Tekisitkö itsemurhan tässä tapauksessa?

Juu, ihan varmasti. No olen kyllä minä ollut sitäkin. Valitettavasti.

Niin olet. Monesti, tämänkin keskustelun aikana.

Mikäli et halua satuttaa ketään, miksi käyttäydyt noin törkeästi? Tästäkin keskustelusta on luultavasti monelle jäänyt tosi paska fiilis sun kommenttien takia. Keskity miettimään sitä: sä olet aiheuttanut muille sitä ihan samaa pahaa oloa, mistä itsekin kärsit. Ja se tekee susta pahemman, kuin sun kiusaajista.

Kiusatun jos jonkun pitäis tajuta miettiä muidenkin tunteita.

 

Kiusaaminen ei ole sitä, jos lähtee käymään jossain kaupungissa eikä tiedä, että entinen kiusaamisen kohde asuu siellä, ja tulee kaupungilla tätä vastaan.

Kiusaaminen ei ole sitäkään jos tietää kiusatun asuvan jossain kaupungissa tai kaupunginosassa ja menee silti kävelemään siellä, koska itsellä on jotain muuta asiaa sinne.

Kiusaaminen ei ole sitäkään että muuttaa samaan kaupunkiin.

Nuo kolme sun pitää kestää, ne on tavallista elämää.

Se on kiusaamista jos se sun exä alkaa soitella häirintäpuheluita, tms.

 

No, jos haluat elää normaalia elämää niin ala käyttäytyä normaalisti. Sulla_ei_ole_muuta_vaihtoehtoa.

Vielä tässä vaiheessa tarvitset siihen apua, ihan oikeesti.
Sun pitää pystyä kohtaamaan tarvittaessa vaikka kiusaajasi jossain kadulla. Okei, saat täristä ja itkeä, saada kunnon paniikkikohtauksen, mutta et käyttäytyä uhkaavasti tai tehdä mitään väkivaltaa.

Sun pitää käydä näitä asioita jonkun läpi niin monta kertaa että olet valmis kulkemaan kadulla, vaikka kohtaisit saman päivän aikana kaksikin henkilöä entisistä kuvioistasi.

Mähän käyttäydynkin. Kadulla meen yleensä normaalisti ja en osota minkäänlaisia agressioita, samoin kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, nettikeskusteluissa, oon tavis.

Mut sit kun tulee joku tällänen arkaluontonen asia... Niin mulla rupeaa kyllä menemään hermot ja etenkin jos siellä kehotetaan johonkin ihan väärään...

Ja mä olen kyllä erimieltä, mulla on oikeus käyttäytyä uhkaavasti ja väkivaltasesti henkilöä kohtaan, joka on ollut mua kohtaan uhkaava ja väkivaltainen. Mun ei tarvitse enää alistua. Silmä silmästä jnee... jos sille tielle lähdetään.

Minähän myös sanoin, että jos antavat minun elää rauhassa, niin minä annan heidän. Eikö se ole ihan järkevää?

 

Tiedätkö, mua kiusattiin myös koko mun lapsuuden, eikä kotiolotkaan olleet todellakaan kivat. Mun elämään on mahtunut todella paljon paskaa, ja koen, että mun elämä on ollut hyvää vasta kolmenkymmenen ikävuoden kohdalla. Eli joo, tajuan kyllä, että elämä voi olla järkyttävää paskaa mutta se nyt on vain sellaista pakkopullaa joka on syötävä tai sit mentävä narun jatkoksi tai jotain.

Eero Hiltunen on säälittävä paska. Joissain tilanteissa vielä ymmärtäisin sen, että tappaisit kiusaajasi (sen ihmisen, joka elämästäsi on tietoisesti helvettiä tehnyt), mutta Hiltunen ampui täysin satunnaisia ihmisiä, joilla ei hänen kiusaamisensa kanssa mitään tekemistä ollut.

Vähän niin kuin sinä! Sinä tosin haukut, räyhäät ja kiusaat, et ammu.

No totuus on jokatapauksessa se, että kouluampujia ainakin on ja niiden tekojen takana on ollut kiusaamista ja siitä pilalle mennyt mielenterveys.

Olivia Francesca Koivunen puolestaan tappoi itsensä, kun ei jaksanut enää kiusaamista.

Ei nää oo mitään leikinasioita. Kohta meistä jokainen rupeaa väsymään tähän jankkaukseen, mutta mä tiedän että mä olen oikeassa.

