Te, jotka ette ole olleet pitkällä hoitovapaalla, niin kertokaa syy.

No niistä hyvistä koodareista (joita myös esimerkkinä käytettiin) vasta pulaa onkin! Headhunterit soittelee koko ajan! Toki tiedän, että on myös toisenlaisia aloja ja ehkä sinä valitettavasti olet päätynyt juuri sellaiselle alalle…

Mutta SILTIKIN väitän, että nämä ovat valintoja, joita me itse teemme. Halutessaan pystyy jäämään kotiin lasten kanssa, mutta voi olla, että päättää tehdä toisin. Ja ehkäpä hyvin perusteinkin. Mutta mahdotonta se kotiin jääminen ei silti ole!

Ja tuskin sinä töissä ollessasikaan pystyt kaikkia niitä tieteellisiä julkaisuja työaikanasi lukemaan. Asiantuntijatyö vaan rönsyilee sinne kodin puolellekin. Miksi se ei siis voisi sinne rönsyillä myös hoitovapaan aikana??? Tuskin niitä kaikkia 10 000 artikkelia ihan olisi pakko lukea kuitenkaan

työssä ollessa lukisin tietenkin vain sen alan artikkeleita, mutta nyt kun olen kotona enkä tiedä onko seuraava työpaikkani lääketieteessä, ympäristöpuolella vai paperiteollisuudessa, joutuisin perehtymään vähän kaikkeen uuteen tietoon. Pari vuotta alallani voi hyvinkin olla poissa, mutta kyllä meilläkin se kehitys menee kovaa vauhtia eteenpäin. Ja siis alallani on ihan yhtä todennäköistä päästä töihin paperitehtaaseen kuin lääkefirmaan, työkokemustakin löytyy molemmista.

 

Ja tottakai ne ovat valintoja, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään. Jokainen tekee ne omasta mielestään perheelleen parhaat ratkaisut.

 

[QUOTE="biologi";28478422]Ja tottakai ne ovat valintoja, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään. Jokainen tekee ne omasta mielestään perheelleen parhaat ratkaisut.[/QUOTE]

No sittenhän me olemme ihan samaa mieltä!
Mutta kyllä tietyistä viesteistä on saanut sen kuvan, että kotiin jääminen olisi yrittäjälle/tietyn alan edustajalle jne MAHDOTONTA. Ja sitä se ei mielestäni ole. Voi olla, että kotiin jääminen ei ole järkevää tai kannattavaa. Mutta mahdotonta se ei ole.

 

Siksi että hoitovapaat kahdesta lapsesta olisivat maksaneet perheellemme 200 000 € tulonmenetyksiä ja minä olen perheen pääelättäjä. Siksi että luotimme hoitopaikkaan, jossa hoitajat ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen eikä ryhmäkoot ole liian suuret. Siksi että pystyimme yhdistämään työn ja perheen niin, että lapset saavat olla vuoden kaikista päivistä enemmän kotona kuin hoidossa ja hoidossa ollessakin päivät eivät ole koskaan venyneet yli 8 tuntisiksi. Siksi että haluamme asua hyvällä alueella ihanassa talossamme emmekä muuttaa pois kodistamme, jossa aiomme asua koko lopun ikämme. Siksi että emme halua riidellä, murehtia ja stressata kotona rahasta. Se on yksi yleisin riidan aihe kodeissa, jota lapset joutuvat seuraamaan ja tuntemaan kodin ilmapiirissä.

Lapsemme ovat jo isompia ja tämä valinta oli näin jälkeenpäinkin katsottuna paras meidän perheelle. Lapset ovat tasapainoisia, onnellisia ja asiat ovat kotona hyvin. Kun lapset ovat kohtuullisia aikoja hoidossa, olen sitä mieltä, että saa yhdistettyä sekä hoitopaikan hyvät puolet (ryhmässä toimiminen) että kodin hyvät puolet (omat arvot, kasvatus, rauhallinen yhdessäolo, läheisyys).

 

Itse en ole ainakaan tulevaisuuden säästöjä sijoittanut kotiin jäämiseen vaan kun tiedossa on että lapsi on tuloillaan, siinä vaiheessa jo voi pistää vähän sukan varteen kun tietää ettei se kotihoidontuki ole kuin nimellinen.. mutta kyllä ne köyhät lapsetkin ovat onnellisia kun on turvallinen side äitiin ja isään.
Parisuhde voi meillä ainakin jopa paremmin kuin että olisin nyt töissä ja kiireellä hakisin ja veisin lapsia, täällä on koti siistinä ja kahvit keitettynä kun mies tulee töistä, on vielä pienimmän päiväuniaika tuolloin ja isommat ulkoilee joten jää kahdenkeskistä aikaakin.
Kuten myös iltaisin rúnsaasti, ketään lasta ei tarvitse nukuttaa kun voivat turvallisesti nukhataa itsekseen sänkyihinsä.

