toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
rouva pikkumyy: minä kävin julkisella puolella molemmat tutkimukset. istukkatutkimuksen tulos tuli 6 päivässä ja lapsivesipunktion tuloksissa meni 3.5 viikkoa (tehtiin tarkemmat selvitykset yhdestä kromosomista vielä pelkkien kromosomien lisäksi, jonka vuoksi kesti hieman pidempään)....
 
pikkumyy: julkisella puolella minäkin kävin ja lapsivesipunktio otettiin. kaksi ja puoli viikkoa kesti tuloksissa kun tulivat.

jeppistä: täällä kilahti kanssa isäntään..ja oikeestaan ihan syyttä. eilen oli karsea väsymys päällä ja ajattelin et nyt nukun kunnolla. yö meni suht rauhassa ja aamul syötin elukat ja laitoin pojan koulutaksiin. sit kömmin autuaan onnellisena sänkyyn tytön viereen ja ajattelin et torkun siihen asti ku se herää. nii eikö puhelin soinut ja ukko sano et laajakaistan korjaaja tulossa ku linjois ollu häikkää nii paljon. sainpas sit siitä raivarit ku ikinä ei saa levätä rauhassa ku väsyttää. ja vannoin et nukun päiväunet ja saa töiden jälkeen olla lasten kanssa sitten. het ku se nyt sen vika on et korjaaja tulee aamusta. :/
jos nyt yrittäs kaupas käydä vaiks ja olematta mesuamatta joka asiasta.
eilen aloitin jo kaikesta naputtamisen ja tänään tuosta korjaajan tulosta..
kohta ukkoki jo pimahtaa minnuun tätä menoo..ellei oo jo sitä tehny :LOL:
 


Onko Jod kertomasi sairas lapsi syntynyt vai selvisikö tulos jo ennen synnytystä? Oletko nyt raskaana? Jotenkin pelottaa myös se, että jos lapsi on down, ja siinä tapauksessa olemme päätyneet keskeytykseen, niin tuntuu että voimmeko jatkossa saada terveitä lapsia, vai toistuuko tämä sama aina vain uudelleen. [/quote]


Lapsi syntyi rv 34. Istukkatutkimuksen tulos saatiin jo raskausaikana, joten eivät lääkärit sitten enää epäilleet trisomiaa. Muita oireita kyllä oli. Turvotusta sikiöllä oli kauttaaltaan 3mm, ei siis vain niskassa. Turvotus oli hävinnyt rv22 ultraan mennessä, mutta heti viikon kuluttua tästä aloin vuotaa verta. Verenvuoto loppui, eikä syytä siihen löydetty. N. rv27 muistaakseni vasta lääkärit rupesivat epäilemään taas jotakin, kun sikiön kasvu hidastui, ja viikosta 30 viikkoon 34 kasvua oli tosi vähän. Yksi oire oli mun valtava maha sikiön kokoon suhteutettuna. Lapsivettä oli liikaa. AFI oli kai 34 ja vauva painoi syntyessään vain vajaat 1,3kg. Sitten vasta selvisi, että vauvalla oli huuli-suulakihalkio, hevosenkenkämunuaiset, kampurajalat ja sormet hiukan meni toistensa päälle (olikohan se jotain "syndaktylia" vai mikä se termi".). Syntymän jälkeen sitten verikokeesta selvisi lopullinen diagnoosi; 18-trisomia.
Mutta tätä on ihan turha pelätä; taidan olla ainoa tapaus Suomessa, että kromosomikoe on näyttänyt näin päin väärää tulosta. Sylissä makailee nyt uusi vauva, ihan terve. Häntä odottaessani kyselin naikkarilla, niin eivät tienneet toista vastaavaa tapausta. Ja jos toinen olisi, siitä luultavasti tiedettäisiin juuri kyseisessä sairaalassa. Että olisi se kumma, jos tällaista sattuisi uudestaan. Jos olisivat kokemuksesta viisastuneet..

