Terolut mimmit

Ambrosia85 peukutan sulle kans, toivottavasti plussaat :heart:

kuumeilija kirjoitin äsken pitkän pätkän tuosta seksiasiasta mutta se hävisi :headwall: Toivottavasti tilanne korjaantuu pian, ymmärrän sinua varsin hyvin koska meillä oli kanssa muutama vuosi sitten samanlainen tilanne jolloin mies haluton. syytä ei osannut selittää, ja minulla oli pinan kireellä, monet itkut itkin. Omaa ahdistustani sitten mieheen purin ja tivasin, mikä teki tilanteesta vielä vaikeemman. Jälkeen päin harmittaa että näin miestäni piinasin ja syytin..:ashamed: Jotenki sitten itsestään ajan kanssa laukes, en muista enään. Tuntuu että mitä enemmän sen nostaa tapetille ja nimeää ongelmaksi sitä vaikeammin mies sulkeutui haluttomuuteensa. Itselläkin sellainen kausi, joka sai minut ymmärtämään miestäni. Kun antaa vaan aikaa halujen palautumiseen, ne kyllä palautuu siitä jos parisuhde muuten kunnossa eikä siis taustalla mitään masennusta yms. Tärkeä minulle oli haluttomuudessani että minut hyväksytään ja rakastetaan samalla tavalla, vaikka miehen haluja olin inhoittava torjua ja tunsin siitä huonoa omatuntoa mutta jotenkin ei vaan ollut haluja, en keksiny syytä siihen. Mitä enemmän elää normaalia elämää ja yrittää olla muistuttamasta toista haluttomuudestaan, jonka hän varmaan oikein hyvin tietää ilman muistuttamista, niin kyllä tilanne korjaantuu, mulla ainakin vahva luotto siihen. toki se kannattaa molempien tiedostaa eikä siis olla hiljaa vaan, mutta se on parisuhteessa ihan normaalia että tulee tällaisia haluttomia vaiheita, eikä siitä tarvitse huonommuutta potea. Tilanne varmasti AIVAN PIINAAVA, varsinkin kun vauvanteko menossa mutta voimia sinulle, kyllä kaikki varmasti kääntyy parempaan päin :heart: ps. seksielämä nykyään loistava, jos ei haluta ja pitkä väli seksissä niin ollaan molemmat sujut sen kanssa.

ON tätiä ei edelleenkään näy. jotain pieniä mahatuntemuksia on, en osaa oikein nimetä niitä ?! Toivottavasti plussaan jotenkin on vaan niiiiin onnellinen olo tällä hetkellä :heart: Maanantaina sit dippaan..

 

Vielä tosta seksistä. Meilläkin oli muutama vuosi sitten tilanne, että minua olisi kyllä haluttanut, mutta miestä ei (kiire töissä, kotitilalla jne). Minäkin itkin monet kerrat ja mietin, että mikä helvetti minussa on vikana. Muutaman kerran asiasta tapeltiin ja yritin tivata mieheltä, että mikä siinä on, kun ei seksi kelpaa. Tilanne laukesi joskus varmaan mökillä ollessa, kun oltii molemmat tarpeeksi rentoutuneita. Varsinainen syy miehen haluttomuuteen ei koskaan selvinnyt, mutta mitäpä niitä vanhoja märehtimään.

Varsinkin pitkässä parisuhteessa tulee varmasti aikoja, kun jompaa kumpaa ei haluta, syystä tai toisesta. Ja minä komppaan Hömelöä tuossa asiassa, että kun taustalta löytyy tarpeeksi rakkautta ja toisen kunnioittamista, niin asiat kyllä selkeytyvät ajan kanssa Toivotan sinulle kuumeilija voimia ja kyllä ne asiat järjestyvät

Toivotaan Hömelö, että plussaat maanantaina!!

 

Hömelö Voi kun tilanne korjaantuisikin, mutta toivoni olen jo lähes kokonaan menettänyt. Tämä seksiongelma on ollut meillä alusta asti, joten kysymys ei ole vain ohimenevästä vaiheesta. Ja kun minä en ole kropaltani mieheni naisihanne, joten en ole hänelle seksuaalisesti haluttava. Ja joo, mitä enemmän asiasta mainitsee, sitä enemmän se vie toisen haluja pois. Mä vaan en jaksaisi sitä, että minä olen se ainoa, joka panostaa niihin asioihin, jotka ovat miehelle tärkeitä (mulle todella raskasta, kun mies niin paljon menossa ja koetan olla purnaamatta niistä ja antaa miehen vaan mennä harrastuksessaan jne.) ja se masentaa sitten, että minä en kuitenkaan saa mitä itse haluan, se ei ole reilua. Ja kun en ole paljoa pyytänyt. Minä koen, etten ole hyväksytty, jos en saa tarpeeksi läheisyyttä. Mulla on eilisestä asti ollut ihan järkyttävä ahdistus! Olen koettanut olla mainitsematta asiasta liikaa, mutta siitäkään huolimatta muutosta ei ole tullut. Sitten on taas pakko ottaa asia esille. Pientä muutosta on kyllä tullut tämän vuoden puolella ja olen siitä kehunutkin miestä! Kunhan ei nyt vaan menisi sitten siihen, että ovisaikaan pupuillaan ja sitten tulee taukoa taas seuraavaan ovikseen.

