Apua, synnäri pilasi imetyksen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuttipuu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuttipuu

Vieras
Lapseni syntyi täysaikaisena, painoa oli 3230g ja pituutta 48,5cm. Lapsen sain rinnalle heti synnytyksen jälkeen, mutta kun oli mennyt reilu puolituntia, hoitaja toi pullon ja noin vartin yrittämisen jälkeen vauva sai siitä ensimmäiset maidot.

Olin melko kipeä synnytyksestä, istuminen sattui ja väsytti, pyynnöstäni kahtena ekana yönä lapsi oli kansliassa hoitajien kanssa sopimuksella että tuovat käymään rinnalla kun lapsi herää. Eka yönä toivat kerran ja toisena eivät kertaakaan. Missään vaiheessa imetys ei oo lähtenyt kunnolla käyntiin, sain jo ekan yön jälkeen (syntyi illalla) rintakumin joka on mielestäni hankala, rinnanpääni näyttää kyllä normaaleilta, B-C-kupin tissit, ulkonevat nipukat ja nänninpihaakin jonkin verran. Lapsella ei ole todettu mitään rakennevikaa ja imuote on muka hyvä vaikka nännit on koko ajan verillä. Joka syötön päätteeksi ottaa 20-40ml maitoa. Sairaalassa eivät kauaa kuunnelleet vauvan itkua ja minun valitustani että sattuu kun tulivat puhumaan että annetaan lisämaitoa. Vauva nukkui kopassaan seuraavat kaksi yötä sänkyni vieressä. Nukkui aika pitkiä pätkiä kun sai tutin, ehkä 4-5 tuntia kerrallaan, onko tuo liikaa noin pienelle?
Ikää on nyt 2vko ja tämä on ihan kamalaa, en tiedä tuleeko maitoa tarpeeksi ja miten uskallan vähentää vastikkeen määrää kun lapsi jäisi sillon nälkäiseksi?

Neuvolassa oitaja sanoi että tämäkin on hyvä, ettei siitä täysi-imetyksestä tarvitse stressata eikä antanut mitään neuvoja kun kuitenkin toivoisin joskus siihen pääseväni!
Oma äitini ei ole kykeneväinen auttamaan ja miehen äiti vain sanoo että näin se meneekin, että hänenkään maito ei ole riittänyt kuin vähän päälle kuukauden. En vain haluasi altistua tähän kohtaloon yrittämättä :(
 
Kyllä sitä maitoa tulee, muttei ikinä tarpeeksi, jos vauva saa pullostakin. Lopettaisin sen ja antaisin vaan rintaa. Ja muista juoda paljon 1.5+1.5litraa pitää juoda, näin kuulin naistentautien lääkäriltä.
 
4-5 tunnin unet on ihan hyviä ja mieluiten vielä yöaikaan, toisin kuin meidän kakkosen kohdalla, joka nukkui pisimmät ajat aina päivällä.

Rintakumi on ihan hyvä, jos rinnanpäät hajoavat, olen joutunut noiden kaikkien kanssa alkuvaiheessa turvautumaan niihin, kun rinnanpäät ovat hajonneet. Ne kumit auttavat tuohon sattumiseen, ilman on tosi kivuliasta syöttää hajonneilla rinnanpäillä.

Meidän lapsista oli yksi useamman päivän teholla, syötettiin siellä kellon mukaan, alkuun luovutetulla maidolla. Siitä huolimatta sain hänetkin kotona imetettyä.

Juo reilusti ja anna vauvan imeä molemmin puolin niin kauan kuin jaksaa, anna lisämaitoa, jos vaikuttaa sen jälkeen nälkäiseltä. Älä turhia stressaa ja käytä rintakumeja, jos rinnanpäät ovat rikki. Mukavampi ja helpompi on syötellä ilman niitä, mutta anna rintojen ensin parantua.
 
Pullo pois ja tissiä aina kun vaan vauvalle kelpaa.

Ja suurimmalla osalla on nännit alussa rikki, ja muutenkin sattuu, mutta se on ihan normaalia kunhan paikat vaan tottuu.
 
Pidä vauva vieressäsi ihokosketuksessa, syö ja juo hyvin, anna tissiä "koko ajan". Ja elä stressaa jos ei meinaa onnistua, pullollakin kasvaa terve lapsi :)

Se on ihme miten synnärillä ei jotkut hoitsut tajua että vauvan pitäis olla vieressä ja että maitoa ei ihan aluksi tarvitsekaan tulla paljoa :(
 
Vähennä lisämaitoa vähitellen. Ja pumppaa rintojasi aina kun vain voit. Voit antaa pumpatut maidon pullosta.

Mä jouduin itkun kanssa pyytelemään sitä lisämaitoa synnärillä! Eivät meinanneet antaa, vaikka maitoa multa ei tullut lainkaan. Yksi hoitsu lupasi punnita lapsen ennen syöttöä ja syötön jälkeen ja ilmeni, että ei saanut lainkaan maitoa rinnoistani, sitten vasta antoivat lisämaitoa.
 
