Tiedän jo valmiiks ettei pitäis avautua tänne, mutta..

[QUOTE="vieraana";23674157]Se, että susta tulee hirviö ja muulloin olet liian kiltti, viittaa musta enemmän siihen että sä et osaa käsitellä ja ilmaista tunteita. Tunneilmaisuakin voi opetella.[/QUOTE]

Osaan käsitellä tunteitani ns normaali tilassa. Pysytyn myös ilmaisemaan niitä asiallisesti. Olen analysoinut käytöstäni elämäni aikana hyvinkin paljon. Perusluonteeltani olen hyvin kiltti. Mutta siinä ylikuormitustilassa en kykene ilmaisemaan tai käsittelemään tunteitani.

 

Hymmm..."Minna". tuunnenkohan mä sut. Tyylisi kirjottaa tuntuu tutulta ja noi asiat joita mainitset.

En tiedä, ehkä? Olen mä näistä puhunut kavereillekin.

 

Osaan käsitellä tunteitani ns normaali tilassa. Pysytyn myös ilmaisemaan niitä asiallisesti. Olen analysoinut käytöstäni elämäni aikana hyvinkin paljon. Perusluonteeltani olen hyvin kiltti. Mutta siinä ylikuormitustilassa en kykene ilmaisemaan tai käsittelemään tunteitani.

Tunnistatko sä se ylikuormitustilan itsessäsi, ennen kuin on liian myöhäistä?

 

Sä kuulostat mun miehelle... Te voisitte lyyä hynttyyt yhteen, ois mielenkiintoista

 

[QUOTE="Minna";23674195]En tiedä, ehkä? Olen mä näistä puhunut kavereillekin.[/QUOTE]

Sä taidat olla kova kirjottaan ? Jos on näin, niin sitten varmaan ollaan keskusteltu enemänkin tuolla facen puolella...

 

[QUOTE="vieraana";23674204]Tunnistatko sä se ylikuormitustilan itsessäsi, ennen kuin on liian myöhäistä?[/QUOTE]

Jos on kyse pidemmästä ylikuormitustilasta, niin osaan tunnistaa sen ja kykenen kontroloimaan kilahduksiani jonkin verran.
Mutta jos on kyse lyhytaikaisemmasta ylikuormituksesta, en huomaa sitä ennen kun on liian myöhäistä.
Lapsena mulla oli klassinen adhd oire, kun en suoriutunut koulun vaatimista paineista aloin tuntea itseni tyhmäksi ja lopetin edes yrittämästä.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";23674216]Sä taidat olla kova kirjottaan ? Jos on näin, niin sitten varmaan ollaan keskusteltu enemänkin tuolla facen puolella...[/QUOTE]

Eli näin toimii adhd aivot =D
Terkkuja vaan kaikille tutuille

 

kertooko jotain?,tuli niin pahamieli sun miehen ja lasten puolesta kun joutuu kuunteleen sun kiukkuamista ja jos miehes on todella tommonen unelma niin et oo kyllä sitä ansainnut..kauheeta että kun saathan sääkin töistäs rahaa.. niin miksi viet viellä miehesi rahat(sairasta kontrollointia??)
ja että huudat miehelles maitopurkista!? oliko lapsetkin kuulemassa kotona kun haukut miestäsi.

veikkaan että se on sun kanssas vaan lastentakia

 

Anteeksi, mutta kuulostat kamalalta. Ainakin tiedostat ongelmasi, sinuna hakisin apua.

 

Mä olen melko varma että ap:n ukko lähtee lopulta lätkimään. Löytää töistä tai muualta sen symppiksen, normaalin ihmisen johon päätäpahkaa rakastuu koska saa tältä normaalia vastakaikua tunteisiin, ihailua ja muuta sellaista. Tämä tapahtuu suurinpiirtein siinä vaiheessa kun mies kokee lasten olevan riittävän vanhoja ymmärtämään ja kestämään eron.

En maalaa piruja seinille, olen nähnyt tämän tapahtuvan kaikissa vastaavissa tilanteissa vaikka tilanne ei olisi ollut edes noin paha. Vaikka mäkin olen jotenkin automaattisesti ollut perheessä se "pää", olen koko ajan rohkaissut miestä tekemään omia ratkaisuja kaikessa sen sijaan että vaatii multa hyväksynnän kaikkeen. Toiset miehet ajautuvat tuollaiseen tilanteeseen osana luonnettaan, mutta vaatii melkoisen tyrannin vaimoksi, että se muuttuu ap:n kuvaamaksi kauhun tasapainoksi. Kun sitä tasapainoa sitten keikauttaa, se leviää koko paska.