Ja sitten mies menee sohvalle makaamaan ja sinä laitat lapset nukkumaan ja sitten aamulla heräät ennen miestä ja keität miehelle kahvit ja laitat aamupalan valmiiksi. Mikäpäs siinä, jos sattuu 50-luvun idyllistä tykkäämään

 

No sittenhän me olemme ihan samaa mieltä!
Mutta kyllä tietyistä viesteistä on saanut sen kuvan, että kotiin jääminen olisi yrittäjälle/tietyn alan edustajalle jne MAHDOTONTA. Ja sitä se ei mielestäni ole. Voi olla, että kotiin jääminen ei ole järkevää tai kannattavaa. Mutta mahdotonta se ei ole.

Kuka on puhunut siitä, että se on mahdotonta? Ei kukaan. Mutta se, onko se järkevää ja kannattavaa, siitä tässä nyt ollaan eri mieltä.

 

[QUOTE="vieras";28478499]Kuka on puhunut siitä, että se on mahdotonta? Ei kukaan. Mutta se, onko se järkevää ja kannattavaa, siitä tässä nyt ollaan eri mieltä.[/QUOTE]

Se taitaa hieman vaihdella mitä kukakin omassa elämäntilanteesaan pitää järkevänä ja kannattavana. Pitäisikö se edes olla kaikille sama?

 

Se taitaa hieman vaihdella mitä kukakin omassa elämäntilanteesaan pitää järkevänä ja kannattavana. Pitäisikö se edes olla kaikille sama?

Ei pidä, minä kerron miksi se ei mun alalla ole järkevää ja kannattavaa

 

[QUOTE="vieras";28478534]Ei pidä, minä kerron miksi se ei mun alalla ole järkevää ja kannattavaa [/QUOTE]

Esimerkkinä vaikka IT-ala niin tehtävästä riippuen on sellaisia paikkoja joista voi turvallisesti olla pois vaikka miten pitkään (vaikka nyt sitten valtion tehtävistä, kunnilta, Kelalta) ja sitten yksityisen puolen tehtävät joissa on enemmän turbulenssia. Vielä sekin vaikuttaa mihin on erikoistunut, eli minkä tyyppisiä työtehtäviä tekee että miten nopeasti tieto vanhenee.

Ei se töistä pitkään pois jääminen ehkä mahdotonta ole, mutta joissakin tehtävissä se töihin paluu voi olla vaikeaa tai ei ehkä onnistu ollenkaan (esim. jos on yksityisellä sektorilla töissä eikä ole vakituista paikkaa mihin palata).

Hyvin yksilöllistä miten tuo tilanne kenenkin kohdalla menee.

 

Kasvatusalan ammattilaisena toivoisin, että kaikki vanhemmat perehtyisivät lapsen kasvatukseen ennen kuin tekevät lapsia. Ja varautuisivat elämään lapsensa elämässä täysipäiväisesti ainakin kaksi vuotta. Elämän alun laatu olisi tärkeä, ja on aina ikävää jos sitä laatua täytyy hakea päiväkodeista kodin sijaan.

En pidä ajatuksesta, että lapsi hankitaan statukseksi, ja laitetaan päiväkotiin alle vuoden ikäisenä.

Pyh.

 

[QUOTE="vieras";28478534]Ei pidä, minä kerron miksi se ei mun alalla ole järkevää ja kannattavaa [/QUOTE]

Ala tai työpaikka on vain yksi tekijä varsinkin kun puhutaan vain toisen vanhemman työstä mikä vaikuttaa järkevyyteen tai kannattavuuteen, kun puhutaan lastenkotihoidosta. Jos taas puhutaan mahdollisuudesta pitkiin yhtäjaksoisiin vapaisiin voi alalla olla isompi merkitys.

Vaikka ammattiala olisi mikä tahansa aina ei ole järkevin tapa ajatella tuli mitä tuli järkevintä on toimia juuri sillä tavalla kun on itse on päättänyt, tilanteet voi muutua hoitovapaalla, tilanne lapsen/lasten elämässä saataa muutua niin että lasten hoitaminen kotona on järkevämpi ratkaisu kuin jatkaa itsepäisesti töissä.

