Tisuista loppuu maito?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Imettäjä?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kuinka kylmiä jotkut ihmiset ovat tässä imetys asiassa. Ei varmasti ole helppo paikka kaikille lopettaa imetystä jos haluaisi jatkaa (lukeudun tähän ryhmään). Kukaan joka haluaisi imettää ja joutuukin lopettamaan 3-4kk:n jälkeen (tai aiemmin) ei varmasti ansaitse kommenttia "kyse on enemmänkin korvien välistä".
Ja kyllä, imetyksen epäonnistuminen voi olla myös sukuvika. Meidän suvussa kaikilla on suuret rinnat ja kaikilla suihkuaa maito. Vaiko onko tämä fyysinen ominaisuus myös vain "vika korvien välissä"?
Minun vauvani sai osin tissiä ja vähän pumpattua pullostakin kunnes 3kk kieltäytyi tissistä ja pumppaamallakaan maidontuotanto ei pysynyt yllä.

Niin, tiedoksi vielä kaikille imetyksen lopettavia arvosteleville: tunnen jo nyt itseni vajavaiseksi naiseksi ja lapsensa pettäneeksi äidiksi. Mutta antaa tulla vaan lisää "kannustavaa kritiikkiä", vähän lisää syyllistämistä ja totuutta korvien välisestä viasta...
 
Samoilkla linjoilla edellisen kanssa. Vauva on nyt 2,5kk ja imetys on vaikeaa. Lapsi alkoi mielettömät rintaraivoamiset n. kuukausi sitten. Kovia taisteluja käytiin ja käydään edelleen. Mulla myös suihkutissit. Alkuun pumppailin maitoa n. 200ml kerrallaan, mutta enää en vaan saa sellaisia määriä. En, vaikka kuinka yritän. Mitä enemmän uhkaa imetyksen loppuminen, sen enemmän tunnen pettymystä ja sen vähemmän maitoa heruu pumpulle.

En kaipaa enää yhtään kommenttia siitä, kuinka nyt vaan täytyy imettää ja imettää tai että tullaan arvostelemaan ja ynisemään, kuinka korvike ei ole oikeeta ruokaa lapselle. Niinkö en olisi tätä surkeasti sujunutta imetystä jo monet kerrat itkenyt ja surrut. Aina vaan kuvitellaan, että se on äidistä kiinni, kun imetys loppuu/hiipuu. Äiti ei vaan HALUA imettää. Näin ei ole.

Meillä siis onneksi vielä sujuu yöimetykset. Muut onkin sitten niin ja näin. Pullosta menee maitoa, paljonkin. Aina kuitenkin yritän rintaa ensin, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Enää en jaksa huudattaa lasta. Alkuun taisteltiin n. 7h eli kirjaimellisesti koko ilta. Se oli tuskaa vauvalle ja äidille ja lopulta jo isällekin, kun äiti ja vauva itkivät...

Se ei oikeesti ole helppoa, joten älkää viitsikö enää lyödä lyötyä! Nyt vaunut kutsuu...
 
Anteeksi, että kirjoittamani loukkasi, tuli vähän hätäiseen kirjoitettua. Korvien välillä tarkoitin siis harhaluulojen levittämistä ja uskon puutetta (oikean tiedon ja tuen puutteesta johtuen), en tyhmyyttä tai vikaa. Jos on ikänsä kuullut, ettei meidän suvussa ole lukupäätä, niin moniko lukee tohtoriksi? Sama asia imetyksessä. Jokin tai useampi näistä kiertää monessa suvussa:
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=78&Itemid=135

Tieto kyllä lisää tuskaa menneisyyden (mahdollisten epäonnistuneiksi koettujen imetysten suhteen esim.), mutta voi toisaalta kuitenkin auttaa jatkossa itseä tai jotakuta toista suvun naista. Voi kokea "onnistumista imetyksessä" vaikka siinä, että pystyy tukemaan sukulaisäitiä niin, ettei hänellä maito lopukaan 3 kk kohdalla.

Imetykseen voivat vaikuttaa monet suvun tavat tai arvot, esim. jos odotetaan, että äiti pitää aina paikat kunnossa, leipoo, kokkaa ja puunaa, niin sitä voi olla vaikea yhdistää sujuvaan täysimetykseen ihan ajankäytön kannalta, saati jaksamisen. Tupakointi voi vähentää maidontuloa jopa 30 %, pillereiden (myös mini) tai hormonikierukan ottaminen voi joillain äideillä tiukentaa maidontuloa. Kilpirauhashormonin liika- tai vajaatuotanto on yleistä raskauden jälkeen ja voi olla osin suvuttaistakin. Sekä liika- että vajaatuotanto saattavat vähentää maidontuloa ratkaisevasti.

Kunpa neuvoloissa olisi enmmän tämän alan asiantuntemusta, niin moni nyt pettymystä ja surua imetyksestä kokenut olisi siltä säästynyt. Menkää, ihmiset, imetystukiryhmiin ja soittakaa imetystukipuhelimeen! Ja mielellään jo ennen kuin on ongelmia tai heti pienen pulman ilmaannuttua, niin siihen on helpompi puuttua. Mennyt on hyväksyttävä sellaisena, tulevaan voi vielä vaikuttaa :)
 

Yhteistyössä