 

Mähän käyttäydynkin. Kadulla meen yleensä normaalisti ja en osota minkäänlaisia agressioita, samoin kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, nettikeskusteluissa, oon tavis.

Mut sit kun tulee joku tällänen arkaluontonen asia... Niin mulla rupeaa kyllä menemään hermot ja etenkin jos siellä kehotetaan johonkin ihan väärään...

Ja mä olen kyllä erimieltä, mulla on oikeus käyttäytyä uhkaavasti ja väkivaltasesti henkilöä kohtaan, joka on ollut mua kohtaan uhkaava ja väkivaltainen. Mun ei tarvitse enää alistua. Silmä silmästä jnee... jos sille tielle lähdetään.

Minähän myös sanoin, että jos antavat minun elää rauhassa, niin minä annan heidän. Eikö se ole ihan järkevää?

Niin, sun on viime vuosina annettu elää rauhassa, myös exäsi on antanut, ainut että ehkä saattoi käppäillä sua kadulla vastaan.

Sua ei kukaan konkreettisesti uhkaa.

Ja ei, sulla ei ole oikeutta käydä kenenkään kimppuun. Ja mitä sun kiusaajasi siitä ajattelisi? Hän ajattelisi että "tuommoinen hermokimppu tuo vain olikin." Sen sijaan jos menet tyynesti ohi, hän saattaa jopa kunnioittaa sua.

 

Mähän käyttäydynkin. Kadulla meen yleensä normaalisti ja en osota minkäänlaisia agressioita, samoin kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, nettikeskusteluissa, oon tavis.

Mut sit kun tulee joku tällänen arkaluontonen asia... Niin mulla rupeaa kyllä menemään hermot ja etenkin jos siellä kehotetaan johonkin ihan väärään...

Ja mä olen kyllä erimieltä, mulla on oikeus käyttäytyä uhkaavasti ja väkivaltasesti henkilöä kohtaan, joka on ollut mua kohtaan uhkaava ja väkivaltainen. Mun ei tarvitse enää alistua. Silmä silmästä jnee... jos sille tielle lähdetään.

Minähän myös sanoin, että jos antavat minun elää rauhassa, niin minä annan heidän. Eikö se ole ihan järkevää?

Eli jos joku antaa sulle mielestäsi väärän neuvon, sulla on oikeus haukkua hänet? Ei näin, ei toi ole yhtään ok. Sun käytöksesi on ollut todella epäkypsää ja loukkaavaa täällä, sellaisia ihmisiä kohtaan jotka eivät ole sulle mitään ikävää sanoneet. Kannattaa jatkossa jättää toi nettikeskusteluiden aloittaminen väliin vaan.

Ja arvaa mitä: Tuolla käytökselläsi varmistat JUST sen, ettet tule koskaan elämään kivaa, normaalia elämää. Jos jättäisit vaan vanhat kiusaajasi omaan arvoonsa (kuten hekin varmaan sut nykyään, vaikee kuvitella että olemassaolosi kiinnostaisi heitä paskan vertaa) ja tyytyisit välttelemään heitä sen sijaan että rähinöimään turhia, voisit ehkä jopa joskus löytää onnen.

 

[QUOTE="hmh";30798549]Valitettavasti vaikuttaa vahvasti siltä että ikävät kokemukset tulevat jatkumaan. Ei ehkä niiden samojen tyyppien kanssa, mutta tuolla mielensisällöllä ei voi päätyä kuin ikävien ihmisten joukkoon.

Mukavien ihmisten keskuuteen päätyy olemalla itsekin mukava. Ja sitähän aloittaja ei osaa valitettavasti olla, kuten näistä kommenteistaan näkyy. Ok ihmiset väistävät tuollaista ja mitä jää jäljelle: toiset hullut.[/QUOTE]

No mä olen tuhonnut monesti mun ihmissuhteita kyllä huonolla mielenterveydellä. Osaan siis olla mukava, mutta sitten kun mua rupee ahdistamaan joku tai en oo vaikka nukkunu 5 vuorokauteen kunnolla, niin sit mä en oo kovin kiva...

Ja mä tiiän et mä oon ite vastuussa tosta ja mul on toipuminen viel kesken.

 

[QUOTE="...";30798561]Niin olet. Monesti, tämänkin keskustelun aikana.

