Toisista naisista

Miten vaimo ja hänen kunnioitus tuohon liittyy? Vaimon on varmasti hyvin vaikea kunnioittaa miestään, jos tämä jäisi pettämisestä kiinni. Tai mitenkään todennäköisesti hänelle tuntomatonta naisihmistä, jolla on suhde hänen mieheensä?

Miten vaimo voi valittaa, ettei mies halua naimisiin tai ettei saa prinsessahäitä? Tai minä ainakin miellän vaimon aviovaimoksi, ja tällainen ei voi olla ilman että olisi naimisissa, olivat ne häät sitten olleen prinsessahäitä tai eivät.

Miten vaimon kunnioitus ketään kohtaan mitataan uuden sohvan haluamisessa? En nyt kyllä ymmärrä?

Vaimo, kuten kuka tahansa parisuhteessa elävä, ei voine itse päättää lasten haluamisesta. Mitenkäs tämä liittyy kunnioittamiseen?

Tuo kotitöiden auttaminen voisi ehkä jotenkin liittyä kunnioittamiseen, jos oikein liitosta haetaan. Voisi ehkä olla vaikea kunnioittaa sellaista miestä tai naista, joka ei millään lailla osallistuisi kotitöihin, vaan jättäisi ne tietoisesti toisen hoidettavaksi. Olettaen, ettei tällaisesta ole sovittu ja auttamatta jättäminen kompentuisi jollain toisella tavalla.

Ketä vaimon tulee kunnioittaa? Ehkäpä kaikkia, jotka sen jotenkin ansaitsevat. Pettämistilanteessa sitä ei todellakaan ansaitse se pettävä mies, eikä myöskään se nainen joka hänen kanssaan pettämistä harrastaa.

 

sen ymmärrän

Nämä pahimmat lekalla lyöjät eivät näe missään asioissa kokonaisuuksia.

Sen takia on helppo arvostella pettäviä miehiä ja toisia naisia. Vaimot kun eivät kuulu tähän asiayhteyteen. Voi ihme, kun joku joskus saisi heille ymmärryksen siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaimo ei ole irrallinen eikä jalustalla. Vaimoon on suhde siinä missä toiseen naiseenkin.

Joku jossain vaiheessa ketjua ihmetteli, voiko suhteeksi sanoa sellaista, jossa oli harrastettu seksiä vain 4 kertaa puolessa vuodessa. Entäs sitten, jos vaimon kanssa ei ole harrastettu seksiä sen enempää, voiko sitä sanoa avioliitoksi ? Puhumattakaan mistään muustakaan yhteydestä.

Niin se vaan sitten maailma pyörii. Näiden vaimojen navan ympärillä. Tai ainakin yrittävät saada sen pyörimään.

Jep jep.

 

Siinä ymmärryksessä teillä niitä ongelmia tuntuu olevankin

 

alkulähteille: kerro miksi ei voi erota jos kerran vaimo ei anna seksiä? Ei tarvitse, mä kerron.

Siksi että pettäjällä ei ole selkärankaa. Eli siis syy on pettäjässä eikä kenessäkään muussa. Omia tekoja ei voi perustella kenenkään muun, ei edes vaimon, käytöksellä.

Joko tää nyt tuli selväksi? Sen takia että mies on ITSE vastuussa omista teoistaan, vaimo ei liity tähän mitenkään, ellei sitten ole ase ohimolla pakottanut miestä naimaan vierasta pillua.

Mitä se pettäjän profiili sanoikaan...? Jotain vastuunottamisesta. Tunnetteko te sen käsitteen? Reppanat.

 

Ette te pettämisen puolustujat onnistu millään teoillenne oikeutusta löytämään, vaikka miten vahvasta rautalangasta vääntäisitte. Ehkä olette oman mielenne saaneet käännettyä niin uskomaan, mutta siihen se jääkin. Sen verran jokaiselta täytyy löytyä kunnioitusta kumppaniaan ja muita ihmisiä kohtaan, ettei aina mene sieltä mistä aita on matalin ja vielä uskottele, että on oikeus niin tehdä! Pelkkää itsekkyyttä ja selkärangattomuutta, jos ei asioita oikein uskalla ratkaista.

