille niistä jotenkin puhua.. Mutta nyt kakkosen aikaan on oma asene ollut varmaan erillainen ja mieskin on kyllä laitettu paremmin järjestykseen |O oon kyllä ilmaissut asian niin että ei oo voinut jäädä ymmärtämättä

Nyt töihin, kyllä jännittää

 

carmen/naukuri+muut: :hug: teille, raskaus tekee oman osansa asioihin ja tekee päivät vielä raskaammiksi kun pitäisi saada välillä levätä ja jos vielä on kovin pahoinvoiva niin sympatiat on kyllä teidän puolella, kunpa teidän miehillä avautuis silmät kunnolla ja näkisivät ettei apu olis pahitteeksi, itse olen siinä onnellisessa asemassa jossa mies auttaa tosi paljon..ei toki aina oma-aloitteisesti mutta kun vähän potkii persuksille niin saadaan liikettä niveliin

 

miehistä tuntuu, että kukaan (mies tai nainen), joka ei ole kokeillut tuota pikkuvauva/taaperoaikaa kotona, ei tajuu sitä sitovuutta ja henkistä painetta. Mulla on nyt viides, jota käytännössä hoidan täysin yksin. Mies käy korkeintaan 2krt viikossa leikkimässä näiden kanssa. Huomasin, että mulle raskainta on ajatella, että "kun hän vahtii, voin sitä ja tätä", noh sitä hetkee ei oikeasti koskaan tuu. Elikäs oma olo on mulla helpottunut, kun olen miettinyt kaikki menoni niin, että voin hoitaa ne itse. Sillä tavalla, jos apuja joskus sattuis olee, niin yllättyis vaan positiivisesti. En meinaa, että pitäis luovuttaa, kyllä edelleen mainitsen jatkuvasti, että olis kiva päästä lenkille, salille, ostoksille ja ymmärrätkö kuinka kaipaa omaa aikaa jne. Pystyn vaan itsekin keskustelemaan asiasta paremmin, ilman hirveitä pultteja, kun en oikeasti odota mitään. Se mikä eniten hiertää oman pään sisällä on omat odotukset ja niiden täyttymättömyys eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä toisen toimien kanssa. Se pimahtelu ei vaan yleensä vie asioita eteenpäin, koitan pimahtaa sitten likkakavereille, jos on pakko. Pysyy ne välit ukkelin kanssa, kun niillä toi pariutuminen ja lasten hankinta ei yleensä tarkoita sitä, että olisi mikään velvollisuus kuunnella toisen huolia niinkuin naisilla.
Hauskaa päivää kaikille! Me lähdetään toivottavasti kohta salille.

 

Meillä neiti 9kk tänään :heart:

Naistenpäivä: Ei mies muistanut kyseistä päivää, mutta ei se mitään, toivottavasti äitienpäivän edes muistaa...

Juu meillä kans tuntuu välillä että saa olla lapsen kanssa koko ajan yksin. Ja sama, jos mies lupaa hoitaa vaikka aamun että saa nukkua pidempään niin kyllä hän sitä reilun tunnin leikkittää mutta sitten ku pitää vaippa vaihtaa ja aamupala antaa ne tulee herättämään mut :headwall: ja sama jos miehen pitäis hoitaa pari tuntia vähän kauemmin että pääsen omille asioille niin useimmiten lähtevät miehen vanhempien luokse, koska anoppi hoitaa mielellään J:tä!

LC: Kiva taas kuulla sinustakin !

Naukuri: Onnea 10 kuukautiselle

 

Oltiin la-su mökillä juhlimassa miehen sukulaisen synttäreitä, oli mukavaa vaihtelua . Ja nyt on mies koko viikon lomalla...ihanaa !

Carmen Nuo tuntemukset kuulostaa ihan tutuilta. Ihan samanlainen olo on mullakin välillä. Mä en myöskään ole noin paljon yksin J:n kanssa kuin sinä, mies on kaks päivää ja yön aina töissä muualla. Raskaus varmasti tekee olon paljon normaalia väsyneemmäksi . Mun väsymisestä on keskusteltu miehen kans monet kerrat ja mies kyllä jollakin tasolla ymmärtääkin. Auttaa aika paljon ja antaa mulle mahdollisuuden omaankin aikaan. Mutta joissakin tilanteissa tuntuu, ettei ymmärrä mun väsyäni lainkaan. Esim. ei ole kovin innokas nousemaan viikonloppuaamuisin tytön kanssa niin, että voisin jatkaa unia. Mun täytyy aina valmistella miestä pari päivää etukäteen, että sitten la-su yönä olis kiva aamulla jatkaa edes tunnin pidempään. En tiedä mikä tuossa nousemisessa sit on niin hankalaa, kun voi nousta kyllä mun ja tytön kanssa yhtäaikaa :/ . Mietin aika usein, että mitä se elämä sitten on jos/kun pikkukakkonen ilmoittaa tulostansa. Välillä ajatuskin toisesta vauvasta hirvittää ja välillä tekis niin kovasti mieli olla raskaana . Kaikki sitten aikanaan. On tää naisten elämä välillä raskasta . Koitetaan kaikki mammat jaksella!!! :hug:

