Hmm, oletkohan ennenkin kirjoittanut tänne?
Helppo sanoa näin ulkopuolelta, mutta ulkopuolisena tulee mieleen vain yksi sana: rau-hoi-tu. :hug:
Rauhoitu tällä hetkellä, rauhoitu olemukseltasi (muiden silmissä), rauhoitu koko elämässäsi. Älä missään tapauksessa hötkyile.
Olet elänyt sairaiden ihmisten ympäröimänä. Ja se mikä sulta puuttuu, on perusturvallisuus, joka tulee sellaisille ihmisille joita on lapsena rakastettu.
Mutta kuten joku sanoi, niin niitä sairaita ei ole enemmistönä. Enemmistö ihmisistä on rauhallisia taviksia, jotka ei haudo pahaa kellekään (ok naapuri osti hienon auton ja sai työpaikan ja kesämökin ja se ketuttaa tavista, mut se on normikateutta, ei juonien punomista).
Ne sairaat ihmiset ei pyöritä tätä maailmaa, ne tavallaan kohtaa itsekin oman luonteensa viat kun juttelevat tavallista enemmän poliisin ja sossun kanssa. Ketään normaalia ihmistä ei kiinnosta pätkääkään jonkun yläasteaikaiset jutut. Siellä sekstaillaan oikeasti nykyisin sikinsokin. Ja silloin ollaan puoliksi vielä lapsia.
Hakeudu niiden terveiden, leppoisien ihmisten pariin, tule valoon....kuten varmaan olet yrittänyt tehdäkin.
Älä tempoile sinne tänne. Mä tiedän vankilakundejakin jotka on aloittaneet uuden elämän, vaikka maine olisi mikä. Se vaatii monien vuosien kärsivällisyyttä, rauhallisuutta. Sit vuosien päästä ihmiset sanoo "no sillä oli vähän risainen nuoruus mutta kyllä se nyt on ihan petrannut". Tämän olen kuullut monta kertaa.
Huomenta!
Tässä on nyt yön yli nukuttu, suihkussa käyty ja aamupalaa napostellaan. Aurinkoinen aamu tai no aamupäivä jo, kun tätä viestiä kirjoitan! Ihme kyllä, nukuin ihan hyvin vaikka olen viimeset 2 päivää itkenyt silmät suorastaan päästäni, pelosta, tuon väkivaltasen ex-miehen takia. Oikeastaan tuntui, että mun keho on tarvinnutkin ihan kunnolla sitä lepoa ja onneksi myös pystynyt lepäämään. :heart: aina ei ole mulla näin.
No mutta, nyt kun on yön yli nukuttu ja mietitty näitä asioita ja herätty tähän aamuun virkeempinä ja viisaampina, aattelin et voisin tälle palstalle kirjottaa asiallisen blogi tai kolumni tyyppisen tekstin.
se on just tämä, mitä minä tässä omaan tyyliini väsään, heh! En siis sano, että kaikki menisi ihan oikein ja mm. kirjotusvirheitä ei tulisi, en ole esim. varma menikö tuo 'kolumni' sana ihan oikein, mutta jatketaan raapustamista... Minä olen vain minä.
Nimimerkillä Echo, kirjoitteleva kysyit, olenko minä kirjoittanut tänne palstalle aikaisemminkin tästä kiusaamis asiasta? Oi kyllä olen, siitä ei käy kieltäminen, montakin kertaa ja mun ei ollut tarkotus kieltää edes koko asiaa. En kadonnut eilen illalla täältä siis tahalleni keskustelemasta, tuon viestin jälkeen, vaan oli jo niin myöhä että rupesin katsomaan elokuvaa ja menin sen jälkeen nukkumaan. Tarkoitukseni on vastailla myös sinulle tämän kolumnin muodossa tänään ja toivottavasti myös viestini tavoittaa sinut myöhemmin, ellet ole nyt paikalla! ja toivon toki myös muita ihmisiä keskustelemaan vielä tästä kolumnistani ja muutenkin kiusaamisesta.