Hennu86 Joo tuo on täysin totta mitä kirjoittelit ovulaatiosta jne. Vaikka kaikki olisikin hyvin, niin silti raskautumisen mahdollisuus on kovin pieni eli 25%. Ja on täysin normaalia, ettei ovulaatiota tapahdu joka kierrossa ja menkat tulee yleensä siitä huolimatta ihan normaalisti. Stressin takia mä päätinkin, etten tässä kierrossa tikuta ovista ollenkaan.

 

Hennu86 Kun puhuttiin asiasta eilen miehen kanssa, niin hän sanoi jälleen kerran sen, ettei tämä läheisyysasia ole helppo asia opetella. Mies on siis hyvin itsenäinen eikä kaipaa läheisyyttä, hänelle riittää aamu- ja iltahalit. Minusta tuo on vähän hölmö perustelu, koska voi opetella toisen koskettamista, mutta se vaatii töitä! Ei se sillä parannu, että hokee aina vaan tuota samaa, että ei ole helppoa mikä ei tule itseltään luonnostaan. Mä sanoin miehelle, että ei mullekaan ole helppoa pitää mölyjä mahassa, kun mies on niin paljon pois kotoa ja mä kun kaipaan sitä yhteistä aikaa tosi paljon. Mutta mä olen koettanut tukea miestä hänelle tärkeissä asioissa ja antanu vaan mennä. Ja olen vaan niellyt se yksinäisyyden tunteen. Vastineeksi haluaisin, että mies ottaisi minutkin paremmin huomioon. Parisuhde on kompromisseja ja mä en hyväksy sitä, että mennään vain toisen ehdoilla. Omasta mielestäni olen tehnyt töitä itseni kanssa tosi paljon. Koetan maanantaina olla mainitsematta asiasta, kun mies tulee kotiin ja antaa mennä sitten omalla painollaan. Se tässä on hyvää, että oviksen aikaan seksiä on kyllä ollut. Viime vuosi menikin asenteella, että tulee jos on tullakseen, mutta mahdollisuutta raskaudelle ei kyllä ollut, koska seksiä niin julmetun vähän, sillä määrällä ei mitenkään voi raskautua. Tosin se yksi tärppi kävi joulukuussa, mutta tarvitaan äärettömän paljon tuuria, että niin vähällä seksillä sattuisi ovikseen. Mutta koetan kiinnittää nyt huomiota itseeni ja antaa miehelle aikaa vähän lisää. Ikuisuuksiin en kyllä aio odottaa, onhan tässä jo odotettu se 4v.

 

kuumeilija kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, että syytät paljon itseäsi miehesi asenteesta ja haluttomuudesta. Myös kirjoittamasi lause: "et ole miehesi vartaloihanteen mukainen" kuulosti kauhealta. Eihän meistä kukaan ole "mallimitoissa" eikä olla yhtä kauniita kuin ne naiset joita miehet näkee mainoksissa yms. Mutta, kauniita ollaan jokainen ja oli vartalo sitten millainen, ei miehellä ole oikeutta sanoa tuollaista tai kommentoida sitä. Toivottavasti miehesi ei ole tuota kyseistä lausetta sinulle sanonut! Oma mieheni onneksi aina kehuu minua kauniiksi ja vaikka tiedän, että mieskin joskus katselee kauniiden naisten kuvia, ei se tarkoita sitä, että hän ei pitäisi minua kauniina. Katsellaanhan mekin hyväkroppaisia miehiä, mutta silti oma mies on hyvännäköinen ja herättää seksihalut .. olet varmasti masentunut näiden lastenteko vaikeuksien takia, mutta älä alistu miehesi miellyttäjäksi ja siihen, että et uskalla tuoda omia tunteitasi ja toiveitasi esille. Jos miehesi sinua rakastaa ja teillä suhde on muuten hyvällä pohjalla, voit hyvin kertoa hänelle tunteistasi ja toiveistasi. Jospa saisitte jotenkin asian selvitettyä. Onhan totta, että työkiireet ja muut asiat vaikuttavat miehiin samalla lailla kuin naisiinkin ja halut ovat vähissä, mutta kyllä niistä asioista on hyvä jutella ja selvittää ne. Vauvan tullessa sellaiset asiat ovat sitten taka-alalla ja voi keskittyä siihen ihanuuteen, joka myös valitettavasti tuo parisuhteeseen uusia haasteita.

Paljon halauksia sinulle ja jaksamista. Onneksi mies sentää ovulaatioiden aikaan antaa vähän rakkautta sinulle. ja toivottavasti asiat muuttuvat kun vähän tilanne hellittää!!

 

oho.. olitkin kirjoittunut että olitte puhuneet läheisyydestä. en näköjään ollut päivittänyt tuota viimeistä.

