Tekstiä oli tullu taas niin kovin, vaikka en nyt kaikkien txt kommentoi, nii lukenu ne olen
Ollu vähillä vkl palstailu, perjantaina tosiaan oli pikkusia yökyläilijöitä, eilen muuten vaan löhöilyä ja tänään olin vielä miehen veljen kämpillä vähän tapiseeraamassa
"kuumeilija" Voimia oikein kovasti :heart:... Ihmissuhteet on välillä aika hanurista, mutta ilman sitä miestäkään ei osaa elää . Toivon niin että saatte asiat puhuttua ja kuntoon.
Mä "tuhlasin" n 7,5 vuotta äärimmäisen huonoon suhteeseen. Jotain hyvääkin siinä oli, poika synty reilu 10 vuotta sitten :heart: Mutta se ottaa aika koville ku henkisesti alistetaan ja haukutaa ihan koko ajan (ei välttämättä suoraan, mutta kierrellen) . Ja ei sitä itte huomannu siinä eläessä, että miten huonosti asiat oikeesti oli. Aattelin vaan että eipä sitä parempaakaan löydä. Mun pelastus siinä suhteessa oli poika ja pari ihanaa kaveria. Ja sitku loppujen lopux tajusin että ei tässä oo mitään järkee, nii helpotus oli aikamoinen. Ja työn kautta tutustuin mun nykyiseen aviomieheen :heart:, joka edesauttoi eropäätöksessä. Antoi mun kumminkin itse tehdä päätöksen olemalla mun tukena. Ja se päätös oli mun elämäni paras. Alux oltiin ihan vaan työkavereita, mutta ajan kuluessa tunteet muuttu. Vaikka meilläkin on joskus pieniä riitoja (koskaan ei olla huudettu toisillemme), nii oon älyttömän onnellinen tällä hetkellä. Oon löytäny sen juuri oikean mulle :heart: En tiiä mitä tekisin ilman mun kultaa Olisin varmaan niin hukassa, ku voi ihminen olla.
kaikille piinailijoille kovasti peukkuja Itseni mukaan lukien
Lopuksi vielä ON Tossa iltäpäivästä tuntu ihme nippailua mahassa, vähän ehkä tuntu niinku menkkakivuilta. Se meni tosin nopsaan ohi. Vielä neljä teroa popsimatta ja sit alkaa todellinen jännääminen .
Ollu vähillä vkl palstailu, perjantaina tosiaan oli pikkusia yökyläilijöitä, eilen muuten vaan löhöilyä ja tänään olin vielä miehen veljen kämpillä vähän tapiseeraamassa
"kuumeilija" Voimia oikein kovasti :heart:... Ihmissuhteet on välillä aika hanurista, mutta ilman sitä miestäkään ei osaa elää . Toivon niin että saatte asiat puhuttua ja kuntoon.
Mä "tuhlasin" n 7,5 vuotta äärimmäisen huonoon suhteeseen. Jotain hyvääkin siinä oli, poika synty reilu 10 vuotta sitten :heart: Mutta se ottaa aika koville ku henkisesti alistetaan ja haukutaa ihan koko ajan (ei välttämättä suoraan, mutta kierrellen) . Ja ei sitä itte huomannu siinä eläessä, että miten huonosti asiat oikeesti oli. Aattelin vaan että eipä sitä parempaakaan löydä. Mun pelastus siinä suhteessa oli poika ja pari ihanaa kaveria. Ja sitku loppujen lopux tajusin että ei tässä oo mitään järkee, nii helpotus oli aikamoinen. Ja työn kautta tutustuin mun nykyiseen aviomieheen :heart:, joka edesauttoi eropäätöksessä. Antoi mun kumminkin itse tehdä päätöksen olemalla mun tukena. Ja se päätös oli mun elämäni paras. Alux oltiin ihan vaan työkavereita, mutta ajan kuluessa tunteet muuttu. Vaikka meilläkin on joskus pieniä riitoja (koskaan ei olla huudettu toisillemme), nii oon älyttömän onnellinen tällä hetkellä. Oon löytäny sen juuri oikean mulle :heart: En tiiä mitä tekisin ilman mun kultaa Olisin varmaan niin hukassa, ku voi ihminen olla.
kaikille piinailijoille kovasti peukkuja Itseni mukaan lukien
Lopuksi vielä ON Tossa iltäpäivästä tuntu ihme nippailua mahassa, vähän ehkä tuntu niinku menkkakivuilta. Se meni tosin nopsaan ohi. Vielä neljä teroa popsimatta ja sit alkaa todellinen jännääminen .