Toisista naisista

Tapauksena sinä olet vielä säälittävämpi kuin nainen joka haluaa päästä sen varatun miehen kanssa naimisiin. Hän toimii tunteidensa ja rakkautensa pohjalta. Sinulle tuo toinen ihminen on vain pano johon ei liity tunteita. Olet siis valmis loukkaamaan paitsi vaimoa myös omaa miestäsi täysin turhan takia.

Naiset ovat vuosikausia haukkuneet miehiä, jotka käyttävät naisia vain panoina. Tasa-arvo on tounut meidät siihen, että naiset alkavat käyttäytyä yhtä huonosti.

 

""Yhdyn"",

Sääli, ettei kukaan ole saanut sinun tunteitasi sillä tavoin heräämään, etkä itse ole kenenkään tunteita saanut heräämään, eikä kukaan ole niin kovin halunnut sinuun yhtyä, vaikka itse yhdyt tähän laumaan.

Vaan ehkäpä ne laumasielut eivät voi sellaisia tunteita herättääkään.

 

Olen pari kertaa seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa sinkkuna ollessani. En ajatellut pätkääkään miehen vaimoa tai lapsia, valitettavasti. Pidin hauskaa ja pidin huolen siitä, että en ole mikään miestä odottava pano, vaan vaadin matkoja, ravintolaillallisia jne. Kummasti tämä näille miehille sopi. Ja vaikeaa heille oli, kun tein suhteesta lopun.

En suostunut kuuntelemaan panetteluja vaimosta vaan meillä oli ihan muut puheenaiheet. En olisi kummankaan kanssa mennyt yhteen, jos tilanne olisi siihen mennyt. Miten voisi koskaan luottaa vaimoaan pettävään aviomieheen?
Enkä taatusti ollut kummallekaan miehelle ainoa toinen nainen.

Minulle tämä oli sellaista nuoruuden (22-26 v) kokeilua, kaikkea on kokeiltava paitsi anoppia ja koiraa, vai kuinka se oli?

 

Seurustellessani entisen poikaystäväni kanssa, minulla oli parin kerran seksi""suhde"" varattuun mieheen. Kummankin suhde sittemmin päättyi. Omani melko pian tämän petoksen jälkeen, miehen vasta pari vuotta myöhemmin.
Näitä pettureiden ja toisten naisten tekstejä lukiessa ei voi muuta kuin hämmästellä sitä sinnikkyyttä, jolla omia tekoja puolustellaan. Itse en voisi ikinä tekoani millään puolustaa. Olen äärimmäisen pahoillani siitä, että petin poikaystävääni ja vähintään yhtä pahoillani tuon toisen miehen tyttöystävän puolesta. Ikinä en voisi kuitata tekoani sanomalla, että meillä oli siihen oikeus, koska tosiasia on, ettei ollut.
Siksi hämmästyttää miksi viimeiseen asti pidetään kiinni siitä, ettei omassa teossa ollut mitään väärää. Onko niin vaikea myöntää erehtyneensä? Ihminen saa tehdä virheitä, mutta se ihmetyttää, ettei myöhemminkään pysty katsomaan omia tekojaan muiden kuin omasta näkökulmasta ja toteamaan, että tuli tehtyä äärimmäisen paskamainen temppu.

 

Vaikka oikein kovasti pohdit, et huomannut Honeyn kirjoittavan vain itsestään.

 

Vitsit ""..."", ihanko totta sinä kuvittelet, ettei se petturimies ensimmäistäkään syytöstä pikkuvaimoltaan kuule? Oletko tullut ajatelleeksi, että harvemmin sitä kakkosanaista parisuhteen tulevaisuutta kutsutaan mukaan pohtimaan. Vielä harvempi kai edes tulisi vaikka kutsuttaisiinkin. Pointti on siinä, että kyllä ne ukotkin isot ryöpyt niskaansa saavat, vaikkei salarakas niitä kuulemassa olisikaan.

Mä en ole täältä montaakaan sellaista viestiä onnistunut lukemaan, jossa pikkuvaimot pettävää miestään täysin syyttömäksi sanoisivat. Sen sijaan niitä kyllä löytyy, jossa toinen nainen väittää itse sitä olevansa. Jostain syystä kakkoset haukkuu mieluummin vaikka petettyjä vaimojakin, kun myöntävät oman osallisuutensa asioihin. Ja kun kerrankin perustetaan viestiketju, jossa kysellään juuri niitä toisten naisten motiiveja, niin johan paikalle ryntäätte vinkumaan kuinka ""ihan syyttömiä ja osattomia me ollaan"". Miksi?