Tsemppiä kaikille huolestuneille toivottaen Jode ja pätkä

 
nemika: sitä turhasta naputtamista on liikkeellä :LOL: :LOL: ja oikein pahanakin epidemiana :LOL: :LOL:
täällä kanssa! puol yhdentoista maissa illalla isäntä tuli töistä, söi ja kävi suihkussa rauhassa ja hiljaa, kun mä yritin greyn anatomian jälkeen muka nukkua. tietty nukkumisesta ei tule mitään, kun riita päällä :whistle: sitten kuuntelin, kun isäntä rupes olkkaris kattoon telkkua. avot, tää neiti nousi ylös ja jo piti käydä lohkaisemassa, et eikö sun kaaliin mene, et valvotat kaikkia muitakin samalla kun täällä kukut! :snotty: mitään ei sieltä kuulunut, mutta kun tietysti mä odotin, et se tulee hieromaan sovintoa ja kyseleen siitä neuvolakäynnistä.... :ashamed: kyllä se joutuu kokoajan kuunteleen meikän papatusta ja ihan turhasta! ja tuskin sekään jaksaa muistaa, et ne hormoonithan äiskällä hyrrää.... kun olen melko kipakka ihan ilman raskauttakin :LOL:
 
jeppistä: juu ei toikaan enää tiedä onko hormooneista vai omasta luonteesta. kun omaan mainion sanavalmiuden ilman hormoonimylläkkääkin.
tuolle pidin saarnaa raskaana olemisesta..ja ukko vaa tokas ettei hänen tarvikaan tietää mitä on olla raskaana..!!!! tsiisus et vetelin kieppejä vielä enemmän. ja onneks sen ei tarvikaan raskaana olla..ei se kestäis viikkoakaan..jos päivääkään..
sinänsä hauskaa tämä valitus..ku onnellinen sitä on kuitenkin että on raskaana vielä.. :LOL: :LOL:
 
piimäparta: Muistan sinut kyllä. Paljon onnea pienestä pojasta :heart: . On aina niin mukava lukea hyvin päättyneitä kertomuksia. Alkaahan se vähän tässä loppumetreillä jännittää ja mietityttää, kun se lopullinen varmuus vauvan terveydentilasta on piankin jo nähtävissä...

jode: Voi, kuinka raskas kokemus sinullakin takana :ashamed: . Onnea kuitenkin Pätkästä :) .

jeppistä: Joops, onhan se kevyempää kun ei sentään töissä tarvi käydä. Periaatteessa voisi vaikka nukkua päiväunia, JOS tuo yksi epeli nukkuisi. Ja kotona nyt muutenkin menettelee. Haastavampaa on ulkoilu tuon uhmiksen kanssa (etenkin näillä keleillä). Oispa kiva, jos mies joskus elämässään ulkoiluttaisi pojan, mutta ehei. Ja meillä ei sentään ole enemmälti elukoitakaan, koira löytyy ja muita pikkuisia.

MiiLa: En ollut koskaan ennen tiennyt enkä tajunnut, että downia on todellakin monen asteista. Ja että etukäteen ei voi tietää vamman vakavuutta. Olikohan niin, että 1/3 downvauvoista menehtyy kohtuun ja vielä 1/3 ensimmäisenä elinvuotenaan. Eivät ne päätökset helppoja ole. Ja jos siitä lähdettäisiin, että otetaan aina vastaan se, mikä saadaan, tulisi kaiketi vakavamminkin vammaisille antaa mahdollisuus syntyä. Missä menisi raja, kun toisen (lapsen) kärsimystä on aina suhteellisen mahdoton ulkopuolelta määritellä?
Minäkin silti nostan hattua sinulle, ja ajatuksillesikin: ymmärrän, ettet voisikaan ajatella toisin. Ei varmaankaan kukaan meistä voisi sinun tilanteessasi. Me tänne kirjoittavat olemme vaan joutuneet kovin toisenlaiseen tilanteeseen.
 
