""Pettäjän elämää todella leimaa itsekunnioituksen ja itsehillinnän, arvostelukyvyttömyyden ja voisiko sanoa kaikkien hyveiden puuttuminen.""
No huh huh. Kyllä minä ymmärrän, että pettäminen on rumaa, mutta ei kai se nyt sentään oikeuta ketään tuolla tavoin arvostelemaan. Että ihan kaikkien hyveiden puuttuminen on pettäjän elämää leimaava tosiasia.
Ensinnäkään ei saisi noin yleistää ja toiseksi pitäisi kyllä tietää kunkin tapauksen yksityiskohdat tarkemmin, ennen kuin kovin julmasti tuomitsee. Koskaan, ikinä, milloinkaan ei voi tietää toisten parisuhteista.
""Pettämiseen täytyy aina liittyä suuri määrä itseinhoa, koston halua, katkeruutta ja kateutta. Eikä näitä tunteita tosiaan poisteta sillä, että on pieniä onnen hetkiä ja kiva kokata yhdessä.""
Jos on tuollaisia tunteita, ei niitä varmaan pienillä onnen hetkillä poisteta kuin hetkellisesti. Jos on tuollaisia tunteita, niiden on täytynyt sitten varmaan muodostua siellä niin rikkumattoman pyhässä avioliitossa.
""Mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko pettäminen miehelle samalla tavoin ajautumista halun vietäväksi, vai paljon määrätietoisempi tahdon asia.""
En usko sukupuolella enää olevan kovin paljon eroa tämän asian suhteen. Miehillä on ainakin ennen ollut enemmän toisia naisia kuin vaimoilla toisia miehiä. Ilmeisesti tämä ero on tasoittumassa.
Miehet saattavat kyllä ihastua toiseen naiseen, jos kotona odottaa jollain tavoin onneton parisuhde. Ja siitä onnettomasta suhteesta lähteminen saattaa tulla miehelle mieleen vasta, kun hän sen havaitsee epätyydyttäväksi. Tämän havaitseminen ja itselle myöntäminen voi taas hyvinkin olla mahdollista vasta, kun näkee, että parempiakin vaihtoehtoja on.
Pettäminen on rumaa. Silti on minusta aiheetonta ""kivittää"" ne, jotka siihen syystä tai toisesta ovat ajautuneet (<- käytän kyllä tätä sanaa, koska ei kai kukaan päätä siihen joskus ryhtyä !). Muuten ollaan tilanteessa, että pata kattilaa soimaa. Ja ne, jotka eivät ole moiseen tilanteeseen joutuneet minään osapuolena, ovat itse asiassa aika jäävejä ketään arvostelemaan. Kirjailijatkin ovat jo aikaa sitten todenneet, että on aina parempi kirjoittaa vain sellaisista asioista, jotka on itse kokenut - muutoin on ymmärrys vajavaista.