Sen verran pitää korjata, että kyllä muitakin kehityshäiriöitä seulotaan (esim. verikokeella) kuin pelkästään downia. Esim. täällä Kuopiossa käytössä oleva veriseula viikolla 15, seuloo sekä downia että muita perinnöllisiä munuaissairauksia sekä kehityshäiriöitä sikiön selkärangan, kallon tai vatsanpeitteitten alueella. Ja ultraäänitutkimuksethan nimenomaan keskittyy muihin kehityshäiriöihin, koska kromosomistovirheet (esim. juuri down) eivät välttämättä näy rakenneultrassa (eikä aiemmissakaan).
Jade-Julia ihana uutinen. Onnea suuresti pikkuisesta tytöstä joka masussa kellii. Onnen kyyneleet puolestasi täällä vierittelen :hug: :heart:
Siitä ultrakuvasta, mistä kirjoittelin. Kyllähän minä sitä siellä yysin moneen kertaan, mutta sanoivat, että ei. Ymärrän, että haluavat verrata niitä uusiin, mutta miksi eivät ottaneet minulle omaa, vaikka olisi ollut mahdollista. Esitin kuvatoiveen jo ennen, kun ultrattiin.
Tänään neuvolassa terkkari valoi uskoa ja toivoa paremmasta ja käski pitää kiinni siitä hennosta oljenkorresta. Minähn tartun siihen kuin takiainen. Haluan ajatella, että nämä mun vuosirenkaat ja sektioarven kiinikkeet estää näkyvyyttä ja mahdollinen endometrioosi. Sitä piti alkaa tutkimaan syyski, miksi en raskaudu ja kesken jäi tutkimukset, kun plussasin.
Terkkari sanoi, että näitä tällaisia hälytyksiä tulee aina joskus. Kertaakaan ei silti ole syntyyt lasta, jolla ei olisi kalloluita. Hän kertoi, että osittaisia luiden puuttumisia on suomessakin ollut, mutta ne on kaikki korjattu menestyksekkäästi yhtä lukuunottamatta, jota ei ennalta tiedetty ja oli menehtynyt alatiesynnytykseen. Jos meidän pienellä todellakin on kalloluun puuttuminen vain vähäistä, haluan viedä tämän loppuun asti. En antaisi itselle koskaan anteeksi, jos en sitä tekisi. Jos todetaan, ettei luuta ole ollenkaan, niin silloin on pakko päästää pieni enkelien luo. En voisi ajatella, että lapsi syntyisi kasvottomana vailla mitään toivoa yhdestäkään normaalista elinpäivästä. Eikä siinä tapauksessa raskaus koskaan mene kuulemma loppuunasti, vaan sikiö kuolee melkolailla heti, kun suojaava vesimassa vähenee ja tila loppuu. Rakenneultrassa kuulemma näin vakava vamma näkyy jo selvästi.
En tiedä, olenko hullu, mutta en anna periksi. En halua luovuttaa. Tämä iloisesti ultrassa liikkuva masuvauva on meidän, en anna häntä noin vain pois. En vaikka olisi joku muukin vamma, jonka kanssa tulee toimeen. En anna pois, jos on pienikin mahdollisuus elää. Tänäaamuna tunsin ekakerran ihan selkeänä pikkuisen möyrimisen. Se ei ollut pelkkää kuplintaa, vaan selvä tuuppaus, hei äiti, minä täällä :heart:
Nytkin tuntuu sellaista pientä hentoa pökkimistä, ei tuo ole enää mitään vatsan väännettä. Haluan niin uskoa, että kaikki menee hyvin. Toivon kaikkea hyvää myös teille kaikille. Asioilla on taipumus järjestyä. Maailma näyttää olevan täynnä kaikkea mahdollista ongelmaa, mutta eiköhän niistä selvitä, tavalla tai toisella, ihan jokainen.
Parasta kaikille toivoen, Lumi-Marja ja Helmi-Onni 12+4
Siitä ultrakuvasta, mistä kirjoittelin. Kyllähän minä sitä siellä yysin moneen kertaan, mutta sanoivat, että ei. Ymärrän, että haluavat verrata niitä uusiin, mutta miksi eivät ottaneet minulle omaa, vaikka olisi ollut mahdollista. Esitin kuvatoiveen jo ennen, kun ultrattiin.
Tänään neuvolassa terkkari valoi uskoa ja toivoa paremmasta ja käski pitää kiinni siitä hennosta oljenkorresta. Minähn tartun siihen kuin takiainen. Haluan ajatella, että nämä mun vuosirenkaat ja sektioarven kiinikkeet estää näkyvyyttä ja mahdollinen endometrioosi. Sitä piti alkaa tutkimaan syyski, miksi en raskaudu ja kesken jäi tutkimukset, kun plussasin.
Terkkari sanoi, että näitä tällaisia hälytyksiä tulee aina joskus. Kertaakaan ei silti ole syntyyt lasta, jolla ei olisi kalloluita. Hän kertoi, että osittaisia luiden puuttumisia on suomessakin ollut, mutta ne on kaikki korjattu menestyksekkäästi yhtä lukuunottamatta, jota ei ennalta tiedetty ja oli menehtynyt alatiesynnytykseen. Jos meidän pienellä todellakin on kalloluun puuttuminen vain vähäistä, haluan viedä tämän loppuun asti. En antaisi itselle koskaan anteeksi, jos en sitä tekisi. Jos todetaan, ettei luuta ole ollenkaan, niin silloin on pakko päästää pieni enkelien luo. En voisi ajatella, että lapsi syntyisi kasvottomana vailla mitään toivoa yhdestäkään normaalista elinpäivästä. Eikä siinä tapauksessa raskaus koskaan mene kuulemma loppuunasti, vaan sikiö kuolee melkolailla heti, kun suojaava vesimassa vähenee ja tila loppuu. Rakenneultrassa kuulemma näin vakava vamma näkyy jo selvästi.
En tiedä, olenko hullu, mutta en anna periksi. En halua luovuttaa. Tämä iloisesti ultrassa liikkuva masuvauva on meidän, en anna häntä noin vain pois. En vaikka olisi joku muukin vamma, jonka kanssa tulee toimeen. En anna pois, jos on pienikin mahdollisuus elää. Tänäaamuna tunsin ekakerran ihan selkeänä pikkuisen möyrimisen. Se ei ollut pelkkää kuplintaa, vaan selvä tuuppaus, hei äiti, minä täällä :heart:
Nytkin tuntuu sellaista pientä hentoa pökkimistä, ei tuo ole enää mitään vatsan väännettä. Haluan niin uskoa, että kaikki menee hyvin. Toivon kaikkea hyvää myös teille kaikille. Asioilla on taipumus järjestyä. Maailma näyttää olevan täynnä kaikkea mahdollista ongelmaa, mutta eiköhän niistä selvitä, tavalla tai toisella, ihan jokainen.
Parasta kaikille toivoen, Lumi-Marja ja Helmi-Onni 12+4
lumi-marja: toivotaan, että teidänkin tarinanne päättyisi onnellisesti! jotenkin tuntuu, että eikö kalloluun puuttuminen olisi oikeasti niin iso murhe, että raskaus ei jatkuisi? luulisi, että keskeytyy itsestään? ja jotenkin voisi kuvitella, että olisi sitten muutakin hämminkiä löytynyt?! yritä jaksaa ja pidän peukkuja teidän puolestanne!
ja mikäli käy huonosti, niin sehän ei ole enää meidän käsissämme eikä ole koskaan ollutkaan; luonto on sen niin järjestänyt. :hug: ehkä se on ainut lohtu, että voi ajatella kaiken olevan muiden käsissä kuin omissamme eikä itseään tarvitse syyttää :hug:
mutta siihen asti toivoa on ja siitä lähdetään, että helmikuussa voit kertoa meille onnellisia uutisia! :heart:
viikonloppuja kaikille....
ja mikäli käy huonosti, niin sehän ei ole enää meidän käsissämme eikä ole koskaan ollutkaan; luonto on sen niin järjestänyt. :hug: ehkä se on ainut lohtu, että voi ajatella kaiken olevan muiden käsissä kuin omissamme eikä itseään tarvitse syyttää :hug:
mutta siihen asti toivoa on ja siitä lähdetään, että helmikuussa voit kertoa meille onnellisia uutisia! :heart:
viikonloppuja kaikille....