Np-ultra ohi :'( Pieni oli ihana, liikkui ja sydän sykki. Niskapoimussa ei mainittavan suurta turvotusta, selkärankakanava ok. Yksi iso hyvin paha ongelma löytyi. Pienellä ei nähty ollenkaan kalloluuheijastetta. Pään koko vastaa viikkoja, mutta nähtävästi kalloa ei ole kehittynyt ollenkaan :'(

Kätilö aloitti tutkimuksen ja melkein heti sanoi, että tässä ei ole kaikki hyvin, että pään muoto ei oe normaali ja lopetti siihe. Heti lääkärille lisätutkimuksiin. Lääkäri ei ensin löytänyt koko päätä. Käänteli ja väänteli, lopulta löytyi ja sai koon vastaamaan viikkoja. Sellaista normaalia rengaskuvioo, mikä päänympärille muodotuu, ei kuitenkaan tullut. Uusi aika 12.2 ja jos kaikki ok, niin ihmettä tarvitaan. Jos tilanne ennallaan, odottaa meitä geneettinen keskeytys. Jos pienikin epäselvyys edelleen asiassa, niin lapsivesipunktio tehdään. Tarkistetaan, löytyykö siitä vastaus.

Tällainen kalloluun kehittymättömyys on kuulemma harvinaista ja puhuivat jo tavasta miten keskeytys tehdään. Mitään muuta vaihtoehtoa ei otettu edes huomioon. Ei edes sitä, että liikapaino saattaa estää näkyvyytttä tms. Pikkuinen kuitenkin heilutti käsiä ja jalkoja, heitti vottia. Suoraan pääntakaa kuvattuna pikkuiset kädet meni kohti suuta ja oli aivan hellyttävä näky.

En saanut pienestä edes kuvaa mukaan, en kuulemma tarvitse sitä. Varmasti olisin tarvinnut, olisin halunnut katsella sitä kotona ja näyttää miehelle. Hän ei päässyt mukaan, kun tuuraajaa ei saatu koulukyytireitille mistään.

Minulle annettiin esite geneettisestä keskeytyksestä, keskenmenon kohdatessa lappunen ja valmistautuminen lääkkeelliseen keskeytykseen esite. Minä olisin halunnut toivoa mukaani siitä, että kallovaste saattaisikin tulla näkyville. Mutta ei. Jos vaikka kyseessä olisi jokin vamma, jonka kanssa tulisi toimeen, niin vähän ihmettelivät, että haluaisin sellaisenkin lapsen synnyttää. Jos trisomia 13 tai 18, niin sehän on selvä ratkaisu niissä tapauksissa. Mutta mutta, pelottaa aivan kamalasti ja en haluaisi millään uskoa, että tämä päivä piti kohdata.

Meillä on 1% mahdollisuus saada yhdessä luomulapsi. Tätä tehtiin 1,8v ja nyt tuntuu, että elämä rankaisee kovalla kädellä. En vain ymmärrä minkä takia. Pieni toivonkipinä elää, sillä lapsi oli liikkuvainen. Mutta jos päässä ei ole kuin iho ja luut puuttuu, niin onhan se selvää, ettei elinmahdollisuuksia ole. Mutta tämä on kuitenkin meidän lapsemme ja hyvin rakas. Luopuminen on tuskaa. Varsinkin, jos näen pikkuisen ultrassa vilkuttelevan vielä silloinkin, kun keskeytyspäätös pitää tehdä.

Olen onnellinen siitä, että minulla on viisi lasta ja edes yksi yhteinen heistä mieheni kanssa. Jostain syystä tälle tuskalle ei nyt löydy mitään lohtua.