 

Ala tai työpaikka on vain yksi tekijä varsinkin kun puhutaan vain toisen vanhemman työstä mikä vaikuttaa järkevyyteen tai kannattavuuteen, kun puhutaan lastenkotihoidosta. Jos taas puhutaan mahdollisuudesta pitkiin yhtäjaksoisiin vapaisiin voi alalla olla isompi merkitys.

Vaikka ammattiala olisi mikä tahansa aina ei ole järkevin tapa ajatella tuli mitä tuli järkevintä on toimia juuri sillä tavalla kun on itse on päättänyt, tilanteet voi muutua hoitovapaalla, tilanne lapsen/lasten elämässä saataa muutua niin että lasten hoitaminen kotona on järkevämpi ratkaisu kuin jatkaa itsepäisesti töissä.

Niinhän se voi, mutta kuka tässä on jatkanut itsepäisesti töissä? Minusta terveen, yli 2-vuotiaan kotihoito vain ei ole mikään välttämättömyys tai edes elinehto lapselle. Jo vuoden ikäiset laitetaan päivähoitoon kun koko perheen tilanne niin vaatii, eikä heistäkään mitään traumatisoituneita palleroita tule, ihan normaaleja ihmisiä jos kotiolot muuten on kunnossa.

En edelleenkään ymmärrä miksi päivähoidosta, jonka pitäisi kuulua ihan normaaliin elämään, on tehty tällainen peikko.

 

[QUOTE="vieras";28478493]Ja sitten mies menee sohvalle makaamaan ja sinä laitat lapset nukkumaan ja sitten aamulla heräät ennen miestä ja keität miehelle kahvit ja laitat aamupalan valmiiksi. Mikäpäs siinä, jos sattuu 50-luvun idyllistä tykkäämään [/QUOTE]

Ei, mies hoitaa iltaruoan yleensä sekä iltahammaspesut, kaikki lapset menee nukkumaan itsekseen vaikkakin pienin sänkyynsä kannetaan muttei ketään tarvitse nukuttaa.
Laitan kyllä miehelle valmiiksi kahvit mutta niin hänkin minulle ennen töihin lähtöään..
2000-luvun idylliä sitten..

 

Ei, mies hoitaa iltaruoan yleensä sekä iltahammaspesut, kaikki lapset menee nukkumaan itsekseen vaikkakin pienin sänkyynsä kannetaan muttei ketään tarvitse nukuttaa.
Laitan kyllä miehelle valmiiksi kahvit mutta niin hänkin minulle ennen töihin lähtöään..
2000-luvun idylliä sitten..

Mikä ihmeen meriitti on se, että lapsia ei tarvitse nukuttaa?? Ei munkaan lapsia tarvitse nukuttaa, vaikka ovat hoidossa. Ja ystäväni joutuu nukuttamaan oman kotihoidetun lapsensa, kuvitella! Eihän se nukuttaminen nyt hoitomuodosta riipu, hyvänen aika!

 

[QUOTE="vieras";28479842]Mikä ihmeen meriitti on se, että lapsia ei tarvitse nukuttaa?? Ei munkaan lapsia tarvitse nukuttaa, vaikka ovat hoidossa. Ja ystäväni joutuu nukuttamaan oman kotihoidetun lapsensa, kuvitella! Eihän se nukuttaminen nyt hoitomuodosta riipu, hyvänen aika! [/QUOTE]

Ei se olekaan meriitti ja huumorilla kirjoitettu koska menee aivan asian vierestä.

 

Kysely teille, jotka ette kokeneet tarpeelliseksi olla hoitovapaalla lapsen kanssa 3-vuotiaaksi asti. Miksi?

Jos kyseessä on taloudelliset syyt, niin miksi talous ei kestä olla kotona paria vuotta?

Ekasta oli hoitovapaalla muutaman kuukauden, toisesta en yhtään. Tein reippaan 2 vuotta osa-aikaista työaikaa, hoidetiiin miehen kanssa lapset vuorotellen kotona.
En nähnyt tarpeelliseksi jäädä kotiin makaamaan kokonaan kun onnistuin noinkin.

 

[QUOTE="vieras";28478905]En edelleenkään ymmärrä miksi päivähoidosta, jonka pitäisi kuulua ihan normaaliin elämään, on tehty tällainen peikko.[/QUOTE]

No joo, edelleenkää asioita ei pitäisi sekoittaa liikaa keskenään. Se miten minusta (päivä)hoitoa pitäisi kehittää on kokonaan toinen asia. Peikko se ei varmasti olekaan jos hoitopaikka on hyvä ja lapsen hoitopäivien pituus jollain tavalla siedettävä.