Jade-juulia, voi miten ihana uutinen! Onneksi olkoon 
Sulla kesti kyllä aika pitkä aika noiden tulosten saamisessa, onneks odottelu oli sen arvoista!!
Lumi-marja Kyllähän niissä ultrissa jää aina yhdellä sun toisella joku asia löytymättä.. eikä ne automaattisesti tarkoita, että mikän olisi vialla.
:hug:
Nykyajan ultrista ja seulonnoista on kyllä paljon iloa, mutta toisaalta ne aiheuttavat myös kamalasti turhaa huolta.
Oli puhetta siitä uimisesta raskauden aikana, niin ilmoittauduin vesijumppaan, joka on kerran viikossa. Eilen oli ensimmäisen kerran ja täytyy sanoa, että uskomattoman rankkaa oli, mutta tuntui kyllä hyvältä uida, kun ei enää tanssitunneilla taivu entiseen malliin.
Kuulostelen joka ilta ennen nukkumaanmenoa pikkuisen potkuja ja ilahduttaa aina yhtä paljon kun terävä tömpsähdys osuu mahaan. :heart:
En halua luopua omasta vauvelistani.. :'(
Toivottavasti tulokset tulee heti tiistaina. Raskasta odotella.
Sulla kesti kyllä aika pitkä aika noiden tulosten saamisessa, onneks odottelu oli sen arvoista!!Lumi-marja Kyllähän niissä ultrissa jää aina yhdellä sun toisella joku asia löytymättä.. eikä ne automaattisesti tarkoita, että mikän olisi vialla.
:hug:
Nykyajan ultrista ja seulonnoista on kyllä paljon iloa, mutta toisaalta ne aiheuttavat myös kamalasti turhaa huolta.
Oli puhetta siitä uimisesta raskauden aikana, niin ilmoittauduin vesijumppaan, joka on kerran viikossa. Eilen oli ensimmäisen kerran ja täytyy sanoa, että uskomattoman rankkaa oli, mutta tuntui kyllä hyvältä uida, kun ei enää tanssitunneilla taivu entiseen malliin.
Kuulostelen joka ilta ennen nukkumaanmenoa pikkuisen potkuja ja ilahduttaa aina yhtä paljon kun terävä tömpsähdys osuu mahaan. :heart:
En halua luopua omasta vauvelistani.. :'(
Toivottavasti tulokset tulee heti tiistaina. Raskasta odotella.
Kiitoksia kaikille onnen toivotuksista!
Lumi-Marja: Lääkärit ovat tosiiaan välillä vähän epäempaattisia, hoitavat työnsä työnä ja psykologinen puoli on jotenkin hunningolla! Tuntuu että heiltä useasti puuttuu tämä myötäelämisen tunne ja asiat tuodaan vaan faktoina esiin, ja itkua pidätellen saa poistua huoneesta. Mulla oli down raskaudessa juuri sellainen ylilääkäri, joka vaan töksäytteli että pahalta näyttää ja pyöritteli vaan päätänsä tutkimusta tehdessään. Sitten kun yritti jotain kysyä, niin aika kireitä lyhytsanaisia vastauksia sai!
Tämän raskauden aikana oli ylilääkäri vaihtunut naisesta ruotsalaiseen mieheen, joka aika huonolla suomella selitti minulle asiat juurtajaksaen ja siitä reissusta jäi hyvä mieli. Lisäksi hän antoi minulle puolitoistaviikkoa sairaslomaa, sikiön turvotuksen vuoksi. Toivotaan että kaikki kääntyy teillä vielä hyväksi, ja pikkuinen saisi kasvaa vatsassasi rauhassa.
Melikelle myös tsemppiä! Toivottavasti tulokset tulevat mahdollisimman nopeasti ja hyvinä! Koita jaksaa! :hug:
Lumi-Marja: Lääkärit ovat tosiiaan välillä vähän epäempaattisia, hoitavat työnsä työnä ja psykologinen puoli on jotenkin hunningolla! Tuntuu että heiltä useasti puuttuu tämä myötäelämisen tunne ja asiat tuodaan vaan faktoina esiin, ja itkua pidätellen saa poistua huoneesta. Mulla oli down raskaudessa juuri sellainen ylilääkäri, joka vaan töksäytteli että pahalta näyttää ja pyöritteli vaan päätänsä tutkimusta tehdessään. Sitten kun yritti jotain kysyä, niin aika kireitä lyhytsanaisia vastauksia sai!
Tämän raskauden aikana oli ylilääkäri vaihtunut naisesta ruotsalaiseen mieheen, joka aika huonolla suomella selitti minulle asiat juurtajaksaen ja siitä reissusta jäi hyvä mieli. Lisäksi hän antoi minulle puolitoistaviikkoa sairaslomaa, sikiön turvotuksen vuoksi. Toivotaan että kaikki kääntyy teillä vielä hyväksi, ja pikkuinen saisi kasvaa vatsassasi rauhassa.
Melikelle myös tsemppiä! Toivottavasti tulokset tulevat mahdollisimman nopeasti ja hyvinä! Koita jaksaa! :hug:
Mulla oli aika korkea toi niskaturvotuslukema, niinkuin sinullakin muistaakseni. Kätilö sanoi Nemikan sanoin minulle, että turvotus voi olla vain ominaispiirre sikiössä. Toivotaan että näin olisi sinullakin! Hän vielä mainitsi että kromosomeiltaan terveestä lapsesta harvoin löytyy mitään poikkeavaa rakenneultrassa! Jos sydänvika löydetään, ne ovat yleensä lieviä ja voivat umpeutua raskauden edetessä! Jaksamisia myös sinulle :hug:
jade-julialle paljon onnea :flower:!
Lopultakin uutisia - ja niitä hyviä :'( =) .
Lumi-Marja: Niin kauniisti kirjoitit ajatuksiasi, että alkoi itkettää :'( . Älä ihmeessä luovutakaan! Tuntuu siltä, että nämä ultralaitteet kehittyvät nopeammin kuin ultraajien ammattitaito: nykyään kaikenlaista löytyy ja jää löytymättä. Ihan oikeasti on se mahdollisuus, että ne kalloluut siellä ovat!!
jeppistä: Tietysti noiden sinun tietojesi valossa istukkanäyte tuntuu aika pelottavalta vaihtoehdolta... Varmaan alkaisin kyllä uusiksi pohtia asiaa, jos joskus vielä joutuisin saman paikan eteen. Mietin, miksi noista epävarmoista tuloksista ei oikein mitään mainittu, ainakaan meille? Se pikkuinen mosaikismin mahdollisuus taidettiin ohimennen mainita, mutta ei todellakaan mitään noin hurjaa, mitä sinäkin olet saanut kuulla ja kokea :/ . Onkohan se istukkabiopsia halvempi tehdä? Mietin vaan...