 

kuumeilija ompas haastava tilanne teillä :/ Kurja kuulla että olet ahdistunut. Mitenhän miestäsi saisi ymmärtämään mitä läheisyys merkitsee parisuhteelle? Eikä ole tietty hyvä juttu että parisuhteessa ei saa tapeihinsa vastinetta. Olet varmaan miehellesi kertonut että tämä pahoittaa mieltäsi syvästi. Voin kuvitella vaan miten kurjaa on kun ei saa läheisyyttä. Voimahalit sinulle:hug:
Minunkin korvaan särähti tuo lause ettet ole miehesi ihanne vartalotyyppiä, toivottavasti ei oikeasti niin ajattele:O Silloin kun miehelläni oli haluton kausi, koin kans oman kroppani kelpaamattomaksi ja aloin seurata itseäni piinaten miehen katseita kauniissa naisissa, joten pistin jokaisen merkille ja käänsin veistä haavassa. Nykyään hänen kaunista naista katsominen ei vaikuta minuun mitenkään, mieheni palvoo minua ja vaikka en ole tod.mikään mallivartalo niin mieheni pitää minua maailman seksikkäimpänä naisena Toivottavasti saisit sinäkin mieheltäsi tällaista osaksesi, olet varmasti kaunis ihminen niin kuin me kaikki ja ansaitset mieheltäsi arvostusta. Vaikka tilanteenne onkin jatkunut pitkään näin, niin toivon sydämeni pohjasta että se korjaantuu parhaimmaksi päin! voimia muru:hug: ja toivottavasti miehesikin ahdistivat/ stressavat asiat helpottavat, koska selvästi jotain vialla kun läheisyys hankala asia.

 

LadyBlue Ensinnäkin suuri kiiton tsempeistä! Ja kyllä, mies on minulle sanonut, ettei hän kiihotu minusta, koska häntä esim. häiritsee itse seksin aikana minun maha. Ja kroppani ei ole hänen mieleen, kun en ole laiha (en muuten ole lihavakaan!). Ja mies ei olisi siis halunnut näitä asioita sanoa, koska tiesi minun pahoittavani mieleni siitä. Minä pakotin mieheni kakistamaan niitä syitä, missä se vika oikein on. Lähinnä tuo minun tivaaminen tuli siitä, kun mä en enää kestänyt sitä, että mies joutui käyttämään omaa kättään juuri ennen seksiä... että mitä ihmettä sä oikein teet, enkö minä kiihota sinua. Sitten pakotin kertomaan ja vastenhakoisesti kertoi. Minä kyllä arvostan rehellisyyttä, mieluummin tiedän kuin vieläkin mentäis samalla viivalla, että mies käyttäisi omaa kättään juuri, kun pitäisi toimia. Nyt kun tiedä, voidaan yhdessä tehdä asialle jotakin. Toki se loukkaa ja en mä koe olevani millään tasolla seksikäs... sen sijaan peittelen itseäni ja häpeän kroppaani esim. anopin luona, sukulaisissa jne. Hyväksyn sen, että ei omalle nais- tai miesihanteelle mitään voi ja jos toinen ei kiihota niin ei kiihota. Sen asian kanssa olen sinut. Mieluummin mietitään asioita, millä se mies sitten saadaan kiihottumaan ja niin, että tämä on yhteinen asia. Ja sitä kautta mulle riittää se, kunhan sitä seksiä on säännöllisesti, ettei minun juurikin näiden asioiden takia tarvitse tuntea itseäni ei-hyväksytyksi. Puhuttiin illalla puhelimessa ja päästiin jouhevasti tähänkin aiheeseen ja minulle tuli tosi hyvä mieli. Kunhan ei vaan jää puheen asteelle... niin ja mies miettii nyt, mitä haluaa harrastukselleen tehdä; jatkaako vai jättääkö oman harjoittelun kokonaan ja alkaa panostaa enemmän tuomarointiin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että miehelläni olisi mahdollisuudet nousta aika korkealle tasolle n.3v säteellä ja se taas tarkoittaa sitä, että tuomarointialue laajenee koko Suomen alueelle ja tuomaroitavia pelejä on myös arkisin... siinäpä jouston paikka, jos sille tielle päättää lähteä. Annan 100% tuen tekipä hän miten vain, mutta tiettyjen asioiden osalta miehen on joustettava tai mä en anna tukeani tuomaroinnille (se olisi meinaan ns. kakkostyö ja sitähän normityöpäivän päätteeksi sitten lähdetään täältä asti vaikka Ouluun asti yhden pelin takia tiistai-iltana ja tullaan kotiin ti-ke aamuyöllä). Voi hohhoijjaa...

