Te, jotka ette ole olleet pitkällä hoitovapaalla, niin kertokaa syy.

Kysely teille, jotka ette kokeneet tarpeelliseksi olla hoitovapaalla lapsen kanssa 3-vuotiaaksi asti. Miksi?

Jos kyseessä on taloudelliset syyt, niin miksi talous ei kestä olla kotona paria vuotta?

 

miksi kenenkään pitäisi tuntemattomille tai edes tutuille selittää syitä, miksi on mennyt töihin lapsen ollessa alle 3 v?jokainen tekee oman perheensä päätökset itse, ilman että on tilivelvollinen muille.

 

miksi kenenkään pitäisi tuntemattomille tai edes tutuille selittää syitä, miksi on mennyt töihin lapsen ollessa alle 3 v?jokainen tekee oman perheensä päätökset itse, ilman että on tilivelvollinen muille.

Tämä palstailukin on vapaaehtoista. Kannattaa jättää väliin, jos pipo kiristää liikaa.

 

Siksi koska kyllästyin jatkuvaan pennien laskemiseen. Koin että vaikka on juuri talo rakennettu niin ei sitä silti kituuttamaan tarvitse alkaa. Hoidin lapseni silti itse.

 

Siksi koska pää siinä olisi hajonnut..

 

[QUOTE="a.p";28466861]Tämä palstailukin on vapaaehtoista. Kannattaa jättää väliin, jos pipo kiristää liikaa.[/QUOTE]

aika vähän täällä tulee nykyään notkuttua, eikä mun pipo kiristä laisinkaan..sun alotus vaan kuulostaa kovin syyttävältä.

 

Miksi talous ei kestä? No varmaan siksi, että menoja (lainat, laskut yms.) on enemmän kuin tuloja. Ei sitä rahaa ainakaan meillä päin tuosta vaan tilille ilmesty, vaan sen eteen pitää tehdä töitä.

 

Taloudellisista syistä olen mennyt töihin, kun lapsi on ollut 1,5-2,5-vuotias. Helpompaa oli viedä 2,5-vuotias kuin pienempi.

 

En usko että alallani olisi viisasta olla useita peräkkäisiä vuosia pois töistä (IT-konsultointi). Asiakkaat unohtavat helposti etkä saa enää toimeksiantoja, lisäksi taidot ruostuvat nopeasti.
Lisäksi olin todella yksinäinen kotona ja siksi kotona oleilu alkoi ahdistaa. Kaipaan haasteita. Nyt kun elän "ruuhkavuosia" lasten ja kotielämän ja työelämän välillä tuntuu elämä tasapainoisemmalta.

 

Siksi koska lapsella on isäkin jonka tehtävä on hoitaa ihan yhtälailla.

 

Meille kaikille oli parempi, että mä menin myös töihin. Sekä taloudellisista syistä että äidin ja lapsen hyvinvoinnin vuoksi.

 

Yrittäjänä oli vaan pakko mennä töihin, 3v jos olis kotona ollut ei olisi yritys pysynyt pystyssä kun vuosikin oli jo aikamoinen pinnistys...

 

En halua olla kotona noin pitkään. Myöskään ei ole varaa, kun on asuntolainaa ja mulla koulu kesken vielä. Asuntoa ei kannata myydä, koska taloyhtiössä isoja remontteja, mm.putki, tulossa. Eikä varmaan menis kaupakskaan just nyt em. syistä. Lisäksi en näe mitään pakottavaa tarvetta olla kotona, en koe että lapsi hyötyy siitä merkittävästi. Jos olisi taloudellisesti kannattavaa olla kotona, niin mies olisi varmaan se joka jäisi kotiin.

 

Olen ollut monen monta vuotta kotona lapsia hoitamassa, kuopus menee 1v4kk iläisenä päiväkotiin koska en yksinkertaisesti enää jaksa olla pelkkä kotiäiti. Teen lyhennettyä työaikaa, 25-30h/vko että ihan täysiä viikkoja tuskin tarvitsee tarhassakaan olla.

 

No kyllä yhden lapsen kanssa olis voinutkin olla kolmevuotiaalsi, mutta jos kaikkien kohdalla ois menetelly näin niin työstäpoissaoloa ois tullu 8-10 vuotta ja nopeasti kehittyvällä alalla se nyt vaan ei oo järkevää. Lisäks minusta kaksvuotias on jo ihan hyvässä iässä tarhan aloitusta varten varsinkin jos työaikoja limittämällä tai osottaisella hoitovapaalla hoitoåäivät pysyy melko lyhyinä.
Lisäksi kolmen lapsen asumiskulut, iso auto jne on jo selvästi isompi summa kuin yhden lapsen. Kolmen laåsen kanssa ei vaan mahdu kaksioon.