Tulin siihen tulokseen, _että aion sen itsemurhan tehdä jos kiusaaminen alkaa taas_. ja todennäkösesti millä aion sen tehdä, niin lääkkeillä. Katsoin joskus 10v mtv3:selta dokumentin Sveitsin saattohoitokodista, johon hakeutui jostain parantumattomista sairauksista kärsiviä henkilöitä, niin vanhoja kuin nuorempiakin, oliko heillä syöpä, Alzheimer tai joku muu parantumaton etenevä sairaus. He hakeutuivat tietosesti sinne Sveitsin saattohoitokotiin kuolemaan, kun eivät halunneet, että sairaus vie heitä siihen pisteeseen että heiltä lähtee itsenäiset toimintakyvyt pois. Niinpä siinä dokumentin lopussa joku mieslääkäri tai hoitaja, antoi tälle vanhalle naiselle jonkun tappavan lääkeannoksen ja nainen nukkui rauhassa pois. Elikkä se oli kivuton ja hyvä kuolema, sitä kutsutaan eutanasiaksi. Sen takia mä haluaisin itsekin kuolla ehkä lääkkeillä, vaikka mun tilanne nyt onkin aivan erillainen, en kärsi mistään syövästä tai Alzheimerista luojan kiitos, mutta mun lyhyt elämä on ollut silti henkisesti tosi tuskallista ja jos se jatkuu myös tuskaisena 20v jälkeen, niin mä haluan jo pois, olen tässä 20v nähnyt tuskaa omalla kohdallani tarpeeksi. En uskaltaisi ampua esim. aivoja pihalle, pelkäisin sitä "kun aivot menisi mössöksi ja leviäisi pitkin seiniä..".
Jokatapauksessa, eipä mennä vielä huonoihin asioihin tämän enempää!
kun mitään kamalan pahaa ei ole nyt välttämättä edes tapahtunut tai tule ehkä tapahtumaankaan.
Ehkä se ei ollut ollenkaan minun ex? Koska on syitä mitkä puhuisi sitä asiaa vastaan, eli niitä minkä takia se nyt realistisesti ei ois ollu täällä mun nykysillä kotinurkilla ja tullu vastaan kun olin lenkillä ja sit on taas niitä syitä mitkä puhuu sen asian puolesta, että oli.
Otetaan tässä ensiksi nuo negatiivisimmat, eli tällä kertaa parhaimmat syyt!, miksi se jätkä ei olisi ollut täällä :
- Mitä se olisi ensinnäkin täällä paljon kauempana tehnyt? en kerro tarkalleen paljonko kotipaikkakunnaltani on tänne matkaa, mutta puhutaan yli 100km matkoista.
- Miksi se olisi ollut juuri tällä asuinalueella? tällä asuinalueella asuu pääasiassa perheellisiä, mummoja ja pappoja... Mutta jonkun verran vissiin myös nuorisoa.
- Miksi olisi käynyt NIIN HUONO TUURI että tämä väkivaltainen ex-paskiainen olisi tullut JUST SILLON minua vastaan kun olin lenkillä, vaikka mulla on osotetiedot, numerotki ja kaikki salasena?? Ei mitään järkeä .
- Ei sillä ole kauheasti varaa matkustaa. Elää tuilla, ei pääse esim. rikosrekisterinsä ja koulunkeskeyttämisen takia töihin.
- Tämä on kaupunki, jossa asuu yli 100 000 ihmistä, niin MITEN JUURI HÄN, näistä kaikista ihmisistä onnistuisi tulemaan napit vastakkain mun kanssa? ja miten meillä voisi samalla asuinalueella missä minä asun olla jotain yhteisiä tuttavia/ystäviä? ja eikö olisi todennäkösempää, että törmäisin tähän ihmiseen ennemmin keskustassa missä on esim. kaikki kaupat ja baarit, jos hän on vaikka täällä päin lomailemassa ja mielummin hän varmaan olisi kaltaistensa seurassa oikeasti huonommalla asuinalueella, jos olisi täällä päin jotain rikollista keikkaa heittämässä ja ne kaverit saman tyylisiä kuin hän.