 

Hömelö Kiitos sinunkin tuestasi! Miehelle tämä läheisyysasia on erittäin vaikeaa, koska hänelle ei ole mitenkään luontaista esim. koskettaa tai halailla ja pussailla. Hän on niin itsenäinen eikä kaipaa sellaista läheisyyttä, hänelle riittää pikahalaus aamulla ja illalla pikapusun kera. Se on hänelle oikein riittävä määrä läheisyyttä. Seksiä hän ei kovin kaipaa, mutta sen mä tiedän, että entisessä suhteessa seksiä oli säännöllisesti... ja syynä toki se, että nainen oli urheilullinen ja laiha, joten mies kiihottui hänestä, toisin kuin minusta. Eli kolme pääasiaa: miehen luonne, lapsuudessa ei ole nähnyt yhtään läheisyyttä ja minun kroppa. Lisäksi työstressi yms.

*muoks* Mä olen sitä mieltä, että tätäkin asiaa voi opetella, koskettaminen ei ole kaikille luontevaa milloin mistäkin syystä, mutta sitä voi opetella. =) Tiedän, minkälaisen mallin mies on kotoaan saanut ja paljolti johtuu siitä, minkälainen hän asian suhteen on, ja ymmärrän tosi hyvinn, että se voi olla todella vaikeaa ja kiusallistakin.

 

Hömelö Olen koettanut kertoa miehelleni, mitä läheisyys minulle merkitsee ja miksi sitä kaipaan. Olen sanonut esim. sen, että saamalla läheisyyttä (ihan vaan lähellä oloa ilman seksiäkin) minä saan voimaa normiarkeen eli jos on esim. työstressiä niin saan suunnattomasti voimaa läheisyydestä ja toisekseen se tuo minulle sen hyväksytyksi tulemisen tunteen ja minulle läheisyys näyttää sen, kuinka paljon toisesta välittää. Tiedän kyllä, ettei kysymys ole siitä välittämisen määrästä eikä läheisyyden määrä tai paljous kerro parisuhteesta yhtään mitään, jos molemmat ovat samalla viivalla asian suhteen. Mutta ei mies taida ymmärtää niin ei. Kyllä mies sen tajuaa, miksi läheisyys on minulle kovin tärkeää, mutta eipä se ole ainakaan tähän mennessä sitä osannut kunnioittaa, hän sanoo vain, että se on hyvin vaikeaa koska se ei tule häneltä luonnostaan ja että hän yrittää. Mutta paskat mitään yritystä ole se, että sanoo toistamiseen, että on vaan vähän vaikeeta. Töitä sen eteen on tehtävä, ei se tekemättä ja ihmettelemälläkään tapahdu. Välillä tulee semmonen olo, että meen panemaan sitten toisia miehiä, kun ei sitä kerran kotonakaan saa. Vaikka en siis todellakaan noin tekisi, mutta turhauttaa välillä niin mielettömästi, että minä teen kovasti töitä esim. sen eteen, että pidän mölyjä mahassa ja annan miehelle sitä omaa aikaa menemällä nytkin viikonlopuksi erotuomareiden skabaan ja samalla porukalla iltaa istumaan ja sitten minua ei kuitenkaan huomioida. Tulee vaan semmonen olo, että mennään vain toisen ehdoilla ja en mäkään sitten viitsi olla enää narisematta mieheni menoista, ja voin yhtä hyvin vedota siihen, että mulle tekee vaikeeta olla näin yksinäinen. Muuta en siis kaipaa kuin sen, että mies tulisi puolitiehen vastaan.

 

Hömelö Ja tosiaan illalla puhuttiin puhelimessa (mies kyllä soittelee tosi paljon reissuiltaan ja nytkin siis poikien seurassa miehekkässä harrastuksen parissa, niin silti soittelee, että meillä se välittäminen näkyy mm. tällä tavalla ) ja sivuutettiin tätä asiaa, kun tuli puhetta tuosta tuomarointihommasta (kun joutuu tekemään päätöksen, jatkaako pelaamista vai alkaako panostaa kakkostyönä tuomarointiin), niin mulle tuli tosi hyvä mieli. Mutta se mieli ehtii kyllä muuttua, jos miehen puheet jää taas vaihteeksi "sananhelinäksi". Tämä asia vaatii todella paljon työstämistä ja etenkin mieheltä se vaatii töitä, töitä ja töitä. Ja taisin aiemmin tuossa sanoa, että minulle ei oikeastaan ole väliä sillä, olenko minä kropaltani mieheni silmää miellyttävä, vaan minulle tärkeämpää on olla haluttu ja hyväksytty eli sen hän viestii minulle läheisyyden ja seksin kautta. Että vaikka en olekaan kropaltani hänen naisihanne, niin silti minä hänelle kelpaisin ja sitä kautta hyväksyisi minut. Tiedän kyllä, että hän hyväksyy just semmoisena kuin olen, mutta ymmärrätte varmaankin mitä tarkoitan. Ja tuo hyväksytyksi tulemisen tarve on aivan valtava, koska olen joutunut joka paikassa, koko elämäni ajan hakemaan toisten hyväksyntää... ja siinä taas minulla on työstämisen paikka ihan itseni kanssa, että saisin enemmän itseluottamusta.