Mikäli et halua satuttaa ketään, miksi käyttäydyt noin törkeästi? Tästäkin keskustelusta on luultavasti monelle jäänyt tosi paska fiilis sun kommenttien takia. Keskity miettimään sitä: sä olet aiheuttanut muille sitä ihan samaa pahaa oloa, mistä itsekin kärsit. Ja se tekee susta pahemman, kuin sun kiusaajista.

Kiusatun jos jonkun pitäis tajuta miettiä muidenkin tunteita.[/QUOTE]

Aina vaan ei jaksa.

 

Kiusaaminen ei ole sitä, jos lähtee käymään jossain kaupungissa eikä tiedä, että entinen kiusaamisen kohde asuu siellä, ja tulee kaupungilla tätä vastaan.

Kiusaaminen ei ole sitäkään jos tietää kiusatun asuvan jossain kaupungissa tai kaupunginosassa ja menee silti kävelemään siellä, koska itsellä on jotain muuta asiaa sinne.

Kiusaaminen ei ole sitäkään että muuttaa samaan kaupunkiin.

Nuo kolme sun pitää kestää, ne on tavallista elämää.

Se on kiusaamista jos se sun exä alkaa soitella häirintäpuheluita, tms.

Noniin. Tuossa oon samaa mieltä ja tiedostan et asiat on realistisesti ja järkevästi noin.

Mutta sitten jos alkaisi se kiusaaminen, pitäis keksiä ennemmin VARMOJA tapoja millä katkasta se. Eli mitä ne voisi olla?

Itse olen ehdottanut järkevää keskustelua kyseisten henkilöiden kanssa. Mutta onko siitä hyötyä, jos henkilö/henkilöt tekee sitä toimintaa tahallaan? ja mitä muita vaihtoehtoja voisi olla? poliisikin on mainittu... mutta täyttääkö kaikki asiat ne mittasuhteet jotta poliisi voisi puuttua siihen kiusaamiseen ja jos voi, mikä on konkreettisinta mitä voi tehdä? pystyykö heittää vaikka linnaan jonkun? epäilen..

Oon kuullu että poliisista ei oo aina ollu kunnolla apua, noissa kiusaamistapauksissa.

 

Niin, sun on viime vuosina annettu elää rauhassa, myös exäsi on antanut, ainut että ehkä saattoi käppäillä sua kadulla vastaan.

Sua ei kukaan konkreettisesti uhkaa.

Ja ei, sulla ei ole oikeutta käydä kenenkään kimppuun. Ja mitä sun kiusaajasi siitä ajattelisi? Hän ajattelisi että "tuommoinen hermokimppu tuo vain olikin." Sen sijaan jos menet tyynesti ohi, hän saattaa jopa kunnioittaa sua.

Nyt ei taas nähdä metsää puilta.

EH, kunnioittaa mua...?

Mitä hemmetin kunnioitusta mun pitäisi hakea ihmiseltä joka on joskus mua kiusannut !?

 

No mä olen tuhonnut monesti mun ihmissuhteita kyllä huonolla mielenterveydellä. Osaan siis olla mukava, mutta sitten kun mua rupee ahdistamaan joku tai en oo vaikka nukkunu 5 vuorokauteen kunnolla, niin sit mä en oo kovin kiva...

Ja mä tiiän et mä oon ite vastuussa tosta ja mul on toipuminen viel kesken.

No nyt on terveintä osiota mitä sulta on tullut tässä ketjussa.
Sä tarvitset hirmuisen paljon kärsivällisyyttä, armollisuutta ja rehellisyyttä itseäsi ja muita kohtaan tulevina vuosina. Se että näkee milloin itse on kämmännyt ja milloin joku toinen ja pystyy erottelemaan ne toisistaan + antaa anteeksi, auttaa paljon.

 

Eli jos joku antaa sulle mielestäsi väärän neuvon, sulla on oikeus haukkua hänet? Ei näin, ei toi ole yhtään ok. Sun käytöksesi on ollut todella epäkypsää ja loukkaavaa täällä, sellaisia ihmisiä kohtaan jotka eivät ole sulle mitään ikävää sanoneet. Kannattaa jatkossa jättää toi nettikeskusteluiden aloittaminen väliin vaan.

