Toukokuiset (5)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Uusin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja minä taas olen olen ihan toisella kannalla tuosta synnytyksen pelkäämisestä: en pelännyt ollenkaan näin paljoa esikoista oottaessani, sillä enhän silloin vielä tiennyt mitä oli edessä... Oikeasti, kyllä mua jännitti, mutta oletin asioiden vaan rullaavan painollaan. Sit tulikin odottamattomia juttuja eteen ja, no, eipä noita jaksa sen kummemmin enää käydä läpi.
Jokatapauksessa nyt pelottaa enemmän. Yritän ajatella positiivisesti, että kyllä nyt kaikki menee paremmin jne., mutta...
 
Munkaan synnytys ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan... siksi en sitä toisen raskauden aikana ajatellutkaan. Tai sen verran, että kävin kerran sairaalassa keskustelemassa saisinko leikkauksen, mutta eivät sitä heti luvanneet joten lakkasin ajattelemasta koko asiaa. Asiaan piti palata viikkoa ennen la:ta... Ja sitten jouduinkin toiseen sairaalaan synnyttämään...
 
Ei tullut kahvitaukoa eilen, ei, tuli vähän yllättäen kutsu (tai no, komennus) yt-neuvotteluihin. Mua asia ei tällä haavaa koske, kun ehdin äitiyslomalle, mutta monia muita toki kyllä.

Ja tämän päälle olen tänään pakosti kotona: piti mennä näyttämään pojan korvia ja yskää sekä omaa flunssaa terkkarille / lääkärille, mutta autoni ainoa avain on miehen takin taskussa ja tasku kaukana työpaikalla. Mur. Sairaslomapäivä menee siis jälleen kerran omasta pussista, sillä taksilla en välitä lähteä, kun jos joutuu lääkärille, kestää niin pitkään että hermo menee tk:ssa pojan kanssa.

Jospa nyt ehtisi vilkaista kirjoituksia...
 
Minki76: olet ihan oikeassa, että pitäisi yrittää ottaa rauhallisesti. Jotenkin on vaan kauhea syyllisyys päällä jos koko päivä menee "makoiluksi". Mullahan loppui työt vuoden vaihteessa ja olen ollut siitä asti kotona. Tuntuu välillä olo tosi hyödyttömältä, kun ei saisi koti-askareitakaan tehdä...

Emmi22: Mulla ne kivuliaat supistukset tuntuu kuukautiskipujen tappaisena jomotuksena selässä. Minulla ei ole ollut tuota ylävatsakipua ollenkaan. Alavatsa on yleensä jälkikäteen arka jos supistuksia on kestänyt sen puoli vuorokauttakin. Suurin osa kuitenkin on ollut nyt niitä täysin kivuttomia. Maha vain "jäykistyy" ja tuntuu lähinnä vain epämiellyttävältä.

Sitten vielä synnytys pelosta. Minä en osaa lainkaan pelätä synnytystä, lähinnä oikein odotan milloin pääsen sen kokemaan. Ensisynnyttäjänä en tietysti tiedäkkään mitä se loppujen lopuksi on. Mutta joka tapauksessa olen menossa synnyttämään iloisin ja luottavaisin mielin. Jos mahdollista tahtoisin synnyttää mahdollisimman luomuna. Edeltävää ei sitten miehen (eikä muidenkaan ) tule mainita kun synnytystuskissani vaadin kaiken mahdollisen kivunlievityksen ;)

Lilja ja potkuri 31+4
 
Moi! Tulin pitkästä aikaa ihan nopsasti kertomaan kuulumisia kun mun ei pitäisi olla juurikaan pystyasennossa. Eli kävin reilu viikko sitten neuvolatarkastuksessa josta sain lähetteen synntyssairaalaan kun halusin varmuuden, että multa ei ole alkanut tiputella lapsivettä kun harva se päivä housuissa on jotain nestettä. No, menin synnärille ja se lapsivesipelko osoittautui turhaksi eli sillä rintamalla kaikki ok, mutta kun lääkäri tutki mua samalla muuten, paljastuikin yllättäen, että kohdunsuuni oli kahdelle sormelle jo auki!!! Eli käytännössä n. 3 cm. Samantien mut otettiin jo osastolle seurattavaksi ja niinpä olin sairaalassa 5 päivää täydellisessä vuodelevossa.

