toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Meiming:
Ylihuomenna oisi sitten lapsivesitutkimus, kyllä jännittää =(
Miten sitä tulosta jaksaa odottaa viikko tolkulla....?

Meiming & rv. 15+2
Täällä odotusta takana 2vko ja 4 päivää.... Kun tuo kaksi viikkoa tuli täyteen niin nyt sitä odottaa entistä kuumeisimmin kun tietää että soitto voi tulla koska vaan, kännykkä pitää olla lähellä koko ajan ja välillä joutuu tarkisteleen kun ei kuulu mitään. Ehkä kohta....

Onnea toimenpiteeseen :hug:


 
Hei, osaisiko joku pikaisesti vastata? Jäin kiinni veriseulasta (riskiluku oli kai 1/85)ja shokki on ollut sen mukainen. No, huomenna on aika perinnöllisyysklinikalle ja siellä kai jotain selviää. Tekevät kai ultran ja sen sellaista, en ole suostunut koko asiaa ajattelemaan. Mutta jos tiedätte kertokaa:

A) Onko tuo riskiluku "suuri"? Ja mikä se sitten on normaali?
B) Miten paljon noihin lukuihin vaikuttaa, jos raskausviikot ei arvioitu oikein?
C) Voiko jo pelkkä ultraus antaa (tutkivat kai niskapomua??) piinan helpotuksen? Eli kaikki olisikin kunnossa tai sitten päinvastoin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielo2008:
Hei, osaisiko joku pikaisesti vastata? Jäin kiinni veriseulasta (riskiluku oli kai 1/85)ja shokki on ollut sen mukainen. No, huomenna on aika perinnöllisyysklinikalle ja siellä kai jotain selviää. Tekevät kai ultran ja sen sellaista, en ole suostunut koko asiaa ajattelemaan. Mutta jos tiedätte kertokaa:

A) Onko tuo riskiluku "suuri"? Ja mikä se sitten on normaali?
b.) Miten paljon noihin lukuihin vaikuttaa, jos raskausviikot ei arvioitu oikein?
C) Voiko jo pelkkä ultraus antaa (tutkivat kai niskapomua??) piinan helpotuksen? Eli kaikki olisikin kunnossa tai sitten päinvastoin?
Tuossa b.kohdassa ei pitäisi olla tuota smilea. sori!

 
Alkuperäinen kirjoittaja kielo2008:
Hei, osaisiko joku pikaisesti vastata? Jäin kiinni veriseulasta (riskiluku oli kai 1/85)ja shokki on ollut sen mukainen. No, huomenna on aika perinnöllisyysklinikalle ja siellä kai jotain selviää. Tekevät kai ultran ja sen sellaista, en ole suostunut koko asiaa ajattelemaan. Mutta jos tiedätte kertokaa:

A) Onko tuo riskiluku "suuri"? Ja mikä se sitten on normaali?
B) Miten paljon noihin lukuihin vaikuttaa, jos raskausviikot ei arvioitu oikein?
C) Voiko jo pelkkä ultraus antaa (tutkivat kai niskapomua??) piinan helpotuksen? Eli kaikki olisikin kunnossa tai sitten päinvastoin?
A) Mun mielestä tuo riskiluku ei ole suuri, mulla se oli 1:5. Sen tiedän että jos riskiluku on suurempi kuin 1:240 niin silloin ehdotetaan lapsivesipunktiota.
B) Mun tietojen mukaan veriseula pitää tehdä tietyillä viikolla jos viikot ei ole sitä niin antaa vääriä lukuja. Muutenkin tuo veriseula ei ole hirmu luotettava.
C) Kyllä ne ultrassa näkevät jo paljon, ei tietysti kaikkea. Ja niskopuimun paksuushan kertoo jo jotakin, jos ei yli rajojen niin olisin positiivisella mielellä

Terveisin: saman shokin läpikäynyt ja piina jatkuu vielä...
 
Täällä voidaan huokaista helpotuksesta. Ultrassa ilmeni, että sikiö on viikon pienempi kuin mitä neuvolan käyttämä laskettu aika on ollut. Niskapoimu oli 1,3 mm ja kun tuohon uuteen laskettuun aikaan laskivat uuden riskiluvun, saatiin luvuksi 1:400 eli jatkotutkimuksiin ei ole aihetta.