Nämä on taas ne seikat mitkä rauhottaa minua, että se ei varmasti voinut olla hän.
Mitkä asiat taas puhuu sen puolesta, että oli varmasti hän niin :
- Ihan prikulleen samanlaiset kasvot, mitä exällä oli.
- Ex myös pieni kokoinen ja hoikka, hänkin oli.
- Samanlainen pipo oli päässä mitä hänellä oli fb kuvissa.
- Tuijotti minua pitkään, pirullisen ivallinen hymy naamallaan kun kävelin vastaan, sellainen " Ai katsos, tuossako se Heini onkin... " ja jäi tuijottamaan vielä mun peräänkin.
- Sen äiti oli fb:n perusteella ollut täällä, joten se olisi voinut olla äitinsä mukana, tutustunut jossakin kapakassa uusiin ihmisiin jotka ovat näitä paikkakuntalaisia missä nyt minäkin asun ja heillä ollut kytköksiä sitten myös tähän asuinalueeseen missä mä nyt asun ja ex oli täällä sitten jonkun luona kylässä ja lähtenyt just sieltä jonnekin sitten ja sen takia törmättiin myös ulkona... Äitinsä kanssa olisivat voineet yhdessä sumplia myös matkakuluja.
Joten mitä olette mieltä? Mä olen ihan 50/50 fiiliksillä. En osaa päättää, kummin ois tapahtunu.
Mut jotain niin OUTOA se oli kohdata toi ihminen ja se pitkään töllöttäminen ! hyi helvetti, mä vaan puristin sormia pelosta nyrkkiin kun kävelin sen ohi ja koitin olla etten huomaiskaan ja elellä omaa elämääni, joka on täysin irrallinen nykyisin myös hänestä. Mutta hieman olin allapäin kun ohitin hänet, mutta se johtui aivan muista syistä. Inhottaa kyllä että en just sillon voinu kantaa ihteäni itsevarmasti ja rohkeasti tai muistanut vilkasta ees peiliin kun lähin lenkille! näytin varmaan ihan kauhealta sillon ja myös kun tuuli kovasti. Mutta miksi se käyttäytyi mua kohtaan noin, eli hymyili ivallisesti, jos mäkään en kuulu enää hänen elämäänsä ja ei olla oltu 3v missään tekemisissä? miksi sekin vaan ei unohda mua? onko teistä kovin unohtamista jos töllätään peräänkin...
Ja nythän on vappu tulossa, eli sen takia se ois voinu olla täällä ja jos oli jotain tapahtumia tai sen vapun kunniaksi just moikkaamassa jotain kaveria...
Eilen myös näin keskustassa, TÄSSÄ KESKUSTASSA JONKA PITÄISI OLLA ISO, niin yhden mun ylä-aste aikasen tutun shoppailemassa! oli niin sen näkönen ja sen kehon kieli kans samanlaista kun imutti sitä röökiä siinä huuliensa välissä että en voinut erehtyä.
Eli ne on vissiin alkanu vapun kunniaks levittäytymään tänne päin nämä... Paskakasat...
Niille pitäis saada joku matkustus kielto ! ettei tarvii pomppia joka suomen kaupungissa ja paikkakunnilla ja luoda niissä paikoissa uusia ihmissuhteita...
Tuntuu että tässä on myös joku salajuoni meneillään. Ehkä ne yrittää just ehtiä minua eripaikoista? ja sen takia luoda mahdollisimman paljon uusia verkostoja?
TÄMÄ _KIUSAAMIS/HUORAN MAINE - HOMMA_ ON TUHONNUT KOKO MINUN PSYYKEEN, KUTEN HYVIN NÄKYY.
