Toisista naisista

Tuhmat tytöt pitää hauskaa... Onko hauskaa olla haaskalintu?
Eikö hauskaa voi pitää muuten kuin sekaantumalla toisten shittiin?
Jos jonkun mielestä pettäjämiesten parisuhteen kustannuksella on kiva leikkiä, täytyy olla jo vähän kiero!

Harri sulla on tosi hyviä vertauksia, mutta sillä että on sitoutunut ja uskollinen on enemmän tekemistä itsekunnioituksen ja rakkauden kanssa kuin kaupankäynnin.

 

... kirjoitus ei ollut edelliselle.

 

.. lisäys on itsekunnioitusta olla tasoisensa miehen kanssa. Eikä se ole mitään kaupankäyntiä.

 

totta puhut. Läheltä tilannetta seuranneena ei voi välttyä miettimästä kuinka pahalta tästä vaimoista varmasti tuntuu. Mies haluaa lapsia kuulema joten sekin tuntuu niin omituiselta. No eipä ole mun ongelma mutta ahdistavaa seurata tilannetta päivittäin.

 

Et kyllä nyt Satu II ymmärtänyt Honeyn kirjoituksesta yhtikäs mitään; lue se uudestaan tavaten, niin ehkä tajuat. Minäkään en ole hyväksynyt pettämistä (vaikken mikään moraalisaarnaaja ole koskaan ollut), kunnes elämä heitti minut sille polulle monen monesta syystä.

Vaikken kenellekkään suosittele kokemusta, niin täytyy myöntää että silmäni ovat avautuneet ja ymmärrykseni elämästä ja sen käänteistä syventynyt.

 

Aivan perinteinen pettäjähän sinä olet, aina te syyt pettämisiinne muista löydätte. Aina löytyy joku oikeutus, jolla tekojaan perustella, jos ei halua itse kantaa vastuuta teoistaan. Kukaan ei petä vastoin omaa tahtoaan, joten kanna vain vastuusi itse, äläkä väitä että ajauduit pettämään vastoin omaa tahtoasi. Uskollisuus on tahto kysymys, jos pettäminen on vastoin omia arvoja, niin ei silloin kukaan pettämään ajaudu, vaikka millainen tilaisuus olisi.

 

Uskollisuus on tosiaan tahdosta kiinni. Jos tahtoo olla uskollinen, ei silloin ajaudu pettämään.

Pettäjältä yksinkertaisesti puuttuu selkäranka ja sen myötä itsehillintä.

Aikas hassua minkä kuvan nämä pettäjät antavat täällä itsestään. Tähän astisilla perusteluilla ja kootuilla selityksillä keräsin pettäjän profiilin:

- elää vaistonvaraisesti kuten eläin

- kyky ajatella syitä ja seurauksia on rajallinen

- on virran vietävissä kuin ajopuu (ei omaa päätösvaltaa eikä kontrollia omaan elämäänsä

- ei omaa itsehillintää tai arvostelukykyä

- ei ajattele omaa napaa pidemmälle koska
oma napa=maailma

- ei kykene kantamaan vastuuta itsestään ja omista teoistaan (voi siis tehdä murhankin koska elämässä voi tapahtua mitä vain: vaikka ei sitä ajattele tekevänsä niin kuitenkin saattaa tehdä, aivan kuten pettääkin)

- kosto on hänen henkilökohtainen oikeutensa (henkilö a on syyllinen mutta asian voi kostaa henkilö b:lle koska kosto tuo henkilökohtaisen mielihyväntunteen kohteesta riippumatta)

 

Hyvä nimimerkki myös 1 ja 2 miehet,

Minä ymmärsin mielestäni selkeästi sen, että Honey puolustelee tekojaan ja käytöstään toisen ihmisen kustannuksella. Hänhän todennäköisesti ei mielestään olisi ""ajautunut"" pettämään, jos ei hänen miehensä olisi muuttunut paskaksi. Muuttunut heidän YHTEISEN pitkän elämä aikana.

Honey voi olla yhteisvastuullinen miehensä muuttumiseen, ehkä ei. Tämän muuttuminen ei kuitenkaan voi tai saa olla syynä siinä, että hän ""ajautui"" pettämään miestään.