Kata-76: Joo, seulotaanhan noita muitakin. Täällä kuitenkin tarjotaan vain alkuraskauden veriseula, joka on suunnattu nimenomaan downraskauksien seulomiseen. Toki sitten rakenneultrassa näkyy (jos näkyy) niitä rakennevikoja.
Lopultakin uutisia - ja niitä hyviä :'( =) .
Lumi-Marja: Niin kauniisti kirjoitit ajatuksiasi, että alkoi itkettää :'( . Älä ihmeessä luovutakaan! Tuntuu siltä, että nämä ultralaitteet kehittyvät nopeammin kuin ultraajien ammattitaito: nykyään kaikenlaista löytyy ja jää löytymättä. Ihan oikeasti on se mahdollisuus, että ne kalloluut siellä ovat!!
jeppistä: Tietysti noiden sinun tietojesi valossa istukkanäyte tuntuu aika pelottavalta vaihtoehdolta... Varmaan alkaisin kyllä uusiksi pohtia asiaa, jos joskus vielä joutuisin saman paikan eteen. Mietin, miksi noista epävarmoista tuloksista ei oikein mitään mainittu, ainakaan meille? Se pikkuinen mosaikismin mahdollisuus taidettiin ohimennen mainita, mutta ei todellakaan mitään noin hurjaa, mitä sinäkin olet saanut kuulla ja kokea :/ . Onkohan se istukkabiopsia halvempi tehdä? Mietin vaan...
Kata-76: Joo, seulotaanhan noita muitakin. Täällä kuitenkin tarjotaan vain alkuraskauden veriseula, joka on suunnattu nimenomaan downraskauksien seulomiseen. Toki sitten rakenneultrassa näkyy (jos näkyy) niitä rakennevikoja.
En tiedä mikä kromosomivika teillä oli kyseessä, tarkoitin ettei punktiolla voida saada selville kaikkia kromosomaalisia häiriöitä. Nykyisillä värjäysmenetelmillä etsitään nimenomaan niitä yleisimpiä, suhteellisen nopeilla menetelmillä seulottavissa olevia suurehkoja vikoja. Jos kaikki kromosomeissa olevat viat haluttaisiin seuloa, se tarkoittaisi sitten koko genomin sekvenssin selvittämistä, eikä olisi millään tapaa järkevää. Tiettyjä kromosomihäiriöitä ei vain käytössä olevin menetelmin voida toistaiseksi selvittää, ja niiden suhteen on riski otettava.
Toinen asia mikä täytyy pitää mielessä on, että labroissa töitä tekevät ihmiset, ja bioanalyytikoilla on aika suuret näytemäärät laadultaan epätasaisia näytteitä. Vaikka en epäile yhtään tekijöiden ammattitaitoa, niin virheitä saattaa silti tapahtua, ihan niinkuin muissakin ammattiryhmissä. Meillä mitattiin niskapoimu ekassa mittauksessa ihan päin honkia, eikä lääkäri suostunut uusimaan tutkimusta vaikka pyysin suoraan, ja palautin kuvatkin lääkäriasemalle ja pyysin toisen mielipiteen. Niin suuri vaikutusvalta tällä ns. "gurulla" oli. Varmasti hän oli pätevä, mutta virheitä sattuu. Asia selvisi sitten myöhemmin kunnallisessa ultrassa.
Ja mitä tarkoitin sillä vilkutusasialla - kävin itse lapsivesipunktiossa viikolla 16. Lapsi on silloin jo aika kehittynyt, ja luonnollinen keskenmenoriski vastaavasti pienempi kuin alle 12-viikkoisella - eli jos keskenmeno tässä tilanteessa tapahtuisi, niin olisivatko itsesyytökset suuremmat? - onneksi en joutunut asiaa omalla kohdallani miettimään. Rakenneultra voidaan tehdä jo huomattavasti tarkemmin 16-viikkoisella, ja saadaan selville aika pitkälle onko lapsi rakenteiltaan normaali. Kun toinen potkii jo aivan selvästi, ja rakenteet näkyvät selvästi, tuntuu pahalta pistää neula lapsivesipussiin - paitsi että lapsivesipussi voi puhjeta, tässä otetaan riski myös lapsivesipussin sisäisestä infektiosta (pieni riski tosin, mutta silti...). Istukkapunktiossa ei mennä sorkkimaan lapsivesipussia, vaan näyte otetaan sen ulkopuolelta. Itse en ainakaan 11-12 viikolla nähnyt sikiötä yhtä tarkasti kuin 16 viikon ultrassa, en tuntenut sen potkuja - näin kyllä käden avautuvan, mutta kyllä vauva oli todellisempi vilkutuksineen 16 viikolla kuin 12 viikolla. En tiedä vastasiko tämä kysymykseesi, lähinnä vain tarkoitin sitä että vauva on pidemmällä kehityksessä, liikkeet todellisempia, ja monet rakenteelliset virheet voidaan jo todeta - tai niiden puuttuminen. Eli seuraavalla kerralla menisin itse istukkapunktioon - ja kyllä, virheitä saattaa siinäkin sattua, mutta eivät ne ole silti tavallisia. Suomessa tehdään satoja istukkapunktioita vuosittain, ja virheiden osuus on todella pieni. Itse en ensimmäisenä pelkäisi virheen mahdollisuutta, muut komplikaatiot ovat todennäköisempiä kuin virheet. Toki onhan Jeppiksen kokemus ollut todella raskas kaikkine piikityksineen ja tulosten odotteluineen, ja ymmärrän hyvin että tuollaisen kokemuksen jälkeen voi istukkapunktiota "hieman" karsastaa.
Kata-76 sanoikin, että keskiraskauden seulassa seulotaan myös muita kehitysongelmia - verikokeen tulokset tosiaan voivat antaa viitteitä myös muista kehityshäiriöistä, mutta käsittääkseni nämä kokeet eivät ole sellaisenaan yksiselitteisiä, vaan ne pitää varmistaa toisellakin menetelmällä - esim AFP lapsivesipunktiolla. Voin olla tässä väärässä. Kuitenkin alkuraskauden yhdistelmäseula (np ja veriseula) seuloo nimenomaan riskiä down-raskauteen. Rakenneultrassa viikolla 18-20 voi sitten selvitä muitakin rakennevikoja, joista osa voi johtua kromosomivioista - ja voihan toki sinnekin asti kromosomitutkimuksia viivyttää, jos omat hermot kestävät. Meillä löytyi tässä vaiheessa (rv 20) sikiön sydämestä ns. golf-pallo, ja itseni tuntien olisin ollut ihan hermoraunio, ellen olisi samana päivänä saanut kuulla hyviä tuloksia lv-punktiosta.
Jokaisella on varmasti omat toiveensa tutkimusten suhteen - joku ei halua seuloja lainkaan, ja joku haluaa/joutuu selvittää asiaa paremmin joko istukka- tai lapsivesipunktioin. Omalla kohdallani jälkiviisaana valitsisin istukkapunktion, vaikka tulosten tulkinnoissa onkin mahdollisuus virheisiin - mutta niin on myös muissa tutkimuksissa.
Toinen asia mikä täytyy pitää mielessä on, että labroissa töitä tekevät ihmiset, ja bioanalyytikoilla on aika suuret näytemäärät laadultaan epätasaisia näytteitä. Vaikka en epäile yhtään tekijöiden ammattitaitoa, niin virheitä saattaa silti tapahtua, ihan niinkuin muissakin ammattiryhmissä. Meillä mitattiin niskapoimu ekassa mittauksessa ihan päin honkia, eikä lääkäri suostunut uusimaan tutkimusta vaikka pyysin suoraan, ja palautin kuvatkin lääkäriasemalle ja pyysin toisen mielipiteen. Niin suuri vaikutusvalta tällä ns. "gurulla" oli. Varmasti hän oli pätevä, mutta virheitä sattuu. Asia selvisi sitten myöhemmin kunnallisessa ultrassa.