Osa pikkulapsista hyötyy päivähoidosta ja osa siitä kärsii. Pelkästään sitä ei selitä lapsen terveys, sairaus tai vammat vaan kysymys on laajemmasta kokonaisuudesta jossa tuo on vain yksi osatekijä. Itsestään selvää ei ole se että terve lapsi hyötyy ja sairas tai vammainen ei, tilanne voi olla jopa päinvastoin.

 

[QUOTE="jaana";28480191]Ekasta oli hoitovapaalla muutaman kuukauden, toisesta en yhtään. Tein reippaan 2 vuotta osa-aikaista työaikaa, hoidetiiin miehen kanssa lapset vuorotellen kotona.
En nähnyt tarpeelliseksi jäädä kotiin makaamaan kokonaan kun onnistuin noinkin.[/QUOTE]

Aika harva varmaan makaa kokonaan kotona alle 3-vuotiaiden kanssa.
Tuota vuorotöissä olevien vanhempien järjestämää kotihoitoa kannattaisi miettiä kaksi kertaa, melkein voisi todeta että päivähoito olisi jopa parempi vaihtoehto.
Ainakin tietämäni tapaukset näkevät harvoin, koko perheellä ei ole yhteistä aikaa, puhumattakaan kahdenkeskisestä ajasta. Elämä kuulostaa olevan vain työtä, työtä, työtä ja pakolliset kuviot.

 

1-vuotiaat ei hoitoon kuulu. Työelämästä poissa 3-vuotta on liian pitkä. 2 vuoden molemmin puolin paras hoidon aloitus ikä. Osaa kertoa mitä haluaa, muistaa äidin ja tunnistaa myös hoitotädin parin vapaapäivän jälkeen.

 

[QUOTE="vieras";28471888]Niin vanhapiika on naimaton ikäneito, ilmeisesti tunnistit itsesi siitä. Tosin aivan sama mulle oletko vai etkö, pointti komentissani oli se, että lapsettomat/naimattomat henkilöt eivät mielestäni ole päteviä kommentoimaan lasten hoitoon laittamista/kasvatusta/synnytystä/ym ym[/QUOTE]

En tiedä onko kommentoitu, mutta olethan varmistanut että oma kätilösi/neuvolan terkkari/päiväkodin työntekijät ja kaikki muutkin ovat varmasti perheellisiä?

Mitäs jos olisikin naimaton, lapseton ja herranjestas, vielä neitsyt terkkari? Miten hän voi ymmärtää yhtään mistään mitään?

 

1-vuotiaat ei hoitoon kuulu. Työelämästä poissa 3-vuotta on liian pitkä. 2 vuoden molemmin puolin paras hoidon aloitus ikä. Osaa kertoa mitä haluaa, muistaa äidin ja tunnistaa myös hoitotädin parin vapaapäivän jälkeen.

Nää lapsen muistamisasiat on kyllä hauskoja joidenkin mielestä. Kahden vuoden molemmin puolin lapsi yleensä osaa joo puhua, mutta meinaat että esim juuri 1-vuotiaana lapsi ei muista hoitopäivän jälkeen enää äitiään, saati vapaiden jälkeen hoitotätiä? Tällä logiikallahan lapsi tutustuu myös isovanhempiin, kummeihin, setiin, täteihin yms joka kerta uudelleen, kun ei näe heitä päivittäin...

Minkälaisina imbesilleinä lapsia oikein pidetään??

 

xXx- en lapsia pidä vaan aikuisia. Ja se on mukavaa jos sinua pienen lapsen hätä/piittamattomuus hauskuuttaa...

 

xXx- en lapsia pidä vaan aikuisia. Ja se on mukavaa jos sinua pienen lapsen hätä/piittamattomuus hauskuuttaa...

Siis mikä hätä/piittaamattomuus? Lapsen hätä jäädessä hoitoon? Ja vanhempien piittaamattomuus kun sinne kuitenkin jättävät?

Luuletko sinä oikeasti, että vanhemmista on jotenkin helppo jättää sitä lasta vieraalle hoitoon ensimmäistä kertaa, oli se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa? Itsellä oli ihan kamalaa jättää vauvelia edes isovanhemmille silloin alussa, vaan niin vaan sitä sitten alkoi tottua kun lapsella ei ollutkaan mitään hätää sen alkujärkytyksen jälkeen.