Tietystikään tuo ei välttämättä kaikkea pois, mutta yksi huoli vähemmän. I
 
Meillä oli eilen np- ultra ja siellä näytti kaikki olevan ok. Mutta lääkäri sanoi, että pikkuaivojen tarkempi kuvaus on sitten viikolla 16, kun vielä kaikkein pienimpiä juttuja ei saa näkyviin. Eli piinaa kestää vielä ainakin sen kuukauden :/ Muuten raskaus on mennyt ok, mitä nyt "pientä" pahoinvointia on ollut. Ja mahakin on kasvanut aivan hirveästi jo nyt :wave:
 
Kävimme tänään yksityisellä np-ultrassa. Kaupunki tarjoaa ainoastaan yhden ultran joka tehdään vatsan päältä n. rv 10. Siinä ei ollut mitään häikkää, istukka kuulemma takaseinässä ja kaikki normaalia (tutkimus kesti kokonaista 5 min...).

No np-ultrassa (rv 12+1) lääkäri kiinnitti heti huomiota sikiön alaruumiiseen, joka näytti oudolta. Jalkoja ei saanut näkyviin, alaruumiin kohdalla vain epäselvä möhkäle ja molemmin puolin jonkinlaiset rakkulat. Sikiö myös kiinni kalvoissa, josta syystä lääkäri arveli, että sikiökalvo olisi kuroutunut siten, että tavallaan amputoinut sikiön alaruumiin kehitysvaiheessa. Kaikkein kamalinta on se, että sydän löi ja yläruumis ja aivot oli aivan normaalit ja kädet heilui. :'( Niin ja niskaturvotuksenkin sitten katsoi ja sitäkin oli 4 mm. Niin muuten ja istukka ETUseinässä eikä takaseinässä kuten tuosta kaupungin ultrasta ilmoitettiin...

Sain lähetteen äitipolille, jonne pääsen varmaan ensi viikolla tarkempaan ultraan. Tämä lääkäri ei antanut toivoa ja näin sen kyllä itsekin, että alaruumis oli outo (kaksi tervettä lasta on, joten osaan itsekin jonkin verran ultrakuvia katsella). Tämä kurouma alkaa sydämen alapuolelta, joten sehän merkitsisi sitä, että pieneltä puuttuu tosi paljon. Varmaan tulee eteen keskeytys :(

Pelkään keskeytystä tosi paljon, pelkään komplikaatioita, että kohtu ei tyhjene tai että menetän kohtuni tms. :'( Ja muutenkin olisi helpompaa, mikäli tämä pieni olisi jo menehtynyt :'(

Ihan romuna. Ja pelottaa. Ja pakko pitää tunteet kurissa noitten ipanoiden takia.
 
Meillä olisi edessä LV-tutkimus keskiviikkona. Jäätiin kiinni jo np-ultrassa kun pikkuisella oli nt 4,07mm. Veriseulan jälkeen saimme riskiluvuksi 1/5, eli todella suuri riskiluku. Silti täytyy vaan yrittää ajatella positiivisesti että silti noinkin suurella riskiluvulla 4/5:stä sikiöstä on täysin normaaleja kromosomeiltaan. Tämä odottaminenhan se on yhtä hel*****ä, mutta tällä hetkellä ei paljon muuta voi tehdä kuin odotella ja tietenkin toivoa parasta.

-inkie & rv14+5-
 
Vihdoinkin odotettu rakenneultra takana päin!

Jäin kiinni nt-ultrassa toukokuussa (nt 3,6) ja riskiluvuksi saimme 1/25. Istukkanäyte otettiin toukokuussa ja kuukauden odottelin tuloksia, jotka olivat onneksi hyviä. Kromosomit olivat ok. Nyt kävin sitten tarkemmassa rakenneultrassa ja siellä kaikki näytti hyvältä. Sydäntä ultrattiin tosi tarkkaan, eikä mitään poikkeavaa näkynyt (kaikkeahan ultralla ei voida kuitenkaan selvittää, mutta pahimmat kuitenkin). Nyt vasta pystyn kunnolla nauttimaan raskaudestani ja pienen vauvan ihanista potkuista ja myllerryksestä mahassa.

Jaksamista teille kaikille, jotka edelleen joudutte odottelemaan tuloksia/testejä! Tiedän, että odottaminen on aivan kamalaa!

Paljon voimia Stoppikselle!

-Kanerva-

 
Liityn jonon jatkoksi :/ .

Tänään tuli postissa kirje, että alkuraskauden seerumiseulassa riskiluku on ollut koholla. Aika oli jo valmiiksi varattu perinnöllisyyspoliklinikalle ultraan ja istukkanäytteen ottoon. Tietysti nuo ovat vapaaehtoisia.

Perinnöllisyyspolille kun soitin, sain tietää riskiluvun olleen 1:110. Ei ehkä kovin suuri, mutta liian suuri; ikää minulla on 31. Juuri muuta sieltä ei osattukaan sanoa. Toivottiin vain, että miettisimme asiat valmiiksi :| . Nyt ollaan sitten isojen päätösten edessä.