Ja arvaa mitä: Tuolla käytökselläsi varmistat JUST sen, ettet tule koskaan elämään kivaa, normaalia elämää. Jos jättäisit vaan vanhat kiusaajasi omaan arvoonsa (kuten hekin varmaan sut nykyään, vaikee kuvitella että olemassaolosi kiinnostaisi heitä paskan vertaa) ja tyytyisit välttelemään heitä sen sijaan että rähinöimään turhia, voisit ehkä jopa joskus löytää onnen.

Jospa mä oon jotenkin niin erikoinen, että mua on kiva härnätä. Niin siksi eivät tilaisuuden tullen jätä mua rauhaan. =)

 

Mä sanoisin, että JOS se kiusaaminen vielä jatkuu, niin vie asia poliisille mikäli syytä on.

Mut sitä ennen, yritä parhaasi mukaan keskittyä sun omaan toipumiseen ja elämästä nauttimiseen, kenties ton sun uuden elämän rakentamiseen. Jos kiusaajia näkyy, jätä ne omaan arvoonsa. Älä huomioi mitenkään, ole vaan kuin et tunnistaiskaan. Jos joku oikeesti kehtaa vielä olla naurettava ja kaivella jotain yläastejuttuja esiin, naura päin naamaa ja kysy onko kiusaaja jämähtänyt yläasteelle. Keksi jotain valmiita comebackeja, kuten täällä on jo ehdoteltu.

Mut älä ota itse mitään kontaktia kyseisiin henkilöihin, jätä heidät vaan omaan arvoonsa ja toivo, että tekevät itse samoin (luultavasti tekevät).

JOS kiusaaminen jatkuu, ota yhteyttä poliisiin (jos siihen syytä on, esim. kunnianloukkauksen tiimoilta). Älä jää kiusaamisen kanssa yksin, aina löytyy apua. Sullahan on nyt kavereita, voisitkohan kertoa heille menneisyydestäsi? Näin osaavat olla tarpeen mukaan tukena.

 

Nyt ei taas nähdä metsää puilta.

EH, kunnioittaa mua...?

Mitä hemmetin kunnioitusta mun pitäisi hakea ihmiseltä joka on joskus mua kiusannut !?

Siis kiusaajat etsivät ihmisistä provosoitumista. Jos sä käyt kiusaajasi henkseleihin kiinni niin silloin hän on voittanut, ja hän pitää sua hermoheikkona ressukkana joka ei kestä kadulla kohtaamista, ja joka siten tavallaan "ansaitsi" kiusaamisen (HUOM, en tarkoita että ketään pitäisi kiusata eikä kukaan sitä ansaitse, vaan kuvailin sitä miten sun kiusaajasi sen tilanteen kokisi).

Eri asia on se, jos kiusattu joskus rauhallisen jämäkästi menee sanomaan kiusaajalle että "se, mitä teit, on väärin". Mutta sitä en sulle vielä suosittele.

On sanottu että paras tapa kostaa on pärjätä itse elämässä. Mä lisäisin vielä että vielä parempi on vuosien kuluessa antaa anteeksi. Viha kuluttaa sua itseäsi, vaikka se olisi ensin ollut eteenpäinvievänä voimana. Sit joskus kun päästät menneisyydestä irti, olet oikeasti vapaa katkeruudesta.

 

Kiitos ap anteeksipyynnöstä, saat anteeksi. Toivottavasti muistat tämän seuraavan kerran kun alkaa kiehuttaa. Ikinä ei tiedä millainen toinen ihminen on, ja jollekin voi olla syyttä saadut haukut liikaa. Piikit edellä kulkeminen on tyyppilinen puolustuskeino entisille kiusatuille, mutta muiden syntejä ei pidä kostaa viattomille.

Suosittelisin sinulle vahvasti psykoterapiaa ja sopivaa lääkitystä, pääset purkamaan sisälläsi olevan pahan olon ja opit uusia keinoja mm. ahdistuksen hallintaan ja vihanhallintaan.

 

[QUOTE="...";30798458]No eihän hoeta. Ota pää hetkeksi pois pyllystä ja lue keskustelu uudelleen läpi. Juurihan sä aiemmissa viesteissäsi olet sanonut, että tämänhetkinen elämäsi on oikein mukavaa eikä sua tällä hetkellä kiusata.

No hyvä. Sittenhän sun ei tarvitse mitään kiusaamista kestää, vaan se, ETTÄ SINUA ON JOSKUS KIUSATTU. Kestät ja nielet sen, ja hakeudut hoitoon.