Miten ihmeessä me ""pikkuvaimot"" mukamas yritetään täydellisiä olla? Te kakkosethan te täällä itkette omaa syyttömyyttänne ja osattomuuttanne, ei pikkuvaimot! Miten pikkuvaimot täälläkään mitään uhoaa? Itsehän te tulette tänne alentuvasti meidän älyämme arvioimaan ja naureskelemaan Kuinka meille tyhmille pikkuvaimoillekin vielä Siperia opettaa.

 

Ei voi muuta sanoa kuin, että joillakin ihmisillä käsityskyky on hiukan heikonlainen.

Mikäli et ymmärtänyt niin nimimerkillä yhdyn on jo kumppani joka on hänen tunteensa saanut heräämään. Tälle yhdelle ihmiselle hän on päättänyt pysyä uskollisena.

Sinä voit juosta elämäsi läpi etsien koko ajan seuraavaa joka uudelleen sytyttää ""tunteesi"", joka kuitenkin ilmeisesti sammuu nopeasti. Koskaan et saa tietää miltä tuntuu yhteen rakastamaansa ihmiseen sitoutuminen, loppuelämäksi. Ongelmasi on nykyään hyvinkin tavallinen. Elämän pitäisi olla sarja upeita jatkuvia elämyksiä, arkea ei kuvaan saisi tulla ollenkaan. Toisen ongelmasi nimi on itsekkyys.

Laumasielusta sinun ei kannata puhua yhtään mitään kun yhtä kurkkua muiden toisten naisten kanssa huudat oikeuksia polkea muut jalkoihisi.

 

Mistä moinen viha tuntemattomia ihmisiä kohtaan ?

Ihan oikeasti varmaan kuvittelette olevanne taivasosuutta jaettaessa paremmilla paikoilla. Vaan kuinkahan mahtaa olla tuon suvaitsemattomuuden ja empatian kanssa ?

Kiveen on hakattu ainoastaan ilkeytesi ja sääliksi ihan todella käy näitä tällaisia vaimoja ja eritoten heidän miehiään. Kun on yhdessä asiassa noin EHDOTON, täytyy sen heijastua muuhunkin käytökseen.

Tapauksia on niin monenlaisia. Toki pettäminen on väärin. Onhan murhakin väärin. Ja silti kaikki murhaajat eivät ole SARJAmurhaajia. Mikä ihme pettäjästä tekisi sarja-sellaisen ?

 

heh puhuu täyttä asiaa! Täysin samaa mieltä! Mutta kuten aina, elämä tasaa puntit. Ehkä nämä toiset naisetkin joskus vilpittömästi rakastuvat mieheen, jota joku viaton toinen nainen sitten paneskelee.

 

Miksi hyökätä puolustamaan itseään kun edellinen puhuu yleisellä tasolla? Se koira älähtää johon kapula kalahtaa.

 

Honeylle:

Jos se toinen mies on kerta niin ihana, niin miksi vitussa olet enää yhdessä oman miehesi kanssa?? Voi vittu, miten itsekästä touhua!!

Toivon, että jäät kiinni pettämisestäsi ja menetät perheesi. Toivon myös, että saisit oikein sitkeän kondylooman ja koko värkkisi kasvaisi umpeen!

 

Jos näin käy, rakkaus on ollut todella yksipuolista

 

Puhut Suvi asiaa! Olen samaa mieltä. Toiset naiset täälläkin selittävät, että ei-pettäjät ovat mielestään pyhimyksiä tai heillä ei ole elämänkokemusta blaa blaa.
Sanon tähän, että itsekin olen heitellyt erittäin vihaisia kommentteija pettämistä vastaan, perustuen nimenomaan siihen että kokemusta on puolin ja toisinkin.
Minua petetään= paha olo, kamalinta mitä voi olla vaikka suhde oikeasti vetelisi viimeisiään ja sen kumpikin tietää, pettäminen siihen vielä kermaksi tortunpäälle niin ei tahdo päästä yli millään ilveellä.
Minä petän tai suunnittelen pettämistä= hyvin selvä huomio siitä että se on väärin. Vaikka jopa mieheni olisi pettänyt ENSIN, josta haen syyn omiin mietteisiini. Myös kaikki perustelut ja puolustelut tietää itsekin tuulesta temmatuiksi, ja siltä pohjalta voi olla pettämistä vastaan, ja jättää tekemättä seuraavan kerran. Teinitytöt on niitä jotka ""pettää"", ja miettii ollako vai eikö, vaalea mies vai tumma mies, kiltti mies vai tuhma mies, ja näin tein itsekin. Elämä kuin saatanan harlekiinikirjoissa tai reginassa. Jokainen vuosi joka siitä menee eteenpäin helpottaa mieltä, näkee kuinka tyhmä oli ja voi antaa anteeksi itselleen ja jopa muille.