Maanantaina pääsin kotiin, mutta täälläkin olen vuodelevossa eli käytännössä liikun vain vessassa ja ruokaa syömässä. Mulla on vielä viikko sellaista ns. kriittistä aikaa jäljellä, sitten olisi jo 34 viikkoa täynnä ja vauva selvinnee pikkuhiljaa ilman happikaappia. Mulle annettiin jo viime viikolla varmuuden vuoksi kortisonipistoksia, jotka edistävät vauvan keuhkojen kehittymistä, mikäli se syntyy ennenaikaisesti.

Tänä aamuna kävin taas sairaalassa tarkistuksessa, onneksi tilanne ei ole muuttunut ja seuraava kontrollikäynti on ensi torstaina. Eli näitä yllätyksiä voi tulla kun raskaana ollaan. Olen nyt jo luottavaisella mielellä koska jokainen päivä on voitto ja nyt ei ole levossa ainakaan tulla pahoja supistuksia. Mutta halusin tulla kertomaan tämän sikäli, että voi olla etten nyt pääse koneelle vähään aikaan.

Tsemppiä teille kaikille älkääkä pelätkö liikaa synnytys- ym. asioita. Kyllä luonto hoitaa ja kivunlievitystäkin saa joka sairaalasta kun asia tulee ajankohtaiseksi. Hyvää loppuraskautta kaikille!!

Mari-71, rv 33+0
 
Voi vitsi, MArilla onkin ollut draamaa. Kovasti tsemppiä, pidä beibi sisällä vielä ainakin se pari viikkoa!!! =)

Mulla on tuon synnytyksen suhteen vähän sama linja kuin Liljalla; en oikein osaa pelätä sitä. Toki välillä iskee sellainen nopea tuntemattoman pelko mutta se menee äkkiä ohi. Enemmänkin odotan kovasti synnytystä, sitä kokemusta. Tiedän toki ettei se ole helppoa, sairaalassa leikkauksesta toipuessani sain karvaasti esimakua siitä miltä ne "oikeat" supistukset tuntuu. Olin kyllä jumalattoman kipeä ja jouduin jäämään sairaalaan estolääkitykselle. Ja sitten naapurisängyssä tytteli alkoi synnyttämään keskoskaksosia...ei ollut mukavaa kuunneltavaa, etenkin kun tiesi että tuo on mulla edessä. Tiedoksi muuten vain että keskoskaksoset pärjäsivät oikein hyvin ja syntyivät terveinä, joskin vähän pieninä ja joutuivat pariksi viikoksi jäämään keskolaan hoitoon. =)

Mutta siis kaikesta huolimatta odotan jo synnytystä kovasti.

Maanantaina taas neuvola...

Cher ja tiitiäinen 30 + 5
 
Iltaa!
Minulla on ollut synnytyspelon kanssa sama juttu kuin Ulpulla (ainakin, muitakin oli) että eka kerralla läksin "soitellen sotaan", olin jopa innoissani siitä että pääsen kokemaan sen :D Ja nyt sitten pelottaa kun tietää mitä se on. Vaikka en kokemusta vaihtaisikaan, niin sattui se vaan niin kerpeleesti :) Ja siitä silti selviää.