Lumi-Marja 12+3
 
voi ei! otan osaa lumi-marja! tuokin tuntuu niin väärälle, että eikö asiaa oikeasti voi selvittää ennemmin vaan odotettava tuo nelisen viikkoa! kyl ne varmaan on ottaneet kuvat, joten voisko niitä pyytää soittamalla? ainakin omassa ultrassa ne otettiin koneelta ulos ja ilmeisesti laittoivat kansiooni loput?! kyl tuli niin paha mieli, että uskomatonta mitä kaikkea tässä maailmassa onkaan! yrittäkää jaksaa ja pidetään edes pieni toivonkipinä, että kyseessä olisi vain paha uni.... :hug:
 
MiiLa: En ollut koskaan ennen tiennyt enkä tajunnut, että downia on todellakin monen asteista. Ja että etukäteen ei voi tietää vamman vakavuutta. Olikohan niin, että 1/3 downvauvoista menehtyy kohtuun ja vielä 1/3 ensimmäisenä elinvuotenaan. Eivät ne päätökset helppoja ole. Ja jos siitä lähdettäisiin, että otetaan aina vastaan se, mikä saadaan, tulisi kaiketi vakavamminkin vammaisille antaa mahdollisuus syntyä. Missä menisi raja, kun toisen (lapsen) kärsimystä on aina suhteellisen mahdoton ulkopuolelta määritellä?
Minäkin silti nostan hattua sinulle, ja ajatuksillesikin: ymmärrän, ettet voisikaan ajatella toisin. Ei varmaankaan kukaan meistä voisi sinun tilanteessasi. Me tänne kirjoittavat olemme vaan joutuneet kovin toisenlaiseen tilanteeseen.

Minä puhuin down-lapsista. Tietysti on paljon vakavampia kehityshäiriöitä, joilla ei ole elinmahdollisuutta. Ymmärrän kyllä, että tällaiset raskaudet keskeytetään. Sitä en ymmärrä, että downraskaus laitetaan automaattisesti kesken. Monet downit on täysin terveitä syntyessään ja monet sairaudet mitä syntyessä voi olla, niin on hoidettavissa. Emmehän me tervettä lasta, jolla esim. reikä sydämessä, niin laita kesken odotuksen aikana, koska se on hoidettavissa. Kyllä minun mielestä downeillakin on oikeus syntyä ja tullu hoidetuiksi, jos jotain on. Toisilla saattaa vaan olla vakavia ongelmia ja ei välttämättä selviä hengissä, mutta ne on kyllä todella harvinaisia. Ja tällaisia ongelmia voi olla myös kromosomeiltaan terveillä lapsilla. Se down vain tahtoo olla ihmisten mielessä peikko. Mutta saa nähdä miten tämä asia on tulevaisuudessa. Toivon, että vähemmän ihmiset sen vuoksi keskeyttää raskauksiaan, koska elämä down lapsen kanssa on mielestäni ihan yhtä arvokasta kuin kenen muun. Ja ei se ole sen raskaampaa. Ja miksi ei tähän maailmaan mahdu vammaisia? Onko ne jotenkin huonompia? Ei kai sentään... Mutta kiva, kun on saatu keskustelua aikaan. Keskusteleminen avaa aina silmiä. =)
 
Niin ja piti lumi-marjalle toivottaa kovasti voimia. Todella raskasta aikaa elät ja toivottavasti asia selviää pian. :hug:

Niin ja piti laittaa, että koska np-ultrassa ei meidän nykyisellä vauvalla näkynyt turvotusta, niin en mennyt tutkimuksiin vain sen vuoksi, että ne saisin. Uskon, että kun ultrissa käy ja kaikki on ok niissä, niin meidän vauva voi ihan hyvin. Tulee sellaisenaan meille kuin tulee. Mutta jos jotain vakavaa todettaisiin ja ei olisi mitään elinmahdollisuuksia, niin menisin kyllä jatkotutkimuksiin ja tulosten perusteella miettisin keskeytystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jade-julia:
En halua ketään säikytellä, mutta kamalasti noita kromosomihäiriöitä näyttää olevan.
Jälkiviisautta: itse asiassa Suomessa syntyy paljon enemmän sellaisia kehitysvammaisia, joiden vamma ei lainkaan johdu kromosomihäiriöstä, ja joita ei pystytä mitenkään ennustamaan punktioiden perusteella. Punktiot antavat tietoa vain suurimmista häiriöistä (jotka siis värjäyksissä näkyvät), mutta on myös monia pienempiä geenivikoja, joita ei nähdä - ellei niitä sitten osata varta vasten etsiä esimerkiksi aiemman tiedon perusteella (vanhemmilla/sisaruksilla periytyvä geenivirhe). Usein nämä piiloon jäävät viat ovat vakavampia ja syvemmän kehitysvammaisuuden aiheuttajia kuin esim. down.

