Päiviä! Nopeasti väsään jotain ennenkuin Anna taas tipahtaa jostain. Näkyy seisoskelevan pallokoneen kanssa taas (F&P stand up ball blast, veikan eka joululahja). Anna ei sitten oppinut koskaan syömään soseita kunnolla. Suussa on nyt 7 hammasta, ylhäällä neljä isoa alhaalla kolme pienempää. Tyttö vetää perunat, porkkanat, tonnikalat, jauhelihat ja hedelmät paloina naamaansa (tai ainakin sen lähistölle) ja ihan itse. Koko keittiö menee pesuun joka aterian jälkeen, mutta tämä on ainoa tapa saada neiti itsepäisyys syömään merkittäviä määriä kiinteää ruokaa.
Aamulla oltiin taas rokotetutkimuskeskuksessa, onneksi ei vaikuta nyt hirveän kärttyiseltä. Mulla tuli jouluna 3kg takaisin, kun olen saanut opetella tätä täys-yh elämää ja releet on palaneet lopullisesti. Toki lasten takia pitää jaksaa pysyä hyvällä päällä ja "huvitella", mutta eipä sisäisesti juuri naurata enää. Kampaajallakin mulla oli molemmat mukana, että kehtasin näyttäytyä ukkelin lapsettomien sukulaisten edessä (siis kellään ei ole pieniä lapsia ja useimmilla ei ole ollutkaan). Ukkeli on vahtinut Annaa viimeksi 13.12. 45min, kun vedin liikkaria itse (siis eihän meillä lasketa). Eikä näemmä ole aikomustakaan tarjoutua auttamaan missään asiassa, kettuilee kyllä mun painosta, syömisistä ja siitä etten osaa kasvattaa lapsia, syötän niille kaikkea törkyä, nukutan vieressä, en laita joka kerta siivoamaan jälkiä jne. Siis sanoo ihminen joka käy kylässä meillä korkeintaan yhden illan viikossa, nykyisin ei sitäkään.
Tää on enimmäkseen syynä, etten jaksa täälläkään käydä, kun siitä tulis vaan tällaista avautumista jatkuvasti enkä haluu tartuttaa pahaa mieltä kellekään. Onneksi uhmis on taas melkolailla oma ihana itsensä ja Anna flirttailee kaikille minkä ehtii. Ihmettelen vaan kuinka olen niin sinisilmäinen aina ja ikuisesti. Opettelen taas pärjäämään ilman apua, niin sitten olokin helpottaa, kun ei edes kuvittele/odota mielessään pääsevänsä lepäämään tai salille tms.
kriisi ja Anna kohta 7kk
Aamulla oltiin taas rokotetutkimuskeskuksessa, onneksi ei vaikuta nyt hirveän kärttyiseltä. Mulla tuli jouluna 3kg takaisin, kun olen saanut opetella tätä täys-yh elämää ja releet on palaneet lopullisesti. Toki lasten takia pitää jaksaa pysyä hyvällä päällä ja "huvitella", mutta eipä sisäisesti juuri naurata enää. Kampaajallakin mulla oli molemmat mukana, että kehtasin näyttäytyä ukkelin lapsettomien sukulaisten edessä (siis kellään ei ole pieniä lapsia ja useimmilla ei ole ollutkaan). Ukkeli on vahtinut Annaa viimeksi 13.12. 45min, kun vedin liikkaria itse (siis eihän meillä lasketa). Eikä näemmä ole aikomustakaan tarjoutua auttamaan missään asiassa, kettuilee kyllä mun painosta, syömisistä ja siitä etten osaa kasvattaa lapsia, syötän niille kaikkea törkyä, nukutan vieressä, en laita joka kerta siivoamaan jälkiä jne. Siis sanoo ihminen joka käy kylässä meillä korkeintaan yhden illan viikossa, nykyisin ei sitäkään.
Tää on enimmäkseen syynä, etten jaksa täälläkään käydä, kun siitä tulis vaan tällaista avautumista jatkuvasti enkä haluu tartuttaa pahaa mieltä kellekään. Onneksi uhmis on taas melkolailla oma ihana itsensä ja Anna flirttailee kaikille minkä ehtii. Ihmettelen vaan kuinka olen niin sinisilmäinen aina ja ikuisesti. Opettelen taas pärjäämään ilman apua, niin sitten olokin helpottaa, kun ei edes kuvittele/odota mielessään pääsevänsä lepäämään tai salille tms.
kriisi ja Anna kohta 7kk