 

En nyt jouda enempää vastailee. pitänee mennä tekee ne munkit mitkä lupasin.. osaan mä joskus olla kiltti

Huomaatko? Joillekin munkkien teko vaan kuuluu esim. vappuun, kivaa hommaa. Sulle se on osoitus kiltteydestä. Ja kun sä teet omasta mielestäsi jotain kilttiä (joka on muille ihna tavallista perustekemistä) sä ehkä odotat siitä hyvää palautetta muilta.

 

[QUOTE="vieras";23674269]Mä olen melko varma että ap:n ukko lähtee lopulta lätkimään. Löytää töistä tai muualta sen symppiksen, normaalin ihmisen johon päätäpahkaa rakastuu koska saa tältä normaalia vastakaikua tunteisiin, ihailua ja muuta sellaista. Tämä tapahtuu suurinpiirtein siinä vaiheessa kun mies kokee lasten olevan riittävän vanhoja ymmärtämään ja kestämään eron.

En maalaa piruja seinille, olen nähnyt tämän tapahtuvan kaikissa vastaavissa tilanteissa vaikka tilanne ei olisi ollut edes noin paha. Vaikka mäkin olen jotenkin automaattisesti ollut perheessä se "pää", olen koko ajan rohkaissut miestä tekemään omia ratkaisuja kaikessa sen sijaan että vaatii multa hyväksynnän kaikkeen. Toiset miehet ajautuvat tuollaiseen tilanteeseen osana luonnettaan, mutta vaatii melkoisen tyrannin vaimoksi, että se muuttuu ap:n kuvaamaksi kauhun tasapainoksi. Kun sitä tasapainoa sitten keikauttaa, se leviää koko paska.[/QUOTE]

Mä taas tunnen parikin tällaista tapausta, jotka vaan pysyy liitossa niska köyryssä hiljaa ja nurkassa kunnes kuihtuvat pois kokonaan.

 

Anteeksi, mutta kuulostat kamalalta. Ainakin tiedostat ongelmasi, sinuna hakisin apua.

Eiköhän hän ole apua hakenutkin. Sen perusteella mitä tuossa kirjoitti, että tutkimukset kesken ym.

 

[QUOTE="sandra";23674291]Eiköhän hän ole apua hakenutkin. Sen perusteella mitä tuossa kirjoitti, että tutkimukset kesken ym.[/QUOTE]

Joo, luin jälkikäteen kaikki viestit. Avasin tämän ketjun aikaisemmin ja tein välillä muuta, kommentoin liian aikaisin.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";23674216]Sä taidat olla kova kirjottaan ? Jos on näin, niin sitten varmaan ollaan keskusteltu enemänkin tuolla facen puolella...[/QUOTE]

Olen kuullut ennenkin, että kirjoitan tunnistettavasti. En siis voi harmaanakaan kirjoittaa mitään, mitä en voisi sanoa muutenkin

Mutta tosiaan, mulla on hyvin voimakas ääniyliherkkyys, ja kaoottisten tilanteiden sietokyky on melko huono. Mä pärjään niissä, mutta ne kuluttaa voimia aivan tajuttomasti, ja jos sitä tulee liikaa, alan ensin ahdistua, sitten hermostua, ja koko pää tuntuu olevan yhtä solmua. Jos joutuisin liikaa ahdistetuksi nurkkaan, alan helposti taantua siihen itseilmaisun tapaan mikä oli lapsuudenperheessä vallalla. Eli a) sulkeudu tai b) raivoa.

Yksi esimerkki on vaikka sitten joku iso marketti ruuhka-aikana. Mun tekis mieli heittäytyä keskelle lattiaa ja itkeä, koska se on mulle liikaa. Paitsi että nykyisin voin käydä ihan missä vaan kaupassa, sillä pidän kuulokkeet korvilla ja kuuntelen musiikkia. Se häivyttää sen kaoottisuuden pois, ja pystyn keskittymään siihen olennaiseen.

Tiedän, että mulla on monia sellaisia haastavia piirteitä, joiden kanssa eläminen on onneksi paljon helpompaa kun toinenkin ymmärtää ne, ainakin jollain tasolla. Ja oon kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana oppinut aika paljon toimimaan niiden piirteiden kanssa, kehittänyt itsehillintää ja itseilmaisua, ja toisaalta oppinut tunnistamaan sen kaaoksen paremmin ennen kuin sitä on liikaa.