 

Minun ymmärryksessäni on siis jotain vikaa, kun mielestäni oman nautinnon, ilon ja ihanuuden saavuttaminen toisten kustannuksella on väärin?

Vai olisikohan jonkun muun/joidenkin muiden ymmärryksessä hiomisen varaa?

Minua saa kyllä ihan sinutella, ei tässä vielä ikäihmisiä olla.

 

ei varmaan olla ikäihmisiä.

Aika usein on ikäihmisillä enemmän ymmärrystä kuin sinulla näyttää olevan.

 

sehän täällä yhteiskunnassa yleensä niin helvetin pieleen meneekin kun kaiken maailman renttuja, bultsareita, pikkurikollisia ja pettäjiä ymmärretään liikaa.

Te niin kaipaatte ymmärrystä ja sitä kautta oikeutusta teollenne. Mutta voi pienet, ymmärrättekö te sen yhteyden ulkopuolelta tulevan ymmärryksen ja teon uusimisen välillä? Kun antaa pikkusormen, te viette koko käden: Mitä enemmän ymmärrystä jakaa niin sitä häikäilemättömämmin te käytätte sitä hyväksi ja jatkatte pikku puuhastelujanne ja pahantekojanne. Näin se vaan menee.

Se on kerrasta laaki sanon minä.

 

Voisihan olla, että se vaimo haluaisi kuulua tuohon pettävä mies + toinen nainen asiayhteyteen. Mutta kun tuo asiayhteys yleensä on sama kuin SALAsuhde. Vaikea lienee ottaa kantaa ja vaikuttaa asiaan, jos siitä ei tiedä, eikö vain?

Juuri nämä pettäväthän haluavat pitää sen vaimon irrallaan ja jalustalla. Mielellään tietysti niin, että se vaimo (tai mahdollisesti myös pettävä) mies on juuri omalla käytöksellään vaikuttanut siihen, että he ovat ""ajautuneet"" tätä pettämään. Tämä petettävä pihtaa, on pirullinen, ilkeä, kamala, riippuvainen, tunnevammainen, se hirvistys joka on juuri heidän onnensa esteenä. Esteenä? Ehkäpä tämä hirvistys ei haluaisi olla kenenkään onnen esteenä. Ehkäpä hän hetken kipuiltuaan tarjoaisi tämän ""rakkaan"" petturipuolisonsa kultalautasella sille, jonka kanssa tämä on häntä pettänyt? Vaan harvemminpa kai näille petetyille puolisoille tätä mahdollisuutta tarjotaan.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kyllä. Mutta jokainen meistä valitsee itse mikä mihinkin vaikuttaa.

Miksi se maailma pyörisi juuri sen vaimon navan ympärillä? Itsehän kirjoitit, että vaimoon pettäjällä on suhde siinä missä toiseenkin naiseen. Eikös se tällaisessa tapauksessa maailma pyöri sen pettäjän navan ympärillä?

Mikä estää sanomasta sille riivinrauta-vaimolle, että kun sinusta ei tuota seksiä irtoa ja kun ei meillä tunnu olevan muutakaan yhteyttä, niin erotaan? Erotaan, jotta voimme molemman löytää sen uuden onnellisen elämän.

Tai miksi ei ehdottaa vaimolle, että kun minua tämä yhteiselämä tympäsee, niin haetaan molemmat viihdykettä muualla. Jos vaimo ei tähän suostu, niin sitten erotaan. Jos suostuu, niin siinähän suihkitti ympäriinne. Vai, eikö sen riivinrauta-vaimon jakaminen kuitenkaan innosta.

Vie sie, mie vikisen. . .

 

Mitenköhän on oman ymmärryksesi laita?