Np-ultra ja veriseula seulovat VAIN downin riskiä. Ja vaikka täällä tuleekin esille noita istukkabiobsian virheitä, niin täytyy pitää mielessä etteivät ne virheelliset tulokset nyt niin KOVIN yleisiä ole. Onko muilla edes ollut kuin Jeppiksellä? Joku muukin ketjussa sanoi, että istukkabiopsia antoi terveen paperit, mutta sairas lapsi syntyi - mutta eihän mikään punktio, oli sitten istukasta tai lapsivedestä, anna vastausta siitä onko lapsi terve! Ne kertovat vain onko lapsella seulottavissa oleva kromosomivika. Itse edelleen menisin ensisijaisesti istukkapunktioon, niin pahalta tuntui katsoa ultrassa 16-viikkoista iloisesti vilkuttelevaa vauvaa, ja tajuta ottavansa pienen, mutta silti niin todellisen riskin siitä, ettei sitä vilkutusta enää koskaan pääsisikään näkemään :(

Tämä paasaus ei nyt ollenkaan tarkoita sitä, ettenkö hyväksyisi punktioita ja niiden perusteella tehtäviä ikäviä päätöksiäkään - itse saman stressin ja pelot kokeneena ymmärrän sydämestäni kaikkia siinä epävarmassa tilanteessa eläviä! Pelot jättivät jälkensä myös loppuraskauteen ylimääräisinä sairaslomina. Mutta edelleenkin pidän mielessä, että lapseni ei välttämättä synny terveenä punktion hyvistä tuloksista huolimatta. En osaa asiaa enää pelätä, koska jos näin kävisi, mitään ei ole tehtävissä kuitenkaan. Asian kanssa olisi vain opittava elämään, niinkuin ovat tehneet myös ne, jotka ovat saaneet esim. yllätys-downeja.

Toivottavasti kirjoitukseni ei loukkaa ketään, nämä nyt vain olivat niitä pohdintoja joita itse olen käynyt läpi tässä matkan varrella...
Jaksamista kaikille punktioita ja tuloksia odottaville, ja onnellisia tuloksia kaikille!
 
Merlelle tosta, kun sanoit, että punktiolla selvitetään kromosomivika. Meillä siis oli kromosomivika lapsella, mutta sekään ei sitten istukkapunktiolla selvinnyt.
Ja sitten tyhmänä kysyn, että mitä tarkoitat tolla että "Itse edelleen menisin ensisijaisesti istukkapunktioon, niin pahalta tuntui katsoa ultrassa 16-viikkoista iloisesti vilkuttelevaa vauvaa, ja tajuta ottavansa pienen, mutta silti niin todellisen riskin siitä, ettei sitä vilkutusta enää koskaan pääsisikään näkemään".
 
Syvät pahoittelut, kokemastasi! :hug: Tuntuu kyllä todella pahalta! :'( Me kun sinun kanssa samassa pinossa haaveilimme näistä nyt odottamistamme vauvoista! Toivon edelleen, että joku kauhea virhe on tapahtunut ja kaikki olisi hyvin! :hug:

Voimia hirmuisesti rakas ystävä sinulle ja teidän perheellenne! :hug:

Rouva pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti :heart:
 
Lumi-Marja: Pahoitteluni :hug: . Kaikenlaista sitä elämä tuokin tullessaan :ashamed: . Ja vielä pahoitteluni myös saamastanne kohtelusta!! Se on teidän vauvanne, oli mikä oli, totta ihmeessä te saatte ja tarvitsette sen ultrakuvan. Tietysti toivotaan ihmettä, että se kaiku sieltä löytyykin. Paljon jaksamista odotteluun!!