 

[QUOTE="Minna";23674316] Olen kuullut ennenkin, että kirjoitan tunnistettavasti. En siis voi harmaanakaan kirjoittaa mitään, mitä en voisi sanoa muutenkin

Mutta tosiaan, mulla on hyvin voimakas ääniyliherkkyys, ja kaoottisten tilanteiden sietokyky on melko huono. Mä pärjään niissä, mutta ne kuluttaa voimia aivan tajuttomasti, ja jos sitä tulee liikaa, alan ensin ahdistua, sitten hermostua, ja koko pää tuntuu olevan yhtä solmua. Jos joutuisin liikaa ahdistetuksi nurkkaan, alan helposti taantua siihen itseilmaisun tapaan mikä oli lapsuudenperheessä vallalla. Eli a) sulkeudu tai b) raivoa.

Yksi esimerkki on vaikka sitten joku iso marketti ruuhka-aikana. Mun tekis mieli heittäytyä keskelle lattiaa ja itkeä, koska se on mulle liikaa. Paitsi että nykyisin voin käydä ihan missä vaan kaupassa, sillä pidän kuulokkeet korvilla ja kuuntelen musiikkia. Se häivyttää sen kaoottisuuden pois, ja pystyn keskittymään siihen olennaiseen.
[/QUOTE]

Sä kirjjotat niin fiksusti, mikä on tällä foorumilla poikeuksellista ehkä sut siitä tunniistaa. Ja taidat käyttää samaa nimimerkkiäkin usein

Aika samankaltaisia fiiliksiä itsekin koen isoissa marketeissa ja siksi mielummin suosinkin lähikauppaa.

 

Jos asiat eivät siis mene haluamallasi tavalla, alat aina huutaa ja itkeä? Minusta kuulostat yksikertaisesti kypsymättömältä. Positiivista asiassa on se, että alat itse tajuamaan, että käytöksesi on typerää ja lapsellista. Mietipä, jos roolit olisivat toisinpäin. Kuinka kauan ukkoasi katselisit silloin?

pakko avautua jonnekkin..Elikkäs. Ystävä ja tuttava piirini mielestä elämäni on täydellistä, perheeni on täydellinen. kauteuttakin olen osaksi saanut. Mies ei juo, hoitaa lapsia ja kotia, on rahaa ja rakkautta..

Tosiasiassa olen alkanut miettimään olenko narsistinen..
Mies ei juo, koska mulla on alkoholistiperheessä eletty lapsuus. Olen sanonut alusta asti et jos juo, ni ei voi olla mun kanssa. Pari kertaa vuodessa saa luvan mennä, sen kestän.

Se siivoaa, koska tietää et jos ei tee niin alan huutaa ja itkeä..Siivoan kyllä itsekkin paljon ja joka päivä, mut kait nyt toinenkin tekee?

Mies hoitaa lapsia melkein kaikki illat. Olen pph ja aamusta viiteen lasten ja hoitolasten kanssa. Lisäksi mulla on add ja se päivä on aika raskas kun pitää päätä kasassa sen hulinan keskellä. Haluan illalla yksin ulos tai kaverin luo. Mies päivätyössä 7-16. Mies käy salilla pari kertaa viikkoon, muuten se on lasten kanssa. Myös viikonloppuisin se herää et saan nukkua aamulla. Monesti ollaan koko perhe porukalla, mut aamuisin paan ukon lasten kans ulos että saan juua kahvini rauhassa.. Miks se suostuu? No..voi olla että rouva taas huutaa ja itkee jos ei saa rauhassa olla välillä..

Rahat on yksin minun..Miehen tililtä menee suoraveloituksena vuokra ja pankkilaina. Minä maksan muut laskut, mutta jäljelle jäävät rahat on mun hallinassa. Mulla on miehen pankkikortti ja nettipankki tunnukset. Jos mies tarvii ostaa ruokaa tai limpparia töihin tms. se hakee kaupan tilille. Jos tarvii vaatetta, levyjä tms. se kysyy onko tilillä rahaa ja saisko pankkikortin. Yleensä saakin et tottakai, mut joskus oon ostellu niin paljo omia menoja et on pitäny sanoo et ei oo nyt, osta ens kuussa :ashamed:

Seksiä on silloin kun minä haluan. Joskus mies on sortunut jopa kerjäämään ja olen silti sanonut ei.. Ei mua kiinnosta (voi johtua tuosta add ongelmasta). Silloin kun suostun on se pitkän kosiskelun lopputulos. Jos alkaa vittuilee ettei saa, saa niskaansa huutoa ja itkua ja nopeesti se vaihtuu miehen anteeksipyynnöiksi..

Lomat se kysyy milloin ois hyvä sen pitää. Minä päätän minne lomalla mennään. Minä päätän mitä me syödään ja monelta. Minä päätän mitä lapset pukee päälleen. Minä päätän kaiken..