On surullista, että sinun ymmärryksesi elämästä ja sen käänteistä, tarkoittaa mielestäsi sitä, että olet oivaltanut elämän olevan raadollista ja oikean elämän elämisen vaativan toisten ihmisten loukkaamista.

Minä en hyväksy pettämistä. Jos kuitenkin minun ""silmäni avautuisivat"" kuten sinun tapauksessasi ja pettäisin miestäni, niin toivon että minusta kaiken sen ""huuman, ihanuuden ja elämänymmärryksen"" vallassa löytyisi ihmisyyttä ja inhimillisyyttä lopettaa olemassa oleva suhteeni ennen sitä uutta.

Elämä on valintoja täynnä. Usein täällä näkee kirjoitettavan, että kun se parisuhde oli jo niin väljähtänyt (tämän analyysin tekijöinä ovat usein ne ""kakkosnaiset) ja eihän kenenkään tarvise ""kituuttaa"" väärän ihmisen kanssa. Ihmiset muuttuvat ajan myötä, ja näin ollen eivät ehkä enää vuosien jälkeen sovi yhteen. Näin voi olla, mutta mikä oikeus tällaisessakaan tapauksessa on loukata tätä vanhaa kumppaniaan? Miksi ei erota rehellisesti ja aloittaa sitten se uusi elämä? Sitten selitellään, että ei voida erota lasten takia, tai yhteisen talovelan, tai sen ja sen takia. Nuokin ovat valintakysymyksiä.

Ei ihminen ""ajaudu"" pettämään ""vaikeiden olosuhteiden"" takia, eikä ""elämä heittele polulta toiselle"". Me täysijärkiset ja -tuntevaiset ihmiset ne valintamme teemme.

Miksi kehittää nuo olemattomat syyt, siksikö että sitten oman itsensä ja tekojensa kestäminen olisi edes vähän helpompaa?

 

Minä puolestani sinulle, joka kovasti rautalangasta vääntäen todistelee, ettei halunnut miehistä mitään. Minkälainen ihminen oikein olet? Luuletko, että se tekee sinusta jotenkin paremman ettet halunnut miehiä itsellesi vaan ainoastaan hauskanpitoa? Tuon hauskanpidon takia otit kuitenkin riskin, että miehen vaimo saa kärsiä todella rankasti, että jonkun lapsen perhe mahdollisesti tuhoutuu jne. Ihan vain sinun hauskanpitosi takia. Itsekkyydellä ei näköjään ole rajaa.

Ja totta, on miehen ratkaisu pettääkö vai ei, mutta pitääkö sitä jokaisen idiootin miehen matkaan lähteä? Eikö hauskanpito onnistu vapaiden miesten kanssa. Ai niin, eihän vapaiden kanssa kannata olla kun siinä ei pääse todistamaan ylemmyyttään kehenkään nähden

 

Kaikki kunnolliset miehet naimisissa? Onko mielestäsi kunnollinen mies sellainen jota muut voivat lainailla? Petturimiehestäpä vasta hyvän miehen saisit. Kyllä se on niin, että kunnolliset miehet jotka ovat naimisissa niin ettei kukaan niitä lainaile.

Logiikallasi voisi myös sanoa että kaikki kunnolliset naisetkin ovat naimisissa. Vapaana vain hylkiöt jotka eivät omaa miestä saa. Mitä jos vapaalla jalalla ole ei tarkoitakaan, että miehessä olisi jotain vikaa?

 

Jos miehesi on niin helvetin huono niin mikset eroa? Et pysty koska olet niin reppana, ettet kestä elää yksin. Se on sinusta pelottavampaa kuin muiden loukkaaminen. Säälittää ihmiset jotka jäävät huonoihin suhteisiin kun eivät uskalla lähteä ja olman pelkuruutensa kautta oikeuttavayt pettämistään.

 

Siinä se onkin, ettei tuo tilanne koskaan tule sattumaan ihmiselle jolla on mooraalia. Jos ihastuu toiseen, voi erota vanhasta tai sitten tosiaan pysyä uskollisena niin kuin on aikanaan luvattu. Rakkaus on tahtolaji eikä sellaista tilannetta yksinkertaisesti ole jossa toista olisi pakko pettää.