Jos mies lähtee vaimoaan pettämään niin vaimo tasan tarkkaan on siihen syytön. Vaimo voi olla osasyyllinen siihen, että liitossa menee huonosti, mutta täysin syytön hän on siihen minkä toimintatavan mies valitsee jos huonosti menee. Ei kukaan voi olla vastuussa kenenkään teoista, ainoastaan omistaan!
Se, että suhteessa menee huonosti, ei ole mikään syy pettää. Se on syy EROTA! Miten ihmeessä te pettämisen puolustajat oikein tätä asiaa pyritätte mielessänne? Että jokaisen pikku pompun kohdalla mennään pettämään? Iso asuntovelka? Vieraaseen petiin. Vaimo jäi työttömäksi? Vieraaseen petiin. Lapsi valvottaa? Vieraaseen petiin. Niinkö? Jos suhteessa on ongelmia, ne ratkotaan. Jos ratkomaan ei pystytä niin EROTAAN! Missään kohtaa ei ole sellaista syytä joka oikeuttaisi pettämään. Kunpa joku vielä kertoisi mitä luulee sillä pettämisellä saavuttamaan tai mikä on se hyvä syy joka siihen oikeuttaa. Yhtäkään en ole vielä kuullut.

Että ehkä sen ymmärtämisongelman kanssa kannattaakin katsoa sinne peiliin.

 

On 48v., onnellisessa aviossa 27v. Ei ikäloppu, eikä ihan nuorikaan. Minkäikäinen, millaisessa suhteessa muut täällä elävät?

 

sinäkin KOKO tekstin ajatuksella.

On niin helppo nostaa se yksi asia ja jatkaa siitä jauhaminen.

Ja juuri tuo yhden pilkun viilaaminen saa teistä vastenmielisiä.

Tämä ei ole keskustelua. Te keskitytte siihen yhden asian paasaamiseen - tuomitsemiseen. Ja poimitte toisten tekstistä yhden pikkiriikkisen osan tuomitsemisenne pohjaksi.

 

Ymmärrystä hakevat niin varkaat, murhaaja ja muuten väärin tekevätkin. Mihin loppuu oma ymmärryksesi?

Onko toisen fyysinen vahingottaminen paljon pahempaa kuin henkinen vahingoittaminen?

Miksi muuten kaipaat minun ymmärrystäni? Vai kalvaako omatunnossasi kuitenkin pienen pieni epäilys, että pettäminen sittenkin on väärin? Vai onko se väärin vain silloin kun sinä olisit se petettävä? Toisilla se ymmärrys tuntuu olevan niin kovin joustava. . .

 

Näin on! Huono suhde oikeuttaa kyllä eroon mutta ei pettämiseen.

Jos nyt vielä joku pettäjä kärsii ymmärryksen puutteesta niin sitten voi jo huolestua omasta terveydestään sillä siinä tapauksessa siellä aivoissa ei kaikki mutterit ole ihan kohdillaan...

 

Satu II on 37 v, äiti-ihminen, välillä onnellisempaa ja välillä vähemmän onnellisempaa parisuhdetta takana kohta 20 v.

 

tämä oli tarkoitettu?

Ja minkä yhden pikkuriikkisen osan?

Ai se pettäminen onkin nyt vain ihan pikkuriikkinen osa tätä keskustelua...

Astupa kuules petetyn kenkiin ja mieti onko pikkuriikkistä.

 

Minä, 27-v, onnellinen avoliitto, naimisiin keväällä. Ei vielä lapsia.

 

On jännää, että toiset naiset perustelevat, että ""entä jos vaimo on luonnevikainen, entä jos vaimo ei anna seksiä miehelle vuosiin, entä jos vaimo kiristää lapsilla ja itsemurhalla ja on täysi hullu"", niin silloin voi pettää ja miehellä on täysi _oikeus_ pettää.

Siinä ei vissiin olla tultu ajatelleeksi, että se mitä salarakas tietää avioparin puutteellisesta seksielämästä ja vaimon ""mielenterveysongelmista"", perustuu kuitenkin vain toisen osapuolen, eli miehen, suulliseen kertomukseen.
Näinollen kukaan ei voi todella _tietää_ mitä tapahtuu neljän seinän sisäpuolella miehen ja hänen vaimonsa kesken, ei ikinä! Niinkauan kun kukaan ei ole todistamassa.