Ja mitä tarkoitin sillä vilkutusasialla - kävin itse lapsivesipunktiossa viikolla 16. Lapsi on silloin jo aika kehittynyt, ja luonnollinen keskenmenoriski vastaavasti pienempi kuin alle 12-viikkoisella - eli jos keskenmeno tässä tilanteessa tapahtuisi, niin olisivatko itsesyytökset suuremmat? - onneksi en joutunut asiaa omalla kohdallani miettimään. Rakenneultra voidaan tehdä jo huomattavasti tarkemmin 16-viikkoisella, ja saadaan selville aika pitkälle onko lapsi rakenteiltaan normaali. Kun toinen potkii jo aivan selvästi, ja rakenteet näkyvät selvästi, tuntuu pahalta pistää neula lapsivesipussiin - paitsi että lapsivesipussi voi puhjeta, tässä otetaan riski myös lapsivesipussin sisäisestä infektiosta (pieni riski tosin, mutta silti...). Istukkapunktiossa ei mennä sorkkimaan lapsivesipussia, vaan näyte otetaan sen ulkopuolelta. Itse en ainakaan 11-12 viikolla nähnyt sikiötä yhtä tarkasti kuin 16 viikon ultrassa, en tuntenut sen potkuja - näin kyllä käden avautuvan, mutta kyllä vauva oli todellisempi vilkutuksineen 16 viikolla kuin 12 viikolla. En tiedä vastasiko tämä kysymykseesi, lähinnä vain tarkoitin sitä että vauva on pidemmällä kehityksessä, liikkeet todellisempia, ja monet rakenteelliset virheet voidaan jo todeta - tai niiden puuttuminen. Eli seuraavalla kerralla menisin itse istukkapunktioon - ja kyllä, virheitä saattaa siinäkin sattua, mutta eivät ne ole silti tavallisia. Suomessa tehdään satoja istukkapunktioita vuosittain, ja virheiden osuus on todella pieni. Itse en ensimmäisenä pelkäisi virheen mahdollisuutta, muut komplikaatiot ovat todennäköisempiä kuin virheet. Toki onhan Jeppiksen kokemus ollut todella raskas kaikkine piikityksineen ja tulosten odotteluineen, ja ymmärrän hyvin että tuollaisen kokemuksen jälkeen voi istukkapunktiota "hieman" karsastaa.
Kata-76 sanoikin, että keskiraskauden seulassa seulotaan myös muita kehitysongelmia - verikokeen tulokset tosiaan voivat antaa viitteitä myös muista kehityshäiriöistä, mutta käsittääkseni nämä kokeet eivät ole sellaisenaan yksiselitteisiä, vaan ne pitää varmistaa toisellakin menetelmällä - esim AFP lapsivesipunktiolla. Voin olla tässä väärässä. Kuitenkin alkuraskauden yhdistelmäseula (np ja veriseula) seuloo nimenomaan riskiä down-raskauteen. Rakenneultrassa viikolla 18-20 voi sitten selvitä muitakin rakennevikoja, joista osa voi johtua kromosomivioista - ja voihan toki sinnekin asti kromosomitutkimuksia viivyttää, jos omat hermot kestävät. Meillä löytyi tässä vaiheessa (rv 20) sikiön sydämestä ns. golf-pallo, ja itseni tuntien olisin ollut ihan hermoraunio, ellen olisi samana päivänä saanut kuulla hyviä tuloksia lv-punktiosta.
Jokaisella on varmasti omat toiveensa tutkimusten suhteen - joku ei halua seuloja lainkaan, ja joku haluaa/joutuu selvittää asiaa paremmin joko istukka- tai lapsivesipunktioin. Omalla kohdallani jälkiviisaana valitsisin istukkapunktion, vaikka tulosten tulkinnoissa onkin mahdollisuus virheisiin - mutta niin on myös muissa tutkimuksissa.
Hups, selasin ketjua taaksepäin, ja siellähän asia selvisikin - eli 18-trisomia olisi tietenkin pitänyt näkyä tutkimuksissa. Olen pahoillani, kokemus oli varmasti valtavan rankka kaikkien tutkimusten jälkeen. Meillekin sanottiin lv-punktiosta, että tulokset eivät koskaan voi olla 100% varmoja, vaan virheitä voi sattua - kuitenkin 99% varmoja. Tässä nyt varmaan on huomioitu paitsi laboratorion omat virhelähteet (menetelmät, inhimilliset virheet), myös se että näytemateriaali ei tutkimuksissa aina "käyttäydy" toivotulla tavalla.
Virheellisten tulosten takia tehdyt keskeytykset ovat karmea juttu, mutta myös toisinpäin - punktioiden seurauksena tapahtuneet keskenmenot tapahtuvat yleisimmin terveille sikiöille. Tietysti tässäkin takana on "virheellinen" tulos, eli seulatulos, mutta raja on täytynyt asettaa jonnekin.
Virheellisten tulosten takia tehdyt keskeytykset ovat karmea juttu, mutta myös toisinpäin - punktioiden seurauksena tapahtuneet keskenmenot tapahtuvat yleisimmin terveille sikiöille. Tietysti tässäkin takana on "virheellinen" tulos, eli seulatulos, mutta raja on täytynyt asettaa jonnekin.
Jade-julialle :hug: ja paljon onnea, itkin melkein kun luin hyviä uutisiasi -nousi omat niin pintaan. Onnellista vaaleanpunaista odotusta, eikö sulla ollut ennestään 5 miehenalkua.
Lumi-marja :hug: ja voimia sinne. Luulis jos jokin olis noin pahasti vinossa-pikkuinen olisi mennyt jo kesken. sen sijaan liikkui vilkkaasti -aina on toivoa ja täällä suurimmalle osalle käy kuitenkin onnellisesti.
Piimäpartaonnea pienstä poikavauvasta! :flower:
MiiLa Täällä taitaa suurinosa olla jäännyt kiinni seuloissa ja siten joutuu miettimään mitä tehdä. Itsekin menin ihan mielenkiinnosta np ultraan ja verikokeeseen -kun sitä nyt kaikille tarjotaan. Enää en mene ikinä -mitä tuskaa siitä seuraskaan. Olen itse sitä mieltä, että luonto kyllä hoitaa pois sellaiset pienet alut, joilla ei ole mahdollisuutta elää. Mutta kun testistä tulikin hälyttävä tulos -ei ollutkaan enää helppo asettua lääketiedettä vastaa. Päädyin lapsivesipunktioon oman mielenrauhani vuoksi ja samalla tavallaan piti miettiä keskeytystä jos tulokset olisivat huonot -muuten ei kannata mennä tutkimukseen jos aikoo pitää lapsen jokatapauksessa sanoin lääkäri. Totta sekin, miksi mennä riskeeraamaan ja häiritsemään sikiötä. Sain onneksi hyvät tulokset, mutta mielessäni pelkäsin kokoajan, että joutuisin päättämään jotain pienen elämän puolesta. Nyt odotan rakenneultraa ja että päästää yli 24viikon -sillä en tiedä miten sellaisen kanssa pystyy elämään jos joutuu tekemään keskeytyksen. Se on varmaan todella rankkaa, eikä sitä voi tietää kuin sellainen, joka on itse sen kokenut.