Olen äkkipikainen ja suutun nopeesti. Yleensä vaan tiuskin ja mökötän ja mies on tottunu siihen ja ei oikein reagoi monesti mihinkään. lapsille supisee et antaa mörököllin olla rauhassa Lepyn nopeesti. Sitten kun suutun oikeesti (syy voi olla et mies ei oo pannu maitopurkkia roskiin, vaan nakannu altaaseen) huudan keuhkot pihalle ja haukun miehen alimpaan helvettiin. Siitä oikein näkee miten sen itsetunto romahtaa nollaan :ashamed: Ja se on mies joka pyytää anteeksi mun hermoilun jälkeen..Onneksi en suutu kovin usein..

En tiiä miks se ei oo lähteny vielä. Kait mussa jotain hyvää on.. Jos se ei uskalla lähteä kun pelkää mikä hirviö musta kuoriutuu avioero prosessissa.. haluaisin muuttua, mutta vanhat tavat istuu tiukassa. Tuntuu, että jos kaikki langat ei ole minun käsissä, tämä korttitalo romahtaa :headwall:

 

Taikina kohoamassa, lasten kanssa tehty ilman huutoa. jonkun laisen mitalin kyllä ansaitsen :saint:
tuohon että jättää minut kun lapset on isoja.. mies on sanonut et silloin kun olen hyvällä päällä/on hyvä kausi on elämä kanssani ihanampaa kuin kenekään kanssa koskaan. Tuntee että ihastuu/rakastuu minuun aina uudelleen. Kun mulla on paskaa on elämä kanssani helvetillistä tuskaa..Mitään välimuotoja ei monesti ole tai sitten jos olen tyyni ja tasainen joutuu hän miettimään mihin suuntaan se vaaka siitä kallistuu...

luulen et se jaksaa niiden hyvien päivien voimalla. On hirveen tunteellinen ihminen muutenkin ja luulen et se miettii lähtöä joskus ja sitten alkaa muistelee hyviä hetkiä ja päättää vielä jäädä..Isänsä on samanlainen. Niiden 36v kestäny avioliitto on ihan kauheeta kateltavaa, mut se vaan sanoo et anoppi on sen elämänsä suurin rakkaus...Mies sais helposti toisen. on hyvän näköinen, käy töissä, fiksu, urheilullinen jne..Liekkö takertuja luonne.

 

Voi että tahtoisin antaa sinulle suuren suuren halin! Minusta on mahtavaa, että olet ymmärtänyt ongelman ja olet noin ahdistunut myös itse tilanteesta. Mielestäni se on jo ensimmäinen askel perheenne ja sinun tilanteen parantamiseksi!
Mä uskon että perusasetelma teillä on suht normaali suomalaisen perheen asetelma, mutta se vaan on mennyt teillä sairautesi ja traumojesi takia liian pitkälle. Mä myös uskon siihen, että miehesi on kanssasi rakkaudesta ja pelkää eniten sun luhistumista eikä sua itseään! Ei kukaan ihminen ole paha, teot ainoastaan on pahoja ja senpä vuoksi kukaan ei ole toivoton tapaus vaan käyttäytymistään ja niitä pahoja tekoja voi muuttaa ja välttää jatkossa (voisi kuvitella että tällä palstalla pyörivät myös ymmärtäisivät sen lasten kasvatuksen kautta, ettei lasta saa sanoa pahaksi tai tuhmaksi, tekoja ainoastaan...! Tuhmaksi kutsumisella, varsinkin jatkuvasti, voi olla tuhoisia vaikutuksia lapsen itsetuntoon.). Sinuna näyttäisin varsinkin tuon aloituksesi miehellesi, siitä voisi olla hyvä aloittaa keskustelu jos se muuten on sinulle vaikeaa? Luulisin sen olevan miehellesi iso asia, ainakin hän tietäisi sinun välittävän aidosti ja olevasi huolissaan tilanteesa. Oli todella rohkea teko kirjoittaa tänne noin avoimesti, itse en uskaltaisi juuri näiden tuomitsevien ihmisten takia.