Itse lisäsin esikoisen kanssa maitoa niin, että joka imetyksen päälle pumppasin vielä sen, mitä irti sai. Sitten vähitellen, kun pumpattuakin oli, annoin sitä lisämaitona korvikkeen sijaan. Aika pian oltiin pisteessä, jossa kaikki maito oli omaa.

Samaa taktiikkaa on käyttäneet myös mun kaverit onnistuneesti. :)
 
[QUOTE="vieras";25224405]Jos ne rinnanpäät on hajalla, niin älä pumppaa, pumput vaan pahetavat tilannetta. Käsin voi yrittää lypsää, siinähän ei itse rinnanpäähän kosketa.[/QUOTE]

Sataprosenttisesti eri mieltä. Mutta on toki pumpusta kiinni. Aventin isiksellä onnistuin hyvin, vaikka rinnanpäät olikin rikki. Siinä pystyy parhaiten säätämään itse imutehoa. Laitoin nänneihin bepanthenia ennen pumppua, jolloin silikoni ei ota ihoon niin kiinni.

Sairaalan Medelalla ei kyllä sitten saanutkaan muuta kuin nännejä kipeämmiksi.
 
[QUOTE="vieras";25224405]Jos ne rinnanpäät on hajalla, niin älä pumppaa, pumput vaan pahetavat tilannetta. Käsin voi yrittää lypsää, siinähän ei itse rinnanpäähän kosketa.[/QUOTE]

mun mielestä pumppaaminen oli muutenkin hirveetä. Ja se on ihan turhaa kun sen homman voi tehdä vauva.
 
Muuten en tiedä, kun maitoa on aina lähtenyt hyvin tulemaan, mutta rintakumit oli mulla ihan must molempien kanssa alkuun vähitelleen tottuen ensimmäiset pari viikkoa.

Kipu rinnanpäässä oli niin kova, että varmaan se "jännittäminenkin" vaikeutti maidontuloa.
 
Jaksaako vauva imeä vai nulahtaako heti rinnalle? Jos tuntuu että jaksaa niin tarjoa rintaa niin että ensin syö toisen, sitten toisen, jos vielä on nälkäinen niin anna taas se eka rinta jne, maitoa muodostuu koko ajan, joten jos tuolla tavalla vauva tulee tyytyväiseksi niin maitoa tulee tarpeeksi.
Jos epäilet ettei vauva jaksa syödä rinnasta tarpeeksi niin anna korviketta vaikka 20ml ennen imetystä jotta saa pahimmat nälät pois. Kun korvike annetaan ennen imetystä niin lapsi oppii liittämään kylläisyyden tunteen siihen rintaan, eikä pulloon. Sitten voit pikkuhiljaa vähennellä noita korvikemääriä. Väestöliiton sivuilla on "pullonpyörittäjän opas" jossa on lisää juttua.

Jos lapsi nukkuu pitkäb pätkän yöllä ja itse vain jaksat niin nouse kerran yöllä pumppaamaan, yöllä stimuloimalla maito nousee parhaiten ja sitten voit antaa sitä pumpattua maitoa korvikkeen sijasta. Mutta jos luulet että stressaannut pumppaamisesta vaan lisää niin unohda se, stressi vähentää maidontuloa vaan entisestään.
 
Mulla maidontulo ei sektion jälkeen lähtenyt heti kunnolla käyntiin ja vauva sai synnärillä lisämaitoa aina imetyksen jälkeen ja vastaavasti korviketta kun kotiuduttiin. Tämä siis aina vasta imetyksen jlkeen. Vauva käytännössä asui alkuun tissillä mutta oli silti koko ajan nälkäinen. Sinnikkäästi pumppasin avent isiksen rintapumpulla aina imetyksen jälkeen, ja 10 päivää meni ennen kuin maito alkoi vauvalle riittämään. Ja nyt on menty täysimetyksellä 3 kuukautta. Suosittelen siis tuota rintapumpun kokeilemista apuna ja sinnikkyyttä hommaan! Ja muista että älä liikaa stressaa asialla koska stressikin vaikuttaa maidon tuloon. Ei maailma siihen lopu vaikka tysimetys ei onnistuisi. Tsemppiä!
 
Mä jouduin itkun kanssa pyytelemään sitä lisämaitoa synnärillä! Eivät meinanneet antaa, vaikka maitoa multa ei tullut lainkaan. Yksi hoitsu lupasi punnita lapsen ennen syöttöä ja syötön jälkeen ja ilmeni, että ei saanut lainkaan maitoa rinnoistani, sitten vasta antoivat lisämaitoa.