 

Juuri tuo mainitsemasi pyhimysjuttu menee niin yli ymmärryksen, ettei tosikaan. Kukaan ei pettäjä tuskin kuvittelee itsestään mitään ihmeempiä vain siksi, että pitää pettämistä sopimattomana käytöksenä. Pidän varastamistakin sopimattomana, mutten senkään takia itseäni pidä pyhimyksenä. Samoin en pettämisasian kohdalla. Vaikka tietyt asiat minusta ovat sopimattomia, en todellakaan kuvittele olevani täydellinen. Tiedän vikana ja virheeni, tiedän etten ole miehelleni täydellinen kumppani tai ettei kanssani ole helppo elää. Onnellisia ollaan kuitenkin, ei siihen täydellisyyttä vaadita enkä hetkeäkään kuvittele olevani pyhimys.

 

Nii oliksä nyt se pettäjä vai ei-pettäjä?

 

""kuinkahan mahtaa olla tuon suvaitsemattomuuden ja empatian kanssa ?""
Empatiaa muuten löytyykin pettäjiltä ja toisilta naisilta aivan valtavasti. Sillä heidän kannattaakin leuhkia.

"" Kun on yhdessä asiassa noin EHDOTON, täytyy sen heijastua muuhunkin käytökseen.""
Sinäkin olet ehdoton siinä että murja on väärin. Kyllä sen täytyy heijastua muuhunkin käytökseen. Sääliksi käy miestäsi.

""Ja silti kaikki murhaajat eivät ole SARJAmurhaajia. Mikä ihme pettäjästä tekisi sarja-sellaisen ?""
Esim se että varsin monet (eivät toki kaikki) pettäjät täälläkin eivät edes ajattele tehneensä mitään väärin. Jos ei mielestään tee väärin niin ei käytöstään kyllä muutakaan.

 

Korjaus:

""Kukaan ei pettäjä tuskin kuvittelee itsestään mitään ihmeempiä vain siksi, että pitää pettämistä sopimattomana käytöksenä.""
Piti tietenkin sanoa että kukaan ei-pettäjä tuskin kuvittelee mitään ihmeempää....

 

Toisille naisille vielä sellainen kysymys, että olisiko pettäminen mielestänne ihan ok kun se osuisi omalle kohdalle? Ymmärtäisittekö vielä toista naista ja omaa miestänne? Vai toivoisitteko että mies olisi hoitanut ongelmiaan jotenkin muuten?

 

Aadalle:
No jopas tuli räväkkää tekstiä! Oikein sukuelimiä päin naamaa!

En valitettavasti voi mennä yksiin salakultani kanssa, koska hän on perheellinen, kantaa vastuunsa perheestään ja tämä asia tehtiin selväksi heti kättelyssä. Olemme toisillemme vain onnenhetkiä arjen keskellä. Yksinkään en viitsisi jäädä elämään, koska pariskunnan on paljon helpompi hoitaa monenlaiset jutut yhdessä. Ja tottumus on toinen luonto...

Jos jään kiinni, sitten erotaan. Tauteja kullaltani en varmastikaan saa, helpommin varmaan omalta mieheltäni, jonka vapaa-ajan touhuista en voi olla mitenkään varma.

- - -
Jos selviäisi, että miehellänikin on toinen, ensireaktio olisi varmaan hämmästys: kukahan tuonkin on huolinut! En usko, että järjestäisin kohtausta, miksi turhaan. Siinä voisimme hyvinkin tehdä sopimuksen, että eletään vapaassa liitossa.

 

Voi vittu... vai että mies kantaa oikein vastuuta perheestään. Sitähän se pettäminen on, vastuun kantamista...

En jaksa enää kommentoida koko juttua, mutta sen vaan sanon, että olette molemmat aivan vitun itsekkäitä! Toivottavasti jäätte molemmat kiinni teoistanne ja saatte vihdoin viettää ihan luvan kanssa onnellista yhteiselämää! Ai niin, eihän se tämän toisen miehen kanssa naiskentelu enää siinä vaiheessa tunnu enää miltään, kun ei ole enää ketään ketä pettää!! Onnea vaan teille valitsemallanne tiellä!