Epäilen että kun toinen nainen kuuntelee aikansa ukon kertomuksia, miettien samalla kuinka saisi oltua "" SE parempi nainen"" sille pettäjämiehelle, hän alkaa imeä tuota kyseenalaista informaatiota täysin suodattamatta, ja lopulta UNOHTAA faktan, että kaikki on itseasiassa vain sen miehen PUHETTA. Samalla tavalla kuin vaimokaan ei tiedä, mitä mies tekee sillä ja sillä hetkellä, niin ei salarakas-nainenkaan tiedä mitä tapahtuu illalla kello kymmenen heidän aviovuoteessaan.

Yleensä siinä vaiheessa, kun suhde uhkaa paljastua, vaimo on alkanut epäillä jotain yksityiskohtaa miehen peitetarinassa, tai huomaa vieraita hiuksia ja tekstiviestejä miehen puhelimessa, alkaa RÄHINÄ. Eli kuka tahansa nainen tulee hulluksi kun mies salailee ja valehtelee, eikä suostu kertomaan mitään.
Sitten kun mies tulee salarakkaansa ovelle ryytyneenä sanoen, että tappelivat koko yön ja vaimo on hullu, jopa joku mustelma naamassaan tai itkien, on kuitenkin varmasti asia yleensä niin, että vaimo ei ole sen YHTÄÄN hullumpi tai ilkeämpi, kuin kukaan muukaan vaimo, joka saa selville että mies pettää.

Olen ajatellut, että jos mies on todella vaikeuksissa ja haluaa olla rehellinen salarakkaalleen, niin hän ei edes aloita suhdetta uuden naisen kanssa KUITENKAAN ennenkuin edellinen pesä on lakaistu pois. Vaikka olisikin rakastunut.

Reilu perusmies nimittäin ei halua sotkea rakastamaansa naista PASKAN keskelle, vaan haluaa itsenäisenä miehenä hankkia vaimon, joka ei sääli häntä entisen vaimon takia, tai jonka näkeminen ei muistuta mistään hirviöavioliiton loppuajoista.
Oikeasti normaali mies haluaa olla vahva ja omilla jaloillaan, eikä mikään nynny joka tukkii naamansa rakastajattaren tissivakoon itkien pelastusta hirveästä arjesta tai avioliitosta.

 

Ikäväksesi minun pitää sanoa, että minua on petetty ensimmäisessä liitossani, joka johti sitten eroon omasta tahdostani. Liitto ei ollut onnellinen ja toivoin ex-miehelleni hyvää jatkoa. Alku oli toki vaikeaa aikaa, mutta en minä siitä ikinä tälle toiselle naiselle ollut katkera tai vihainen. Ei se hänen vikansa ollut, että meillä ei mennyt kotona hyvin ja mieheni teki mitä teki.

Nykyään elän uudessa avioliitossa ja olen onnellinen, enkä usko tässä suhteessa pettämistä tulevan. Olemme erityisen onnellisia vielä vuosienkin yhdessäolon jälkeen. Tunne ja toisen ymmärtäminen on AIVAN eri tasolla kuin tuossa ensimmäisessä liitossani.

En minä ole ikinä ketään pettänyt vaan minua on petetty. Silti jaksan ihmetellä tätä yksipuolisuutta asian käsittelyssä.

 

äskeinen oli siis tarkoitettu Satu II:lle.

 

Olen naimisissa. En ole pettänyt miestäni koskaan. Miksikö? Siksi, että en halua enkä siihen pystyisi jos vaikka haluaisin. Rakastan häntä, enkä voisi edes kuvitella koskevani kehenkään toiseen, tai että kukaan minuun koskisi. Tähän väliin ei minun puolestani voi kukaan tulla.

Jos mieheni pettäisi minua, niin minkä minä sille voin?? Jos hän ei jostain syystä rakastakaan minua (enää?), tai joku muu saa hänen huomionsa, ehkä hän rakastuu toiseen... en minä sille mitään voi. Enkä haluaisi jatkaa avioliittoakaan tietäen, ettei hän rakasta minua eikä suhteemme enää ole parisuhde. Vielä pahempaa olisi jos hän rakastaisi toista, vaikkei pettäisikään. En todellakaan halua sitoa häntä vasten hänen omaa tahtoaan.