Mä tulin tähän keskusteluun aluksi täysin hyvillä mielin, kirjoittelin sulle pari myötätuntoista kommenttia ja todella säälin sua, mutta sain vastaukseksi pelkkää paskamyrskyä. Nyt oon vähän sitä mieltä, että voit kyllä mennä ihan rauhassa tekemään sen itsemurhan jos houkuttaa. [/QUOTE]

No täysin samaa mieltä olen jo minäkin, antaa mennä, siitä vaan kun ei apu ja hyväntahtoiset neuvot tunnu auttavan. Jotkut ihmiset muuten joutuu opettelemaan jopa sen huonon maineen kanssa elämisen, jopa ilman omaa syytään. Muiden ihmisten puheet pitäis oppia käsittelemään toisesta korvasta sisään toisesta ulos -menetelmällä. Muiden ihmisten juttuja ja mustamaalaamisia kun ei oikeasti millään keinolla voi hallita.

 

Mut nyt pakko vaan unohtaa koko juttu ja toivoo ettei siitä mitään seuraa ja jatkaa samaan malliin eteenpäin, niin kun on tähänkin asti eletty ! =)

Tuskin tulen enää tämän jälkeen vastailemaan ja toivottavasti mun ei tarvii koskaan tehä ketjua et mun kiusaaminen on alotettu uudestaan ja olen ihan väsynyt ja rikki siihen ...!

 

Mua ei varmaan mikään muu ihmistyyppi ärsytä niin paljoa kun sellainen joka kiertää samaa ympyrää vaikka kaikki sanois että ei sitä enää koskaan. Siinä on se ärsytys ja sitten tää huomion hakeminen kun on taas käynyt huonosti. Osaa se sitten huolestuttaa ja niiltä löytyy aina ymmärrystä ja osalla sitten niinkun mullakin se tuplaa sen ärsytyksen. Aika tavalla sama kun vaikka narkkari joka ei koskaan edes halua muuttua ja lopettaa ja silti koko ajan valittaa siitä mitä haittaa sille siitä on. SEllasta mä en todellakaan jaksa enkä suostu kuuntelemaan enkä auttamaan. Jos mä autan niin ne säännöt tehdään ja niitä noudatetaan eikä mitään että tulkaa auttamaan sama tapahtu taas ja sitten jotkut vielä rientää apuun voi vittu!!!

 

Huh mikä ketju.

Kiusaaminen on kamala asia ja jättää lapseen/nuoreen todella syviä arpia. Siitä selviämiseen moni tarvitsisi parempaa apua kuin mitä nyt on tarjolla, tämän ketjun ap myös. Hän vaikutti lukemani perusteella joko todella humalaiselta/muista aineista sekaisin olevalta tai sitten vaan rajuja mielialavaihteluja mutta kaukana tasapainoisesta ihmisestä Suosittelisin todella että menee vielä lääkäriin ja koittaa saada jotain tarkempaa diagnoosia kuin "vain" masennus. (Masennus ei todellakaan ole mikään _vain_ vaan vakava sairaus, tässä tilanteessa tuo sana nyt vaan tuntui sopivalta) Kiusaaminen ja raju menneisyys kyllä masennusta voi aiheuttaa helpostikin mutta jotenkin tuntuisi että siellä voisi olla muutakin ja oikealla lääkityksellä ja hoidolla kuitenkin suurin osa mielensairauksista on hoidettavissa/saatavissa hallintaan.

Konkreettisia neuvoja ap:lle: Muuta ulkonäköäsi. Kerroit että olet jo nimen muuttanut, jos et ole kertonut sitä kenellekään vanhalla paikkakunnalla niin eivät he osaa sinua sillä nimellä sitten etsiäkään mistään. Ulkonäköä radikaalisti muuttamalla vähennät senkin todennäköisyyttä että kukaan sattumalta ohi kulkiessaan tunnistaisi sinut. Jätä menneisyys taakse. Tiedän ettei ne huonot kokemukset unohdu noin vaan eikä sille voi mitään mutta älä vello siinä, älä tarkkaile fb:stä mille ne kiusaajat näyttää ja mitä heille kuuluu vaan unohda heidät, unohda se menneisyys ja unohda se ihminen jonka he sinusta tekivät levittämällä valheitaan. Itseni on todella vaikea kuvitella että ketään yli parikymppistä enää voisi kiinnostaa kiusata jotain tyyppiä jota on kouluaikana kiusannut, todella todella lapsellista ja turhaa elämää kyllä viettää ihminen joka parikymppisenä saisi vielä kiksejä koulukiusaamisesta.