Välikausihaalarin koko Carmenkos sitä haalarin kokoa kyseli....Elikkäs ostin 86cm kokoisen välikausihaalarin , koska tällä hetkellä menee jo 80cm vaatteet J:lle. Haalari on väljä, mutta menee varmasti syksylläkin. Samalla kerralla ostin talvihaalarin ja se on kokoa 92cm.

naistenpäivä Mies ei muistanu, mutta en olis kyllä mäkään muistanu, ellei J:n mumma olisi aiheesta maininnu. Mutta sitä äitienpäivää odotellessa .

majj ja naukuri Onnea pikkuisille, kun on taas tullut yks kk ikää lisää .
Meilläkin J täytti viikolla 10 kk. Aika on menny hurjan nopeesti.

kurpitsa se on kyllä suloista katseltavaa, kun pikkuinen treenaa kovasti jotain uutta taitoa . Onnea pikkuiselle istumaannousutaidosta! Meillä ei sitä vielä osatakaan.

Mukavaa viikkoa kaikille kotimammoille ja töihin lähtijöille!!! :wave:

 

vk-haalarin koko: ostin 80cm ja uskon sen menevän vielä syksylläkin. meillä tytöllä käytössä nyt 68cm housut joitain 74cm pidän mutta usein ovat aivan liian pitkät, bodeissa käyttöön otin 80cm mutta niissä hihoja saa kääriä muutaman käännöksen verran, nuo 74cm on liian nafteja..

tyttö nukkuikin vaihteeks taas yönsä heräämättä ja aamu alkoi 5:30 jälkeen. hienosti jaksoi valvoa 9:15 asti ennen kuin nukkumatti kutsui..

tänään pitäs jossain välis käydä postis hakemas meidän makkarin uudet verhot mut en viittis tytön uni aikaan lähteä kärryttelemään kun sitten unet jää ½h mittasiks, tyttö nukkuu parhaiten paikallaan olevis vaunuis joten pitää mennä heti heräämisen ja syötön jälkeen..

jaahas siellä se tyttö huhuilee sängyssään joten pitää mennä..

 

Kiitos kaikille tuesta, rakkaat siskot! :hug: Olette kyllä korvaamattomia :heart: :heart: :heart: Ja miten helpottavaa oli kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia ja tilanteita! Kyllä se tästä taas helpottaa, tiedän sen. Aamulla kerroin miehelle teidän kommenttejanne ja pystyttiin jopa yhdessä nauramaan sille, miten perseestä kaikki välillä on Toivon nyt kuitenkin, että tajuaisi edes taas viikon pari miten voisi olla enemmän läsnä niinä harvoina hetkinä, kun on paikalla.

Marimint Niin, nyt tosiaan kai kannattaisi ostaa talvihaalarikin, kun alessa näyttivät olevan!

Mutta nyt kotihommien pariin ja sitten valmistautumaan kaupungille! Voisi kai sitä kerrankin ottaa miehen neuvosta vaarin ja lähteä ihan vaan lounaalle ulos =)

 

Meilläkään ei muistettu naistenpäivää, mutta enpä muistanut itsekään ennen kuin täältä luin

MUTTA HEI! Meillä nukuttiin ensimmäistä kertaa ikinä koko yö heräämättä!!!!!!!!! 11,5h posotti kaveri ilman tuttihuutoja, syöttöä tms. Mä meinasin pudota sängystä, kun ekaa kertaa heräsin ja katsoin kelloa ja se oli jo klo 6 Ihanaa. Nyt meni unillekin vasta kympin maissa. Koputan puuta ja toivon, että tämä ilo jatkuis edes hetken.

Carmen&Hemuli&Marimint&Kurpitsa+muut: Mä tiedän, että mun vika on tuo, etten oikeasti sano miehelle, että tekisitkö tämän ja tuon, mä en jaksa. Tekisihän se ilman muuta. Mähän oon olevinaan tällanen supernainen, joka tarvii varmaan romahduksen ennen kuin myöntää, ettei pärjää... Mies kyllä tekee kotihommia kivasti iltaisin ja viikonloppuisin, mut liian usein tuntuu et niitä pitää pyytää tekemään ja mun mielestä pitäs olla oma-aloitteisempi Miksei mun ajatuksia lueta??

Mutta ei mua sinällään pelota tuo nro2:n tuleminen. Mut onhan se varmaan niin, et kun mitään ei vielä kunnolla "näy", niin miehelläkin kestää hetki oikeasti muistaa ja ymmärtää, et joku siellä kasvaa jo kohisten. Kovasti kyllä mietitään millaista arki mahtaa sitten olla ja muita käytännön juttuja, et ei se mies ihan tietämätön tulevasta vauvasta ole

Repa: Mites teidän reissu meni? Meillä auttoi turvaistuin tosi paljon. Poika viihtyi paljon paremmin autossa.

Mukavaa viikkoa kaikille!!