On sitten toinen asia kuinka paljon sellainen minuun sattuu. Saattaa sattuakin, varmasti petyn, mutta tällä hetkellä ei ole muuta syytä kuin luottaa häneen. Meidän molempien vastuulla on ottaa toinen huomioon, mutta myös itsensä. Olla toisen tuki hyvässä ja pahassa. Ei aliarvioida eikä väheksyä toista.

Pettäjän syyllistäminen on turhaa hurskastelua. Kuka teistä on niin viaton ja puhdas, että on varaa arvostella muita? Ei kukaan. Ihminen on inhimillinen olento. Joku pettää ilkeyttään, joku välinpitämättömyyttään, joku heikkouttaan, joku muu mistä muusta syystä tahansa.

 

Totta puhut mitä tulee toisen naisen herkkäuskoisuuteen. Pettävän miehen sanaa uskotaan siitä miten kamala akka kotona on, muttei muisteta miettiä, että kyllä sillä vaimolla on syytä olla kamala kun mies ramppaa vieraissa. Ehkäpä vaimolla oli syytä olla vihainen jo ennen kuin nykyinen kakkonen tuli kuvaan?

Hyvänä esimerkkinä tästä oli eräs ystäväni joka ryhtyi suhteeseen varatun miehen kanssa. Mies lasketteli vaikka minkälaiset palturit parin elämästä. Suhteessa meni kuulemma huonosti, kumpikaan ei enää tuntenut toisiaan kohtaan mitään ja yhteenkään ei haluttu muuttaa. Ja toinen nainen uskoi. Tunsin myös tuon miehen tyttöystävän, jonka käsitys heidän suhteestaan oli aivan eri. Ei puhettakaan, että rakkaus olisi kadonnut, kivasti meni naisen mielestä ja yhdessä tuo mies ja nainen näyttivät hyvinkin onnellisilta. Kun sitten kävi ilmi, että mies oli kakkoselleen valehdellut näistä ja monista muista asioista niin eipä sillä mitään vaikutusta ollut. Kakkosnaisen reaktio oli että kyllä se sitten muuttuu kun ollaan yhdessä. Eli ei mitään väliä vaikka mies rysän päältä jäi kiinni valehtelusta.

Lopulta kävi niin että mies jäi tempuistaan kiinni, tyttöystävä heitti pihalle, mutta siltikään mies ei halunnut suhteeseen kakkosensa kanssa. Sitä saa mitä tilaa. Jos mies valehtelee ykköselleen niin valehtelee varmasti myös kakkoselleen.

 

Kuten jo aiemminkin todettu niin on monia ihmisiä, joilla on varaa arvostella muita. Niin kauan kun en itse ole pettänyt niin minulla on oikeus sanoa sen olevan mielestäni väärin. Valehtelusta on ketään voi arvostella, koska olen sitä itsekin tehnyt, mutta pettämisestä voin.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että kuka täällä on niin puhdas, että voi murhaajia arvostella. Tuskin kyselisit tuollaista.

 

""Pettäjän syyllistäminen on turhaa hurskastelua. Kuka teistä on niin viaton ja puhdas, että on varaa arvostella muita? Ei kukaan. Ihminen on inhimillinen olento. Joku pettää ilkeyttään, joku välinpitämättömyyttään, joku heikkouttaan, joku muu mistä muusta syystä tahansa.""

Tässä tuli aivan loistava esimerkki siitä ulkopuolisesta ymmärryksestä joka ennen pitkää johtaa pettäjän teon uusimiseen. Tällä tavoin ymmärtämällä hiljaa hyväksytään näiden pettäjien paskamainen käytös ja paskamaiset teot. Hissutellaan ja näytetään viittaa taas uusille pahanteon poluille...

 

""Pettäjän syyllistäminen on turhaa hurskastelua. Kuka teistä on niin viaton ja puhdas, että on varaa arvostella muita? Ei kukaan. Ihminen on inhimillinen olento. Joku pettää ilkeyttään, joku välinpitämättömyyttään, joku heikkouttaan, joku muu mistä muusta syystä tahansa. ""

Vihdoinkin joku kirjoittaa jotain järkevääkin.