Ja teille, jotka suoralta kädeltä olette tuomitsemassa tällaiset tapaukset... Kommenteillanne olette aivan samalla tasolla, jossa haukutte aloittajan olevan. Todennäköisesti jos olisitte nähneet ap:n lapsena tilanteessa, jossa hän oli alkoholistiperheen omilleen jätetty lapsi jonka täytynyt kasvaa aikuiseksi aivan liian varhain, olisitten tunteneet suurta myötätuntoa sitä pientä lasta kohtaan, joka ei itse tilanteelleen mitään voinut. Nyt, kun tämä sama hylätty lapsi aikuisena joutuu tahtomattaan pesemään jälkipyykkiä, olette täällä nimimerkkien takana tuomitsemassa. Ja kyllä, nimenomaan tahtomattaan; sairaudelle, henkiselle tai fyysiselle, ei ihminen itse voi mitään. Ainoastaan sille että tahtooko muuttua. Ihmisellä on kaksi uutta mahdollisuutta elämässään kääntää sen suuntaa; toinen on nuoruudessa ja toinen aikuisuudessa. Ja sitähän ap tässä juuri on tekemässä! En tiedä olenko ikinä lukenut tekstiä, josta kuultaa noin selvästi toisen halu muuttua sekä ahdistus siitä, millä tavalla käyttäytyy. Tämän vuoksi tuomitsevat kommentit eivät hyödytä tässä tilanteessa ketään. Olisi täysin eri asia, jos ap pitäisi tilannetta normaalina.

 

Liekkö takertuja luonne.

No se nyt on aika selvää, että on takertuja. Mutta niin vaan nekin takertujat lähtevät suhteesta joka ei anna mitään. Mä en oikeasti tiedä ainuttakaan tuollaista suhdetta, joka olisi kestänyt. Ero on tullut aina, kun on löydetty se "normaali" ihastus. Eli, sun on tehtävä hyvin hyvin radikaaleja muutoksia jos haluat miehesi pitää. Ei siinä paljon taikinat auta, jos mies ei saa edes spontaania seksiä kun haluaa.

 

Mun äiti oli tuollainen kuin ap. Vihasin ja pelkäsin häntä koko lapsuuteni. Ihan sama miten miestäs kohtelet, mutta lapsilles sä eniten hallaa teet. Ja mun mielestä kuulostaa myös epävakaalta persoonallisuudelta. Tiedoksi vain, että hyvin todennäköisesti lapsesi tulevat kärsimään pahoista mielenterveysongelmista. Alkoholismia, masennusta, itsemurhayrityksiä. Hae apua!

 

Mä luulen, että sä voisit yllättyä siitä, kuinka miellyttävää elämä on ja kuinka paljon sun miehesi aidosti välittää sinusta, jos kykenisit hellittämään kontrollista.

Kun ei toisaalta välity sellaistakaan kuvaa, että sä arvoistaisit itsekään itseäsi, tai ajattelisit olevasi rakkauden arvoinen.

 

Mun äiti oli tuollainen kuin ap. Vihasin ja pelkäsin häntä koko lapsuuteni. Ihan sama miten miestäs kohtelet, mutta lapsilles sä eniten hallaa teet. Ja mun mielestä kuulostaa myös epävakaalta persoonallisuudelta. Tiedoksi vain, että hyvin todennäköisesti lapsesi tulevat kärsimään pahoista mielenterveysongelmista. Alkoholismia, masennusta, itsemurhayrityksiä. Hae apua!

olen hakenutkin jo vuosia vuosia sitten ja hoito jatkuu edelleen..kuten jo sanoin. vuosien prosessi "parantua".. Tai paremminkin, muuttaa tapojaan ja ajatuksiaan..Mies kyllä tiesi ongelmistani heti alusta asti. Sitä ei tietenkään voinut arvata mitä se arki sitten on..

 

tuohon että jättää minut kun lapset on isoja.. mies on sanonut et silloin kun olen hyvällä päällä/on hyvä kausi on elämä kanssani ihanampaa kuin kenekään kanssa koskaan. Tuntee että ihastuu/rakastuu minuun aina uudelleen. Kun mulla on paskaa on elämä kanssani helvetillistä tuskaa..Mitään välimuotoja ei monesti ole tai sitten jos olen tyyni ja tasainen joutuu hän miettimään mihin suuntaan se vaaka siitä kallistuu...

Kai se nyt sanoo ihan mitä vaan jotta vaaka kallistuisi mieluummin sinne hyvään kauteen...

 

Mä olen myös aloittajan kaltainen, "hullu akka". Avioliittoa kesti 6 vuotta, miehelle varmasti kamalaa aikaa suurimmaksi osaksi En koskaan pura agressioitani lapseeni tai keneenkään muuhun, mutta mies joutui kestämään kaiken... Onneksi erosimme ja nykyään olemme hyviä ystäviä, uutta suhdetta tosin en osaa ajatellakaan, elämä on nyt onnellista kun en yritä hallita ketään. Toivottavasti joskus kykenen terveeseen parisuhteeseen ilman alistamista ja nöyryyttämistä...