MiiLa:
Tätä on varmasti vaikea Sinulle selittää, niin että ymmärtäisit. Mutta kyse ei oikeastaan ole ollenkaan arvovalinnasta, ainakaan minulla. Siis minun mielestäni vammaisilla on todentotta oikeus elää: kaikki samat oikeudet mitä ei-vammaisillakin on. Maailmaan tulee mahtua erilaisuutta, erilaisilta ihmisiltä me opimme niitä tärkeitä elämän perusasioita, jotka nykyään liian usein unohtuvat. Mutta, kuten sanoin, kesken raskauden kun joutuu tuollaisen päätöksen eteen, vaakakupissa painaa moni asia. Eikä tilannetta helpota se, että hyvin monessa (onneksi ei juuri tässä!) keskusteluketjussa törmää ihmisiin, jotka muka tietävät sinua paremmin, mihin ratkaisuun sinun tulisi omassa elämässäsi päätyä.

Sanoit, että on harvinaista, että downlapsella olisi vakavampia terveysongelmia. Nuo mainitsemani luvut me saimme perinnöllisyysneuvojan puheilla käydessämme. Niiden mukaan siis 2/3 downlapsista menehtyy ennen 1-vuotispäiväänsä :( . Tietysti siis ne, jotka syntymään selviävät ja etenkin varmaan ne, jotka pääsevät puhtain paperein läpi seuloistakin, ovat niitä terveempiä yksilöitä. Mutta siis vamman astetta ei voida millään ennen syntymää taata. Aivan eri asia sitten on, kuinka mielekästä on seuloa juuri tätä downsyndroomaa jne. mutta ne ovat sitten vähän korkeamman tahon päätöksiä.
 
Niiden mukaan siis 2/3 downlapsista menehtyy ennen 1-vuotispäiväänsä. Unni siis kirjoitti.

Minä en ole ikänä moista kuullut ja olen käynyt perinnöllisyyslääkärin yms. juttusilla. Enkä koskaan ole tuollaiseen törmännyt edes missään jutuissa mitä olen lukenut. Täytys oikein selvittää. Tänä aikana mitä olen itse downin kanssa elänyt ja seurannut muitten downien (pienten) elämää, niin kukaan ei ole kuollut. On kyllä ollut monilla jotain sydänongelmaa, pahojakin, mutta hekin ovat selvinneet. Aika jännä tieto sinänsä....
Tietysti kukaan ei varmasti tiedä kuinka moni downraskaus menee kesken ihan alussa.

Ymmärrän täysin tuon merlen ajatuksen, että istukkatutkimus on parempi. Minä en varmaan pystyisi tekemään keskeytystä enään pitemmillä viikoilla, parempi aina mitä aikaisemmin. Muistaakseni vammaisen lapsen sai abortoida jollekkin viikolla 25 asti, sehän on melkein elinkykyinen lapsi silloin. Toisessa salisssa voidaan siis hoitaa näillä viikoilla syntynyttä keskosta ja toisessa antaa kuolla. Mutta nämä on kamalia ajatuksia ja toivottavasti kenenkään ei tarvitse tällaista kokea.
 
Mii La: Piti minunkin alkaa selvittää tuota juttua, kun en todella halua levittää väärää tai kyseenalaista tietoa. Mutta meille siis tämän kertoi perinnöllisyysneuvoja. Ja netistä löysinkin tällaisen:

"Noin kolmasosa Down-lapsista on vaikeasti sairaita ja menehtyy ensimmäisenä elinvuotenaan." (www.yhtyneetlaboratoriot.fi -> laboratoriokäsikirja)

Ja siis tuo minun "2/3 menehtyy ennen 1-vuotispäiväänsä" tarkoitti sitä, että 1/3 menehtyy kohtuun ja 1/3 sitten ennen kuin täyttää 1 vuotta. Eli yhteensä näin.