 

Ei meillä onneks ole tilanne niin paha miltä nähtävästi annoin ymmärtää.. meillähän oli kuitenkin vain 4 vuorokautta ilman sitä itteensä varmaan vaan hormoonit sekaisin - hirveen läheisyyden ja rapsutuksen kaipuunen oon ollu

Joo käden" kasvukivut" tuskin on oire muuhun kun kasvavaan habaan

mulla oli exän kanssa saman tyyppinen tilanne kun "kuumeilijalla" ja en voi muuta oikeastaan yrittää sanoa kun että tee ja oo niinkuin susta on hyvä!
Vaikka ex mua rakastikin, niin tahallaan/tahattomasti onnistu polkemaan mun itseluottamuksen varsinkin ulkonäköasioissa ihan maanrakoon :x

 

kuumeilija Teillä on kyllä todella kinkkinen tilanne :/ Ja uskon, että kaikki läheisyyden opettelu, toisesta kiihottuminen ym. vaativat varmasti vielä töitä ja toivon, että miehesi tekee töitä asian eteen. On kuitenkin hienoa, että olet valmis tukemaan miestäsi suurten päätösten kanssa, joita hän joutuu lähiaikoina tekemään. En kuitenkaan ole mikään terapeutti enkä osaa hirveästi neuvoa Voin vain kompata Ambrosiaa tuossa asiassa, että älä alistu sellaiseen, mikä susta ei tunnu hyvältä.

Itsekin olen ollut koko elämäni sellainen, että olen hakenut muiden hyväksyntää ja tästä johtuen olen ollut niin "ystävien" kuin miestenkin kanssa todella paskoissa tilanteissa, jotka johtivat lopulta keskivaikeaan masennukseen ja monen vuoden terapiaan / pillereiden napsimiseen.

Itse jätin aikanaan yhden miehen, kun hän onnistui räväyttämään, että mun mahassa oleva ylimääränen rasva voisi siirtyä mun rintoihin. Ei v***u, minä en tollasta paskaa kuuntele. (en todellakaan ollut silloin lihava ja hieno pömppikseni oli nykyiseen verrattuna ainakin puolet pienempi) Yhdeltä mieheltä sain kuulla, että olis tosi kiva, jos olisin kireämpi. Aaargh, ei siinä enää mitään neitsyitä oltu! Eipä tullut hänestäkään elämäni miestä (oli kyllä alistava kusipää muutenkin) ja nykyisen miehen kanssa kyllä tuo minun alapää ja hänen alapää natsaa oikein hyvin yhteen Kolmas mies alkoi puhua jo omituisia. Hän olisi halunnut muokata minut kokonaan, hiuksia myöten. Ilmeisesti sillä tavalla hän olisi saanut minusta elämänsä ihannenaisen. Eipä jatkunut sekään loru.

Nykyisen mieheni tapasin, kun olimme 18-vuotiaita eli todella nuoria vielä Hän oli ensimmäinen mies, joka oli oikeasti kiinnostunut siitä, millainen olen ihmisenä ja mun kroppakin kelpasi paremmin kuin hyvin Hän oli se, joka nosti mut masennuksen pohjalta pinnalle, potki hellästi eteenpäin, että sain koulut käytyä. Valmistuinkin kaksi vuotta sitten taloushallinnon merkonomiksi 4.8 keskiarvolla (silloin vielä arvostelu oli asteikolla 1-5) ja nyt mulla on vakipaikka mahtavassa yrityksessä En olisi pystynyt tähän yksin. Kumpikaan meistä ei arvostele toisen ulkonäköä negatiivisesti. Vitsillä heitetään läppää molempien vatsamakkaroista, mutta halua riittää molemmin puolin

Itse olen henk.koht. tehnyt työtä sen suhteen, että olen sopeutunut siihen, että olen oikeasti vakavassa parisuhteessa, joka vaatii kompromisseja puolin ja toisin. Olen luonteeltani melko itsepäinen ja välillä aika itsekäskin, mutta itsekkyyttä on ollut PAKKO opetella vuosien saatossa. En ole täällä vain ja ainoastaan miellyttämässä muita, vaan minun täytyy ajatella joskus myös itseäni. En kuitenkaan ole kadottanut kykyä tuntea surua, iloa ja tuskaa muiden puolesta.

 