Se on kyllä ihme, kun toisissa sairaaloissa sitä lisämaitoa oikein tuputetaan ja toisissa sitä ei saa edes polvillaan anelemalla, vaikka vauva huutaa nälkäänsä. Meillä oli (PKKS) oikea asenne, lisämaitoa sai kun pyysi, mutta kukaan ei ollut sitä tuputtamassa.

Uskon, että voit vielä päästä täysimetykseen. Imetä usein, pidä ihokontaktissa, juo paljon ja syö hyvin. Pumppu ja rintakumi ovat myös hyviä apuvälineitä, jos rinnanpäät meinaavat kipeytyä. Tutin käyttöä kannattaa ehkä rajoittaa sinne yöaikaan.
 
Minulla olivat ensimmäiset kaksi viikkoa rinnanpäät niin ruvella ja kipeät, ettei pystynyt liivejä tai edes paitaa käyttämään. Hiukankin viileä tuulahdus teki erittäin kipeää, kun rupesivat nöpöttämään. Jo synnärillä minulle annettiin rintakumi kokeiltavaksi ja se helpotti kipuja hieman, vaikka olikin hankala. Sain synnäriltä myös kotiinvietäväksi lanoliini(?)rasvaa, jota pystyi laittamaan nänneihin juuri ennen imettämistäkin. Sekin helpotti, mutta ilmakylvyt tehosivat kai kaikkein parhaiten. Kuukausi synnytyksen jälkeen käytin enää satunnaisesti rintakumia (yösyötöt olivat helpompia sen kanssa) mutta pikkuhiljaa sekin jäi kokonaan pois. Rintani aristivat jonkin verran koko sen ajan, kun esikoista imetin (4kk jälkeen maito loppui kokonaan) mutta purin hammasta, enkä suostunut luovuttamaan.

Kipujeni vuoksi siis alusta asti maidontulo oli niukkaa ja synnärilläkin antoivat päivisin lisämaitoa pullosta. Kotona en antanut korviketta, vaan pidin vauvan rinnalla puolen tunnin tai tunnin välein. Pikkuhiljaa ensimmäisten viikkojen aikana se maidon määrä nousi sen verran, että lapsi sai useimmiten tarpeeksi, eikä tarvinnut niin usein enää imettää. En lypsänyt kertaakaan, sillä pelkkä ajatus rintojeni koskemisesta apuvälineillä tai ilman toi sen viiltävän kivun puistatuksen. Hyvin minun vauvani sai ruokaa, eikä ole sen jälkeenkään nälkäiseksi jäänyt!
 
Kuulostaa NIIN tutulta. Niin monen äidin imetyksen pilaa synnärin väki sekä 70-luvun opeilla imettäneet (tai paremminkin imetyksessä epäonnistuneet) isovanhemmat. Jos sulla on palava halu imettää niin tilanne on vielä pelastettavissa jos löydät jostain kokeneen imetystukiäidin jolta saat tilanteeseen neuvoja.
 
minä itse pyysin synnärillä lisämaitoa ja sitä annettiin myös kotona alussa.. Olisko 1 kk:n ikäiseksi kun välillä oli rinnan päät niin kipeät ettei vaan pystynyt imettämään. Sen jälkeen mentiin täysimetyksellä 5 kk saakka ja nyt vähitellen vähennän imetystä kun vauva on 7,5 kk. Ei synnäri ole pilannut sinun imetystä.. Luota itseesi ja siihen, että sinun rinnoista riittää maito vauvalle!!! Tsemppiä!
 
[QUOTE="sondersson";25224421]mun mielestä pumppaaminen oli muutenkin hirveetä. Ja se on ihan turhaa kun sen homman voi tehdä vauva.[/QUOTE]

Päinvastainen kokemus: Meillä aventin pumppu pelasti imetyksen. Rinnanpäät niin rikki alussa, että itku pääsi syöttöä yrittäessä ja vauvakaan ei veristä maitoa huolinut. Imetys rikkoi vain lisää, vaikka imuote oli tsekattu hyväksi useamman henkilön toimesta imetysohjaajaa myöden. Kaksi päivää pelkällä pumpulla ja maito pullosta + lansinohit ja ilmakylvyt paransivat. Sen jälkeen imetys alkoi sujua ja molemmat nauttia tilanteesta.

Pumppaamisessa myös se hyvä puoli, että näki sitä maitoa todella tulevan ja mieli rauhoittui (tosin kaikki eivät kai pumpulla saa, vaikka vauva saisikin maitoa rinnasta).

Turha kiusata itseään! Meillä syödään muutenkin pääasiassa rintamaitoa, mutta illalla korviketta lisänä. Ihan vaan oma ratkaisu, joka toimii meillä. Saattaisin saada 24/7 imetyksellä maitoa riittävästi tulemaan, mutta nyt vauvalla on stressaamaton äiti ja onnellinen isä, joka saa osallistua syöttämiseen.
 

Yhteistyössä