Hei!
Nyt vihdoin taisin löytää sopivan ketjun, toivottavasti minut huolitaan mukaan. Täällä kirjoittelee uusi yrittäjä pco:n kera. Meillä on lähdetty liikkeelle semmoisin fiiliksin, että tässä tulee melko varmasti kestämään pitkään... Vauvakuume on molemmilla valtava. Naimisissa ollaan, 23-vuotiaita molemmat ja ekasta vauvasta haaveillaan. Tässä lyhyesti tähän astinen tarina:
Pco-diagnoosin sain tammikuussa 2010, kun ultrattiin puuttuvien menkkojen syytä. Sen jälkeen yritettiin käynnistää menkat kolmen kuukauden terojaksolla, terot toimi hyvin, mutta sen jälkeen luomumenkkoja odottelinkin ilman teroja 9 kuukautta. Viime jouluna tuli ekat luomumenkat ja sen jälkeen kierto on heitellyt kuukaudesta kahteen niin että välillä tulee "kunnon menkat" ja sitten taas kivuttomat ja niukat menkat (kenties ovuloimattomat??). Nyt kun kierto on saatu käyntiin on vauvallakin lupa tulla. Menossa on yk2, ja toiveissa olisi kierron säännöllistyminen. Tällä hetkellä mietityttää, että missä vaiheessa kannattaisi mennä uudestaan lääkäriin, jos kierrot ei ala kunnolla tasoittumaan ja vauvaa ei kuulu? Maaliskuussa lääkäri oli aika toiveikas, koska munasarjojen rakkulat oli yllätykseksi vähentyneet (varmaan painonpudotuksen ansiota?) ja kehotti yrittämään rauhassa vuoden ja antaa aikaa kierron tasoittumiselle. Mutta vuosi tuntuu tosi pitkältä ajalta! Miulle on myös jäänyt vähän epäselväksi, että onko teroluteista muuta apua kuin kierron säännöllistäminen? Auttaako ne ovuloimiseen myös?
Vertaistukea kaipailisin siis kovasti. Välillä pelottaa kun jo näin alkuvaiheessa mietityttää, että onko meille ikinä tulossa omaa nyyttiä. Olen niin täynnä äidinrakkautta ja en voi kuvitella elämää jossa en olisi koskaan äiti. Adoptiot ja kaikki on myös jo monta kertaa mietitty. Tiedän, että ei pco ole lopullinen tuomio, mutta... Jos ei rakenna pilvilinnoja, niin ei ehkä pety ihan niiiiiiiiin pahasti, vai mitä?
Nyt vihdoin taisin löytää sopivan ketjun, toivottavasti minut huolitaan mukaan. Täällä kirjoittelee uusi yrittäjä pco:n kera. Meillä on lähdetty liikkeelle semmoisin fiiliksin, että tässä tulee melko varmasti kestämään pitkään... Vauvakuume on molemmilla valtava. Naimisissa ollaan, 23-vuotiaita molemmat ja ekasta vauvasta haaveillaan. Tässä lyhyesti tähän astinen tarina:
Pco-diagnoosin sain tammikuussa 2010, kun ultrattiin puuttuvien menkkojen syytä. Sen jälkeen yritettiin käynnistää menkat kolmen kuukauden terojaksolla, terot toimi hyvin, mutta sen jälkeen luomumenkkoja odottelinkin ilman teroja 9 kuukautta. Viime jouluna tuli ekat luomumenkat ja sen jälkeen kierto on heitellyt kuukaudesta kahteen niin että välillä tulee "kunnon menkat" ja sitten taas kivuttomat ja niukat menkat (kenties ovuloimattomat??). Nyt kun kierto on saatu käyntiin on vauvallakin lupa tulla. Menossa on yk2, ja toiveissa olisi kierron säännöllistyminen. Tällä hetkellä mietityttää, että missä vaiheessa kannattaisi mennä uudestaan lääkäriin, jos kierrot ei ala kunnolla tasoittumaan ja vauvaa ei kuulu? Maaliskuussa lääkäri oli aika toiveikas, koska munasarjojen rakkulat oli yllätykseksi vähentyneet (varmaan painonpudotuksen ansiota?) ja kehotti yrittämään rauhassa vuoden ja antaa aikaa kierron tasoittumiselle. Mutta vuosi tuntuu tosi pitkältä ajalta! Miulle on myös jäänyt vähän epäselväksi, että onko teroluteista muuta apua kuin kierron säännöllistäminen? Auttaako ne ovuloimiseen myös?
Vertaistukea kaipailisin siis kovasti. Välillä pelottaa kun jo näin alkuvaiheessa mietityttää, että onko meille ikinä tulossa omaa nyyttiä. Olen niin täynnä äidinrakkautta ja en voi kuvitella elämää jossa en olisi koskaan äiti. Adoptiot ja kaikki on myös jo monta kertaa mietitty. Tiedän, että ei pco ole lopullinen tuomio, mutta... Jos ei rakenna pilvilinnoja, niin ei ehkä pety ihan niiiiiiiiin pahasti, vai mitä?