Lapsi on taatusti yhtä rakas on hänellä sitten kehityshäiriö tai hän syntyy terveenä. :heart:
Mielestäni seulojen merkityksestä pitäisi puhua enemmän -ne on kuitenkin lääketieteellisiä kokeita, joilla etsitään poikkeavuuksia vaikka monet niihin menevätkin uteliaisuuttaan. Toki on ihmisiä, jotka tietoisesti haluavat kaikki testit ja varmuuden sikiön terveydestä. Vaikka ei sitä todellista varmuutta voi koskaan saada.
Onnellista odotusta ja hyviä tuloksia kaikille! :heart:
Lumi-marja :hug: ja voimia sinne. Luulis jos jokin olis noin pahasti vinossa-pikkuinen olisi mennyt jo kesken. sen sijaan liikkui vilkkaasti -aina on toivoa ja täällä suurimmalle osalle käy kuitenkin onnellisesti.
Piimäpartaonnea pienstä poikavauvasta! :flower:
MiiLa Täällä taitaa suurinosa olla jäännyt kiinni seuloissa ja siten joutuu miettimään mitä tehdä. Itsekin menin ihan mielenkiinnosta np ultraan ja verikokeeseen -kun sitä nyt kaikille tarjotaan. Enää en mene ikinä -mitä tuskaa siitä seuraskaan. Olen itse sitä mieltä, että luonto kyllä hoitaa pois sellaiset pienet alut, joilla ei ole mahdollisuutta elää. Mutta kun testistä tulikin hälyttävä tulos -ei ollutkaan enää helppo asettua lääketiedettä vastaa. Päädyin lapsivesipunktioon oman mielenrauhani vuoksi ja samalla tavallaan piti miettiä keskeytystä jos tulokset olisivat huonot -muuten ei kannata mennä tutkimukseen jos aikoo pitää lapsen jokatapauksessa sanoin lääkäri. Totta sekin, miksi mennä riskeeraamaan ja häiritsemään sikiötä. Sain onneksi hyvät tulokset, mutta mielessäni pelkäsin kokoajan, että joutuisin päättämään jotain pienen elämän puolesta. Nyt odotan rakenneultraa ja että päästää yli 24viikon -sillä en tiedä miten sellaisen kanssa pystyy elämään jos joutuu tekemään keskeytyksen. Se on varmaan todella rankkaa, eikä sitä voi tietää kuin sellainen, joka on itse sen kokenut.
Lapsi on taatusti yhtä rakas on hänellä sitten kehityshäiriö tai hän syntyy terveenä. :heart:
Mielestäni seulojen merkityksestä pitäisi puhua enemmän -ne on kuitenkin lääketieteellisiä kokeita, joilla etsitään poikkeavuuksia vaikka monet niihin menevätkin uteliaisuuttaan. Toki on ihmisiä, jotka tietoisesti haluavat kaikki testit ja varmuuden sikiön terveydestä. Vaikka ei sitä todellista varmuutta voi koskaan saada.
Onnellista odotusta ja hyviä tuloksia kaikille! :heart:
On ollut vaikea lukea tätä pinoa iman itkua. Eikä ne kyyneleet ole pois olleetaan. Nyt jaksoi kahlata kaikki läpi ja tunteet on vellonut laidasta laitaan.
Mitä enemmän omaa asiaani olen ajatellut ja teidän mietteitä lukenut, niin sitä varmemmaksi tulen siitä, että kaikkea ei vielä ole menetetty. Punktio hirvittää, koska tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta, että kalvon läpi mennään ja tehdään reidä tärkeään vesipussiin. en tiedä pystynkö antaa tehdä sitä.
Vaikka meiltä on 200km Tampereelle 4D ultraan, vaikka se maksaa, niin miehen kasn ajateltiin sinne lähteä, kunhan viikkoja on vähän enemmän kasassa. Siinä kuitenkin näkee paremmin kaikki ja eihän rahassa voi oikeastaan edes mitata sitä, miten tärkeänä pidän tämän asian selvittämistä ja pikkuisen hyvinvointia. Ei, ei sille ole mitään summaa määrättynä.
Jos seuraavassa ultrassa pikkuinen likkuu ja sydän sykkii, pää näyttää edes jotenkin sellaiselta kuin pitää, en halua mitään sen ihmeempiä toimenpiteitä ennen, kuin on 4D ultrassa käyty. Soittelin jo Tampereelle ja sanoivat, että ajan saa suht pienellä varoitusajalla, kun kerroin tilanteesta. Laittoivat jo alustavasti tietoja ylös ja kaksi lääkäriä suostuivat siihen, että ultraavat vaikka viikonlopulla päivän tai kahden varoitusajalla. Vähän toinen kannanotto, kuin täällä.
Pikkuhiljaa alkaa palat loksahtaa päässä kohdilleen ja pidän kiinni toivosta, että pikkuisella olisi kaikki hyvin. Vakka jotain pientä vikaa olisikin, otamme hänet vastaan sellaisena kuin meille annetaan. Uskon kans sen, et jos näinkin vakava vamma/vika olisi, olis luonto tullut jo väliin ja hoitanut omansa pois. Vaikea kuvitella, että paljon liikkuva voisi selviytyä ilman kalloluita vahingoittumatta. Ei mene mun päähän millään.
Päivä kerrallaan katotaa elämää eteenpäin. rv 12+5
Mitä enemmän omaa asiaani olen ajatellut ja teidän mietteitä lukenut, niin sitä varmemmaksi tulen siitä, että kaikkea ei vielä ole menetetty. Punktio hirvittää, koska tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta, että kalvon läpi mennään ja tehdään reidä tärkeään vesipussiin. en tiedä pystynkö antaa tehdä sitä.
Vaikka meiltä on 200km Tampereelle 4D ultraan, vaikka se maksaa, niin miehen kasn ajateltiin sinne lähteä, kunhan viikkoja on vähän enemmän kasassa. Siinä kuitenkin näkee paremmin kaikki ja eihän rahassa voi oikeastaan edes mitata sitä, miten tärkeänä pidän tämän asian selvittämistä ja pikkuisen hyvinvointia. Ei, ei sille ole mitään summaa määrättynä.
Jos seuraavassa ultrassa pikkuinen likkuu ja sydän sykkii, pää näyttää edes jotenkin sellaiselta kuin pitää, en halua mitään sen ihmeempiä toimenpiteitä ennen, kuin on 4D ultrassa käyty. Soittelin jo Tampereelle ja sanoivat, että ajan saa suht pienellä varoitusajalla, kun kerroin tilanteesta. Laittoivat jo alustavasti tietoja ylös ja kaksi lääkäriä suostuivat siihen, että ultraavat vaikka viikonlopulla päivän tai kahden varoitusajalla. Vähän toinen kannanotto, kuin täällä.
Pikkuhiljaa alkaa palat loksahtaa päässä kohdilleen ja pidän kiinni toivosta, että pikkuisella olisi kaikki hyvin. Vakka jotain pientä vikaa olisikin, otamme hänet vastaan sellaisena kuin meille annetaan. Uskon kans sen, et jos näinkin vakava vamma/vika olisi, olis luonto tullut jo väliin ja hoitanut omansa pois. Vaikea kuvitella, että paljon liikkuva voisi selviytyä ilman kalloluita vahingoittumatta. Ei mene mun päähän millään.
Päivä kerrallaan katotaa elämää eteenpäin. rv 12+5
Meillä tosiaan viisi poikaa. Vanhin 15v. ja nuorin täyttää ensi kuussa 6v.,siltä väliltä siis.Sanoinkin miehelle että sullekkin tulee yksi hoidettava, kun pojat ovat niin äidin poikia! Onneksi sultakin tämä odottelun piina on ohitse ja voit nauttia raskaudestasi. =)
Älä turhaa pelkää punktiota -se oikeesti oli aika pikkujuttu fyysisesti -neuvanpisto tuntui vähemmän kuin verikokeessa. Mutta henkisesti se oli raskasta -kun lääkäri katsoi miten pikkuinen liikkuu ja selitti missä aivot, sydän yms. En pystynyt edes katsomaan kun pelkäsin jos tulokset olis huonot. Sulla se punktio varmaan onkin toissijainen, mitä hyötyä on kuulla kromosomeista tuossa vaiheessa kun puhutaan luista.
