Tiedän jo valmiiks ettei pitäis avautua tänne, mutta..

[QUOTE="jep";23678131]No et ainakaan rakasta miestäsi, se on varmaa.[/QUOTE]
Sinähän sen tiedät...jos en rakastais kiinnostasko mua pätkääkään...sittenhän oisin vain tyytyväinen kun tekee mitä tahdon, vai?

 

Tyypillisesti tarina taas muuttuu ketjun edetessä. Avausviestissä kerrotaan suurista ongelmista, raivokohtauksista, miehen alistamisesta. Nyt, sivulla kuusi, mies ei enää olekaan alistettu vaan omasta tahdostaan tossun alla, eikä mitään raivokohtauksiakaan oikeasti ole, on vain tosi kiva äiti joka joskus pikkaisen iskälle suutahtaa ja sitten ne sopii & halaa.

Kaunistelua ja vähättelyä, kun reaktiot ei olleetkaan pelkkää päähäntaputtelua ja sataprosenttista ymmärtämistä.

Vai oisko lukiassa vika?
Ihan samana tarina on pysynyt. Ap ei ole missään vaiheessa ei edes alussa sanonut että aina on tuollaista huutoa, lapsille huutoa itkua ja hammasten kiristystä. Hän on moneen otteeseen jo kirjoittanut että tuo ei ole koko aikaista.
Tarina ei myöskään ole muuttunut vaan sitä on käyty syvemmin läpi. Olette tainnu vaan itse vetää omia johtopäätöksiä liian nopeaa.
Itse ymmärrän erittäin hyvin AP kirjoituksen niin alussa kuin nytkin

 

Mulla on ihan järetön tarve puolustaa tässä ihteeni ja paljon haluisin laittaa sairauden piikkiin.. oot kyllä oikeessa, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja minä olen se jonka pitää muuttua. haluankin muuttua, haluan et meillä ois aina rauhallista ja kivaa. Itseäkin ahdistaa asiat niin ettei unta saa.. En tiedä MITEN :'(

Tottakai voi laittaa sairauden piikkiin. Kukaan ei vaan ole semmoinen tai tämmöinen vain olemisen takia. Kyllä kaikki johtuu jostakin.
Se että laittaa sairauden piikkiin ei tarkoita etteikö hakisi apua ja selviytymiskeinoja.
Tuo itsensä syylistäminen vaan tekee hallaa ja pyöritte miehenne kanssa samassa noidan kehässä.
Juuriki se että myöntää olevansa sairas ja hakevan apua on oikea tie.
Se että laittaa sairauden piikkiin ei tarkoita että ihminen tekee sen varjolla ikäviä asioita.
Minusta sinä olet juuri oikeilla jäljillä kun olet hakenut apua sairauteesi.

 

Aika hurjaa. Olet vienyt toiselta itsetunnon.

 

En lukenut koko ketjua, mutta vastaan kuitenkin...

Olen jossain määrin samanlainen kanssasi: kaikki langat pitää olla tiukasti mun käsissä!
Ja olen myös kasvanut päihdeperheessä. Kyseinen juttu saattaa liittyä tuohon lapsuuden epävarmuuteen. Ikinä ei tiennyt, mitä helvettiä seuraavaksi tapahtuu. Nyt haluan kontrolloida kaikkea, jotta tiedän mitä tuleman pitää.

Niin tai näin; päihdeperheiden lapsia tuetaan olemattoman huonosti vielä tänäkin päivänä. Väkisin se touhu jättää jäljet ihmiseen.

 

Aika hurjaa. Olet vienyt toiselta itsetunnon.

kesän aikana saan täsmällisempää apua itselleni, samoin mies käy pari kertaa minun kanssa juttelemassa miten eletään diagnoosin jälkeen. Pitää siellä kertoa ihan kunnolla miten tämä vaikuttaa mieheen. Toivoa saa että se miehenkin itsetunto ja olo siitä helpottaa, kun ymmärtää ettei tämä ole hänen vika millään muotoa..

 

Olet sitten varmasti tosi hyvä kasvattaja ja hoitaja noille lapsille? tasapuolinen ja rehellinen ja reilu? apua!!!!!!!!
Seli seli add, aivan sama mikä diagnoosi, nin et ole kiva ihminen. ei sitä selitä mikään.

 

Huh, huh ja huh... ei käy miestäsi kateeksi.... Eikä aikaakaan kun hän löytää paremman naisen, ihan tosissaan ja hyvällä vaan sulle tämän sanon. MUUTU, tai huomaat pian olevasi yksin!

 

Ja minun äitini väittää minun manipuloivan!!! Sairasta. Pyydän ja kehotan ja vihjaan ja sanon suoraan, että voisitko tänä vuonna kerran pestä vessan, mutta mies ei todellakaan eväänsä liikuta.

Ei jos ei häntä huvita. Ja koskaan ei huvita jos minä pyydän. On tainnut kerran tänä vuonna pestä vessan, eikä muutenkaan tee kotitöitä paljon yhtään. Lasten kanssa kyllä on, omasta halustaan.

 

[QUOTE="...";23678604]Huh, huh ja huh... ei käy miestäsi kateeksi.... Eikä aikaakaan kun hän löytää paremman naisen, ihan tosissaan ja hyvällä vaan sulle tämän sanon. MUUTU, tai huomaat pian olevasi yksin![/QUOTE]

Kiitos, niin minä teenkin. Heilautan taikasauvaa ja muutun..
Jos mies tästä lähtee ja jättää, niin sitten elämä jatkuu ilman häntä.
Mutta tuskin niin edes käy kun minä nyt otan itseäni niskasta kiinni ja muutun ihan kokonaan..

En jaksa enää vastailla tähän, joten toivottaa hauskaa vappua ja menee hetkeks miehen kainaloon. jos siinä hetken jaksais olla, enneku tulee mieleen jotain tuikitärkeää muuta

 

Luin vain ensimmäisen sivun. Jos olet näin tietoinen ja pahoillasi siitä, miten huonosti kohtelet miestäsi, kai olet myös ilmaissut asian hänelle? Sinä kuulostat väsyneeltä ja tilanne kuulostaa sellaiselta että se on miehesi joka pitää teitä pystyssä. Mitä tapahtuu kun hän väsyy. Ensimmäisen tekstisi perusteella olet ikävä ihminen, jos se johtuu sairaudesta niin toivotan pikaista paranemista. Jos se vain on luonteesi, niin toivon siihenkin paranemista mutta se ei liene mahdollista.