 

Yritäjät, asiantuntijatehtävissä toimivat yms. "epätyypilliset" työt on jotakin, mitä on vaikea hahmottaa jos siihen kastiin ei itse kuulu. Sieltä ei noin vain voi olla vuosikausia pois - kyse ei ole siitä etteikö sen muutaman vuoden pärjäisi vähemmälläkin rahalla vaan siitä, että pitkän tauon jälkeen ei ole työtä mihin palata ja siinä sitä kusessa ollaankin.

Onneksi toisessa vaakakupissa omalta osaltani oli mahdollisuus järjestää lapsen hoitoa luovasti ja joustavasti, ja nepä joustot oli olemassa senkin jälkeen kun lapsi täytti sen maagisen kolme vuotta.

 

Meille on kolme lasta ja en ole yhdenkään kohdalla jäänyt vanhenpainvapaan jälkeen kotiin. Taloudellista pakkoa töihin lähtöön ei ole ollut, vaan en vaan koe sen olleen tarpeellista.
Jännä, että sitä pitäisi edes perustella ihmisille jotenkin jos ei kotiin jää ja koen että ihan irl elämässäkin keskustelukumppani jää aina kysyvän näköiseksi kun tulee puhetta, että töihin olen lähdössä jne.

 

Ei ollut tarvetta lasten kotihoidon takia olla pois ansiotyöstä. Pystyimme hoitamaan lapset kotona, vaikka olimmekin töissä.

 

Halusin takaisin töihin, pidän työstäni. Ja mies haluaa työskennellä myös. Hoidetaan kuitenkin lapsi kotona, mies tekee lyhennettyä päivää ja minä osa-aikatyötä.

 

1) Halusin töihin; en nauti kotiäitinä olemisesta 2) sain lapset heti valmistuttuani ja koin että haluan työkokemusta alalta jolle kouluttauduin 3) halusin päästä tienaamaan opiskeluaikojen pihtailuun ja pennien laskemiseen kyllästyneenä.

 

Menin töihin esikoisen ollessa 11kk koska sain vakipaikan uudesta työpaikasta. Nyt olen ollut kotona lasten kanssa v.2011 alusta ja aion olla ainakin v.2015 loppuun.

 

En jaksanut olla kotona, pää hajoaa, toivottavasti aika kuluisi paremmin jos joskus on kaksi lasta (siis isommasta lapsesta voisi olla jo juttuseuraa yms). Vauva-aika oli aika rankkaa, ja vaikka myöhemmin helpotti univelkojen ja muun suhteen niin itse kaipasin muutakin kuin kotona touhuilua...

Meillä lapsi meni pph:lle 1v 2kk iässä ja viihtyy loistavasti, en ole katunut. Vaihdoin kuitenkin työpaikkaa niin, että työmatkoihin ei kulu aikaa eikä hoitopäivät veny liian pitkiksi.

Taloudellisesti olisin voinut olla kotona vielä jonkin aikaa.

 

Koska mies saa käteen kokopäivätyöstä 1300 euroa kuukaudessa. Että rahan takia menin.

 

Tulin raskaaks amk opintojen kesken. Halusin valmistuu pian, joten olin hoitovapaalla 2,5kk. Sitten tilinkin melkei heti uudelleen raskaaks. Ja hoitovapaalla taas pari kuukautta. Sitten pääsinkin jo töihin.

 

Koska mies jäi työttömäksi, ja mulla oli työpaikka johon palata niin katsoin parhaammaksi että joku meistä käy töissä eikä eletä koko perhe tuilla. Meillä oli tuolloin myös asuntolainaa, jotenka sekin vähän vaikutti tilanteeseen. Lisäksi mun ammattini on sellainen että kovin pitkä poissaolo töistä ei ole helppoa koska työt joutuu sen jälkeen opettelemaan uudestaan (= käytettävä ohjelmointikieli vaihtuu).

Joka sanoo etä se on helppoa niin vertaan tätä siihen että jos puhut englantia ja sulle sanotaan että seuraavaksi pitäisi alkaa puhua asiakkaille ranskaa.