Vaan siitäpä olen aivan samaa mieltä, että nämä ovat kamalia asioita ja ajatuksia, sellaisia, joita ihminen ei pysty edes ajattelemaan, eikä hänen tulisi ajatellakaan. Hyvin hankalalle alueelle on jouduttu näiden kehittyneiden "sikiönseulontamenetelmien" myötä :ashamed: .

merle: Minä taitaisin yhä valita istukkabiopsian ennen lapsivesinäytettä, kaikesta sen epävarmuudesta huolimatta. Juuri tuon takia, että se voidaan tehdä aiemmin. (Toivottavasti en enää koskaan joudu näitä miettimään!)
 
Itse olen valinnut tuon istukkatutkimuksen, koska olen sen ehtinyt vielä saada. Sitä ei tehdä enään 13:sta raskausviikosta alkaen. Olen halunnut sen myös siksi, että tämä epätietoisuus helpottaisi, eikä lopullisia päätöksiä tarvitsisi pitkittää. Vaan kun tulosten tulo kestää tosi pitkään ja joku muu olisi saannut jo näillä viikoilla lapsivesinäytteen tulokset. :( Lauantaina alkaa 17:sta raskausviikko.

Kamalinta on kun vauvan liikkeet tuntuvat tosi selvästi ja ovat tuntuneet jo rv.12 lähtien.
Down raskaudessa en tuntenut kertaakaan liikkeitä, vaikka raskaus keskeytettiin 17:sta viikolla.

Tulin taas hyvin surulliseksi Lumi-Marjan puolesta. En voi muuta sanoa, kuin aika auttaa, jos lapsestasi joudut luopumaan, toivottavasti et ja saisit parempia tuloksia ensi kerralla! :hug:
 
Tännehän on alkanut syntyä keskustelua...
Joku tuossa mainitsi, että haluaisi istukkatutkimuksen juuri sen vuoksi, että raskaampi olisi keskeyttää ne 16 viikolla vilkuttelevat sikiöt! Kyllä ne vilkuttelevat aiemminkin; itsellä sattuu laukussa kulkemaan mukana 12+1 juuri istukkatutkimuksen jälkeen otettu ultrakuva, jossa mökö vilkuttaa. tässä lääkäri tarkisti toimenpiteen jälkeen että ei istukka jäänyt vuotamaan. sopivasti mökö vilkutteli, niin otti siitä minulle kuvan. sanoin vielä lääkärille, että kuhan ei viimeistä kertaa vilkuttele! pahempaa minusta olisi tehdä keskeytyspäätös virheellisen tuloksen perusteella ja saada se tiedoksi keskeytyksen jälkeen! mites sitten itses kanssa eläisit. kopion tuohon aiemmin laittamani tekstin ja kyseessä yliopistollisen sairaalan lääkäri, jolla myös menestyksellinen yksityisvastaanotto, joten tiesi varmaan mistä puhui!

Kopio jo aiemmin kirjoittamastani:
keskustelin rakenneultrassa lekurin kanssa ja tokasin sille, et en itse usko enää ollenkaan koko istukkatutkimuksiin! lääkäri mainitsi taas tapauksen (josta jo kertoikin minulle ilmoittaessaan istukkatutkimuksen 16 trisomia-tuloksesta), jossa istukkatutkimuksesta tuli tuloksena sairas tyttölapsi kohdussa. no, äiti ei kuulemma halunnut keskeytystä siitä huolimatta. meni aikaa ja äiti tuli tän lekurin luo kontrolliultraan; kappas vain, mahassa potkiikin poika! loppujen lopuksi syntyi terve poika!!!!!!!!!! että revippä siitä huumoria, jos keskeyttäs raskauden ja huomais siinä vaiheessa, että eihän istukkatutkimustulos pitänyt paikkaansa!!!!!!!!!!!!!!! tämä lääkäri sanoikin, että jos tuloksena on terve muksu, niin siihen voisi luottaa. mutta päinvastaisessa tapauksessa ja varsinkin jos tulee harvinainen trisomia, niin tuloksen voi asettaa kyseenalaiseksi!!! kylläpä ois naurattanut itseäni, jos oisin mökön tempassu pois istukkatutkimuksen perusteella! onneks tämä lääkäri jo silloin valoi toivoa kertomalla em tarinan ja epäilemällä itse, että vika olisi vain istukassa!!!! ja onneksi kävin tuon lapsivesitutkimuksen. eli ei pelkästään seulat valehtele vaan näkyy ihan tutkimuksisakin túlevan huteja....
=)