Tämä pikkukakkonen tuntuu olevan ihan samassa asennossa tuolla kuin esikoinen silloin, niin että kiristelee oikealle kylkeen ja luihin. Ihan kuin tunkisi pikku kinttujaan kylkiluitten alle. Vertailin vanhaa neuvolakorttia ja tätä ykyistä ja kovin näytti samalta; sf oli suunnilleen sama näillä viikoilla, ja painon nousukin. Viimeksi arvioitiin 36 viikolla että vauva olisi ollut silloin 2,9kg (yli nelikiloista povattiin laskettuuan aikaan syntyväksi), ja hän oli sitten syntyessään 37 viikolla 2,7kg. Eli nekin heittelee aika tavalla. Minulla poksahti silloin viimeksi yllättäen yöllä lapsivedet ja synnytys alkoi etenemään nopsaa vauhtia siitä sitten. Toivon ihan että nyt kävisi samalla tavalla; se lapsiveden meneminen kun on sitten niin varma merkki siitä että vauva on kohta sylissä.
Kaikkia jänniä ajatuksia mielessä, että miltä tämä vauva näyttää, näyttääkö veljeltään, minkä väriset silmät (minulla siniset, miehellä ruskeat, esikoisella siniset) ym. ym.
Ja vielä 2vkoa ja 3pvää töitä ja sitten äitiyslomalle - JEEEES! Mukavaa illan jatkoa!
 
Huomenta
- no jopa on ollut tosiaan kaikenlaista, toivottavasti kuitenkin lapsoset pysyvät "mökissään" riittävän pitkään!
Itse tulin töihin, vaikka sairausloma loppuun asti olisi kuulemma perusteltua kun olen illat kovinkin kipeä työpäivän jälkeen, vaikka nyt kohdunsuulla ei pahemmin muutoksia ilmeisesti olekaan. Tarkastettu kerran käsikopelolla... Mutta kun lääkäri Kela-selvityksiä välttääkseen kirjoittaa loman vain viikoksi kerrallaan, mulle tuli mieleen iso kysymysmerkki, että olenko sitten turhan valittaja...ja onhan sitä ennenkin menty perunapellolta ja navetasta synnyttämään jajaja ;). No, eihän tässä tosiaan ole kuin kolme lyhyttä viikkoa enää jäljellä.

Älkää tuhlatko voimia synnytyksen pelkäämiseen. Helppo sanoa etukäteen, hankalampi toteuttaa: itsekin tässä jo jokusen yön kovasti synnyttäneenä, kahtia haljenneena ja hengiltä menneenä. Mutta noin niinkuin järjellä yritän ajatella, että vaikka eka synnytys ei mennytkään ihan käsikirjoituksen mukaan, lopputulos oli oikein mainio ja toinen ei välttämättä ole samanlainen :).

Nyt aamupalalle. Ja jätähän Lilja kuitenkin ne ikkunanpesut miehelle :D.
 
Uuhhh, ihan kuin ei olo alkaisi muutenkin olla jo aika tukala, niin iski vielä jonkin ihme "jumin" tuohon rintakehä-lapaluu-alueelle. Siis aivan järkyttävä lihaskipu tai mikä lie. Oikealle puolelle just rinnan alle pistää ja kipu säteilee läpi, lapaan ja hartiaan. Lihaspistokseksi yksi tuttava määritteli, mutta ei osannut neuvoa, että mitä tehdä. Olen yrittänyt venytellä, hieroa, saunoa, käynyt kuumassa suihkussa... Panadoliakin otin, mutta en huomannut erityistä vaikutusta. Oisko kellään mitään toimivaa neuvoa???

Meillä oli esikoinen kuumeessa viikonlopun. Ei ollut perjantaina päivähoidossa, eikä viety vielä tänäänkään. Eilen oli kuitenkin vielä lämpöä, ja tänä aamuna oli niin tukkoinen ja silmät rähmässä, että ajateltiin, että kotipäivä vois olla vielä paikallaan. Mies kävi aamulla pari tuntia töissä ja tuli sitten kotiin, että minä pääsin lähtemään töihin. Meillä on sellainen "työnjako", että se jää kotiin, jolla on kyseisenä päivänä helpompi järjestää työkuviot.

Vauvan huone edistyi hieman viikonlopun aikana. Siis se pikkumakuuhuone on ollut vierashuoneena, ja sinne pitää nyt saada tilaa vauvan kamoille. Sain jo jonkin verran heivattua sieltä tavaroita pois, mutta vielä tarttis saada lisää tilaa.
Se on ihanan valoisa huone ja oikein unelmoin jo, että millaiseksi saan sen sisustettua pikkuista tyttöä varten =)

Viikkoja taitaa olla kasassa 33+3. Työpäiviä jäljellä 6, tämä päivä mukaanlukien. Paitsi että tulen käymään työpaikalla vielä parina päivänä ensi viikolla jo mammalomalla ollessani, kun pitää ohjeistaa tilalleni tulevaa työntekijää muutamassa jutussa.
Hyvävointista viikkoa!
 