Lapsi on meille toinen, mutta esikoisen odotuksessa ei ollut mitään ongelmia...

Tuo seerumiseula otettiin neuvolan viikoilla 10+0. Kuitenkin yksityisellä ultrassa on sen jälkeen selvinnyt, että sikiö on n. 5 päivää nuorempi ja vastasi tuolloin siis 9+2. Tietääkö kukaan, voiko noin vähäinen heitto raskauden kestossa vääristää seulan tuloksia?

Tietäisikö joku sen, kuinka suuri osuus seulassa kiinnijääneistä on niitä vääriä positiivisia?

Istukkabiopsiastakin kuulisin mielelläni. Kuinka paljon ja minkälaista lepoa se jälkikäteen vaatii? Ja muutenkin - kaikki tieto on tervetullutta.

Iso :hug: kaikille teille, jotka olette joutuneet kohtaamaan lapsen menetyksen. Onneksi sentään onnellisiakin lopputuloksia näyttää olevan.
 
Unni, me kävimme tuon saman läpi pari viikkoa sitten. Uskoisin, että Teillä on sama lopputulos kuin meillä. Eli nou problem. Miksikö uskon niin? Tuo veriseula antaa paljon vääriä hälytyksiä varsinkin jos nuo raskausviikot pettää. Parhaimmassa tapauksessa käytte siellä klinikalla ylimääräisessä ultrassa, jonka jälkeen lähdette kotiin. Näin meillä, koska meillä ultrassa paljastui juuri tuon viikon pienemmäksi ja siihen kun laskettiin vielä nt., riski poistui ja mitään istukkanäytteitä ei tarvittu.
 
Kiitos Kielo :) Todella mukava kuulla tuollaisesta lopputuloksesta! Yritin jo soitella perinnöllisyyspolille (taas) ja kyselin, voiko tuo raskauden lyhyempi kesto vaikuttaa tulokseen. Lääkäri oli aika tyly, totesi vaan, että on aivan turhaa spekuloida :/ . Toivon todella, että meillekin jo ultra toisi helpottavaa tietoa! Jo tämä ultran odottelu on yhtä piinaa, saati sitten odotella mahd. istukkanäytteen tuloksia. Asiaa ei helpota se, että olemme mieheni kanssa eri linjoilla tässä asiassa. Mies haluaa ehdottomasti raskauden keskeytyksen, jos jotakin ilmenee, minulle asia ei ole niin yksinkertainen :ashamed: .
 
Vieläkö porukkaan mahtuu mukaan? Mulla sellainen tilanne, että veriseula hälytti kohonnutta downriskiä ja antoi lukemat 1/145. Kunta ei tarjoa np-ultraa joten pelkän veriseulan perusteella sain ajan punktioon. Punktiossa lääkäri huomasi, että raskauteni ei ole niin pitkällä kuin mitä oli alkuraskauden ultrassa annettu kestoksi. Eli kävin verikokeessa jo viikolla 14+1. Lääkäri suositteli uusia verikokeita, mutta halusin kaiken varalta kuitenkin punktion tehtäväksi. Nyt oloni on sekava, koska mielessäni pyörii se että olisiko tulokseksi tullut toisenlainen riskiluku jos olisin mennyt kokeisiin vaikka viikkoa myöhemmin.

Tähän saakka olen pysynyt suhteellisen rauhallisena, mutta nyt kun punktio on tehty on oloni sekavaakin sekavampi. Miten kestän järjissäni seuraavat kaksi viikkoa?

nyssäkäinen
 
Hei nyssäkäinen :hug: Vähän samassa veneessä ollaan siis...:ashamed:

Paljonko teillä raskauden kesto heitti siihen ensiksi arvioituun? Sanoiko lääkäri mitään siitä, voiko se vääristää tuloksia? Vai miksi siis suositteli uutta verikoetta? Kun meilläkin siis raskaus n. 5-7 päivää oletettua "nuorempi".

Voi että nämä päivät ovat pitkiä! Ja meillä siis edessä vasta se ultra ja sitten samalla mahd. istukkanäyte. Sen jälkeen uutta odottelua. En ole mitenkään hyvä tässä odottelussa muutenkaan.
 