 

Satu puhuu täyttä asiaa. Maailma on täynnä syitä joilla pettäminen oikeutetaan vaikka yhtäkään pätevää syytä siihen ei ole. Kukaan ei ajaudu pettämään ilman että itse antaa itselleen luvan eikä sellaista suhdetta olekaan jota on pakko pitää pystyssä vain rahan tai lapsien takia. (Ja jos onkin niin sitten voi unohtaa muut miehet/naiset siihen saakka että suhteen voi lopettaa tai vähintään tehdä kumppanille selväksi, että tämäkin on vapaa juoksemaan vieraissa).

Ihmetyttää myös tämä pettäjien ja toisten naisten vikinä moraalinvartijoista. Aivan kuin moraalin omaaminen olisi nykyaikana suurin synti jonka ihminen voi tehdä. Ihan kuin olisi jotenkin kauheaa, että osa ihmisistä haluaa toimia kumppaniaan kunnioittaen.

 

elämä on monimuotoista ja sen tapahtumien eri vaihtoehtoja on mittaamaton määrä.

Kaikki eivät näe vaihtoehtojen rajatonta määrää vaan sokeutuvat omassa paremmuudessaan.

Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta osapuolta. Ainoastaan se on vääjäämätön totuus.

 

Jos suhde on huono niin siitä voi lähteä ennen kuin etsitään uusi sänkykumppani. Se on toinen vääjäämätön totuus.

Kyllästyttää nämä palikat ihmiset, joille maailmassa on ""niin monia vaihtoehtoja"", mutta jotka eivät silti löydä kuin yhden toimintatavan eli pettämisen.

 

Tuntuu, että pettäminen on joku maailman suurin ongelma. Ilman pettäjiäkö elämä olisi paratiisia? Miksi tätä asiaa jauhetaan niin mahdottomasti?

Olen ollut suhteessa toiseen mieheen, silti olen aivan täysin normaali ihminen. En todellakaan ole mikään ""eläin"", hyvänen aika, vaan varovainen, asiallinen ihminen.

Ajattelen paljonkin kaikkien mahdollisten asioiden syitä ja seurauksia. Siksi suhde on pysynyt salassa, olen varovainen ja vietän arkielämääni mahdollisimman normaalisti, en ole muuttanut mitään elämäntapojani.

Vastaan omasta elämästäni, eikä minua kukaan kontrolloi, kuka sen tekisi?? Itsehillintäni on varsin hyvä, etenkin seksuaalisesti. En pompi paneskelemaan ketään hetken mielijohteesta. Pärjään pitkiäkin aikoja ilman.

Olen aivan normaalin empaattinen ihminen, enkä ikinä ole hetkeäkään kuvitellut olevani joku maailman napa. Itse asiassa olen tavallisen vaatimaton ja inhoan leuhkia, yli-itsevarmoja ihmisiä, kuin myös toisaalta aivan nynnyjäkin.

Kostomielessä en tekisi yhtään mitään kellekään! Naurettava ajatus! Onko sellaisia ihmisiä oikeasti?

 

... on aiheesta hyviä kommennteja ja kirjoituksia. Kakkosnaiset todellakin useimmiten perustelevat tekemistään, sillä että ""elämä heitti, ajautui, ei voinut tietää, mihin kaikki johti"". Mitään ei tehty omasta tahdosta, halusta kyllä. Halu ja tahto eivät ole sama asia. Halun vietäväksi voi jättäytyä ja antaa sille vallan, mutta tahtomiseen tarvitaan omaa voimaa.

Perusteluista kuvastuu muutoinkin omaan mielihyvään tähtäävä elämän asenne. Pieniä onnen hetkiä, rentotutumista, hyvää oloa, rentoa ""ystävyyttä"". Hyvin lähellä alkoholismia ja muita riippuvuuksia, joihin niihinkin ihminen noin vain ilman omaa syytään ajautuu.