Jos lapsi itkee jäädessään hoitoon niin se kuuluu asiaan. Oudompaa olis, jos ei reagois mitenkään. Mutta jos lapsi sitten sopivassa ajassa lopettaa ne itkut ja alkaa jäädä iloisin mielin sinne hoitoon, niin sehän vaan kertoo siitä että lapsi on sinne sopeutunut ja kokee paikan jopa mukavaksi. Miksi se on niin vaikea uskoa?

Meillä esikoinen käy edelleen 1-2pv viikosta hoidossa, että pääsee leikkimään, vaikka itse olen nyt uudestaan äitiyslomalla. Kotipäivänä sanoo silloin tällöin, että haluaa mennä hoitoon, kun ilmeisesti 3kk-ikäisen kanssa on aika tylsää leikkiä... Mun mielestä se ei kerro siitä, että lapsella on hoidossa kovinkaan iso hätä Mutta meillä onkin kiva hoitopaikka ja jos lapsi ei sinne haluais mennä, niin ei häntä myöskään sinne vietäis.

 

[QUOTE="vieras";28483887]Siis mikä hätä/piittaamattomuus? Lapsen hätä jäädessä hoitoon? Ja vanhempien piittaamattomuus kun sinne kuitenkin jättävät?

Luuletko sinä oikeasti, että vanhemmista on jotenkin helppo jättää sitä lasta vieraalle hoitoon ensimmäistä kertaa, oli se lapsi sitten minkä ikäinen tahansa? Itsellä oli ihan kamalaa jättää vauvelia edes isovanhemmille silloin alussa, vaan niin vaan sitä sitten alkoi tottua kun lapsella ei ollutkaan mitään hätää sen alkujärkytyksen jälkeen.

Jos lapsi itkee jäädessään hoitoon niin se kuuluu asiaan. Oudompaa olis, jos ei reagois mitenkään. Mutta jos lapsi sitten sopivassa ajassa lopettaa ne itkut ja alkaa jäädä iloisin mielin sinne hoitoon, niin sehän vaan kertoo siitä että lapsi on sinne sopeutunut ja kokee paikan jopa mukavaksi. Miksi se on niin vaikea uskoa?

Meillä esikoinen käy edelleen 1-2pv viikosta hoidossa, että pääsee leikkimään, vaikka itse olen nyt uudestaan äitiyslomalla. Kotipäivänä sanoo silloin tällöin, että haluaa mennä hoitoon, kun ilmeisesti 3kk-ikäisen kanssa on aika tylsää leikkiä... Mun mielestä se ei kerro siitä, että lapsella on hoidossa kovinkaan iso hätä Mutta meillä onkin kiva hoitopaikka ja jos lapsi ei sinne haluais mennä, niin ei häntä myöskään sinne vietäis.[/QUOTE]

Sopeutuu ja tottuu alkujärkytyksen jälkeen kyllä, kyllä se lapsi alkuun hätää kärsii kun joutu täysin uuteen ympäristöön uusien ihmisten keskelle.
Kyllä se perusturvallisuutta joka tapauksessa järkyttää.
Sen vuoksi hoitoon vieminen vanhempana onkin suositeltavaa, lapsi ymmärtää jo silloin miksi näin tehdään eikä siitä järkyty.
Jos taas ei selitetä isommallekaan asiaa ymmärrettävästi, sama lopputulos.

 

Sopeutuu ja tottuu alkujärkytyksen jälkeen kyllä, kyllä se lapsi alkuun hätää kärsii kun joutu täysin uuteen ympäristöön uusien ihmisten keskelle.
Kyllä se perusturvallisuutta joka tapauksessa järkyttää.
Sen vuoksi hoitoon vieminen vanhempana onkin suositeltavaa, lapsi ymmärtää jo silloin miksi näin tehdään eikä siitä järkyty.
Jos taas ei selitetä isommallekaan asiaa ymmärrettävästi, sama lopputulos.

Kärsii tietenkin. Hätää kärsin myös itse kun menin esim. kouluun, uuteen työpaikkaan, pitämään esitelmää, pimeällä lukitsemaan auton jnejnejne. Erilaiset muuttuvat tilanteet kuuluu jokaisen elämään, ei niitä kannata pelätä ja väistellä, mitä enemmän niitä tulee vastaan sen paremmin niihin sopeutuu. Ja mitä tuohon selittelyyn tulee, niin jos nyt pitäis laittaa tuo 2,5-vuotias hoitoon ja selittää, että äiti tulee sitten iltapäivällä hakemaan niin uskoisin, että aika paljon heikommin menis kun silloin kun hoidon aloitti 1v2kk-ikäisenä. Mutta jollain toisella lapsella voi olla toisinkin, ne kun on nekin yksilöitä.