Sen takia, en jaksakkaan sitä enää ottaa elämääni. Jos niin huonosti kävisi. Vieläkin on toipuminen kesken ja ehkä se on koko loppuiän urakka myöskin. Kuka tietää? ja vaikka joskus toipusinkin "täysin" niin silti mulla on aina tästä kiusaamisesta ja huoran maineesta ne jääneet arvet, ellen saa nyt jotain muistinmenetystä ja unohda totaalisesti koko homman, niin _AINA_ jos alkais se kiusaaminen uudestaan tai tulis huoran maine pään päälle leijumaan, eli ne vanhat asiat jotka minut joskus näinkin huonoon pisteeseen laitto mitä nyt oon: sairas henkisesti/fyysisesti, aika eristäytynyt. Niin repäisisi joka kerta ne arvet auki !
EIKÄ SIINÄ OO _MITÄÄN_ JÄRKEÄ . !!!
Ja mä painotan vielä, miten paljon, mä olen ponnistellut: Olen kestänyt 16v asti kahta mielenterveysongelmaista vanhempaa joista toinen on isä joka juo joka ilta myös kaljaa, niiden viikottaisia riitelyjä kovaan ääneen aina samoista asioista ilman että silti erotaan, äidin ulosteiden pyyhkimistä sormista vessan ja kylppärin seiniin (pakostikin tullu ne jäljet nähtyä), isovanhemmat jotka äidin ja isän sijaan on ollu taas tosi tiukkia kun äiti ja isä ei oo mitään rajoja asettaneet, niinkin tiukkoja että mua lyöty, tukistettu, annettu luunappia ja pakotettu joka päivä mummolaan, olemaan yksin ja tekemään vaan läksyjä, millon milläkin verukkeella, kuulemma että mun äiti ja isä ei osaa mua kunnolla hoitaa ja mä en kunnolla kotona syö... ja mulle ne muisti haukkua aina mun isää kuinka mun isä on luuseri, paska, alkoholisti... Niin että mulla tuli itku silmään, kun mä yritin puolustaa mun omaa vanhempaa ja sillon vielä rakastin äitiä ja isää, siitäkin huolimatta millasia ne oli, ennen kun meilläkin meni välit... Ukkiin ja mummoon mä katkasin välit 12v, kun mä olin niin vihanen ja katkera esimerkiks just tosta fyysisestä kurittamisesta ! se ei oo minun mielestä anteeks annettavaa ja mä oisin uskonu vähemmälläkin, vaikka mä oon ollu HYVIN itsepäinen ja vaikea tyttö, niin mä oon myös hyvin herkkä ja kiltti ... No sit tuli se isolla porukalla kiusaaminen ja huoran maine: haukkumista, lyömistä, tönimistä, mulkoilua, naureskelua, pilapuheluja, netissä haukkumista, perättömien juorujen levittämistä, uhkailua väkivallalla, vessan seiniin minusta kaikkien perättömien juttujen töhrimistä ... Sitä kestin koko ylä-asteen ajan, en kertonu oikeastaan koskaan kellekään aikuiselle kunnolla mitä se oli, en vanhemmille, en opettajille, en halunnu rasittaa ketään ja kotona meillä nyt oli tarpeeks muutenkin ongelmia ... Kerroin vaan sillon kun mua lyötiin ja en uskaltanu mennä enää kouluun ja niistä poissaoloistahan jäi sitten kiinni. Tuo kiusaaminen sitten HAJOTTI minun mielenterveyden ja fyysisenkin terveyden, sanotaan nyt vaikka näin että mulle puhkes krooninen ihosairaus kiitos kovan stressin mikä aiheutui taas kiusaamisesta... ja ei tarvii paljoa epäillä, että miks se sairaus puhkes jos oli just kovien henkisten paineiden alla ja kroppa jatkuvasti kävi stressistä ylikierroksilla, niin kyllähän siinä helposti sairastuu monellakin tavalla..... Ja tämä ei oo mitään hullun selittämistä vaan TÄMÄ ON TOTUUS, kova jatkuva stressi vaikuttaa ERITTÄIN KIELTEISESTI elimistöön. Mitä pitäis pystyä välttämään. Mutta miten vältät jos ihmiset kiduttaa sinua eri keinoilla joka arkipäivä 2v ajan ? se on aika raskasta...