Mäkin hakeutuisin yksityiselle puolelle ja jollekkin lääkärille, jonka osaamiseen voi luottaa. Toivottavasti 4D antaa vastauksen! Ei keneltäkään pitäs viedä toivoa, jos ei asiasta ole varmaa näyttöä.
Mäkin hakeutuisin yksityiselle puolelle ja jollekkin lääkärille, jonka osaamiseen voi luottaa. Toivottavasti 4D antaa vastauksen! Ei keneltäkään pitäs viedä toivoa, jos ei asiasta ole varmaa näyttöä.
jade-julia: onnea sylin täydeltä :hug: :hug:
nyt vain luottavaisin mielin rakenneultraan. hyvin meni se meilläkin vaikka sydänvian riski oli olemassa. mutta se riski on enää niin pieni että sieltä mitään löytyy. ja suurin osahan on todella niitä ettei mitään löydy.
onnea vielä tytöstä :heart:
nyt vain luottavaisin mielin rakenneultraan. hyvin meni se meilläkin vaikka sydänvian riski oli olemassa. mutta se riski on enää niin pieni että sieltä mitään löytyy. ja suurin osahan on todella niitä ettei mitään löydy.
onnea vielä tytöstä :heart:
eilen kävin äitipolilla päivystyskäynnillä. supistukset onneks vähentyny paljon. mutta sunnuntaina ja torstaina oli sitä pientä veristä vuotoa mikä loppui samantien. tiesin että vuotaa kohdun suulta mutta halusin varmistaa asiaa.
no kohdunkaulaa on enää jäljellä 2-3 senttiä ja kohdunsuu on verestävä.
sisäpuolelta aukeamisen merkkejä. ulkopuolelta onneksi vielä sulkeutunut.
nyt ei saa tehdä mitään mikä lisäisi supisteluita koska kaikki tekee mulla töitä kohdunkaulalla nähtävästi. rasitus ja kaiken nostelu kielletty ja erittäin rauhassa otettava nyt.
kolmen viikon päästä kontrolli sitten taas.
nyt täytyy toivoa vaan että poika malttaa pysyä vielä muutaman viikon masussa edes että vahvistuisi enemmän.
tosin molemmilta ollut varsinkin esikoiselta näitä ongelmia jo hyvissä ajoin. täytyy toivoa että tämä menee 30 viikon ylitse niin kuin aiemmatkin ongelmista huolimatta.
kolme lääkäriä kävi tilannetta "kauhistelemassa".
päätin kyllä et näin pitkä ja raskas taival menty niin ei me tähän luovuteta vaan kasvetaan ja vahvistutaan tähän maailmaan.
nyt onneks supistelu pysynyt aisoissa.
ja poika eloisa masussa kun mikä. :heart:
no kohdunkaulaa on enää jäljellä 2-3 senttiä ja kohdunsuu on verestävä.
sisäpuolelta aukeamisen merkkejä. ulkopuolelta onneksi vielä sulkeutunut.
nyt ei saa tehdä mitään mikä lisäisi supisteluita koska kaikki tekee mulla töitä kohdunkaulalla nähtävästi. rasitus ja kaiken nostelu kielletty ja erittäin rauhassa otettava nyt.
kolmen viikon päästä kontrolli sitten taas.
nyt täytyy toivoa vaan että poika malttaa pysyä vielä muutaman viikon masussa edes että vahvistuisi enemmän.
tosin molemmilta ollut varsinkin esikoiselta näitä ongelmia jo hyvissä ajoin. täytyy toivoa että tämä menee 30 viikon ylitse niin kuin aiemmatkin ongelmista huolimatta.
kolme lääkäriä kävi tilannetta "kauhistelemassa".
päätin kyllä et näin pitkä ja raskas taival menty niin ei me tähän luovuteta vaan kasvetaan ja vahvistutaan tähän maailmaan.
nyt onneks supistelu pysynyt aisoissa.
ja poika eloisa masussa kun mikä. :heart:
Millä viikolla sä nyt ootkaan? Mulla esikoinen synty viikolla 41. Missä muuten synnytät? Meillä pitää mennä yliopistolliseen sairaalaan jos syntyy yli 4viikkoa aikaisemmin -toki matka kestää noin 40min. Miten pystyt lepäämään, pitääkö esikoinen kiireisenä? Aika pelottavaa varmaan kun meinaa haluta syntyä liian nopeesti -toisaalta kuten sanoit "pitkä ja raskas taival" niin onneksi olet loppusuoralla. Millainen painoarvio pojalla on? Onko ihan hyvän kokoinen? Mä tässä aloin miettiä et eihän se tarkoita et jos eka on mennyt yli et toinenkin menis.Vaikka oli kyllä suotavaa et tuliskin ajoissa, esikoinen oli syntyessään 4800g.
M ja maha-asukki 21 ja risat
M ja maha-asukki 21 ja risat
Mun pitäs ilmottaa seuloihin osallistumisesta huomenna.
Vaikea tilanne. Olen kuullut paljon vääristä hälytyksistä jne. ja riskeistä jotka liittyy lapsivesipunktioon.
Oma mielipiteeni on se, että lapsi saa tulla sellaisena kuin tulee. Mieheni toistelee että "on tärkeää että lapsi on terve". Suoraa mielipidettä en häneltä ole vielä saanut siitä, miten hän haluaisi toimia jos tulisi hälytys tms. ikävää ilmaantuisi. Päätös on kuitenkin yhteinen.
Mietin että jos asia olisi minusta kiinni,niin en ehkä menisi seulontoihin lainkaan. Säästäisikö siinä itseään? Henkiseltä puolelta ajateltuna? Koska en ole valmis lapsivesipunktion riskeihin. Eli minunkin kohdallani ne tutkimukset loppuisivat ennen sitä. Jäisinkö kuitenkin murehtimaan mahdollista "hälyä " loppuraskauden ajaksi?
Mutta onko se itsekästä olla menemättä? Täytän tänä vuonna 35v ja olen ensisynnyttäjä. Terveydenhoitaja ei luonnollisesti sanonut juuta eikä jaata, sanoi vain että mikäli joka tapauksessa aiotte lapsen pitää niin moni on sitten jättänyt seulat väliin.
Vaikea ja omalla tavallaan ristiriitainen tilanne? Miksi odottavat äidit saatetaan tähän? ...Jotenkin tuntuu kurjalta, että on niin monia tapauksia joissa "hälyt" on olleet vääriä ja ihmiset on tehneet vääriä päätöksiä...Eihän siinä sitten mitään olisikaan jos tulokset olisivat varmoja. perjantaina alkoi rv 9...
Vaikea tilanne. Olen kuullut paljon vääristä hälytyksistä jne. ja riskeistä jotka liittyy lapsivesipunktioon.
Oma mielipiteeni on se, että lapsi saa tulla sellaisena kuin tulee. Mieheni toistelee että "on tärkeää että lapsi on terve". Suoraa mielipidettä en häneltä ole vielä saanut siitä, miten hän haluaisi toimia jos tulisi hälytys tms. ikävää ilmaantuisi. Päätös on kuitenkin yhteinen.