....ja nyt vielä tässä ketjussa yksi terve tulos KROMOSOMEILTAAN osoittautuikin virheelliseksi.... joten jokainen tekee omat johtopäätöksensä ja mitä itse tekisi, mutta yksikin väärä vastaus ja jos vielä sen vuoksi on keskeytetty raskaus, on minusta liikaa!!! ja puhun koko ajan kromosomeista, en muista vaivoista!

lisää vettä myllyyn toivoopi jeppis :LOL:
 
keskeytyksestä....
onneksi en itse ole joutunut tuota kokemaan, mutta olen varma että se ei ole sen helpompaa viikolla 14 kuin 18 tai 24. maksimi taitaa olla 24 raskausviikkoa, jolloin lapsi ei ole vielä taida olla elinkelpoinen vaikka mitä tehtäisiin? no kohta joku kertoo että tutun tutun lapsi syntyi 24+1 ja on normaali muksu, mutta pääsääntöisesti eivät taida elolle vielä tuolloin selvitä. ja luulisin, että ne jotka tuossa vaiheessa keskeytetään, ovat tulleet ilmi muualla kuin seulonnoissa, esim rakenneultrassa, joka on tehty ilman seulontoja. joten kyllä istukkatutkimus ja lapsivesipunktio, jotka tehdään seulontojen seurauksena antavat mahdollisuuden tehdä tuo päätös hieman aiemmin kuin viimeinen mahdollinen takaraja on. itsekin valitsin istukkatutkimuksen juuri sen vuoksi, että mahdollisimman aikaisin olisin saanut tehdä keskeytyspäätöksen, jos siihen olisin joutunut! ....mutta näin jälkiviisaana olisin mielummin ollut raskaana puolitoista kuukautta vain epätietoisuudessa että seula hälytti, mutta se vain hälytti, kuin että viikon odottelulla sain tuloksen sairaasta lapsesta ja odotin sitten sen tiedon kanssa puolitoista kuukautta!

eihän prosentuaalisesti istukkatutkimuksissa paljon mosaikismia esiinny, mutta esiintyy kuitenkin ja se sitten tarkoittaa, että uskotko siihen vai haluatko odotella vielä muutaman viikon lapsivesipunktiota.... saatikka sitten kun minun tapauksessani ei edes ollut mosaikismia vaan täysi trisomia....

kyllä nämä aiheuttavat jokatapauksessa myös loppuraskauteen epävarmuutta, enkä oikein itsekään ole varma etteikö nyt sitä trisomia 16 olisi mököllä vaikka lvp muuta sanoikin... kun onhan se istukassakin...

toivotaan jade-julialle mahdollisimman pian tuloksia ja toivotaan hyviä tuloksia! :hug:
 
Lumi-Marjalle suuret pahoittelut. Toivotaan vielä parasta. Kuulostaa todella uskomattomalta, mutta tuntuu että nykyään kaikki on näemmä mahdollista (valitettavasti). Pitkät viikot on sinullakin vielä edessä odotella, tukena ollaan!

Kaiken tämän keskellä, välillä onneksi hyviä uutisia! Onneksi Olkoon Jade-Julia! Sä pääset nyt nauttimaan loppuraskaudesta täysin sieluin, ota kaikki irti! =)
 

Yhteistyössä