No, kylläpäs täällä monella alkaa olla "heikot ajat". Eli yllättävän moni on pakkolevossa ym. Toivotaan,, että kaikilla menee kuitenkin hyvin loppuun asti.

Meillä esikoinen kans kuumeili viime yönä. Tälle päivälle ei oo kuumeiselta tuntunu, mut saa nähä mikä on tilanne ku herää päikkäreiltä. Nenä sillä alko eilen solkenaan vuotaa ja nytki tuola yskii vähän väliä. Kuhan ei ny menis taas korviin. Kolme korvatulehusta on tälle talvelle jo hoidettu.

Mä en aatellu vielä lainkaan tota synnytystä. Ehkä parempi niin. Mut saa nähä kuinka tedän eräiden hermoilut saa mutki heräämään.. Noh, oon kyllä sitä tyyppiä, joka ei pahemmin viitti asioita ennakolta miettiä. Asenne synnytykseen on lähinnä se, että kai minäkin selviän, kun "kaikki" naiset on tähänki asti selvinny. Enhän ny minä voi olla niitä heikompi:) Eli ei se tilanne hermoilemalla parane.

Minki-76 rv 29+6

 
Ajattelin heittää hieman kuulumisia, ja samalla nostaa meidän "lista-sijoitusta".

Eilen kävin ultrassa, jossa tarkistettiin istukan sijainti. Se oli noussut juuri ja juuri sen verran, että normaali synnytys mahdollinen. Ja ehtii kuulemma vielä nousta lisääkin ennen laskettua aikaa.
Pojan paino-arvio oli tasan 2 kg, aikamoinen "äijä" jo! :)

Muuten menee ihan hyvin, supistuksia edelleen vaihtelevasti. Lääkäri meinasi, että ei kannata huolestua, joillakin on vain kuulemma herkempi kohtu supisteluille.

Ikkunatkin on muuten jo pesty ja makuuhuone tapetoitu. Vielä kun saan pääsiäis vieraat "hoidettua" ja vauvan sängyn ostettua; minulle laskeutuu rauha! :)

Pikaista paranemista kaikille nuhaisille, toivottavasti pääsette nauttimaan pääsiäisestä terveinä!

Lilja ja potkuri 32+1
 
Nyt on sitte meikäki flunssasa. Ei onnex kuumetta, mutta nuhaa, kurkkukipua ja väsymystä. Noh, sitä väsymystä ny on muutenki.

Ompas täälä hiljasta. Toisina päivinä on niin vilskettä, mut tänäänkä ei oo vielä kukaan muu kirjotella.

Jahas, esikoinen kuulu heräävän päikkäreiltä, joten munki jutut jää ny kovin lyhyix. Mut saimpa nostettua meiät ekasivulle:)
 
Flunssa vetää hiljaiseksi. Oon siis minäkin flunssassa. Meillä oli ensin poika nuha-kuumeessa viime torstai-illasta sunnuntaihin, sitten minä heräsin tiistaiaamuna kuumeessa ja kurkku kipeänä. Kuumetta oli 38,2. Väsytti tietenkin ihan sairaasti ja oli tosi vetämätön olo muutenkin. Pyörrytystä, huono olo jne. Mutta pahinta kaikesta oli se kipeä kurkku - siis voi jee miten kipeä voi kurkku ollakaan!
Olin töistä poissa ti ja ke, mutta tänään tulin tekemään lyhyen päivän. Kuumetta ei enää oo, mutta kurkkukipu jatkuu ja ääni on viskibassona.

Sairastamisen takia jäi tällä viikolla neuvolakäyntikin väliin, piti siirtää ensi viikkoon. Sinnekin sain vain ½ tunnin ajan =(
Olisin halunnut jutella eräistä mieltä painavista asioista, mutta ei tuossa ajassa ehdi kuin ne pakolliset verenpaine, hemppa ym. jutut. Blaaah.