Ja joskus oon miettiny, että alkaisin itekkin vetämään anfetamiiniä. Kun tämä henkinen tuska on niin suuri tuon kiusaamisen jälkeenkin ja jos se joskus vielä jatkuis, niin olis sitten vaan pireissä ja pää sekasin ja tekis vaikka sitä mitä ihmiset oikeesti tahtovat minun tekevän ... eli rupeisin sitten vaikka huoraamaan piristä ! . Ja olisin ihan tillintallin, eikä tarviis enää ikinä ajatella näitä asioita ja joskus kun tökkää viimesen annoksen suoneen, niin se on sitten henki pois ja kans pääsee silläkin tavalla tästä maailmasta pois... :/
Eli en tiiä onko se IHAN SAMA mitä minä tekisin, tuleeko koskaan mikään koskettamaan noita mun kiusaajia, edes se jos mä kuolisin, liian nuorena ja liian aikaisin, oman käden kautta ... tai ajautuisin tuskan takia , päihteiden väärinkäytön tielle ... Mutta se on niin katkeraa ja säälittävää, jos mun kuolema, esim. vasta herättelis ne ja sit ihmiset alkais kuunella itteään ja miettiä, ETTÄ TULIKOHAN SITTENKIN PIKKUSEN LIIAN PAHASTI TEHTYÄ SILLE HEINILLE ! Mutta onhan se tosi kiva kun ihmiset alkaa vasta tuossa vaiheessa kuuntelemaan ja minä en pääse enää sieltä toiselta puolelta takasin ?????
Mutta jos tässä nyt jotakin pahaa tapahtuu, niin ainakin minä yritän, selvittää nämä asiat puhumalla kun ollaan kuitenkin jo kaikki 20-22v ja pitäis silleen olla aikuisia ihmisiä kuitenkin, vaikka tuota facebookkia kyyläilin nii ei olla kyllä paljon paskaakaan muututtu ulkonäöllisesti! nii en mie tiijä, ollaanko sitten henkisestikkään... Mutta jos se puhuminen ei toimi, eikä nämä ihmiset tajua minun tuskaa ja että heidänkin teot ovat olleet tosi väärin, niin sillon minä kyllä jo lähen oman käden kautta pois. On tätä katottu tarpeeksi.
Ja kaikista hirveintä ja nolointa ois se, kun oon vaihtanu nimeni, sanonu että oon täältä kotosin missä nyt asun ... Niin tulis joku menneisyyden ihminen siihenki porukkaan ja oon vaikka nykyään nimeltä Katariina, niin rupeekin pirullisesti selittämään jotain et " Hei Heini, mitäs sulle kuuluu??? " ja sit et kertoo todellisuudessa mistä mie oon kotosin ja näin. Niin kyllä siinäkin vaiheessa voi jo tökätä piri töötin suoneen, kun jää menneisyydestä kiinni ja muiden kuullen. JA NÄMÄ VARMASTI NAUTTIS ! nauttii ehkä nyttenkin jos lukee tätä tekstiä..................
Että kyllä minun menneisyydestä on tullu kärpäsestä härkänen niin sanotusti, kun en mitään kauhean suuria asioita oo kuitenkaan tehny mihin ois sillon liittyny ees varsinaista seksiä, mutta saanu silti näin hirveen helvetin osakseni ja vaikee mun on ollu mun elämässä uskoa enää mihinkään jumalaan, jeesukseen tai enkeleihin. :'( ja ihmisen voimavarat on todellakin rajalliset.
Mä oon kateellinen teille, joilla on aina ollu suht tavallinen ja onnellinen elämä, ilman sen kummempaa kommervenkkiä ! mul on aina pelko etten tuu sellasta elämää saamaan ja aina se riski että se tuhoutuu vielä jollakin tyhmällä tavalla .
- Heini