Mietin että jos asia olisi minusta kiinni,niin en ehkä menisi seulontoihin lainkaan. Säästäisikö siinä itseään? Henkiseltä puolelta ajateltuna? Koska en ole valmis lapsivesipunktion riskeihin. Eli minunkin kohdallani ne tutkimukset loppuisivat ennen sitä. Jäisinkö kuitenkin murehtimaan mahdollista "hälyä " loppuraskauden ajaksi?
Mutta onko se itsekästä olla menemättä? Täytän tänä vuonna 35v ja olen ensisynnyttäjä. Terveydenhoitaja ei luonnollisesti sanonut juuta eikä jaata, sanoi vain että mikäli joka tapauksessa aiotte lapsen pitää niin moni on sitten jättänyt seulat väliin.
Vaikea ja omalla tavallaan ristiriitainen tilanne? Miksi odottavat äidit saatetaan tähän? ...Jotenkin tuntuu kurjalta, että on niin monia tapauksia joissa "hälyt" on olleet vääriä ja ihmiset on tehneet vääriä päätöksiä...Eihän siinä sitten mitään olisikaan jos tulokset olisivat varmoja. perjantaina alkoi rv 9...
viikkoja on liian vähän vielä. 25 vkoa nyt täynnä. painoarvio on n.700g vain tällä hetkellä. yli kilon paino on nyt tavoitteena että selviytyminen olisi helpompaa.
mut kolmen viikon päähän laittoivat kontrollin niin uskon että olisivat laittaneet jo viikon päähän jos ei toivoa sinne asti pysymisestä ole.
tosin heti jos tulee kovempia supistuksia vuotoa tai muita ongelmia niin välittömästi näytille.
tänään ollut vaikeampi päivä taas ja kivistänyt. mut huominen voi olla taas jo parempi.
meillä on molemmat ennen aikaiset syntyneet ihan keskussairaalassa.
vaikka ennenaikaisia nekit. rv 33 ja toinen rv36.
tämän riski on noiden viikkojen alle kylläkin. sairaalaan meillä on matkaa n. 60 km jokatapauksessa ja yliopistolliset on tosissaan liian kaukana meiltä.
tämä 25 viikkoon on mahtunut jo huolta ja murhetta niin paljon että saisi nyt poika vaan pysyä matkassa vielä sinne 30 viikkoon asti edes.
mut jokainen päivä on kotiin päin minkä masussa malttaa pysyä.
kilon paino on nyt tavoitteena. eikä onneks kovin kaukana siitä olla.
välillä pelottaa niin kuin tänään ihan kauheasti et miten käy. mut sit ku on parempia päiviä niin luottaminen siihen et viikkoja saataisiin lisää on isompi.
mut tilanteeseen ei voi itse oikein muuten vaikuttaa kuin elämällä normaalia elämää niissä puitteissa ettei rehkiä saa. eikä hikilenkkejä. eikä nostella ja kaikki mikä lisää supisteluja on jätettävä pois.
mökkihöperyys meinaa iskeä kyllä jo nyt. mut yritän muistaa et kyllä liikkua saisi ihmisten ilmoillakin kunhan rauhassa ottaa.
mut kolmen viikon päähän laittoivat kontrollin niin uskon että olisivat laittaneet jo viikon päähän jos ei toivoa sinne asti pysymisestä ole.
tosin heti jos tulee kovempia supistuksia vuotoa tai muita ongelmia niin välittömästi näytille.
tänään ollut vaikeampi päivä taas ja kivistänyt. mut huominen voi olla taas jo parempi.
meillä on molemmat ennen aikaiset syntyneet ihan keskussairaalassa.
vaikka ennenaikaisia nekit. rv 33 ja toinen rv36.
tämän riski on noiden viikkojen alle kylläkin. sairaalaan meillä on matkaa n. 60 km jokatapauksessa ja yliopistolliset on tosissaan liian kaukana meiltä.
tämä 25 viikkoon on mahtunut jo huolta ja murhetta niin paljon että saisi nyt poika vaan pysyä matkassa vielä sinne 30 viikkoon asti edes.
mut jokainen päivä on kotiin päin minkä masussa malttaa pysyä.
kilon paino on nyt tavoitteena. eikä onneks kovin kaukana siitä olla.
välillä pelottaa niin kuin tänään ihan kauheasti et miten käy. mut sit ku on parempia päiviä niin luottaminen siihen et viikkoja saataisiin lisää on isompi.
mut tilanteeseen ei voi itse oikein muuten vaikuttaa kuin elämällä normaalia elämää niissä puitteissa ettei rehkiä saa. eikä hikilenkkejä. eikä nostella ja kaikki mikä lisää supisteluja on jätettävä pois.
mökkihöperyys meinaa iskeä kyllä jo nyt. mut yritän muistaa et kyllä liikkua saisi ihmisten ilmoillakin kunhan rauhassa ottaa.
onnellinen ensi-odottaja: seulathan antaa vääriä hälytyksiä paljon.
ensimmäiseltä en käynyt seuloissa ollenkaan. ja eihän se itsekästä ole jos niihin ei osallistu ja niiden tulokset eivät lopputulokseen vaikuta.
toisaalta jos olet jo valmiiksi päättänyt ettet lapsivesipunktioonkaan menisi ja seula pian hälyttäisi. olisi raskaus varmaan vaikeampi epätietoisuudessa käydä läpi. itse varmaan siinä vaiheessa jättäisin koko seulan väliin sitten.
onnellista odotusta ja varmaan päädytte teille oikeaan päätökseen seulan suhteen
ensimmäiseltä en käynyt seuloissa ollenkaan. ja eihän se itsekästä ole jos niihin ei osallistu ja niiden tulokset eivät lopputulokseen vaikuta.
toisaalta jos olet jo valmiiksi päättänyt ettet lapsivesipunktioonkaan menisi ja seula pian hälyttäisi. olisi raskaus varmaan vaikeampi epätietoisuudessa käydä läpi. itse varmaan siinä vaiheessa jättäisin koko seulan väliin sitten.
onnellista odotusta ja varmaan päädytte teille oikeaan päätökseen seulan suhteen
Olikos se niin että seulakriteerit on määrätty niin, että noin 5% odottavista äideistä jää kiinni seuloissa - suurin osa näistä on kuitenkin vääriä hälytyksiä, mutta tästä porukasta sitten myös löytyvät useimmat niistä joilla jotakin "vikaa" on. Alkuraskauden yhdistelmäseula paljastaa noin 80-90% down-raskauksista. Useimmat down-raskaudet päättyvät keskeytykseen. Oman lääkärini mukaan seulat eivät kuitenkaan ole juurikaan vaikuttaneet vuosittain syntyvien down-lasten määrään - koska seulojen kautta paljastuneet down-raskaudet useimmiten keskeytetään, niin nämä vajaa 100 syntynyttä down-lasta vuodessa ovatkin sitten pääosin yllätyksiä.
En itse näe ristiriitaisuutta seulaan osallistumisen ja raskauden jatkamisen välillä, vaikka seulassa olisikin jäänyt kiinni. Esimerkiksi ultrassa saattaa paljastua monia asioita, vaikkapa sydänvika, jolla on merkitystä synnytyspaikan valinnassa, jotta vauva saa nopeasti tarvitsemaansa tehohoitoa. Eli jos jäisitkin seulassa kiinni, etkä silti haluaisi lisätutkimuksia/keskeyttää raskautta, niin olisihan hyvä että lapsellasi olisi alusta lähtien mahdollisimman hyvä hoito, eikö vain?
Ja jos jotain seulassa ilmaantuisi, niin asiaan voisi jo etukäteen tutustua ja sopeutua, jolloin heti syntymästä saakka voisi olla täysillä mukana lapsen hoidossa.