Eilen sattui sellainen hölmö juttu, että pitää kertoa teillekin. Kai sitä oli jotenkin tämän huonon olon takia herkällä päällä... Esikoinen nimittäin sattui illalla paukauttamaan minua päällään ohimoon ja se sattui kyllä, mutta ei niin hirveästi, että olis tarvinnut itkeä. Mutta multa tuli itku! Menin vessaan itkemään ja tuntui, etten saa sitä itkua millään loppumaan... Itketti se kivistävä ohimo, kipeä kurkku ja ties mikä. Ihme toivottomuus iski ihan yllättäen.
Onko muille sattunut mitään vastaavaa? Kai tämä jotain hormonijuttuja on?

Minä muuten ostin meille tuplarattaat kesää varten, vaikka monet on sanonu, ettei niitä tarvii... Ostin käytettynä. Aattelin, ettei siitä kyllä mitään tule, jos esikoinen ei suostu kävelemään 100 metriä pidempiä matkoja. Pakkohan meidän on päästä liikkeelle silloinkin, kun ei mies (ja auto) ole kotona. Ajattelin, että varmaan touko - elokuu vois olla rattailla käyttöaikaa, ainakin. Elokuussa esikko täyttää 3, joten ehkä sitten kävelee jo reippaammin? Tai osaa ajaa pyörällä?
Noo, ainahan ne saa myytyä, jos jää vähälle käytölle tai vallan käyttämättömäksi...

Ei kai tässä muuta. Hyvää pääsiäistä kaikille!!! Ihanaa saada olla kotona 4 päivää =)

Ulpu, huomenna viikkoja 34!
 
Ulpu sovitaan vaikka että on hormonijuttuja... Mähän itkin alkuvuoden kuin vesiputous, välillä syystä ja usein syyttä. Nyt on ollut onneksi vähän tasaisempaa.

Kaksostenrattaiden myynti-ilmoa katselin neuvolan seinällä vähän sillä silmällä mutta toisaalta, varsinaiseen ratasaikaan on vauvan kanssa vielä pitkä matka. Tällä hetkellä mietityttää kaikkein eniten pihalla oleva syvä monttu - mitenkähän saisin miehen vakuutettua, että jos aiomme tehdä siihen kaivon, se on tehtävä heti ensimmäisinä kevättöinä. Esikoinen on vilkas ja nopea, ja minä taas tällä hetkellä en. Puhumattakaan sitten kun on vauvanpötkylä kannettavana / työnnettävänä! Ympäristö turvalliseksi, kiitos...

Vauva muljahtelee jo ihan kipeästi. Toivottavasti on edelleen rt... Välillä mulla on sellainen olo, että tämä raskaus on kuukauden edellä, mutta eihän se voi olla, kun ultralla on moniin kertoihin todettu la:n täsmäävän päivälleen. Silti toivon, että tämä syntyisi vähän etuajassa, heitänpä optimistisen arvauksen vaikka 2.5.

Kurkkukipu on täälläkin jotain ihan käsittämätöntä ja flunssaa pukkaa muutenkin meillä kaikilla. Saapa siis nähdä miten käy pääsiäissuunnitelmien! Hmm, haaveilin vähän oman pääsiäiskokon rakentamisesta takapihalle, mutta se ei taida onnistua tänäkään vuonna...

Iloista pääsiäistä kaikille!
 
Kimball: Ettet aattele minun ostaneen niitä rattaita vähän turhan aikaisin, niin kerron, että ne on sellaiset, joissa istuinosat säätyy erikseen ja vauvan saa siis ihan makuuasentoon. Vauvan voi laittaa vaikka makuupussiin, koppa niihin ei mahdu. Kuomulliset ne kyllä on. Luulen, että ovat ihan kätevät esim. kauppareissuilla tai jos käydään jossain kyläilemässä. Ja ihan kesäkäyttöön ajattelin.
 

Similar threads

Yhteistyössä