Hennu86 ja Ambrosia85 Mä olen koettanut olla kärsivällinen ja tehdä tämän asian eteen todella paljon töitä omalta osaltani. Mä olen luonteeltani sellainen, etten halua luovuttaa kovin helpolla. Minusta monet eroavat ihan liian helpolla, kun ei vaan haluta tai jakseta ratkoa ongelmia, vaan kuvitellaan, että eroaminen on helpoin ratkaisu ja että ruohon on aidan toisella puolella vihreämpää. Kuitenkin rakastan tuota miestä ja hänessä on niin paljn hyvää, joista en haluaisi luopua. Ja tämä meidänkin suhde tulee onnistumaan, jos mieskin alkaa tehdä töitä sen eteen puhumisen sijasta. Pienillä kompromisseilla tämä läheisyysasiakin tyydyttäisi minua. Tiedän, ettei suhteessa voi saada kaikkea mitä itse haluaa ja niin kuin sanoitkin, ettei minun tarvitse alistua ja siksi toivonkin, että mies alkaisi huomioida minua paremmin. Sinulla on rankkoja kokemuksia kans miesten kanssa ollut! Kyllä se aina satuttaa tuollaiset kommentit omasta ulkonäöstä. Muutosta on kyllä meidänkin tilanteeseen tultava nopeasti, koska muuten on vaakalaudalla on minun itsetunto entisestäänkin. Minulla on ollut aikaisemmin suhteita, joissa ollut samantyyppisiä ongelmia ja nyt minusta tuntuu, että jos tämäkin suhde menee poikki, niin tämä mies oli vain piste iin päälle, ei kukaan jaksa loputtomiin. Eräässäkin suhteessa seksiä oli todella paljon ja olin miehelle haluttava ja hän kehui kroppaani, että kroppani on hänelle täydellinen. Seksin suhteen ei ollut minkäänlaisia ongelmia, mutta mikään muu ei sitten onnistunutkaan. Pissivehkeet kyllä sopi yhteen, mutta muutoin ei olisi mistään tullut mitään. Siinä suhteessa mies kävi panemassa exäänsä ja omantunnon kolkuttaessa hän alkoi torjua minua ja sitten kun mä sain tietää, annoin anteeksi ja seksi oli taas normaalia. Jos lähden vertaamaan, niin mieluummin valitsen tämän suhteen kuin tuon kyseisen suhteen, jossa sitä seksiä kyllä oli. Minusta se ei kuitenkaan kerro suhteen laadusta ollenkaan, koska suhteessa on paljon muutakin kuin se seksi. Mutta toki se on myös minulle tärkeä osa parisuhdetta ja sitä kautta saan sitä tarvitsemaani hyväksyntää ja voimi arkeen. Sitten minulla on ollut parisuhde, jossa mies rakasti minua yli kaiken, läheisyyttä oli hurjan paljon. Minusta oli ihanaa, kun esim. ohikulkiessaan mies hipaisi minua olkapäästä ja aina reissusta palatessaan rutisti minut syliinsä eikä halunnut päästää irti. Mutta siinä suhteessa taas oli muita ongelmia, kuten se, että hän oli tottunut työmies ja kun elämässä tuli eteen työttömyysaika, hän sulkeutui täysin ja samalla sulki ympäriltään kaikki läheiset ihmiset. Hän tavallaan masentui eikä puhunut tunteistaan, se juttu loppuikin sitten siihen. Mulle puhuminen on yksi suhteen perusasioista ja asiat selvitetään puhumalla. Sitten minulla oli sellainenkin suhde, jossa mies käytti alkoholia liikaa ja suhteessa oli henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa. Arvatenkin saattaa, että se suhde loppui siihen. Näiden kokemusten jälkeen mielestäni tästä nykyisestä suhteesta haluan pitää kiinni kynsin hampain ja olen valmis joustamaan. Kuitenkin asiat muuten ihan mallillaan ja tämä läheisyysasia on toki iso ongelma minulle, mutta korjattavissa oleva asia, jos vain molemmat viitsivät tehdä töitä sen eteen. Ja olen sitä mieltä, että jos mies lähtee tuomarointiuralle, niin näiden asioiden on oltava kunnossa ennen uralle lähtöä, koska haluan nähdä, että läheisyysasiat lähtevät pyörimään ja tuomaroinnin ura vaatii sitten niin paljon joustamista mm. perheeltä, että olen tätäkin enemmän yksin kotona pyörittämässä arkea. Vaadinko liikaa? Omasta mielestäni tämä "vaatimus" on oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

*muoks* Minä olen todella vaikea ihminen parisuhteessa ja arvostan yli kaiken sitä, että mies on ylipäätään jaksanut katsella minua. Myös siksi minäkin koetan omalta osaltani ymmärtää ja jaksaa myös miestäni, tosin sitä en tietenkään hyväksy, että jaksan miestä läheisyyden kustannuksella. Minusta tuntuu, ettei mieheni osaa arvostaa sitä, mitä hänellä tällä hetkellä on. Hänellä on hyvä työ hyvällä palkalla, josta hän oikeasti nauttii, hänellä on rakas harrastus, hänellä on oma koti, hänellä on rakastava koira ja puoliso. Mitä muuta ihminen voi edes toivoa?? Miehellä on nämä kaikki. Toivottavasti hän oppii arvostamaan näitä asioita tässä ja nyt, eikä joutuisi katumaan vuosien päästä asennettaan "se on sitten sen ajan murhe".