Omalla kohdallani en kadu seulaan osallistumista, vaikka se lisähuolia toikin tullessaan - silti sillä voidaan myös saada selville monia asioita, jotka ovat synnytyksen jälkeen korjattavissa, jos sopivaa hoitoa on nopsasti tarjolla.
En itse näe ristiriitaisuutta seulaan osallistumisen ja raskauden jatkamisen välillä, vaikka seulassa olisikin jäänyt kiinni. Esimerkiksi ultrassa saattaa paljastua monia asioita, vaikkapa sydänvika, jolla on merkitystä synnytyspaikan valinnassa, jotta vauva saa nopeasti tarvitsemaansa tehohoitoa. Eli jos jäisitkin seulassa kiinni, etkä silti haluaisi lisätutkimuksia/keskeyttää raskautta, niin olisihan hyvä että lapsellasi olisi alusta lähtien mahdollisimman hyvä hoito, eikö vain?
Ja jos jotain seulassa ilmaantuisi, niin asiaan voisi jo etukäteen tutustua ja sopeutua, jolloin heti syntymästä saakka voisi olla täysillä mukana lapsen hoidossa.
Omalla kohdallani en kadu seulaan osallistumista, vaikka se lisähuolia toikin tullessaan - silti sillä voidaan myös saada selville monia asioita, jotka ovat synnytyksen jälkeen korjattavissa, jos sopivaa hoitoa on nopsasti tarjolla.
Jep, me päätettiin niin että lähdetään tuohon seulan alkuvaiheeseen ja eletään sitten oman päätöksemme mukaisesti. Eli ei keskeytetä raskautta tai mennä siihen lapsivesipunktioon.
Nyt on hyvä ja rauhaisa mieli. Juttelen vielä terveydenhoitajan kanssa huomenna...
kiitos kaikille ajatuksista!
Nyt on hyvä ja rauhaisa mieli. Juttelen vielä terveydenhoitajan kanssa huomenna...
kiitos kaikille ajatuksista!
Tuli vielä mieleen että ultrassahan katsotaan myös esim. istukan paikkaa, sikiöiden määrää yms, jolla ei ole mitään tekemistä kromosomihäiriöiden kanssa, mutta ovat raskauden kannalta arvokkaita tietoja muuten. Eli ultrassa käyminen on joka tapauksessa viisasta. Jos niskapoimu jännittää, voi myös pyytää ettei sitä kerrottaisi vanhemmille. Todennäköisintä on kuitenkin, ettei ultrassa/veriseulassa löydy mitään hälyyttävää, ja voitte jatkaa odotusta rauhallisin mielin!
nemika: yritähän nyt rauhottua ja pitää poju vielä pitkän aikaa mahassa! :| meikäläisellä taitaa paineet olla oikeesti koholla; on meinaan äitiltä ollut mittari lainassa siitä asti kun istukan trisomiasta kuulin ja että se voi aiheuttaa raskausmyrkytystä.... oon mittaillu harvoin, mut alapaine on ollu 60-65 (ihan kesken touhuamisen ilman mitään lepoja) ja kappas vaan: sain eilen päähäni kokeilla mitä nyt ne on. ja suoraan sohvalta alapaine 76! eli kohonnut kymmenellä. aamulla sit heti uusiks kun alkaa itteensäkin hirvittään tämä ja alapaine 73! keskiviikkona on neuvola ja pitää nyt pyytää lääkärille aika ja kotiin huilimaan.... se mittari ei mikään vanha ole enkä tiedä paljonko terkkarin mittari näyttäs, mutta samalla mitattuna selvä nousu joten kait se pitää ite ainakin alkaa reagoimaan... mitähän tästä vielä tulee! kato perke....le niin kohta sairaalassa makaamassa ja synnytän kanssa viikolla 30 :x
joten voip olla että täältä kohta hiljenee, mutta käyn laittamassa postia jos koneen ääreen pääsen ja kerkeen itelle sen koneen hommata. tarkoitus on ja mahdollisimman pian....
niin ja se viikonlopun lepo: shoppailin juu tapetteja yms, mutta vaatteet jäi ostamatta kun supisti niin pirusti ettei ohi mennytkään. sain hiivittyä sen verran et tytölle ostin leikkisoittimen ja sit kotiin....
t.jeppistä ja mökö 26+0
joten voip olla että täältä kohta hiljenee, mutta käyn laittamassa postia jos koneen ääreen pääsen ja kerkeen itelle sen koneen hommata. tarkoitus on ja mahdollisimman pian....
niin ja se viikonlopun lepo: shoppailin juu tapetteja yms, mutta vaatteet jäi ostamatta kun supisti niin pirusti ettei ohi mennytkään. sain hiivittyä sen verran et tytölle ostin leikkisoittimen ja sit kotiin....
t.jeppistä ja mökö 26+0
jeppistä: äsken soittelin äitipolille lääkärille joka tutkimukset teki. kun tuntuu et pelko kasvaa ja hermot ei kestä tätä jatkuvaa pelkoa.
kyllä se sanoi että se että sisäpuolelta on aukeamisen merkkejä on huolestuttavinta. mutta aukeaminen on vain 0,5mm mitä on tapahtunut ja johtunee luultavimmin töissä olosta. ja oli aika varma että tilanne pysähtyy tähän kun ei ruumiillista rasitusta tee mitään. muuten normaalielämää pitäisi yrittää viettää. ja tuon puolen millin aukeamisen takia on kontrolli sitten ja jos lisää ei ole auennut niin kontrollikäyntiä ei enää olisi sitten.
se joulu ja uusvuosi oli liian kovia töissä ja olisi pitänyt vain jäädä pois eikä vain yrittää ja yrittää.
omaa tyhmyyttä koko tämä tilanne :headwall: :headwall:
mutta toivoa on kuitenkin saada tämä vauva samoille viikoille kun noi aiemmat hätähousut.
nyt pitäisi vaan yrittää rauhoittua ja lopettaa tämä itsesäälissä rypeäminen kokonaan.
sit jos vuotoa tai supistelua tulee vielä niin tarkistuskäynti siinä vaiheessa. muuten jatkaa siihen 8.pvään kun norm. kontrolli on.
ja otahan sieki rauhassa nyt siellä..ja varo oikeasti noita supistuksia ettei tee samaa tuhoa ku mulla tehnyt.
kyllä se sanoi että se että sisäpuolelta on aukeamisen merkkejä on huolestuttavinta. mutta aukeaminen on vain 0,5mm mitä on tapahtunut ja johtunee luultavimmin töissä olosta. ja oli aika varma että tilanne pysähtyy tähän kun ei ruumiillista rasitusta tee mitään. muuten normaalielämää pitäisi yrittää viettää. ja tuon puolen millin aukeamisen takia on kontrolli sitten ja jos lisää ei ole auennut niin kontrollikäyntiä ei enää olisi sitten.
se joulu ja uusvuosi oli liian kovia töissä ja olisi pitänyt vain jäädä pois eikä vain yrittää ja yrittää.
omaa tyhmyyttä koko tämä tilanne :headwall: :headwall:
mutta toivoa on kuitenkin saada tämä vauva samoille viikoille kun noi aiemmat hätähousut.
nyt pitäisi vaan yrittää rauhoittua ja lopettaa tämä itsesäälissä rypeäminen kokonaan.
sit jos vuotoa tai supistelua tulee vielä niin tarkistuskäynti siinä vaiheessa. muuten jatkaa siihen 8.pvään kun norm. kontrolli on.
ja otahan sieki rauhassa nyt siellä..ja varo oikeasti noita supistuksia ettei tee samaa tuhoa ku mulla tehnyt.