Hei Unni

Meillä siis heitti viikolla tuo raskauden kesto eli ensimmäinen ultraaja oli katsonut raskauden olevan pidemmällä kuin mitä se menkkojen perusteella olikaan. Itse jo siinä vaiheessa epäilin, mutta menin kuitenkin uusien viikkojen perustella veriseulaan. Punktion tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että tulos olisi voinut olla erilainen jos olisin mennyt verikokeeseen viikkoa myöhemmin, mutta avustava kätilö luki jostain ohjekirjasta että verikoe voidaan tehdä viikoilla 14-20 jotain. Kuulema vaihtelee paikkakunnittain, lääkäri oli juuri muuttanut toiselta paikkakunalta ja siellä kehotettiin verikokeeseen vasta viikolla 15-16.

En kuitenkaan siis enää mene uuteen verikokeeseen, koska punktio tehtiin. Ja periaatteessahan riski saada kehitysvammainen lapsi on aina olemassa vaikka riskiluku olisikin jotain luokkaa 1/10 000.

Tsemppiä sinullekin odotteluun, kyllä tämä on hermoja raastavaa. :hug:
 
Hei taas!

nyssäkäinen
: Oletteko jo päättäneet, mitä teette, jos kaikki ei ole kunnossa? Meitähän ainakin kehotettiin sitä miettimään ja voi itkut, mikä päätös :( Emme ole edes mieheni kanssa samaa mieltä asioista...

Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä olisi väärä hälytys sekä teillä että meillä. Ainakin mun on vaan tosi vaikea rauhoitella itseäni. Mahakin on jo jonkun verran näkyvä ja nyt tuntuu, että pitäis sitä vaan piilotella, kun ei yhtään tiedä, kuinka tässä käy.
 
Heipä hei Unni
Meillä on periaatteessa vastaus ollut valmiina jo aikoja ennen raskautta, mutta katsotaan mitä mieltä olmme sitten kun kuulemme tuloksen. Päätös tulee jokatapauksessa vaikea :(

Mulla maha on myös jo selvästi näkyvillä ja tuntuu pahalta nähdä isoäitien neulovan kovasti uudelle tulokkaalle, he eivät tiedä mitään näistä seulonnoista yms. En oikein suostu puhumaan raskaudestani kellekään ja en kyllä ole voinut tästä raskaudestani nauttiakaan. Pelko ja huoli läsnä joka päivä. Haluaisitko Unni vaihtaa ajatuksia/tunteita/pelkoja sähköpostitse? :hug:
 
Itse en ole vielä missään ultrissa käynyt, joten minulta ei ole mitään löytynyt. Toivon tietysti ettei löydykään.
Sen verran kuitenkin olen asiaa ajatellut, että ku töissä olen kehitysvammaisten (en ihan vaikeinpien kuitenkaan mutta sellasten semi-vaikeiden) kanssa ollut paljonkin tekemisissä, niin olen huomannut kuinka ihania ne ovat! Kauhean vahvoja persoonia nuoresta pitäen näkyvät olevan, ja suurimmalla osalla heistä on aivan mahtava huumorintaju. Älykkäitä ovat myös - eivät ehkä osaa lukea tai kirjoittaa yhtä nopeasti kuin me (tai ollenkaan), mutta mikä älyn merkki se nyt muutenkaan on.
Tsemppiä teille siis, toivon että kaikki on teilläkin hyvin, mutta lohdutan myös, että vaikka kehitysvammaisen lapsen kanssa on varmasti vaikea elää, on se myös varmasti palkitsevaa.
 
heipä hei..
Aikoinaan palstan alotin ja hyvin on jäänyt elämään, hyvä että ihmiset on löytäny tänne jossa voi kirjotella näistä aiheista..

sitten vanhemmille mukanaolleille meistä:
Rasmus kasvaa kovaa vauhtia, ikää pari päivää vajaa 4 kk, soseitakin syödään jo, lempparina päärynä ja mango ja äitin ite tekemä perunaporkkanasotku, kerranki joku arvostaa minun kokkauksia kun irvistelee kaupan samalle tavaralle :) Rasmus on onneksi pysyny terveenä, mitä nyt yks flunssa ja korvatulehdus ja silmätulehdus 0-2kk iässä, mutta kovin tuntuvat pieniltä asioilta kaiken mietinnän ja raskausajan kokemuksien jälkeen. On hyvä mieli että jaksoi sen puoli vuotta kirjaimellisesti odottaa että mitä tuleman pitää vauvan kannalta.
Painoa on kuutisen kiloa ja pituudesta en sitten tiedäkkään, kova poika liikkumaan, alko ryömimään viikko sitten ja pyörähtelee ympäriinsä..

Voimia kaikille kamppailijoille!!!!

Lemission ja Rasmus 4kk ( myös erilainenko nimimerkkinä tunnettu)
 

Yhteistyössä