Niinan aloitukseen vastauksena siis, että kyllä kakkosnaiset yleensä uskovat miehen puheita ja lupauksia, koska haluavat uskoa. Honey kertoo luottavansa mieheen ""täydellisesti"", vaikkei oikeastaan tiedä, mihin luottaa, koska miehelle voi sattua myös muita naisia. Mutta Honey haluaakin pettää myös itseään samoin kuin pettää omaa miestään, jota todellisuudessa inhoaa.

Pettäjän elämää todella leimaa itsekunnioituksen ja itsehillinnän, arvostelukyvyttömyyden ja voisiko sanoa kaikkien hyveiden puuttuminen. Pettämiseen täytyy aina liittyä suuri määrä itseinhoa, koston halua, katkeruutta ja kateutta. Eikä näitä tunteita tosiaan poisteta sillä, että on pieniä onnen hetkiä ja kiva kokata yhdessä.

Mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko pettäminen miehelle samalla tavoin ajautumista halun vietäväksi, vai paljon määrätietoisempi tahdon asia.

 

Normaali empaattinen ihminen joka pettää kumppaniaan. Johan vitsin murjaisit! Paljonko empatiaa tai kunnioitusta tunnet miestäsi kohtaan? Eiköhän sinun empatiasi kohdistu pääasiassa omaan itseesi.

Ei maailma paratiisi olisi ilman pettämistäkään, mutta ei se sitä tarkoita, ettei pettämistä tarvitsisi lopettaa. Ei maailma olisi paratiisi ilman tappamistakaan, muttei kukaan ajattele, että sitäkin voi sen takia jatkaa.

 

ei luottaminen tarkoita aina vain sitä, että luottaa, ettei toinen hyppää sänkyyn jonkun muun kanssa. Luottaminen on myös sitä, että tietää, ettei toinen tee pahaa, ole ilkeä, jätä hädän hetkellä pulaan jne. Että voi luottaa toiseen juuri sillä hetkellä, kun hänen kanssaan on.

Miksi hyvän olon tahtominen on niin paha? Miksi kärsiminen tai harmaus on autuasta? Miksi aina pitää haukkua muita?

Tyttökavereidenkin kanssa voi pitää hauskaa, miksei poikakaverin?

 

Foxyn maailma on ""elämää hetkessä"". Voi nauttia, kun mies ei juuri sillä hetkellä, yhdessä olon miinuutteina tee pahaa. Ei tee... mitä pahaa? Ja mistä tiedät, ettei jätä pulaan? Tarkoitatko rahapulaan?

Ihminen, joka ajautuu pettämiseen ja toiseksi naiseksi on henkisesti aika avuton. Kaipaa turvaa, huomaivaisuutta. Mutta ei todellisuudessa kunnioita itseään, koska ei saa aitoa rakkautta, jota eniten kaipaa ja olisi aina tarvinnut. Toisena naisena olo on korvike ja itsepetos, kuvitelmaa, että kaikki on hyvin. Oma tarve rakkauteen muodossa tai toisessa on niin suurta ja itsekästä, ettei itse pysty antamaan eikä rakastamaan henkisesti.

Seksileikkejä voi sentään opetella. Ajan myötä seksissä pärjää pelkällä rutiinillakin ilman rakkautta.

 

""Miksi hyvän olon tahtominen on niin paha? Miksi kärsiminen tai harmaus on autuasta? Miksi aina pitää haukkua muita?""

Ei hyvänolo tahtomisessa mitään pahaa ole. Mutta jos matkalla omaan hyväänoloon polkee jalkoihinsa muita ihmisiä niin silloin asiasta tulee paha. Ei omaa etua saa tavoitella millä hinnalla hyvänsä. Muita ihmisiä kohtaan pitää olla jonkinmoinen kunnioitus joka näiltä pettureilta ja kakkosilta tuntuu puuttuvan.

 

""Pettäjän elämää todella leimaa itsekunnioituksen ja itsehillinnän, arvostelukyvyttömyyden ja voisiko sanoa kaikkien hyveiden puuttuminen.""

No huh huh. Kyllä minä ymmärrän, että pettäminen on rumaa, mutta ei kai se nyt sentään oikeuta ketään tuolla tavoin arvostelemaan. Että ihan kaikkien hyveiden puuttuminen on pettäjän elämää leimaava tosiasia.
Ensinnäkään ei saisi noin yleistää ja toiseksi pitäisi kyllä tietää kunkin tapauksen yksityiskohdat tarkemmin, ennen kuin kovin julmasti tuomitsee. Koskaan, ikinä, milloinkaan ei voi tietää toisten parisuhteista.