Muuta siis ajatteluasi sen verran että et ajattelekaan että ne kiusaajat edelleen keskittyisivät vain sinuun ja sinun kiusaamiseesi, sellaisesta ei ole kerrassaan mitään merkkejä tai todisteita. Suurella todennäköisyydellä he tai kukaan vanhalta paikkakunnaltasi ei edes kovin usein ajattele sinua. Tai no perheesi toivottavasti ajattelee vaikka välit onkin poikki mutta siis en millään usko että kiusaajat vuosienkin jälkeen hekumoisivat sillä miten pilasivat elämäsi jos eivät ole sinusta edes kuulleet vuosiin. Eli ole vähemmän itsekeskeinen ajattelussasi, varmaan niillä kiusaajilla on jo parempaa tekemistä kuin sinun miettiminen. Väkivaltaiset/persoonallisuushäiriöiset exät ovat toki asia erikseen mutta ennen kuin sinulla on edes varmuutta siitä että kyseinen ihminen oli todella exäsi ja paikalla sinun vuoksesi niin rauhoitu, älä anna hänelle semmoista valtaa että hän voi pilata kaiken mitä olet saanut aikaan vain ilmestymällä paikalle.

Ketään normaalia aikuista kaupungissa ei kiinnosta jos jollain on yläasteella ollut huoran maine! Kaikista meistä on levitetty juoruja ja puhuttu pahaa kouluaikana ja monella se maine seuraa mukana (oli sitten ansaittu tai ei) mutta ei sen saa antaa määrittää itseään. Oma menneisyytensä on hyväksyttävä ja sen kanssa on oltava sinut niin sitten se ei häiritse enää eikä siihen tarvitse keskittyä. Menneisyyttä ei voi muuttaa eikä siihen kannata tuhlata energiaa.

 

itse alkaisin Apn tapauksessa urheilemaan. Aloita kävelystä, syö terveellisesti. Kun saat tehtyä hyvän lenkin, niin muista tehdä myös tukeva solmu siihen

 

Sanoithan sä itsekin tossa haluavasi perheen. Perheen saa kun tekee lapsen ja ei sulla ole varaa alkaa arvostelemaan miten sen lapsen tekee. Nykyään saa myös keinohedelmöityksen niin ei joudu sen takia suostumaan mihinkään minkä tekee pakotettuna. Ja jos sä päädyt tekemään sen ilman keinohedelmöitystä niin pystythän sä arvaamaan lapses tulevan ulkonäön ja valitsemaan ehdokkaan sen mukaan. Harkitsisin vielä että onko noi sun inhoamat ihmiset sen arvoisia että meet vankilaan.

Ja minä harkitsisin kannattaako ap:n kaltaisen sekopään hankkia lasta.
Vastaus: ei kannata.

 

Hmm...

Mitäpä jos asioiden salailun sijaan rupeaisit ihan _itse_ kertomaan uusille tuttavillesi mitä joskus yläasteella oikein onkaan tapahtunut? Yläasteella ollaan lapsia, herran jumala! Voit huomata ettei heitä kiinnosta kiusaaminen, ei sellainen kuulu aikuisuuteen.

Sä hajotat itseäsi tolla hullulla salailulla.

 

En tekisi. Sillä itsemurha on pelkurien ja heikkojen oikotie.

Sulle paheneva ms-tauti ni tappasit ittes muutamassa vuodessa jos mahollista

 

Noh siis.... En tekisi itsemurhaa... olen yrittänyt sitä kerran hyvin RANKAN fyysisen ja psyykkisen koulukiusaamisen takia. Se oli vitun rankkaa ku piti kestää kaikki yksin ku ei ollu kavereita ku menin kouluun. Sain vasta ekan kaverin 3 luokalla kun aloin tuukemaan häntä kun hänen isänsä depas. Mut palaampa asiaan. Perhe kyllä tuki mua paljon mutta koulussa oli toisin. Jotkut opettajat saattoivat myös kiusata minua. Mietin joka päivä miten vitu@sa selvisin kaikesta melkein yksin.

 

Veisin mahdollisimman paljon muita mukanani
En lapsia