 

Terolut-mimmien toivelista


Hömelö.........kp39/27-34...23v.....1.lapsi...yk10....tauko
Kristiina84.....kp38/25-35...26v.....1.lapsi...yk5......tauko
Syysmyrsky...kp32/36........22v.....1.lapsi...yk11+3.1.tero
Hennu86.......kp22/?..........25v.....1. lapsi..yk 3......2.tero
kultakimpale2.kp22/?..........23 v....2.lapsi...yk5.......1.tero
Macy gray....kp20/30-35....31v.....2.lapsi...yk18.....OI2
Fossiili.........kp2/27-?......31v.....2.lapsi...yk2.......2.tero
Ambrosia85..kp20/26-?.......26v.....1.lapsi...yk7.....5.tero
MoonBride....kp14/??............20v.....1.lapsi....yv2...2.tero
Tellervo.......kp1/32-?........35v.....2.lapsi....yk5.....3.tero
"Kuumeilija"...kp10/36...........26v.....1.lapsi....yk20...5.tero
LadyBlue......kp9/24-42......28v.....1.lapsi....yk11..2.tero
rae89..........kp6/29..........22v.....2.lapsi...yk2......2.tero

Plussanneet: :heart:
Anni776.....11.5
Saasa........16.4...kp35/37-68...27-v....1.lapsi...yk11..2.tero-kierto
Chrisu........5.5....kp32/28-95....28v.....1.lapsi...yk1...3.tero-kierto
SenSen......16.5...kp29/26-32...25v.....1.lapsi...yk11..3.tero-kierto
Namppis88.20.5...kp43/28-54...22v.....1.lapsi...yk5....tero-tauko

Jännä-klubi
Hömelö.............dpo 28/11
Kristiina84.........dpo 25
Syysmyrsky.......dpo?? (HAAMU)
Ambrosia85.......dpo 8
Hennu86...........dpo 6
Fossiili..............dpo 5
LadyBlue...........dpo 2

Hengessä mukana :wave:
Ninni-Ilona
AnniMu
Aadami
Lilli88

Listalle haluavat: laittakaa kp/kierto, ikä, monesko lapsi, yrityskerta ja monesko terolut tai clomikuuri menossa.

 

kuumeilija hyvä, että olet tietoinen tilanteestanne ja osaat myös järkevästi käsitellä asioita. On totta, että jos miehesi suunnittelee noin suurta muutosta elämäänsä, joka siis lisää poissa-oloja kotoa, on varmaan järkevää selvittää teidän asiat ensin kuntoon. Tarkoitan siis tuota läheisyysasiaa ja sitä kauttahan se sivuuttaa myös vauvan yrittämistä. Jos sinä kaipaat läheisyyttä suhteessa, niin kyllä miehen pitäisi sitten opetella sitä antamaan.

ON
dpo 2, aamulla heräsin todella kummalliseen nippailuun alamahassa. Mietin että nytkö se sitten irtosi vasta munis. Limaisuutta on ollut eilisestä asti. Mies luuli, että olin liukkaria laittanut jospa vaan nyt se tärppi kävis. On siellä miljoonia simppoja ainakin vastassa!

 

Täällä ollut nyt kolmatta päivää närästystä.. nyt polttelee iha urakalla, ja lisäks röyhtäsyttää kokoajan. Kunnon possu Mitäköhän mä oon oikein syöny/ollu syömättä ?

en tahtois vieläkään alkaa uskomaan näitä oireiksi.. jotenkin helpompaa vaan kieltää kaikki kun toivoa edes salaisesti omassa mielessään :headwall:

 

LadyBlue Joo olen koettanut käsitellä asioita järkevästi. Joskus olen ollut hyvin ehdoton tiettyjen asioiden suhteen, mutta olen oppinut joustamaan ja parisuhteessa se on vaan pakko tehdä niitä kompromissejä. En todellakaan voi vaatia sitä läheisyyttäkään liikaa, vaan toivon meille löytyvän sellainen ratkaisu, jossa molemmat saa mitä haluaa; miehen ei tarvitse kyhnätä koko aikaa kiinni minussa kuin mikäkin iilimato, ja mä puolestaan sitten hyväksyn säännöllisen läheisyyden pienemmässä mittakaavassa.

 

Hyi kun naama näyttää kauheelta.. finnejä on naamatäynnä.. ja kauhean rasvainen. Outoja jomotuksia on ollut nivusissa mutta saapa nähä mitä tää kierto tuo tullessaan.. luulen kyllä että menkat ne alkaa kuitenkin.. En vaa enään jaksa uskoa että pieni masuun tulis..

 

kultakimpale2 saitkos sen oviksen tikutettua, voisin laittaa sut jännäjiin kuhan dpo:n tietäis älä lannistu, siellä voi hyvin pieni olla kiinnittymässä..

Ambrosia85 harjoitusröyhtäyksiä. Toivottavasti plussaat..

aamun nippailusta muuttunut olo jotenkin menkkamaiseksi tuntemukseksi kohdun alueella. Hieman jomottaa kohtua ja muniksia. Tein muuten vielä tänään aamulla ovis testin, oli hieman tummempi kuin eilen, mutta haalea verrattuna ovisplussa tikkuun. Joten itsellä nyt vahva usko siihen, että LH-huippu oli kp 7. Terojen aloitus viiden päivän päästä, olisinpa nyt niin onnekas että tärppi käy! Jos nyt ei tärppi käy, niin clomit sitten kehiin ens kierron kp3.