 

Kysymykseesi vastaan, että ei pettäminen koskaan oikein ole. Mutta kai jokainen joskus tekee jotain, joka ei ole oikein. Ei kukaan ole täydellinen.

Minä aloin seurustella varatun miehen kanssa kait siksi, että minua oli juuri petetty ja suhteeni oli päättynyt. Ajattelin, että miksi minä ajattelisin jonkun muun tunteita, kun minunkaan tunteitani ei kukaan ajatellut.

 

Mistä ukkomiehen tunnistaa, jos ei sormustakaan käytä, eikä ole tuttu ennestään. Pitäisi varmaan joka kerta kysellä kaikilta paikalla olevilta, sekä hetimmiten pistää sana kiertämään, että saisi oikean tiedon siviilisäädystä. ""Hei kertokaapa kaikki täällä olevat, onko tämä mies varattu?"" Voisi jopa olla ystävällistä, että tuntematonkin vieruskaveri sanoisi: ""Hei, mitä sulle ukkomiehelle kuuluu, kun täällä yksiksesi pyörit?"" Ravintolan portsari, joka monet asiakkaat tuntee, voisi ovella moikata, että: ""Hei nyt olet ukkomiehen matkassa!"" Eipähän tulisi niin suurta riskiä pettämisiin eikä salarakkaaksi joutumiseen. Tai teko olisi ainakin selkeän tietoinen puolin ja toisin.

No todellisuudessa noin voisi tehdäkin ja teenkin jatkossa, kun kerran erehdyin ukkomieheen, joka montaa muutakin naista pyöritti, kuten sinkku konsanaan. Eli jatkossa, jos suhteen aloitan, niin perinteisesti pitkä tutustumisjakso julkisilla paikoilla. Samalla ehtii kysellä muiltakin miehen elämästä ja suhteista. Jos mies ei suostu julkisiin tapaamisiin, niin kysehän on ilmiselvästä pettämisestä.

Kokemus osoittaa, miten menetellä. Kaikilla ei vain ole tarvetta olla edes itselleen rehellinen. Onhan se toki jännittävää tapailla milloin missäkin ja olla irti kaikista paineista. Kieltämättä houkuttelevaa antaa pikkurillin viedä.

Salarakaskuviossa olet VAIN SINÄ ITSE, johon voit vaikuttaa, jota syyttää ja jonka mieltä muuttaa. Tämä kaikki olisi hyvä tehdä jo siinä vaiheessa, kun tunteet eivät vie mukanaan ja huomaat olevasi korviasi myöten rakastunut.

Kaikenhan voi tehdä toista kauniisti ja ystävällisesti kohdellen.

 

""Jos salarakkaallani on haaremi ja hän vakuuttaa kaikille naisilleen olevansa heille hyvä ja on kukkona tunkiolla, niin hyvä sitten. Hän saa minun puolestani tehdä sen. En ole pyytämässä häntä aviopuolisoksi, emme ehkä pärjäisi saman katon alla. Tällainen suhde on meille paras.""

Tuossa on kyse siitä, että koska et saa parempaa niin alennat rimaasi.
Se on hyvä suojautumiskeino. Kun jotain ei saa, niin en olisi kyllä halunnutkaan.
Tuohon perustuu se, että naiset jaksavat olla salarakkaita täydellä teholla. No, joskus miehenä on rasittavaa yrittää tähdätä kusta pönttöön jos sattuu olemaan kulli-rusetilla-päivä. Onneksi löytyy naisia jotka antavat kusta lattialle.

 

Honeylle (mahdat olla kyllä tosi ""hanipuppeli""!):

Sen verran vielä kommentoin, että tuo viimeisessä kappaleessa oleva lause (Kukahan tuonkin on huolinut!) paljasti sen, että sinä olet juuri sellainen Harrin kertoma ""perseen näköinen"" nainen, joka ei kelpaa kellekkään! Jos kerta miehesikin on sellainen, että et enää itsekään huolisi häntä, niin olet juuri sellainen yksinäinen reppana, joka ei ottanut, vaan sai sellaisen miehen joka sattui huolimaan sinut! Voi voi sinua raukkaa... Ja nyt pitää sitten korjata omaa olematonta itsetuntoa juuri siten kuin Harri kertoi...

 

Hieno ajatus. Naapurini laulaa kännissä parvekkeella. Seuraavan kerran kun muutan, alan minäkin laulamaan kännissä parvekkeella, koska muutkaan eivät välitä minun yöunistani.