""Pettämiseen täytyy aina liittyä suuri määrä itseinhoa, koston halua, katkeruutta ja kateutta. Eikä näitä tunteita tosiaan poisteta sillä, että on pieniä onnen hetkiä ja kiva kokata yhdessä.""

Jos on tuollaisia tunteita, ei niitä varmaan pienillä onnen hetkillä poisteta kuin hetkellisesti. Jos on tuollaisia tunteita, niiden on täytynyt sitten varmaan muodostua siellä niin rikkumattoman pyhässä avioliitossa.

""Mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko pettäminen miehelle samalla tavoin ajautumista halun vietäväksi, vai paljon määrätietoisempi tahdon asia.""

En usko sukupuolella enää olevan kovin paljon eroa tämän asian suhteen. Miehillä on ainakin ennen ollut enemmän toisia naisia kuin vaimoilla toisia miehiä. Ilmeisesti tämä ero on tasoittumassa.

Miehet saattavat kyllä ihastua toiseen naiseen, jos kotona odottaa jollain tavoin onneton parisuhde. Ja siitä onnettomasta suhteesta lähteminen saattaa tulla miehelle mieleen vasta, kun hän sen havaitsee epätyydyttäväksi. Tämän havaitseminen ja itselle myöntäminen voi taas hyvinkin olla mahdollista vasta, kun näkee, että parempiakin vaihtoehtoja on.

Pettäminen on rumaa. Silti on minusta aiheetonta ""kivittää"" ne, jotka siihen syystä tai toisesta ovat ajautuneet (<- käytän kyllä tätä sanaa, koska ei kai kukaan päätä siihen joskus ryhtyä !). Muuten ollaan tilanteessa, että pata kattilaa soimaa. Ja ne, jotka eivät ole moiseen tilanteeseen joutuneet minään osapuolena, ovat itse asiassa aika jäävejä ketään arvostelemaan. Kirjailijatkin ovat jo aikaa sitten todenneet, että on aina parempi kirjoittaa vain sellaisista asioista, jotka on itse kokenut - muutoin on ymmärrys vajavaista.

 

""Ei hyvänolo tahtomisessa mitään pahaa ole. Mutta jos matkalla omaan hyväänoloon polkee jalkoihinsa muita ihmisiä niin silloin asiasta tulee paha. Ei omaa etua saa tavoitella millä hinnalla hyvänsä. Muita ihmisiä kohtaan pitää olla jonkinmoinen kunnioitus joka näiltä pettureilta ja kakkosilta tuntuu puuttuvan.""

Nii et vaimojen ei sitte tarvii tuntea mitään kunnioitusta ketään kohtaan ?
Ilmankos on sitten ihan omat vali-vali-ketjunsa aiheista, kun mies ei halua naimisiin, prinsessahäitä, uutta sohvaa, neljättä lasta, auta kotitöissä jne. jne.

 

Rautalangasta taas, kun joku saivartelija katsoo kaikkea muuta kuin asian ydintä.

Vaimoilla on oltava kunnioitusta muita kohtaan. Miestänsä ja kaikkia muitakin ihmisiä. Mutta liittyykö uskollisen vaimon kunnioitus tähän viestiketjuun? Ei. Niin että mitä jos ei puhuttaisi siitä ketä vaimo kunnioittaa tai ei kunnioita kun haluaa uuden sohvan ja pysyttäisiin asiassa. Jos pettämisestä puhutaan niin puhutaan siitä, eikä sohvist ja häistä.

 

""Koskaan, ikinä, milloinkaan ei voi tietää toisten parisuhteista.""

Ei voi ei. Mutta kerropa nyt mikä on se syy joka oikeuttaa pettämiseen? Mikä on se syy joka on kyllin hyvä, että pettää voi, muttei kuitenkaan erota.
Asia on katsos aina niin yksinkertainen, että jos huonosti menee niin voi erota ja vapaana sitten katsella muita.