 

kultakimpale2 mulla oli kans eka tero-kierrossa ihan hirveä naama, finnejä ja rasvaisuutta. Nyt on tullut 2 mollukkaa yön aikana naamaan. Mutta ei läheskään niin paha kuin viime kierrossa ja nyt kuitenkin viimeisestä terosta ollut 9 päivää. Söin kyllä suklaata tässä pari päivää sitten, joten silläkin voi osuutta asiaan

 

LadyBlue Nyt toivotaan oikein kovasti, että tärppi olisi käynyt :hug: Ajoitukset ja kaikki kohdillaan!!

kultakimpale2 Niin kauan on toivoa, kun tätiä ei näy! Tsemppiä ja plussatuulia!

 

kultakimpale2 Täälläkin naama kukkii niin nätisti E-pillereiden aikana ei juuri tarvinnut finneistä kärsiä, mutta nyt niitä on naamassa jatkuvasti. Ovat tosin onneksi sen verta pieniä ja kivuttomia ja peitepuikolla saa aika hyvin piiloon Ainakin hormonitoimintaa on kehossa, jos ei muuta

kuumeilija Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että nykyään jotkut eroavat niin helposti. Tuntuu, ettei niitä ongelmia haluta/jakseta käsitellä. Ilmeisesti on sitten helpompaa jättää vanha elämä ja aloittaa uusi? Jos me oltais miehen kanssa oltu luovuttajia, niin oltais erottu jo vuosia sitten. Mutta, tässä sitä porskutetaan yhdessä eteenpäin ja parisuhde on tasaisempi kuin koskaan Molemmat ovat tietysti kasvaneet henkisesti (sekä fyysisesti ) ja molemmat ovat joutuneet tekemään kompromisseja tässä suhteessa.

kuumeilija Myös minä olen vaikea ihminen parisuhteessa Välillä tarvitsen todella paljon omaa tilaa, mutta toisinaan vaivaa niin pirunmoinen halipula Ja toisinaan tulee kiukuteltua niin mitättömistä asioista eikä haluaisi millään antaa periksi. Onneks myös oma mieli on hieman tasoittunut vuosien myötä, joten en ole ihan niiiiin hankala kuin joskus nuorempana

Myös tulevan lapsen kannalta haluan, että parisuhde on kunnossa. En haluaisi, että lapsi tulee hajoamispisteessä olevaan perheeseen. Tässä tapauksessa on omalla kohdalla pitänyt ajatella, että ensin parisuhde ja muu elämä tasapainoon ja vasta sitten annetaan lapselle lupa tulla. Puoli vuotta sitten olimme siinä pisteessä, että NYT kaikki muu sujuu, joten eiköhän me olla valmiita huolehtimaan pienestä kääröstä ja antamaan sille tarvittavat eväät, jotta selviäisi tässä elämässä. Monesti ajatellaan, että lapsen saaminen kyllä korjaa parisuhteen ongelmat, mutta tuskin ne siitä paranee, kun arki muuttuu niin totaalisesti.

ON: Täällä varsinkin iltaisin nippailee alavatsaa ja tuntuu sellaista tylppämäistä jomotusta. Ihan kuin joku vähän puristaisi tuolta kohdun suunnalta? Tosin veikkaan, että limakalvo se siellä vaan kasvaa terojen vaikutuksesta. Reilu viikon päästä sitten näkee, tuleeko sieltä täti vai plussa. Ehkä tällä hetkellä on suurin usko tuohon tädin kyläilyyn...

Ambrosia Toivotaan, että oireesi tietäisivät hyvää Tiedän kokemuksesta, että on vaikea pitää jalat maan pinnalla. Minunki mieli alkaa varmasti tehdä temppujaan viimeistään ensi viikon aikana...

 

kuumeilija ei voi muuta sanoa kuin että VOIMIA vaikka vaikutatkin kovin vahvalta ihmiseltä. Olet ihana kun kaikesta huolimatta jaksat meitä muita ihanasti tsempata :heart:

Täällä näytti muillakin olevan vaikeista asioista kokemusta. Saa omat "vaikeat ajat" tuntumaan kovin vähäpätöisiltä, mikä sinäänsä onnekasta..Todella mielenkiintoista keskustelua täällä ollut!!!

Ambrosia lupaavalta kuulostaa tuo sinun närästys koska aioit testata?

ON koopeet jo aika kovat:kieh: sais tää kierto jo päättyä.. Huomenna dippaan, menipä aika nopeaa, kerrankin Nyt alkanut menkkamaiset vihlonnat, nännit herkkänä, järkyttävä VÄSYMYS, onnellinen olo koko ajan jostain syystä Makumieltymyksissä pieniä muutoksia, sipsit ei eilen maistuneet?!?!

 

LadyBlue ei oo mitään tieto oviksesta... jännäilen kuitenkin seuraavassa kierrossa otan ovistikut käyttöön..

Kiitos teille kaikille semppailioille.. ei kai näitä finnejä oo koko kierron ajan.. Kannattaako mun varautuu runsaampiin menkkoihin?:O